Lue keskustelun säännöt.
Raittiit! Voitteko auttaa sanoittamaan, miksi puolison alkoholinkäyttö ärsyttää
X
27.11.2021 |
Olemme puolisoni kanssa tilanteessa, jossa itse olen luopunut alkoholista hiljalleen kokonaan ja puolisoni ei. Minulle ei vaan kertakaikkiaan maistu, ja jo pienistäkin määristä saan krapulan oireita. Kroppani ei nykyisin enää siis siedä alkoholia joten olen jättänyt sen kokonaan pois.
Puolisoni alkoholinkäyttö on jokaviikonloppuista pe+la tyyliin noin 3-4 isoa olutta per ilta. Joskus sunnuntaina ottaa illalla myös 'pari'. Itseäni ärsyttää, vaikka määrät kai ovat melko maltilliset, enemmän ehkä se periaate että joka ikinen viikonloppu pitää ottaa alkoholia eikä muuten pysty rentoutumaan. ( Perheessämme ei ole esim pieniä lapsia, jolloin tilanne toki eri kaikinpuolin )
Ymmärrän sen, että minulla ei ole oikeutta kontrolloida puolison alkoholinkäyttöä, oma raittiuteni on oma asiani ja toki samoin myös puolisoni alkoholinkäyttö, mutta kaipaisin vertaistukea ja kommentteja samassa tilanteessa olevilta.
En oikein löydä niitä juurisyitä, miksi ärsyynnyn ja pohdinkin jatkuvasti, onko minulla ärsyyntymiseen 'oikeutta'? Olisiko joku käynyt saman tilanteen ja tunteet läpi?
Kommentit (47)
Itse en enää (juurikaan) juo, ainoastaan juhlissa ja silloinkin olen monesti alkoholittomalla linjalla. Puolisoni käyttää alkoholia, ja tämä ei minua haittaa.
En osaa keksiä syitä, miksi puolison alkoholinkäyttö haittaa sinua. En oikein keksi muuta, kuin että itsekin haluaisi ottaa, mutta koska tiedostaa haitat niin ei voi. Tai sitten joku huoli siitä, ettet ole enää riittävä/olet tylsä puolisona kun et nauti alkoholia yhdessä puolison kanssa? Kommentoiko puoliso juomattomuuttasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua haittaisi mm. alkoholin haju, käytöksen muuttuminen, terveyshaitat, riippuvuussairauden kehittyminen, rahanmeno, ei pysty ajamaan autoa tai tekemään muutakaan vaativia hommia.
Humalahakuinen juominen on ärsyttävää, maltillinen ei.
Monelle se on kyllä ainoa ja paras rentoutumiskeino. Pipo lakkaa kiristämästä.
Itse henkilönä joka ei käytä lainkaan alkoholia en pystyisi olemaan suhteessa henkilön kanssa joka käyttäisi viikottain ainetta joka on pelkkä karsinogeeni. Se että syöpää aiheuttavaan aineeseen lisätään makuainetta ei tee siitä millään tavoin järkevää nautittavaksi.
Alkoholi vie ihmisen eri tilaan. Onko sun ärsyyntymisen syynä se, että puoliso ei ole samalla lailla läsnä ja skarppi kuin olisi raittiina? Ehkä ette pysty tekemään juttuja mitä selvänä pystyisi?
Sitten on se haju. Alkoholia nauttinut haisee raittiin nenään epämiellyttävälle.
Ja entäs toi kateus? Hänellä on jotain omaa kivaa, mihin sinä et voi osallistua.
En mää tiedä, kunhan tässä arvailen että saadaan keskustelu käyntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen käytös muuttuu kun juo. Mitä enemmän ja mitä vahvempia. Ylipuheliaisuus, kaikenlainen harkitsemattomuus toimissa, sössötys. Juomattoman on ärsyttävää sitä kuunnella ja katsella.
Minulla ärtymisen syyt juontuu lapsuudesta; isäpuoli joi, oli väkivaltainen, jne. Toisaalta ärsyttää kun näkee että puoliso selvästi koukussa (=heikko) vaikka ei mikään rapajuoppo olekaan. Nämä ovat nyt siis minun ajatuksiani, eivät mitään yleisiä totuuksia, niin ei tarvitse kenenkään hermostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haet apua sanoittamaan?? Sanoisin että muuttakaa erilleen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ärtymisen syyt juontuu lapsuudesta; isäpuoli joi, oli väkivaltainen, jne. Toisaalta ärsyttää kun näkee että puoliso selvästi koukussa (=heikko) vaikka ei mikään rapajuoppo olekaan. Nämä ovat nyt siis minun ajatuksiani, eivät mitään yleisiä totuuksia, niin ei tarvitse kenenkään hermostua.
Plus isäni joi itsensä hengiltä, pelkään kai että puoliso luisuu lopulta juopoksi. Riippuvainen on selvästi, esim joka viikko pe ja la on juotava. Määrät hipoivat aiemmin riskirajoja ja tappelemalla sain ne alemmas. Ei siis itse ymmärrä yhtään omaa jamaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ärtymisen syyt juontuu lapsuudesta; isäpuoli joi, oli väkivaltainen, jne. Toisaalta ärsyttää kun näkee että puoliso selvästi koukussa (=heikko) vaikka ei mikään rapajuoppo olekaan. Nämä ovat nyt siis minun ajatuksiani, eivät mitään yleisiä totuuksia, niin ei tarvitse kenenkään hermostua.
Hyvä yritys, mutta kyllä tästäkin joku saattaa hermostua. Ollaan kuitenkin Vauvalla. :D
Mua itseäni ärsytti juovan kumppanin ns. poissaolevuus hänen juotuaan. Hän ei vain ollut enää läsnä otettuaan. Enkä jaksanut seurata toisen riippuvuutta, joka olikin lopulta vahvempi kuin mitä antoi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen käytös muuttuu kun juo. Mitä enemmän ja mitä vahvempia. Ylipuheliaisuus, kaikenlainen harkitsemattomuus toimissa, sössötys. Juomattoman on ärsyttävää sitä kuunnella ja katsella.
Just tää. Mä näen sen muutoksen puolisossa jo yhden kaljan jälkeen ja vitutus on taattu.
Minun mielestäni tuo "minulla ei ole oikeutta kontrolloida puolisoni alkoholinkäyttöä" ei pidä paikkaansa, varsinkin kun teillä on lapsia. Kotinne on sinunkin kotisi, ja jos alkoholin käyttö kotona tuntuu sinusta pahalta ja häiritsee, niin kyllä miehesi täytyisi ottaa se huomioon. Vai olisiko ok, jos sinä alkaisit vaikka poltella pilveä kotona, vaikka mies ei siitä tykkäisi eikä haluaisi että lapsenne saavat sellaista esimerkkiä kun näkevät kotona että tuo on ihan normaalia?
Sano miehelle, että jos haluaa juoda niin käy juomassa baarissa tms, mutta että kotona ei juoda lasten nähden koska et halua opettaa heille epäterveellisiä elämäntapoja. Etkä itsekään halua nähdä päihteidenkäyttöä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelliseen korjaus, näköjään luin viestin hätäisesti ja ymmärsin tuon lapsikohdan juuri väärinpäin. Sanoitkin että teillä ei ole pieniä lapsia, itse taas luin että "perheessämme on pieniä lapsia"... Ei pitäisi näköjään kiirehtiä lukiessa. :D
No sitten ei toki tuo lapsikohta niinkään tässä, mutta voit silti perustella ihan samoilla syillä ihan itsesi vuoksi. Kyllä minusta sekin riittää, jos toisen päihteidenkäyttö häiritsee sinua, etkä halua kotona sellaista nähdä.
Ihmisen persoona muuttuu kun juo alkoholia ja se on minusta vähän pelottavaa. En tavallaan tunne sitä ihmistä vaikka sen pitäisi olla tuttu. Tämä pätee kaikkiin tuntemiini ihmisiin. En halua nähdä edes kavereita silloin kun ne on kännissä. Luulen että tämä on syy miksi olen sinkku. Olen ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa joissa kaikissa toinen osapuoli joi alkoholia, ei ongelmaksi asti mutta minulle se oli ongelma. Haluan loppuelämän puolisokseni miehen joka ei juo itseään jumalaan ja muutenkin juominen on enemmän tyyliin lasillinen skumppaa juhlissa tai pari kaljaa poikien saunaillassa. Krapulainen mies on ehkä oksettavinta mitä tiedän. Valitettavasti sellaista miestä ei ole löytynyt
N39
Olen kyllä niin onnellinen, että löysin itselleni raittiin miehen. Olen itse täysin absolutisti (ei mitään uskonnollista syytä tms, vaan terveydellinen. Ei ole ikinä alkoholi kiinnostanut, en halua turhia myrkkyjä elimistöä rasittamaan) ja olin teininä ihan varma, etten tule ikinä löytämään miestä vaan jään ikuisesti yksin. Tiesin jo silloin, että en tule huolimaan miestä joka juo tai käyttää mitään päihteitä. Ihme kuitenkin tapahtui ja löysin ihan vahingossa täysraittiin miehen, seitsemän vuotta kohta oltu jo yhdessä eikä mies ole tänä aikana vielä kertaakaan koskenut alkoholiin.
Kyllä niitä löytyy, mutta ovat kyllä harvinaisuuksia.
Jätin alkoholin viime keväänä, enää otan ehkä kerran kuussa, kolme tölkkiä illassa. Mies ehkä vähän vähentänyt, kun en juo enää seurana, mutta kyllä edelleen menee kuutisen tölkkiä pe ja la, joka vkl. Se tässä ärsyttää, että hän nukkuu pitkään aamuisin, kaljaillan jälkeen vielä pitempään. En tässä kaksiossa pysty tekemään mitään, kun toinen nukkuu ja menetän monta tuntia siinä. Jos jotain hyvää, niin parin kaljan jälkeen hän puhelee asioista paöjon vapaammin, selvänä on perus tuppisuu suomimies. Ja aamulla herätessään on vähän äreä, saamaton ja kestää pari tuntia, että saa aikaiseksi nousta päivän touhuihin. Kuinka paljon enemmän oltaisiin saatu aikaiseksi, jos ei noita aamuja olisi noin paljon..
Kiitos kaikille asiallisista kommenteista!
Tämä asia on jotenkin tosi kipeä juuri nyt. Koen olevani epäreilu puolisoani kohtaan ärsyyntyessäni enkä haluaisi toimia niin, mutta en vain mahda tunteilleni mitään..
Varmasti isoja syitä ovat nämä;
*Tietynlainen henkinen poissaolevuus kun juo. Koen ettei hän ole täysin läsnä. Onko arkemme niin huonoa, että siihen tarvitaan säännöllisesti alkoholia jotta voi rentoutua? Emmekö 'me' riitä selvinpäin?
*Koen että hän 'valitsee' alkoholin minun sijaani
*Haju on ällöttävä enkä halua häntä lähelle kun on juonut - vaikka läheisyyttä kaipaisinkin kipeästi, oluenhaju on on todellinen turn off..
*Pelkään että hän on riippuvaisempi kuin itse tunnustaakaan. Jos juomiselle on henkinen pakko joka viikonloppu, kertoohan se jostain.
Hän tietää etten pidä juomisestaan ja silti tekee sitä joka ikinen viikonloppu. Ihmisenä hän ei muutoin ole taipuvainen tahalliseen ärsyttämiseen joten ei varmasti juo ns.kiusallaan.
Asiasta ei voida jutella, hän sulkeutuu.
*Eniten pelottaa että arvomaailmamme tämän asian suhteen ovat lipuneet hiljalleen niin kauas toisistamme, että edessä on vääjäämättä ero ennemmin tai myöhemmin. En haluaisi sitä, koska muuten puoliso on aivan ihana kumppani.
Voi, olen niin surullinen tästä :(
Ap
Eikö ne syyt löydy sinulla niistä asioista, jotka saivat sinut itsesi lopettamaan juomisen? Sinuahan ei ilmeisesti ole haitannut miehen juominen silloin, kun itsekin teit samaa.
Muuttuuko sun puolison käytös, kun juo? Yrittääkö houkutella sua juomaan tai ihmettelee sun juomattomuutta?