Jos valittaisin omasta arjestani yhtä paljon kuin äidit lapsiperhearjestaan

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:32"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:17"]

Minä olen päämäärätietoisesti tehnyt elämästäni mahdollisimman helppoa, stressitöntä ja mukavaa. Ihmiset jotka valittavat ja ruikuttavat elämästään, eivät ole tajunneet itse ajaneensa elämänsä siihen jamaan. Elämä hallintaan niin kaikki paranee! 

[/quote]Sama täällä, olen 45v ja neljä lasta. Elämä on ihanaa!

[/quote]

Jos sinulla on neljä lasta, elämäsi ei ole "mahdollisimman helppoa". Voit toki uskotella itsellesi, mitä haluat, mutta et selvästikään tiedä, minkälaista lapseton elämä on.

[/quote] Mitä hittoa? En haluaisi lapsetonta helppoa elämää, ehdin sitäkin elää. Haluan lapsellisen helpon elämän! Siitäkin voi tehdä mahdollisemman helppoa. Luulin oikeasti sinun olevan tyytyväinen elämääsi, mutta olikin vain kateellinen katkera.

[/quote]

En ole kateellinen enkä katkera. Huomautin vain, että jos olet hankkinut lapsia, et ole tehnyt elämätäsi "mahdollisimman stressitöntä, helppoa ja mukavaa". Elämäsi voi tietenkin olla melko stressitön ja mukava, mutta jos olisit halunnut maksimoida nuo piirteet, olisit jättänyt lapset tekemättä.
[/quote]
Jos ihminen haluaisi maksimoida stressittömyyden ja mukavuuden ja helppouden kokonaan, hän ei ostaisi omistusasuntoa, vaan asuisi kuuden tai seitsemän tähden hotellissa. Hän menisi naimisiin jonkun avokätisen superrikkaan kanssa, joka hoitaisi omaisuutta, ettei itse tarvitse miettiä edes sellaista ja silti rahaa olisi aina. Hänellä olisi henkilökohtainen assistenti, eikä hän itse olisi tietenkään töissä. Hotelli huolehtisi siivouksesta, eikä ruoka olisi ongelma, koska huonepalvelu pelaa ympärivuorokautisesti, samoin pesupalvelut. Auto tietenkin vuokra-auto tai taksi. Ei tarvitae miettiä huoltoja muuta. Tietenkin sitä asuisi jossain muuala kuin Suomessa, jottei tarvitse kärsiä epämukavista keleistä tai kylmästä. Sukulaiset mahdollisimman kaukana, ettei vahingossa joudu auttamaan.
Päivät pitkät makoilisi sängyssä tai itseään hemmotellen tai syöden.
Olisiko tämä jotain sitä velojen tarkoittamaa mukavuuden, helppouden ja stressittömän elämän maksimointia? Totta, neljän lapsen kotiäiti Suomessa, ei ihan yllä tuohon.

Eniten mun tuttavapiirissä valittaa yksinäiset sinkut. Varmasti lapsettomana voi olla ihan mukavaakin elämää jos sattuu että on töitä, palkka on hyvä, on ystäviä, rakastava puoliso ja terveyttä riittää, mutta kyllä se elämä on melko köyhää kun on sinkku, työtön ja masentunut, tuntuu että ei ole edes kunnon ystäviä, vuokrayksiössä ei ole mitään tekemistäkään, eikä ole varaa edes harrastaa juuri mitään, sitten tulee vielä muitakin sairauksia, niin kyllä sitä valitusta piisaa.

Mun elämässä on eniten huolta ja stressiä tuonut juoppo ex-mies ja 90-luvun lamasta asti jatkuneet pitkät työttömyyskaudet. Terveyskään ei ole enää hyvä kun on neljäkymppiä täynnä ja kiloja 130 ollut jo toistakymmentä vuotta. Lapset on se ainoa asia joka saa minut aamulla sängystä ylös kun masentaa, en olisi varmaan olemassakaan enää jos lapsia ei olisi tullut hankittua. Se salaisuus siinä että kuka valittaa lapsiperhearjesta ja kuka ei, ei johdu niistä lapsista, vaan esimerkiksi puolisosta, työstä/työttömyydestä ja siitä kuinka pitkillä ikäeroilla ne lapset on tehty/saatu. Asenne ratkaisee myös hyvin paljon, jos lapsiperhearki pitää olla suorittamista ja "täydellistä" ei se koskaan ole tarpeeksi hyvää, elämästä pitää osata nauttia eikä käyttää sitä omaa aikaa vaan siivoamiseen ja pakonomaiseen harrastamiseen. Myös lasten kanssa olemisesta pitää osata nauttia, kaikki eivät osaa, jotkut kuvittelevat että lapsen kanssa oleminen on sitä että lapsen kanssa pitää leikkiä jotain kehittävää, istua lattialla pikkuautoa pöristelemässä, kyllä ne lapset osaavat leikkiä ilman vanhempaa vallan mainiosti. Antakaa lastenne olla välillä rauhassa, niin hekin antavat teidän olla.

Jotkut siis oikeasti saavat elämälleen merkityksen siitä ajatuksesta, että ovat (lapsilleen) korvaamattomia?! Kuulostaa surulliselta mielestäni. Eivätkö nuo ihmiset näe itsessään mitään arvoa? On pakko määritellä itsensä ja löytää olemassaolonsa oikeutus vain muiden kautta?

Itse olen lapseton enkä kyllä piittaa tippaakaan siitä olenko jollekulle korvaamaton vai en. Minä olen minä. Just se uniikki lumihiutale. Ei mulla ole tarvetta määritellä itseäni toisten kautta (kokonaan). Minä elän omaa ainutlaatuista elämääni miten elän, katson että minulla on itseisarvo. En tarvitse muiden ihmisten riippuvuutta itsestäni kokeakseni, että olen tärkeä, että olen olemassa jne.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:51"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:14"]ajattelisin, että olen varmaankin tehnyt vääriä valintoja elämässäni.

Luulevatko nämä valittajamammat, että elämän kuuluu välttämättä olla hankalaa, kiireistä ja stressaavaa? Vai ymmärtävätkö he, mistä he jäävät paitsi?
[/quote]
Virheetön vela, joka koskaan ei ole tehnyt vääriä tai vaativia valintoja. He valitsevat helpoimman tien. Velan elämä on yhtä suurta satua. He voivat kertoa ainoastaan kuinka upeaa ja hienoa heidän elämänsä on. Velaa ei vastoinkäymiset paina. Heillä kun ei ole niitä kaiken pahan alkuja (lapsia) rieasana. Siksi he eivät koskaan valita tai korkeintaan siitä, että lapselliset valittavat!
[/quote]

Just näin :D Lisäksi he toki paskovat sateenkaaria ja pissivät hunajaa koska elämä on yhtä tarunhohtoista onnelaa <3

Herran jestas, aikuiset ihmiset!! Hirveää kinastelua tyhjästä. Mitä jos lopetettaisiin toistemme elämien halveksuminen ja ajateltaisiin oikeasti mikä ap:lla oli pointtina. Minä olen sitä mieltä, että elämästä voi todella tehdä juuri sellaisen kuin haluaa, eikä mukavuudenhalu mielestäni ole "oikein" tai "väärin". Jokainen lastaa itselleen sen verran taakkaa tai tavoitteita kuin tuntuu sopivalta. Emme me voi tietää aina toistemme vahvuuksia tai heikkouksia, saati sitten että voisimme vaatia toisia tekemään sitä mitä itsekin. Minä olen 23v nuori nainen, vielä ilman lapsia ja tähän asti en ole niitä halunnutkaan, mutta ihailen ja arvostan äitejä jotka kasvattavat lapsiaan rakkaudella ja uhraavat paljon lapsiensa eteen. Mutta ne jotka eivät ole äitiyttä valinneet, heidänkin elämät ovat yhtä arvokkaita. Mitä jos oltaisiin vain sujut toistemme kanssa ja kunnioittaisimme toisiamme valinnoistamme riippumatta?

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:43"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:32"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:17"]

Minä olen päämäärätietoisesti tehnyt elämästäni mahdollisimman helppoa, stressitöntä ja mukavaa. Ihmiset jotka valittavat ja ruikuttavat elämästään, eivät ole tajunneet itse ajaneensa elämänsä siihen jamaan. Elämä hallintaan niin kaikki paranee! 

[/quote]Sama täällä, olen 45v ja neljä lasta. Elämä on ihanaa!

[/quote]

Jos sinulla on neljä lasta, elämäsi ei ole "mahdollisimman helppoa". Voit toki uskotella itsellesi, mitä haluat, mutta et selvästikään tiedä, minkälaista lapseton elämä on.

[/quote] Mitä hittoa? En haluaisi lapsetonta helppoa elämää, ehdin sitäkin elää. Haluan lapsellisen helpon elämän! Siitäkin voi tehdä mahdollisemman helppoa. Luulin oikeasti sinun olevan tyytyväinen elämääsi, mutta olikin vain kateellinen katkera.

[/quote]

En ole kateellinen enkä katkera. Huomautin vain, että jos olet hankkinut lapsia, et ole tehnyt elämätäsi "mahdollisimman stressitöntä, helppoa ja mukavaa". Elämäsi voi tietenkin olla melko stressitön ja mukava, mutta jos olisit halunnut maksimoida nuo piirteet, olisit jättänyt lapset tekemättä.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 06:30"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:43"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:32"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:30"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:17"] Minä olen päämäärätietoisesti tehnyt elämästäni mahdollisimman helppoa, stressitöntä ja mukavaa. Ihmiset jotka valittavat ja ruikuttavat elämästään, eivät ole tajunneet itse ajaneensa elämänsä siihen jamaan. Elämä hallintaan niin kaikki paranee!  [/quote]Sama täällä, olen 45v ja neljä lasta. Elämä on ihanaa! [/quote] Jos sinulla on neljä lasta, elämäsi ei ole "mahdollisimman helppoa". Voit toki uskotella itsellesi, mitä haluat, mutta et selvästikään tiedä, minkälaista lapseton elämä on. [/quote] Mitä hittoa? En haluaisi lapsetonta helppoa elämää, ehdin sitäkin elää. Haluan lapsellisen helpon elämän! Siitäkin voi tehdä mahdollisemman helppoa. Luulin oikeasti sinun olevan tyytyväinen elämääsi, mutta olikin vain kateellinen katkera. [/quote] En ole kateellinen enkä katkera. Huomautin vain, että jos olet hankkinut lapsia, et ole tehnyt elämätäsi "mahdollisimman stressitöntä, helppoa ja mukavaa". Elämäsi voi tietenkin olla melko stressitön ja mukava, mutta jos olisit halunnut maksimoida nuo piirteet, olisit jättänyt lapset tekemättä. [/quote] Jos ihminen haluaisi maksimoida stressittömyyden ja mukavuuden ja helppouden kokonaan, hän ei ostaisi omistusasuntoa, vaan asuisi kuuden tai seitsemän tähden hotellissa. Hän menisi naimisiin jonkun avokätisen superrikkaan kanssa, joka hoitaisi omaisuutta, ettei itse tarvitse miettiä edes sellaista ja silti rahaa olisi aina. Hänellä olisi henkilökohtainen assistenti, eikä hän itse olisi tietenkään töissä. Hotelli huolehtisi siivouksesta, eikä ruoka olisi ongelma, koska huonepalvelu pelaa ympärivuorokautisesti, samoin pesupalvelut. Auto tietenkin vuokra-auto tai taksi. Ei tarvitae miettiä huoltoja muuta. Tietenkin sitä asuisi jossain muuala kuin Suomessa, jottei tarvitse kärsiä epämukavista keleistä tai kylmästä. Sukulaiset mahdollisimman kaukana, ettei vahingossa joudu auttamaan. Päivät pitkät makoilisi sängyssä tai itseään hemmotellen tai syöden. Olisiko tämä jotain sitä velojen tarkoittamaa mukavuuden, helppouden ja stressittömän elämän maksimointia? Totta, neljän lapsen kotiäiti Suomessa, ei ihan yllä tuohon.

[/quote]

Tuo pitäisi paikkaansa, jos nuo asiat voisi todella saada sormia napauttamalla. Me elämme kuitenkin valitettavan realistisessa maailmassa, jossa luksuselämä hotelleissa on joko kokonaan meidän ulottumattomissamme tai vaatisi aivan kohtuuttomia ponnistuksia. Lapsettomuus on kuitenkin panos-tuottosuhteeltaan aivan ylivertainen tapa tehdä elämästään helpompaa ja mukavampaa. Se kun ei vaadi mitään muuta kuin huolellisuutta ehkäisyn kanssa.

[/quote] Paitsi ettei elämä ilman lapsia ole mukavaa...

[/quote]

Tutkimukset sanovat toista.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 06:30"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:43"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:32"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:30"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:17"] Minä olen päämäärätietoisesti tehnyt elämästäni mahdollisimman helppoa, stressitöntä ja mukavaa. Ihmiset jotka valittavat ja ruikuttavat elämästään, eivät ole tajunneet itse ajaneensa elämänsä siihen jamaan. Elämä hallintaan niin kaikki paranee!  [/quote]Sama täällä, olen 45v ja neljä lasta. Elämä on ihanaa! [/quote] Jos sinulla on neljä lasta, elämäsi ei ole "mahdollisimman helppoa". Voit toki uskotella itsellesi, mitä haluat, mutta et selvästikään tiedä, minkälaista lapseton elämä on. [/quote] Mitä hittoa? En haluaisi lapsetonta helppoa elämää, ehdin sitäkin elää. Haluan lapsellisen helpon elämän! Siitäkin voi tehdä mahdollisemman helppoa. Luulin oikeasti sinun olevan tyytyväinen elämääsi, mutta olikin vain kateellinen katkera. [/quote] En ole kateellinen enkä katkera. Huomautin vain, että jos olet hankkinut lapsia, et ole tehnyt elämätäsi "mahdollisimman stressitöntä, helppoa ja mukavaa". Elämäsi voi tietenkin olla melko stressitön ja mukava, mutta jos olisit halunnut maksimoida nuo piirteet, olisit jättänyt lapset tekemättä. [/quote] Jos ihminen haluaisi maksimoida stressittömyyden ja mukavuuden ja helppouden kokonaan, hän ei ostaisi omistusasuntoa, vaan asuisi kuuden tai seitsemän tähden hotellissa. Hän menisi naimisiin jonkun avokätisen superrikkaan kanssa, joka hoitaisi omaisuutta, ettei itse tarvitse miettiä edes sellaista ja silti rahaa olisi aina. Hänellä olisi henkilökohtainen assistenti, eikä hän itse olisi tietenkään töissä. Hotelli huolehtisi siivouksesta, eikä ruoka olisi ongelma, koska huonepalvelu pelaa ympärivuorokautisesti, samoin pesupalvelut. Auto tietenkin vuokra-auto tai taksi. Ei tarvitae miettiä huoltoja muuta. Tietenkin sitä asuisi jossain muuala kuin Suomessa, jottei tarvitse kärsiä epämukavista keleistä tai kylmästä. Sukulaiset mahdollisimman kaukana, ettei vahingossa joudu auttamaan. Päivät pitkät makoilisi sängyssä tai itseään hemmotellen tai syöden. Olisiko tämä jotain sitä velojen tarkoittamaa mukavuuden, helppouden ja stressittömän elämän maksimointia? Totta, neljän lapsen kotiäiti Suomessa, ei ihan yllä tuohon.

[/quote]

Tuo pitäisi paikkaansa, jos nuo asiat voisi todella saada sormia napauttamalla. Me elämme kuitenkin valitettavan realistisessa maailmassa, jossa luksuselämä hotelleissa on joko kokonaan meidän ulottumattomissamme tai vaatisi aivan kohtuuttomia ponnistuksia. Lapsettomuus on kuitenkin panos-tuottosuhteeltaan aivan ylivertainen tapa tehdä elämästään helpompaa ja mukavampaa. Se kun ei vaadi mitään muuta kuin huolellisuutta ehkäisyn kanssa.

[/quote] Paitsi ettei elämä ilman lapsia ole mukavaa...

[/quote]

Tutkimukset sanovat toista.

[/quote] En ole ollut niissä mukana.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 08:46"]

Itse koen, että elämän mielekkyys rakentuu osin juuri sille, että siinä on haastetta. Liian helppo elämä ei houkuta.

[/quote]

Helppo ja mukava elämä mahdollistaa sen, että voi keskittyä tärkeinä ja antoisina pitämiinsä asioihin sen sijaan, että joutuisi kamppailemaan vaikeuksien, velvoitteiden ja turhauttavien rajoitusten kanssa. Minä ainakin teen mieluummin sellaista, mitä haluan tehdä, kuin sellaista, mitä minun on pakko tehdä. -ap

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 08:46"]

Kun tykkää omasta elämästään, näkee valoisia puolia ja hyviä asioita, joita samassa elämäntilanteessa oleva tyytymätön ei näe.

[/quote]

Tätähän minä juuri sanon: kun ei näe valoisia puolia ja hyviä asioita elämäntilanteestaan, on se selvä merkki siitä, että on tyytymätön elämäntilasteeseensa. Tyytymättömyys johtuu puolestaan siitä, ettei elä itselleen sopivaa elämää. Ihmisen, jota armeijan kuri ja järjestys jatkuvasti ahdistaa, ei ehkä olisi kannattanut valita sotilaan uraa. Jostakin syystä vain lapsiperhearjesta ei saisi sanoa vastaavalla tavalla, vaan syyt onnettomuuteen kaivetaan vaikka väkisin jostakin aivan muualta: masennuksesta, persoonallisuushäiriöstä tai ihan vain paskasta asenteesta. -ap

No onpa taas ketju!

joskus lapsettomat oli vaan lapsettomia, ei joka paikassa rääkymässä miten heidän tapa on se oikea. Joo jokainen ihminen on saman arvoinen, mutta jos ajatellaan että ihmisiä täällä riittää jatkossakin niin siinä mielessä ne jotka lisääntyy ja tekee uusia veronmaksajia ovat arvokkaimpia.

ja ihan paskaa väittää että heidän elämänlaatu on hyvää, ei kukaan valita niin paljon kun nämä äänekkäät lapsettomat, ja ihan turhista asioista. Henkisesti jääneet jonnekin 13 v tasolle. 

On järkeviä lapsellisia ja lapsettomia, ja molemmissa leireissä myös sitä toista sorttia. 

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:44"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:39"]

Tässä se huomataan, ei se lasten kasvatus ole helppoa, kuten jotkut (usein muuten lapsettomat) väittävät.

[/quote]

En ole koskaan kuullut kenenkään (lapsettoman tai vanhemman) väittävän lasten kasvattamista helpoksi. Aika hullunkurinen väite se olisikin. Lasten kasvatushan on kokonaan toinen vaativa, psykologisesti raskas, huonosti palkattu, tylsä ja olemattomilla eduilla varustettu duuni normaalin päivätyön päälle. -ap

[/quote]

Tuolla asenteella, rakas ap, on tosiaan parempi että et ikinä niitä lapsia hankikaan. Lastenkasvatus on: palkitsevaa, opettavaa, parhaimmalla mahdolisella palkalla varustettua (raha ei ole ainoa palkka maalilmassa), toki vaativaa ja siksi sun ei siihen kannata ryhtyäkkään. nimim: kolmen äiti ja töissä

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 07:46"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 20:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 19:04"]

[quote author="Vierailija" time="24.02.2015 klo 06:30"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 23:10"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2015 klo 09:15"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:43"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:32"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 12:30"] [quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:17"] Minä olen päämäärätietoisesti tehnyt elämästäni mahdollisimman helppoa, stressitöntä ja mukavaa. Ihmiset jotka valittavat ja ruikuttavat elämästään, eivät ole tajunneet itse ajaneensa elämänsä siihen jamaan. Elämä hallintaan niin kaikki paranee!  [/quote]Sama täällä, olen 45v ja neljä lasta. Elämä on ihanaa! [/quote] Jos sinulla on neljä lasta, elämäsi ei ole "mahdollisimman helppoa". Voit toki uskotella itsellesi, mitä haluat, mutta et selvästikään tiedä, minkälaista lapseton elämä on. [/quote] Mitä hittoa? En haluaisi lapsetonta helppoa elämää, ehdin sitäkin elää. Haluan lapsellisen helpon elämän! Siitäkin voi tehdä mahdollisemman helppoa. Luulin oikeasti sinun olevan tyytyväinen elämääsi, mutta olikin vain kateellinen katkera. [/quote] En ole kateellinen enkä katkera. Huomautin vain, että jos olet hankkinut lapsia, et ole tehnyt elämätäsi "mahdollisimman stressitöntä, helppoa ja mukavaa". Elämäsi voi tietenkin olla melko stressitön ja mukava, mutta jos olisit halunnut maksimoida nuo piirteet, olisit jättänyt lapset tekemättä. [/quote] Jos ihminen haluaisi maksimoida stressittömyyden ja mukavuuden ja helppouden kokonaan, hän ei ostaisi omistusasuntoa, vaan asuisi kuuden tai seitsemän tähden hotellissa. Hän menisi naimisiin jonkun avokätisen superrikkaan kanssa, joka hoitaisi omaisuutta, ettei itse tarvitse miettiä edes sellaista ja silti rahaa olisi aina. Hänellä olisi henkilökohtainen assistenti, eikä hän itse olisi tietenkään töissä. Hotelli huolehtisi siivouksesta, eikä ruoka olisi ongelma, koska huonepalvelu pelaa ympärivuorokautisesti, samoin pesupalvelut. Auto tietenkin vuokra-auto tai taksi. Ei tarvitae miettiä huoltoja muuta. Tietenkin sitä asuisi jossain muuala kuin Suomessa, jottei tarvitse kärsiä epämukavista keleistä tai kylmästä. Sukulaiset mahdollisimman kaukana, ettei vahingossa joudu auttamaan. Päivät pitkät makoilisi sängyssä tai itseään hemmotellen tai syöden. Olisiko tämä jotain sitä velojen tarkoittamaa mukavuuden, helppouden ja stressittömän elämän maksimointia? Totta, neljän lapsen kotiäiti Suomessa, ei ihan yllä tuohon.

[/quote]

Tuo pitäisi paikkaansa, jos nuo asiat voisi todella saada sormia napauttamalla. Me elämme kuitenkin valitettavan realistisessa maailmassa, jossa luksuselämä hotelleissa on joko kokonaan meidän ulottumattomissamme tai vaatisi aivan kohtuuttomia ponnistuksia. Lapsettomuus on kuitenkin panos-tuottosuhteeltaan aivan ylivertainen tapa tehdä elämästään helpompaa ja mukavampaa. Se kun ei vaadi mitään muuta kuin huolellisuutta ehkäisyn kanssa.

[/quote] Paitsi ettei elämä ilman lapsia ole mukavaa...

[/quote]

Tutkimukset sanovat toista.

[/quote] En ole ollut niissä mukana.

[/quote]

Olisit sanonut, että puhut vain omasta kokemuksestasi.

[/quote] niinhän se AP:kin tekee...

Elänköhän ihan eri maailmassa kuin ap? En huomaa ollenkaan omassa elämässäni, että muut äidit/vanhemmat valittaisivat arjestaan. Ainoa paikka missä valitusta mahdollisesti on, löytyy näistä keskustelupalstoilta. Mutta arvaa mitä ap? Tämä on juuri se kanava, missä sitä voi tehdä. Mehän ollaan vauva-lehden aihe vapaassa ja jotenkin omassa päässäni ajattelen, että tänne tulee äidit ja isät, kun heillä on jotain jaettavaa/kysyttävää/kerrottavaa. Jos lukee vain tätä ja luulee vanhempien elämän olevan pelkästään tällaista, niin väärin luulet. Niistä arjen hyvistä puolista ei tule niin helposti hehkutettua, koska silloin ollaan juuri elämässä sitä ihanuutta ja miksi sitä pitäisi vasiten alkaa kertomaan? Suomessa kun ollaan, niin kaiken ihanan hehkutus katsotaan ylpeydeksi ja se saa vain närää aikaan.

Mutta sinun mieliksi voin sen nyt tehdä. Minulla on monta lasta. Minulla on myös työ, joka on kutsumusammattini ja nautin siitä suunnattomasti. Saan toteuttaa itseäni ja olen hyvin onnellinen. Joskus elämä on kaaosta, kun on niin monta liikkuvaa palasta ja pitää sovittaa yhteen monia pieniä detaljeja. Kuka harrastaa, miten siivotaan, kuka kuskaa ja mitä milloinkin tehdään. Mutta huolimatta kaikista noista, voin rehellisesti sanoa, että tämä on ihaninta aikaa ja olen valinnut juuri oikein. Silloin kun olin lapseton, elämä tuntui tahkoavan sitä yhtä ja samaa, vaikka olikin monella tapaa aika luksusta. Mutta luksusta se on nytkin, erilaista vain. Mutta silti, minäkin käyn täällä toisinaan valittamassa milloin mistäkin, kiire, mies ei siivoa tarpeeksi, haasteet lasten kanssa. Valitan hetken ja taas jaksaa :) on ihanaa, että löytyy vertaistukea ja ymmärtää, että muilla on ihan samoja juttuja. 

Toivoisin, että veloillekkin olisi oma palsta ja joku purkautumispaikka, niin teilläkin olisi helpompaa. Voin kuvitella, että lapsettomana tämmöisessä yhteiskunnassa kaikkine paineineen ei ole kovin helppoa. Suurta vihaa teissä ainakin huokuu ja jos oma olo olisi täysin hyvä ei tarvitsisi sitä vihakaan tuntea ja kokea ja purkaa toisiin ihmisiin. Silloin kun on oikeasti täysin tyytyväinen omiin valintoihin, niin on hyvä olo itsellä, eikä ole tarve koittaa painaa muita alas, vaan silloin elää sitä elämää ja on kiitollinen siitä kuinka hyvää ja hienoa se on.

Minä en kyllä valita normaalisti, täällä tulee sitä tehtyä, koska se on helppoa ja tiedän, ettei juttuni rasita ketään. Muutoin arkielämässä valitan harvoin. Olen kyllä ihan tyytyväinen valintoihini. Mitään en vaihtaisi pois tai tekisi toisin.

Lasten hoito ja kasvatus on toisaalta erittäin rasittavaa ja toisaalta erittäin palkitsevaa. En itsekään ymmärtänyt miten se voi olla palkitsevaa ennen kuin sain omia lapsia, joten tätä on vaikea selittää toiselle niin että sen ymmärtäisi. Nuo rasittavat puolet on helpompi ymmärtää, ja niistä avautuminen on jotenkin "yleisesti hyväksyttyä arkikeskustelua", että niistä tulee juteltua enemmän kuin tuosta palkitsevuudesta. Toki on niitäkin, joiden lapsiperhe-elämä on oikeasti kamalaa ja joille olisi sopinut paremmin toisenlainen elämä, mutta heitä on kuitenkin pieni vähemmistö vanhemmista.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 11:59"]

Lasten hoito ja kasvatus on toisaalta erittäin rasittavaa ja toisaalta erittäin palkitsevaa.

[/quote]

Lapseton elämä on erittäin palkitsevaa, mutta siihen ei liity mitään erityisiä rasitteita. -ap

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 17:49"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 11:59"]

Lasten hoito ja kasvatus on toisaalta erittäin rasittavaa ja toisaalta erittäin palkitsevaa.

[/quote]

Lapseton elämä on erittäin palkitsevaa, mutta siihen ei liity mitään erityisiä rasitteita. -ap

[/quote] LOL!

nosto

jankkaustahan tämäkin ketju jälleen on velojen ja muiden kesken, huoh! Valittaminen on kyllä hyvinkin monien ihmisten negatiivinen piirre nykyään , oli lapsia tai ei. Itsekin sorrun valittamaan, vaikka se ei auta usein mitään. Toisaalta on paljon asioita joihin voimme vaikuttaa mutta myös joihin emme! Esim sairastuminen perheessä on tilanne joka stressaa ja siitä kumpuava valitus on ymmärrettävää. Pitäisi osata olla armollisempi itselle ja muille.