Miten oppia olemaan välittämättä toisten loukkaavista puheista?
Olen aina ollut jotenkin sellainen helppo kohde, mulle on ihan päin naamaa sanottu vaikka mitä. En ole yleensä sanonut takaisin, vaan vetäytynyt itseeni ja tullut erittäin sulkeutuneeksi. En päästä lähelleni enää ketään. Olen pelännyt ihmisiä jo kauan, haluaisin aina olla mieluiten omissa oloissani, kun en tunne oloani turvalliseksi missään vieraitten seurassa.
Vuosia sitten masennuin pahasti, siihen oli monia syitä, pitkältä ajalta. Aloitettiin masennuslääkitys joka nostettiin maximiannokseen. Venlafaxinia. Söin sitä noin vuoden, ja lihoin huomaamattani 10kg. Kukaan ei kysynyt mitään, olenko ehkä masentunut tmv, mutta lihomiseeni kiinnitettiin huomiota, ja eräät tietyt ihmiset ovat sen jälkeen kohdelleet minua vielä huonommin mitä ennen. Aloin odottaa vauvaa, niin anoppini ensikommentti oli, että he tyttärensä kanssa puhuivat jo vuosi sitten, että odotankohan. Olivat mieheltänikin kysyneet. Ja anoppi on suoraan kysynyt monta kertaa että paljonko painan.
En sano takaisin. Tai en ainakaan vielä ole sanonut. Mutta en ole osannut itseäni kovettaakaan. Kaikki ikävä sattuu ja katkeroittaa. Tämä asia oli vain yksi esimerkki. Lähipiirissäni on paljon muitakin vastaavia kommentteja antamassa.
Miten sitä oppisi sivuuttamaan kaiken tällaisen välittämättä siitä, ettei se veisi lopullisesti masennuksen puolelle ja täydelliseen eristäytymiseen? :´(
Kommentit (28)
En nyt tuossa nähnyt mitään loukkaavaa, normaaliahan se on epäillä että nuori nainen lihoo koska odottaa lasta.
Masennusta harvoin näkee päälle päin jos et makaa pimeässä huoneessa päivät pitkät.
Arvaan että sulla on ns. kiltin tytön syndrooma. Googlaappa aiheesta, niin saat ehkä tarpeellista ja itseäsi auttavaa mietittävää.
Hyvä että olet saanut masennukseen apua. Omien kokemuksien pohjalta suosittelisin että hakisit itsellesi lisäksi keskusteluapua. Olen käynyt terapiassa ja saanut sieltä paljon apua. Olen tutustunut itseeni ja oppinut ymmärtämään käytös- ja ajattelumallejani. Olen itsekin ollut aikoinani liian kiltti. Mitä paremmin tuntee itse itsensä, sitä vähemmän muiden sanat ja teot vaikuttavat.
Sille anopillesi ilmoitat että sinun painosi ei hänelle kuulu. Ja miehellesi sanot myös asiasta. Hänen paikkansa on sinun puolellasi.
Mahtaa muilla olla tylsä elämä kun sua ja sun elämää tolleen kommentoi.. Mullakin on ollut masennusta kuutisen vuotta mutta nyt olen alkanut päästä eroon siitä. Se "kiltin tytön sydrooma" on tavallaan ihan oikea termi. En koskaan valittanut mistään, sanonut mistään takaisin enkä kertonut huolistani kenellekkään. Nyt olen ymmärtänyt, että mitä ikinä tekeekin, mitä ikinä sanookin ja mitä ikinä onkin, joku on aina valittamassa ja arvostelemassa. Ja onko sillä sitten väliä? No ei ole! Sillä on väliä onko sinulla hyvä olla. Nauti raskaudestasi täysin siemauksin ja näytä juoruileville ämmille kuinka hyvin sinulla menee! Siinä heille sitten puhumista :)
Kannattaa arvioida kriittisesti omaa sosiaalista piiriään, jos tuollaisen kohteeksi joutuu. Minulle ei ole varmaan yläkouluvuosien jälkeen sanottu mitään ilkeämielistä. En osaa edes kuvitella kenenkään läheiseni loukkaavan minua. Eli en tosiaankaan pidä tuota normaalina, ja laittaisin välittömästi välit poikki ihmiseen, joka esimerkiksi arvostelisi ulkonäköäni.
Ovatko nämä törkyturvat kenties amiksia tai kouluttamattomia?
Sanotko rakkauden tunnustuksiin mitään takaisin vai onko kyse vai loukkauksista? Tai kommentoitko mitään kun toisella on paha mieli ja tarvitsisi empatiaa? Tunnen yhden sinun kaltaisesi miehen, joka on aivan sairaan sulkeutunut. Olen jo ehtinyt turhautua ja raivostua ja haukkua tunnevammaiseksi, mutta oikeasti haluaisin vain tietää mistä on kyse ja ratkaista mysteerin ja helpottaa toisen oloa. MITEN SIIS SAAN HÄNET AVAUTUMAAN? (Arvostan tuhannesti vastausta, kun olen jo miettinyt 2 vuotta asiaa ja tulen hulluksi kohta.) Yleensä olen hyvä ihmisten kanssa.. Muuten, oletko koskaan passiivis-aggressiivinen? Ja jos olet, miksi? Tämä mies ottaa mm. unilääkkeitä ja alkoholia ( ei yhtä aikaa), eikä pysty puhumaan edes siitä uskooko Jumalaan vai ei. En tajua miten tuollaiseksi tullaan? Itse voin puhua kaikesta.
Sä olet joo masentunut. Ei se anoppi ehkä loukkaavasti halunnut sanoa. Siinähän olisi mahdollisuus kertoa lääkkeistä. Jos haluat.
ehkä sun ei tarvi salailla? Sitä masennustapauksista ja lihomisen syytä. Voisit avata itseäsi ja luottaa anoppiin. Hän kuitenkin välittää. Sinusta. Hän huomaa sinut. Mutta ei ihmiset osaa tulla kyselemään suoraan miksi olet lihonut...niinkuin hänkään ei tullut, kun oli huomannut sinun lihoneet. Onhan se aika luonnllista epäillä stuolloin raskautta.
luulen, että sulla on kiva anoppi. Uskalla vaan luottaa häneen. Olet hieno nainen. Ota ne ihmiset vastaan ketä siinä lähellä on.
Ota vauvan kanssa kaikki apu vastaan.älä sysää läheisiäsi pois. Kerro anopille masennuksesta ja kerro siitä, että pelkäät eristäytyväsi. Kerro, että tarvitset paljon tukea ja kerro, Että helposti pahoitat mielesi. Kerro.
voimia sinulle. Olet hieno juuri kanan itsenäsi. Vauva-aika vielä entisestään tuonee esiin niitä vahoja traumoja...niin minulle kävi ainakin.
tarvitset voimia ja tarvitset tukea. Se on ihan normaalia. Olet arvokas ja sinun jaksamisesi on tärkeää.