Miten oppia olemaan välittämättä toisten loukkaavista puheista?

Hyvä, nro 27!! Täytyypä harjoitella.

Voimia sinulle. Opettele kertomaan. Olet hieno omana itsenäsi.

syyllistötkö itse itseäsi? Syyllistötkö helposti? Entä, jos antaisit itsellesi mahdollisuuden.. Entä jos tulkitsivat asioita itsellesi pistiivisesti. Kokeile uskaltaa.

on helppo etukäteen hävitä...ei tarvitse yrittää eikä pettyä, kun on jo valmiiksi mahallaan ja säälissä.

uskalla ruveta voittajaksi. Voittajaksi omassa elämässäsi. Kokeile. Ole utelias. Mitä voit voittaa tai mitä voit menettää? Sinun elämäsi. Arvokas.

mittaile itse oma elämäsi...älä mene muiden mittoihin. Eivät he sinua määrittele. Sinä itse sen teet. Uskalla määritellä itsesi tähän isoon laumaan omana itsenäsi. Sellaisena hienonaj omana itsenäsi mahdat kaikkialle ja jokapaikkakaan. Juuri sinuna itsenäsi.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:37"]Sanotko rakkauden tunnustuksiin mitään takaisin vai onko kyse vai loukkauksista? Tai kommentoitko mitään kun toisella on paha mieli ja tarvitsisi empatiaa? Tunnen yhden sinun kaltaisesi miehen, joka on aivan sairaan sulkeutunut. Olen jo ehtinyt turhautua ja raivostua ja haukkua tunnevammaiseksi, mutta oikeasti haluaisin vain tietää mistä on kyse ja ratkaista mysteerin ja helpottaa toisen oloa. MITEN SIIS SAAN HÄNET AVAUTUMAAN? (Arvostan tuhannesti vastausta, kun olen jo miettinyt 2 vuotta asiaa ja tulen hulluksi kohta.) Yleensä olen hyvä ihmisten kanssa.. Muuten, oletko koskaan passiivis-aggressiivinen? Ja jos olet, miksi? Tämä mies ottaa mm. unilääkkeitä ja alkoholia ( ei yhtä aikaa), eikä pysty puhumaan edes siitä uskooko Jumalaan vai ei. En tajua miten tuollaiseksi tullaan? Itse voin puhua kaikesta.
[/quote]
Jestas, että mulla tuli ihan samat asiat mieleen aloituksesta. Olisin voinut kirjoittaa tän Jumalaa myöten! Ja yhtä ymmälläni olen minäkin.

Ei niistä puheista tarvi oppia olemaan välittämättä. Vaan sun pitää oppia antamaan palautetta.

TAKE NO SHIT

Voisin periaatteessa olla ap ja sain äskettäin tällaisen viestin äidiltäni.

Kysyin, että "jos olisin iloinen, mutta en tekisi kaikkia asioita, joita hän katsoo, että minun pitää tehdä, niin olisiko hän iloinen puolestani", niin tässä on vastaus:

"Tottakai onnellinen ja iloinen Maija, joka ei siivoaisi kotiaan eikä välittäisi hoitaa kaunista puutarhaansa olisi Maijalle iloinen asia. Eri asia on ketä sellainen Maija kiinnostaisi. Lasten naapureita tai opettajiako? Olisivatko lapset siitä iloisia aikuisina, jos eivät olisi kotoaan edes oppineet siivoamaan jälkiään ja huolehtimaan asioista, jotka tulevat eteen elämässä. Mitä luulet ystäviesi ja naapurien ajattelevan likaisesta ja sotkuisesta pihasta ja kodista. Tai lasten ystävien ja heidän vanhempiensa? Älä luule, että sinä voit jättää kodistasi huolehtimatta ilman, että siitä olisi mitään seuraamuksia. Kasva jo aikuiseksi ja ymmärrä miten se vaikuttaa lasten elämään mitä valintoja teet.

Ymmärrä, että ihmiset eivät ehkä välitä tavata sellaisia ihmisiä, jotka pitävät kodin siisteyttä vain sellaisena pikkuasiana, josta ei tarvitse välittää. On typerää ja itsekästä ajatella niin. Lasten tulee voida tavata ystäviä ja niiden vanhempia nähdäkseen muutakin vain omat nurkkansa ja oppiakseen tulemaan toimeen muiden kanssa. Ystäväpiirin ylläpitäminen on heidän vuokseen tärkeää. Milloin olet viimeksi kutsunut ystäviä käymään kylässä? Ymmärrä se, että se kuuluu myös vanhempana olemiseen. 
Mihin sinä käytät aikasi? "

(Nimi muutettu)

Meillä kuitenkin mies huolehtii noistakin asioista ja jos kutsutaan joskus lapsen kaveria kylään niin siivotaan hieman. Ei meillä todellakaan ole tip top mutta on ollut mm. kotisiivous, joka puhdistaa talon. Juuri nyt ei tosin ole. Samoin kun mä olin lapsi, meillä oli kyllä siistiä, mutta vieraita angstaava äitini ei kyllä koskaan kutsunut luokkatovereitani meille kun olin ensimmäisellä luokalla, kuten meidän poikamme nyt. Eli hän ei kyllä silti huolehtinut siitä puolesta, vaikka siivonnut olikin. Käytän aikani masennuksesta paranemiseen ja käyn töissä.

Niin, mun piti kysyä, että millaista palautetta antaisin tuosta tai te antaisitte, mutta se kysymys jäi vahingossa viestistäni pois, 

Tosin veikkaan, että äitini tapauksessa on aivan sama millaista palautetta mä annan. Mutta äitini on saanut minut pelkäämään, että kaikki ihmiset suhtautuisivat minuun noin kuin hän ja mietin, että mitä palautetta antaisin, jos joku vieraampi ihminen katsoisi asiakseen analysoida minut noin (mikä minusta tuntuu maanrakoon lyttäämiseltä ja sieltä osin masennuksenikin *kirosana* kumpuaa.)

17

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 08:25"]

Voisin periaatteessa olla ap ja sain äskettäin tällaisen viestin äidiltäni.

Kysyin, että "jos olisin iloinen, mutta en tekisi kaikkia asioita, joita hän katsoo, että minun pitää tehdä, niin olisiko hän iloinen puolestani", niin tässä on vastaus:

"Tottakai onnellinen ja iloinen Maija, joka ei siivoaisi kotiaan eikä välittäisi hoitaa kaunista puutarhaansa olisi Maijalle iloinen asia. Eri asia on ketä sellainen Maija kiinnostaisi. Lasten naapureita tai opettajiako? Olisivatko lapset siitä iloisia aikuisina, jos eivät olisi kotoaan edes oppineet siivoamaan jälkiään ja huolehtimaan asioista, jotka tulevat eteen elämässä. Mitä luulet ystäviesi ja naapurien ajattelevan likaisesta ja sotkuisesta pihasta ja kodista. Tai lasten ystävien ja heidän vanhempiensa? Älä luule, että sinä voit jättää kodistasi huolehtimatta ilman, että siitä olisi mitään seuraamuksia. Kasva jo aikuiseksi ja ymmärrä miten se vaikuttaa lasten elämään mitä valintoja teet.

Ymmärrä, että ihmiset eivät ehkä välitä tavata sellaisia ihmisiä, jotka pitävät kodin siisteyttä vain sellaisena pikkuasiana, josta ei tarvitse välittää. On typerää ja itsekästä ajatella niin. Lasten tulee voida tavata ystäviä ja niiden vanhempia nähdäkseen muutakin vain omat nurkkansa ja oppiakseen tulemaan toimeen muiden kanssa. Ystäväpiirin ylläpitäminen on heidän vuokseen tärkeää. Milloin olet viimeksi kutsunut ystäviä käymään kylässä? Ymmärrä se, että se kuuluu myös vanhempana olemiseen. 
Mihin sinä käytät aikasi? "

(Nimi muutettu)

Meillä kuitenkin mies huolehtii noistakin asioista ja jos kutsutaan joskus lapsen kaveria kylään niin siivotaan hieman. Ei meillä todellakaan ole tip top mutta on ollut mm. kotisiivous, joka puhdistaa talon. Juuri nyt ei tosin ole. Samoin kun mä olin lapsi, meillä oli kyllä siistiä, mutta vieraita angstaava äitini ei kyllä koskaan kutsunut luokkatovereitani meille kun olin ensimmäisellä luokalla, kuten meidän poikamme nyt. Eli hän ei kyllä silti huolehtinut siitä puolesta, vaikka siivonnut olikin. Käytän aikani masennuksesta paranemiseen ja käyn töissä.

[/quote]

Kamala äiti. Ei itse ole viitsinyt tehdä asiaa, josta sinua syyllistää. Laittaisin välit poikki kokonaan.

Up

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 08:31"]Niin, mun piti kysyä, että millaista palautetta antaisin tuosta tai te antaisitte, mutta se kysymys jäi vahingossa viestistäni pois, 

Tosin veikkaan, että äitini tapauksessa on aivan sama millaista palautetta mä annan. Mutta äitini on saanut minut pelkäämään, että kaikki ihmiset suhtautuisivat minuun noin kuin hän ja mietin, että mitä palautetta antaisin, jos joku vieraampi ihminen katsoisi asiakseen analysoida minut noin (mikä minusta tuntuu maanrakoon lyttäämiseltä ja sieltä osin masennuksenikin *kirosana* kumpuaa.)

17
[/quote]

Itsesi, miehesi ja LASTESI kannalta on paras että keskityt paranemaan masennuksesta. Kyllä sitä sitten siivota ehtii. Sitä paitsi kyllä koti saa näyttää asutulta eikä miltään sisustuslehden malliasunnolta.

Nro 17, olen kyllä äitisi kanssa samaa mieltä. Minunkin äiti oli masentunut, eikä meille voinut tuoda kavereita koska kotimme oli kuin kaatopaikka. Kavereiden äidit huomauttelivat MINULLE asiasta, kuin se olisi minun vallassani. Tilanne oli todella häpeällinen. Lapsetkin oppivat kauhistelemaan asiaa minulle, ja myös selkäni takana.

Aikuisena olen minäkin masentunut. Siinä missä äitini makasi pimeässä huoneessa sängyssä "parantamassa masennustaan", minä olen jo hyväksynyt että minun masennukseni tulee sieltä lapsuudesta, eikä ole katomassa mihinkään. Voin siis varsin hyvin pistää pyykkikoneen päälle, tiskata astiat, lakaista, imuroida, vaihtaa lakanat, viedä roskat ja tuulettaa. Ja katos vaan, siinä meni yksi tunti ja sen jälkeen voikin mennä sinne sängylle makoilemaan.

AP:n ongelmaan en voi muuta sanoa, kuin että maailma on typeriä ihmisiä täynnä. Niille pitää osata nauraa, vaikka sitten hiljaa omassa päässä.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 10:29"]

Nro 17, olen kyllä äitisi kanssa samaa mieltä. Minunkin äiti oli masentunut, eikä meille voinut tuoda kavereita koska kotimme oli kuin kaatopaikka. Kavereiden äidit huomauttelivat MINULLE asiasta, kuin se olisi minun vallassani. Tilanne oli todella häpeällinen. Lapsetkin oppivat kauhistelemaan asiaa minulle, ja myös selkäni takana.

Aikuisena olen minäkin masentunut. Siinä missä äitini makasi pimeässä huoneessa sängyssä "parantamassa masennustaan", minä olen jo hyväksynyt että minun masennukseni tulee sieltä lapsuudesta, eikä ole katomassa mihinkään. Voin siis varsin hyvin pistää pyykkikoneen päälle, tiskata astiat, lakaista, imuroida, vaihtaa lakanat, viedä roskat ja tuulettaa. Ja katos vaan, siinä meni yksi tunti ja sen jälkeen voikin mennä sinne sängylle makoilemaan.

AP:n ongelmaan en voi muuta sanoa, kuin että maailma on typeriä ihmisiä täynnä. Niille pitää osata nauraa, vaikka sitten hiljaa omassa päässä.

[/quote]

Joo, uskon sen, että ei sellainenkaan tilanne ole hyvä. Mutta ei meillekään ketään kutsuttu, vaikka olikin siistiä. Mun äidilläni oli ongelmia muualla kuin siivoamisessa. Ei kyennyt olemaan luonnollisesti ihmisten parissa, vaan aina oli ihan teatteri menossa kun oli vieraita käymässä. 

Meillä on kuitenkin mies, joka huolehtii sosiaalisesta puolesta ja on meillä lasten kavereita käynytkin. Katsotaan nyt sitten alkaako paska lentää ja ihmiset puhua. Minusta nämä ovat asioita, joiden kanssa on vain opittava elämään. Sun on varmaan siksi helppoa siivota, kun äitisi ei ole voinut haukkua sinua siitä, ettet tee kuten hän. Mä en voi sietää siivoamista ja sillä on paljonkin tekemistä sen kanssa, miten äitini on minua kohtaan käyttäytynyt. 

Meillä ei kuitenkaan tunnelma ole sellainen, että masentunut äiti makaa pimeässä makuuhuoneessa, vaan enemmänkin sellainen sotkuinen peppi pitkätossukaaos. Tietenkään se ei kaikkia miellytä, mutta pointti on osin se, että voisin parantua masennuksestani helpommin, jos äiti sanoisi että hyväksyy minut sellaisena kuin olen.  Vastustamalla sitä hän tekee kaiken sen eteen, etä EI auta minua ja se on tietty hänen oikeutensa, mutta minusta se on anteeksi vaan oksettava ominaisuus ihmisessä. Että siis lyö kapuloita rattaisiin. Vai luuletko, että äitini puhe olisi kannustanut esim. sinun äitisi masennuksen kourista? Oliko se sitä, mitä hän oli vailla?  Ensin kerrottaisiin äidillesi, että jos hän olisi onnellinen, mutta ei edelleenkään siivoaisi, niin "ketä sellainen Terttu kiinnostaisi?" 

Eikö olisi rakentavampaa iloita siitä, että se ketä tahdotaan kannustaa ja auttaa voi hyvin? Miksi pitää sanoa: mutta sinussa on edelleen vikaa, huom huom ja ennen kuin sekin on hoidettu, et kiinnosta ketään? Millähän eväillä se ilo pysyy yllä, kun noin puhutaan ihmiselle? 

Ja luota minuun, mun äidistä kun on kyse, niin vaikka mulla olis kaikki asiat hyvin (ne on olleet niin tiedän mistä puhun) niin AINA löytyisi se asia, jossa on edelleen vikaa. Tuli nyt purkauduttua, en väitä, että saisin iloisesti olla siivoamatta, mutta kun tarttisin APUA niin en sitä kyllä tuollaiselta äidiltä saa ja se kyllä surettaa.

17

Herjaamiseen ei kuulu oppia tottumaan. Sille pitää laittaa piste.

Et ole yksin. Minä olen samanlainen :(

Katso hiljaa moukkaa ja hymyile salaperäisesti ja samalla ajattelet mielessäsi "luojan kiitos en ole samanlainen". Jos haluat, voit kysyä tarkennusta hunajaisella ja lempeällä äänellä (puhu kuin lapselle) mitä tarkoitti. Tehoaa yleensä.

Kyllä takas pitää näpäyttää, jos joku astuu sinun RAJASI yli. Yleensä toiset kunnioittavat ihmisiä, joilla on tällainen raja. Se raja näkyy muille niin, että he aistivat sinusta, mitä sinulle voi sanoa ja mitä sinulle ei voi sanoa. Mikä on sinun yksityisyyttäsi ja mikä ei. 

Ihmiset, joilla ei rajaa ole, tulevat yliajetuksi. Kun rajaa ei ole, kaikki sanomiset menevät suoraan sydämeen ja tuntuvat pahalta. Luultavasti et edes huomaa, kun muut ylittävät tuon rajan, ja vasta paljon myöhemmin huomaat miettiväsi, että miten se niin sanoikaan?

Minä kehitin itselleni nuo rajat terapiassa. SIellä olen oppinut pitämään joitain asioita yksityisinä - kaikki eivät kuulu kaikille, ja kaikkea ei tarvitse kertoa. Ei vaikka kysyisivät. Aluksi en tosiaan huomannut kun nuo rajanylitykset tapahtuivat, vaan ne alkoivat vaivata myöhemmin vasta minua. 

Kehityskulku on tämä:

- huomaa kun joku loukkaa sinua (sen sijaan että olisit vain nolostunut, häpeissäsi toisen sanomisen johdosta)

- huomaa toisen loukkaus sillä hetkellä kun se tapahtuu

- reagoi siihen, puolusta itseäsi!

- tämä viestii henkilökohtaisista rajoista (joka menee ensin överiksi, ja muut ihmettelevät käytöstäsi n. 1-2v ajan)

- kun tilanne tasaantuu, kommentit vähenevät ja nekin mitä tulee, niihin reagoit ylväästi eikä toisten sanomiset kosketa sinua enää samalla tavalla.

Tämän kaiken opin terapiassa. Sain myös ihan käytännön esimerkkejä, miten noissa tilanteissa voi reagoida, koska itsellä ei ollut aavistustakaan. Esim. kun anoppi kysyy, paljonko painat, vastaa hymyillen ja kiinnostuneena "Niin, miksihän se asia sinua kiinnostaa niin?" Vastapuolikin ehkä tajuaa, että aivan, onpa noloa että se kiinnostaa minua.

[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 22:52"]

Olen aina ollut jotenkin sellainen helppo kohde, mulle on ihan päin naamaa sanottu vaikka mitä. En ole yleensä sanonut takaisin, vaan vetäytynyt itseeni ja tullut erittäin sulkeutuneeksi. En päästä lähelleni enää ketään. Olen pelännyt ihmisiä jo kauan, haluaisin aina olla mieluiten omissa oloissani, kun en tunne oloani turvalliseksi missään vieraitten seurassa. 

Vuosia sitten masennuin pahasti, siihen oli monia syitä, pitkältä ajalta. Aloitettiin masennuslääkitys joka nostettiin maximiannokseen. Venlafaxinia. Söin sitä noin vuoden, ja lihoin huomaamattani 10kg. Kukaan ei kysynyt mitään, olenko ehkä masentunut tmv, mutta lihomiseeni kiinnitettiin huomiota, ja eräät tietyt ihmiset ovat sen jälkeen kohdelleet minua vielä huonommin mitä ennen. Aloin odottaa vauvaa, niin anoppini ensikommentti oli, että he tyttärensä kanssa puhuivat jo vuosi sitten, että odotankohan. Olivat mieheltänikin kysyneet. Ja anoppi on suoraan kysynyt monta kertaa että paljonko painan. 

En sano takaisin. Tai en ainakaan vielä ole sanonut. Mutta en ole osannut itseäni kovettaakaan. Kaikki ikävä sattuu ja katkeroittaa. Tämä asia oli vain yksi esimerkki. Lähipiirissäni on paljon muitakin vastaavia kommentteja antamassa. 

Miten sitä oppisi sivuuttamaan kaiken tällaisen välittämättä siitä, ettei se veisi lopullisesti masennuksen puolelle ja täydelliseen eristäytymiseen? :´(

[/quote]Minä ulostan elämästäni ihmiset, jotka loukkaavat minua, samaa suosittelen sinullekin.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:37"]

Sanotko rakkauden tunnustuksiin mitään takaisin vai onko kyse vai loukkauksista? Tai kommentoitko mitään kun toisella on paha mieli ja tarvitsisi empatiaa? Tunnen yhden sinun kaltaisesi miehen, joka on aivan sairaan sulkeutunut. Olen jo ehtinyt turhautua ja raivostua ja haukkua tunnevammaiseksi, mutta oikeasti haluaisin vain tietää mistä on kyse ja ratkaista mysteerin ja helpottaa toisen oloa. MITEN SIIS SAAN HÄNET AVAUTUMAAN? (Arvostan tuhannesti vastausta, kun olen jo miettinyt 2 vuotta asiaa ja tulen hulluksi kohta.) Yleensä olen hyvä ihmisten kanssa.. Muuten, oletko koskaan passiivis-aggressiivinen? Ja jos olet, miksi? Tämä mies ottaa mm. unilääkkeitä ja alkoholia ( ei yhtä aikaa), eikä pysty puhumaan edes siitä uskooko Jumalaan vai ei. En tajua miten tuollaiseksi tullaan? Itse voin puhua kaikesta.

[/quote]

Ehkä kannattaisi vaan antaa tuon ihmisen olla jos hän ei halua puhua sulle?? Selvästikään teidän luonteet ei sovi yhteen kun hän on sulkeutunut ja sinä todella päällekäyvä ja utelias, hän on varmasti sun seurassas erityisen sulkeutunut kun tuntee joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 02:04"]

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:37"]

Sanotko rakkauden tunnustuksiin mitään takaisin vai onko kyse vai loukkauksista? Tai kommentoitko mitään kun toisella on paha mieli ja tarvitsisi empatiaa? Tunnen yhden sinun kaltaisesi miehen, joka on aivan sairaan sulkeutunut. Olen jo ehtinyt turhautua ja raivostua ja haukkua tunnevammaiseksi, mutta oikeasti haluaisin vain tietää mistä on kyse ja ratkaista mysteerin ja helpottaa toisen oloa. MITEN SIIS SAAN HÄNET AVAUTUMAAN? (Arvostan tuhannesti vastausta, kun olen jo miettinyt 2 vuotta asiaa ja tulen hulluksi kohta.) Yleensä olen hyvä ihmisten kanssa.. Muuten, oletko koskaan passiivis-aggressiivinen? Ja jos olet, miksi? Tämä mies ottaa mm. unilääkkeitä ja alkoholia ( ei yhtä aikaa), eikä pysty puhumaan edes siitä uskooko Jumalaan vai ei. En tajua miten tuollaiseksi tullaan? Itse voin puhua kaikesta.

[/quote]

Ehkä kannattaisi vaan antaa tuon ihmisen olla jos hän ei halua puhua sulle?? Selvästikään teidän luonteet ei sovi yhteen kun hän on sulkeutunut ja sinä todella päällekäyvä ja utelias, hän on varmasti sun seurassas erityisen sulkeutunut kun tuntee joutuneensa hyökkäyksen kohteeksi.

[/quote]

Hän ei anna minun olla rauhassa. Olen jo sata kertaa ehdottanut eroa. Sekin haavoittaa.

[quote author="Vierailija" time="22.02.2015 klo 00:29"]

Kannattaa arvioida kriittisesti omaa sosiaalista piiriään, jos tuollaisen kohteeksi joutuu. Minulle ei ole varmaan yläkouluvuosien jälkeen sanottu mitään ilkeämielistä. En osaa edes kuvitella kenenkään läheiseni loukkaavan minua. Eli en tosiaankaan pidä tuota normaalina, ja laittaisin välittömästi välit poikki ihmiseen, joka esimerkiksi arvostelisi ulkonäköäni.

Ovatko nämä törkyturvat kenties amiksia tai kouluttamattomia?

[/quote]

No voi vittu sentään taas!!! Ai että vain akateemiset osaavat käyttäytymisssäännöt ja muut eivät, niinkö??? Ottaa niin päähän tällainen ajattelutapa, ja miksi pitää koulutus vetää joka asiaan mukaan? Koulutuksella ei ole mitään tämän asian kanssa tekemistä. Se on kuule ihan kasvatuksesta kiinni miten toisille puhuu tai mitä toisille tekee. Minä olen lähtöisin tavallisesta duunariperheestä ja en ole käynyt kuin peruskoulun, mutta osaan silti käyttäytyä hyvin (vaikka nyt yksi kirosana tähän tulikin, ärsyttää vaan) ja en töksäyttelisi noin miten ap:lle on sanottu. Meille on opetettu kotona hyvät tavat ja että pitää kunnioittaa muita. Olen myös oman lapseni kasvattanut näin.

Sinulla taitaa olla aika kapea ajatusmaailma, kun pidät vain korkeasti koulutettuja parempina ja parempi tapaisina. Kyllä heissäkin on niitä mätämunia. Kuin myös varmasti on halveksumassasi joukossa. Tosin et taida edes tuntea ketään amista tai kouluttautumatonta, jotta voisit antaa objektiivisen mielipiteen, eihän se sovi hienohelmalle.