Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko, että lapsenne huolehtivat teistä kun olette vanhoja?
21.02.2015 |
Minä en usko. Jos vanhana tarvitsen enemmän apua, en usko että kukaan lapsista ottaisi minua kotiinsa asumaan. Sellaista ei vain nykyään tehdä. Ja jos joku lapsista kumminkin haluaisi niin tehdä, ei niiden puolisot siihen suostuisi.
Se apu mitä saisin, olisi korkeintaan kotiavun maksaminen, jos edes sitäkään.
Eläisinpä Etelä-Euroopassa.
Kommentit (24)
Viimeistään lasten puolisot estävät kotirahojensa virtaamisen vieraalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nyt semmoinen tilanne meneillään, että äidiltäni löytyi eräs harvinainen sairaus joka rappeuttaa pikkuhiljaa kokonaan. Olen vasta 22-vuotias, ja odotettavissa on, että 5 vuoden sisällä täytyisi ryhtyä omaishoitajaksi. Itse olen aivan kauhuissani asiasta, en todellakaan usko että äitini haluaa että tavallaan hukkaisin monta vuotta elämästäni hänen hoitamiseen. Äitini sisko taas on sitä mieltä että minulla on tavallaan velvollisuus ryhtyä omaishoitajaksi. Tilanne on kaiken kaikkiaan ihan kamala ja rakastan äitiäni yli kaiken. SYdäntä särkee ajatella että joutuisin hänet laittamaan johonkin laitokseen, mutta jos en sitä halua niin käytännössä omaishoitajuus olisi ainut vaihtoehto. Mitä mieltä olette asiasta?
Jos ajattelen asiaa omalla kohdallani, en todellakaan haluaisi että lapseni joutuisi hoitamaan minua 24/7. Tietysti autan äitiäni kaikessa mahdollisessa, mutta se että joutuisin olemaan hänen apunaan vuorokauden ympäri olisi minulle ehkä liikaa kun oma elämä tuntuu olevan vasta alussa..
En usko eikä niiden edes tarvitse huolehtia
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 17:07"]Minulla on nyt semmoinen tilanne meneillään, että äidiltäni löytyi eräs harvinainen sairaus joka rappeuttaa pikkuhiljaa kokonaan. Olen vasta 22-vuotias, ja odotettavissa on, että 5 vuoden sisällä täytyisi ryhtyä omaishoitajaksi. Itse olen aivan kauhuissani asiasta, en todellakaan usko että äitini haluaa että tavallaan hukkaisin monta vuotta elämästäni hänen hoitamiseen. Äitini sisko taas on sitä mieltä että minulla on tavallaan velvollisuus ryhtyä omaishoitajaksi. Tilanne on kaiken kaikkiaan ihan kamala ja rakastan äitiäni yli kaiken. SYdäntä särkee ajatella että joutuisin hänet laittamaan johonkin laitokseen, mutta jos en sitä halua niin käytännössä omaishoitajuus olisi ainut vaihtoehto. Mitä mieltä olette asiasta?
Jos ajattelen asiaa omalla kohdallani, en todellakaan haluaisi että lapseni joutuisi hoitamaan minua 24/7. Tietysti autan äitiäni kaikessa mahdollisessa, mutta se että joutuisin olemaan hänen apunaan vuorokauden ympäri olisi minulle ehkä liikaa kun oma elämä tuntuu olevan vasta alussa..
[/quote]
Sinun tulee ajatella itseäsi. Ei ole oikein että joutuisit omaishoitajaksi.
Toivottavasti ei tarvitse! jos olisi mahdollista ottaisin eutanasia piikin 80-85-vuotiaana ettei tarttisi kitua pois. Ja pahinta mitä tiedän on olisi olla toisten vaivana. En missään nimessä halua että lapseni joutuvat hoitamaan minua. En näe elämällä mitään arvoa yli 80-vuotiaana, ihmisen biologiaa ei ole siihen tarkoitettu. Aniharva porskuttaa enää siinä vaiheessa terveenä ja siitä eteenpäin elämä on alamäkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsilla ei taida olla vaihtoehtoa :-).
Joka kerta kun minut pyydetään hoitamaan lapsenlapsia, juttelen heille, millaista on sitten vanhana. Silloin isi ja äiti huolehtivat mummista ihan samoin kuin mummi nyt huolehtii teistä. Tätä kun jaksaa toistaa uudestaan ja uudestaan niin aika pian siitä tulee totuus. Olen sanonut lapsille, että ilman muuta tulen apuun, kun tarvitaan, mutta odotan samalla tavalla apua, kun sitä itse tarvitsen. Eli muutan luokseen, kun en yksin kotona pärjää. Lapsenlapset olenb aivopessyt siihen, että tuo on ainoa mahdollinen tulevaisuus.
Ja miksi ei olisi? Hoidan nyt lapsenlapsia 1-3 päivänä viikossa, usein kesällä 6-8 viikkoa (3 lasta, heillä yhteensä 5 lasta). En voi uskoa, että lapseni kuvittelevat, että uhraan elämäni nyt heidän onnelleen ja sitten vanhana joudun olemaan yksin.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 17:07"]
Minulla on nyt semmoinen tilanne meneillään, että äidiltäni löytyi eräs harvinainen sairaus joka rappeuttaa pikkuhiljaa kokonaan. Olen vasta 22-vuotias, ja odotettavissa on, että 5 vuoden sisällä täytyisi ryhtyä omaishoitajaksi. Itse olen aivan kauhuissani asiasta, en todellakaan usko että äitini haluaa että tavallaan hukkaisin monta vuotta elämästäni hänen hoitamiseen. Äitini sisko taas on sitä mieltä että minulla on tavallaan velvollisuus ryhtyä omaishoitajaksi. Tilanne on kaiken kaikkiaan ihan kamala ja rakastan äitiäni yli kaiken. SYdäntä särkee ajatella että joutuisin hänet laittamaan johonkin laitokseen, mutta jos en sitä halua niin käytännössä omaishoitajuus olisi ainut vaihtoehto. Mitä mieltä olette asiasta?
Jos ajattelen asiaa omalla kohdallani, en todellakaan haluaisi että lapseni joutuisi hoitamaan minua 24/7. Tietysti autan äitiäni kaikessa mahdollisessa, mutta se että joutuisin olemaan hänen apunaan vuorokauden ympäri olisi minulle ehkä liikaa kun oma elämä tuntuu olevan vasta alussa..
[/quote]
Ei ole sellaista velvollisuutta. Tuskin äitisikään haluaisi, että "hukkaisit" tärkeät nuoruusvuotesi hänen omaishoitajanaan. Nythän sinun pitäisi opiskella ammatti, tavata mies ja saada lapsia. Jos jätät nuo väliin, saatat jäädä yksin koko loppuelämäksesi.
Sitäpaitsi äitisi siskolla on ihan yhtä suuri "velvollisuus" ryhtyä omaishoitajaksi kuin sinulla!
Oletko jutellut äitisi kanssa asiasta, mitä mieltä hän on? Ja tietääkö hän, mitä hänen siskonsa on sinulle sanonut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdalla tiedän, etteivät tule huolehtimaan, kun ei ole ainuttakaan, mutta totta kai huolehdin omasta äidistäni (isä jo kuollut) jos ei kykene enää itse itsestään huolehtimaan.
M50
En usko. Ainoa lapseni on aikeissa luoda kansainvälisen uran ulkomailla, eikä hän varmastikaan ole Suomessa, kun alan tarvita apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4:n täti puhuu 4:n velvollisuudesta hoitaa äitiään vain sen takia, ettei itse joutuisi sitä tekemään.
Kysyin mun pojilta tätä just 5 ja 13vuotiaat. Molemmat lupailivat kovasti että auttavat. En kyllä mitään omaishoitajia lapsistani halua. Kokemuksesta tiedän miten raskasta se on. Mutta pientä apua mm. kaupassakäyntiä ja asioiden toimittamista. Sehän jää nähtäväksi miten käy, mutta uskoisin että käyvät äitiä välillä katsomassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Tytär on sairaanhoitaja ja nyt jo haukkana vahtii elintapojani. Olen 48v :)
Kyllä. Kostavat varmasti mielellään kaltoinkohtelunsa, jonka saivat osakseen lapsina. Se on se karman laki semmoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan auttaisivat, mutta itse kyllä aion hoitaa itseni niin kauan kun pystyn. Kun en enää pysty, lapset saavat laittaa minut vanhainkotiin/hautaan. En todellakaan velvoita heitä huolehtimaan minusta, eikä velvoita isänsäkään.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2015 klo 17:07"]
Minulla on nyt semmoinen tilanne meneillään, että äidiltäni löytyi eräs harvinainen sairaus joka rappeuttaa pikkuhiljaa kokonaan. Olen vasta 22-vuotias, ja odotettavissa on, että 5 vuoden sisällä täytyisi ryhtyä omaishoitajaksi. Itse olen aivan kauhuissani asiasta, en todellakaan usko että äitini haluaa että tavallaan hukkaisin monta vuotta elämästäni hänen hoitamiseen. Äitini sisko taas on sitä mieltä että minulla on tavallaan velvollisuus ryhtyä omaishoitajaksi. Tilanne on kaiken kaikkiaan ihan kamala ja rakastan äitiäni yli kaiken. SYdäntä särkee ajatella että joutuisin hänet laittamaan johonkin laitokseen, mutta jos en sitä halua niin käytännössä omaishoitajuus olisi ainut vaihtoehto. Mitä mieltä olette asiasta?
Jos ajattelen asiaa omalla kohdallani, en todellakaan haluaisi että lapseni joutuisi hoitamaan minua 24/7. Tietysti autan äitiäni kaikessa mahdollisessa, mutta se että joutuisin olemaan hänen apunaan vuorokauden ympäri olisi minulle ehkä liikaa kun oma elämä tuntuu olevan vasta alussa..
[/quote]
Tuohon tilanteeseen voi varmaan palkata henkilökohtaisen avustajan. Hänen palkkansa maksaa kunta. Äitisi voisi tuon avun turvin asua mahdollisimman kauan kotona. Se on myös kunnalle halvempi ratkaisu kuin laitoshoito. Tiedän henkilöitä, joilla on henkilökohtainen avustaja ympäri vuorokauden erilaisten rappauttavien sairauksien takia. Omasta kunnastasi pitää löytyä henkilö, joka neuvoo sinua tässä asiassa.
Kyllä se vaan niin on, että isä hoitaa poikaansa eikä poika isäänsä. Piste.
- Ja kyllä, käyn isoäidilläni siivoamassa pari kertaa kuussa ja kyläilen hänen luonaan muuten tietenkin. Soitan hänen labratuloksia ja lääkäreille, kuskaan välillä kauppoihin ja muille asioille. Mutta en ota asumaan. Eikä äitinikään ota. Ensisijaisesti huolehditaan pienistä ja rakennetaan heille tulevaisuus.
Toivon niin. En todellakaan haluaisi muuttaa aikuisen lapseni huomaan, mutta olisi mukava, jso lapsi lupauksensa mukaan auttelisi kaupassakäynnissä ja jos tarve tuli hommaisi laitospaikan ja kävisi katsomassa.
Oletko ap sitten itse hoitanut vanhempasi teillä?
4: äidillesi ihan varmasti riittää, että käyt katsomassa häntä hoitolaitoksessa sitten kun voimat eivät riitä kotiasumiseen. Et hylkää vaan muistat.
Tiedän itse kokemuksesta, että monisairaan vanhuksen hoitamiseen ei aina yhden voimat riitä. ) :
Läheiseni ovat saaneet hyvää hoitoa vanhainkodeissa ja arvostan todella paljon vanhustenhoitajia. Se on vaativa ala.
En edes odota heidän huolehtivan minusta sen enempää kuin normaali ihminen nykypäivänä vanhemmistaan huolehtii.
Itse hoidan vanhuksia ja kyllä minut saa kipata vanhainkotiin, tytär on sairaanhoitaja ja varmasti osaa arvioida saanko hyvää hoitoa.
En myöskään itse aio hoitaa vanhempiani sen enempää kuin nyt ,miksikään 24/7 minusta ei ole, vaikka omaa työtäni vanhainkodissa rakastankin.
Uskon, mutta en kyllä odotakaan mitään omaan kotiin asumaan ottamista. Huolehtimisella tarkoitan sitä, ettei jätä vanhempaansa yksin, vaan auttaa tarpeen mukaan asioissa (esim. silloin tällöin siivoamista, ruokakauppaa), hoitaa jotain kotipalveluasioita ja viranomaisjuttuja, jos en itse enää osaa hoitaa niitä, auttaa teknisissä jutuissa ja ollaan yhteyksissä melko usein. Niin aion tehdä omille vanhemmilleni. Omaishoitajaksi en rupeaisi.