Kannustusta ja kikkoja kaivataan 2 ja puolvuotiaan uhmiksen kanssa
Tilanteemme on tämä: 2 ja puolivuotias neitokainen hakee hakee hakee rajojaan ja äiti alkaa olla vähän väsyinen. Meillä on nuorempi herra vuoden vanha ja lapset alkavat jo aika paljon leikkimään yhdessä ja siinä mielessä viime vuoden vauva-aikainen rankkuus alkaa helpottamaan. Mutta siis neidin kanssa on ihan koko ajan tappelua ihan kaikesta: aamulla alkaa kun silmät aukeavat että mikään ei mene niin kuin pitäisi. Syöminen onnistuu, jos on mieluista ruokaa, käsienpesu tökkii, pukeminen tökkii, nukkumaanmeno tökkii...välillä tiestysti parempia päiviä mutta useimmiten joka päivään mahtuu ilojen lisäksi aika määrä raivoamista. Tiedän että mustiskuviot on olemassa, varsinkin kun pikkuveli on oikein aurinkoinen tapaus ja saa varmasti paljon positiivista huomiota ihan vaan olemassaolollaan. Mä vaan huomaan, että alkaa vaan tuntua että kuinka tätä jaksaa. Meillä on muuttokuviot meneillään ja siis paljon muutosta tulossa ja oon ajatellut, että ehkä koko perhe reagoi näihin asioihin jännityksellä. Huomaan vaan, että kun kaikki on niin vaikeaa, niin alkaa itse nalkuttamaan ja hermoilemaan ja välillä oikeasti tekis mieli tukistaa (jää ajatuksen tasolle) ja tolkuttaa että eikö menisi jo jakeluun, että esimerkiksi pikkuveljeä ei saa kaataa tai äitiä koko ajan komentaa äkäsellä äänellä. Höh! Tarkoituksena on ostaa jäähypenkki, kun tällä hetkellä rauhoittuminen tapahtuu omassa sängyssä ja tuntuu ettei ole paras mahdollinen paikka. Siis minkälaisia hyviä kikkoja teillä on vastaavanlaiseen tilanteeseen?
Niin ja saan omaa aikaa ja isä osallistuu hoivaamiseen mahdollisimman paljon. Eikä varsinaisesti edes ole väsynyt olo kotiäitiyteen tai masenna tms., vaan ihan tohon kädenvääntöön ton maailman ihanimman ja kamalimman vaahtosammuttimen kanssa. Siis HELP!
Kommentit (4)
Meidönkin typpeli jaksaa vääntää samasta asiasta T_O_D_E_L_L_A pitkään. Esim ostoskärryissä noussut yksivuotiaasta asti jatkuvasti seisomaan kaikista mahdollisista interventioista huolimatta.
Jäähypenkki meillä toimii. Sitä ei tarvitse erikseen ostaa. Voitte laittaa tavallisen tuolin esim eteiseen tai muuhun virikkeettömään paikkaan, pääasia että se on sama tuoli.
Meidän jäähymenetelmä:
pari kertaa sanotaan ett jos nyt vielä jatkat tuota, seuraavaksi menet jäähypenkille harjoittelemaan oikeaa käytöstä. Eli lapselle annetaan vielä vaihtoehto " kiltteytyä" . Sitten kun se pari kertaa on ummessa, lapsi vain viedään penkille. Alkaa tietysti julmetunmoinen huuto. Mutta sanon että minuutin olet siellä, sitten tulen hakemaan. jos tulee pois, takaisin vaikka sata kertaa, ja minuutti istutaan. Siellä ei saa leikkiä tms. kaksi minuuttia on pisin rangaistus.
Sitten haetaan pois ja selitetään tilanne mahdollisimman selkeästi. heittelit kenkiä ympäriinsä vaikka äiti sanoi että puetaan. Et lopettanut kun kielsin, siksi vein jäähypenkille, en salli kenkiä heiteltävän. Joko nyt puetaan rauhassa.
Samoista asioista joutuu jäähyämään eri päivinä, mutta yhdellä kertaa se kyllä auttaa.
Toinen on, että etukäteen sovitaan säännöt. lapsi esim kinuaa kaupan leikkipaikalle. Sovit että viet, jos lapsi sitten suostuu lähtemään pois esim kymmenen minuutin kuluttua.Ja että jos se menee pieleen, sitten ensi kerralla ei pääse. Lapsi ei ymmärrä kelloa, mutta sen käsittää että se on etukäteen sovittu aika. Sitten kun sanotaan että nyt aika tuli täyteen, voidaan muistuttaa että tästä tehtiin sopimus ja hän lupasi. Olenpa kerran jopa pyytänyt leikisti kirjallisen allekirjoituksen, se oli hauskaa ja paperia vilauttamalla toimikin ;o) Selitin että näin aikuisetkin sopivat säännöistä.
Joka tapauksessa. Ymmärrän fiiliksesi ja muista että saman äärellä tuskailee moni muukin mamma! Ole niin selkeä kuin voit, toimi johdonmukaisesti ja toteuta kaikki samallalailla. Näin vahvistat lapsen luottamusta ja myös oppia siitä että sopimuksia kannattaa tehdä, se " kaikki-voittaa" menetelmä on paras!
TODELLA tuttua! Meillä samanikäinen poika, jolla kanssa välillä tökkii aivan kaikki. Ja vaikka kuinka lastaan rakastaa niin se ainainen kiukkuilu ottaa hermoon. Meillä on menty parempaan suuntaan olemalla yksinkertaisesti tiukempia niin hassua kuin se on. Ehkä uhmikäinen siis TODELLA kaipaa niitä rajoja. Ruokapöydässä on vaikka minkälaista showta;halutaan sitä ja tätä eikä tuota jne jne. Nykyään syödään paremmin, kun ei ole vaihtoehtona muuta kuin syödä tai nousta pois. Nätisti pitää olla tai sittenkin noustaan pois. Käsien pesulle menee, koska ei ole muuta vaihtoehtoa kuin että menee itse tai äiti kantaa, kun on laskenut kolmeen. Vaippa vaihtuu samoin joko vapaaehtoisesti tai pakolla samoin pukeminen. Harmillisesti hyvin alkanut vaipattomuus on taantunut nollaan, kun ei jaksa siitä enää vääntää kättä. Jäähypenkkiä meillä ei ole ollut käytössä, koska nuo tiukat rajat on oikeastaan riittänyt. Yleensä saa kaksi vaihtoehtoa, joista saa valita, sekin toimii. Ja tuota kolmeen laskemista käytän usein.
TSEMPPIÄ!
Luulen että meidän perheessä on nyt vaan edessä asioiden viilaus eli tarkempi puuttuminen. Nyt se on muuttohässäkän vuoksi lipsunut eikä siis toimi. Jäähyasia siis oikeesti käytäntöön ja johdonmukaisuus omaan käytökseen. Välillä oikein vain ihmetyttää miten oma pinna kanssa tuntuu kiristyvän äärimmilleen. Super Nanny -kirjaakin jo ajattelin. Onko kukaan lukenut? Mutta siis kiitos tuesta, se on juuri se mitä itse kaipaa. Että siis ollaan hyviä äitejä vaikka hermot olisivatkin toisinaan tiukilla! Aurinkoisia syyspäiviä!
Meilla on 2,5v poika ja valilla todella tuliset taistelut. Poju on perinyt aidiltaan pitkan pinnan ja paattavaisen mielen ja suhteellisen ankarana aitinahan mina ei helposti anna periksi. Siispa, mies aina valilla vaan huokailee, kun meilla poika kiukuttelee ja mina kasvatan.
Meilla moni kiukuttelu on ollut kiinni tuosta vaikeasta nukkumaanmenosta ja talla hetkella olemme sen saaneet jarjestykseen. (koputtaa puuta) Poika on aina mennyt kiltilsti nukkumaan itsekseen, mutta nyt yhtakkia alkoi haluta vetta, palloa, kirjaa... yms. sankyynsa. Noh, me annoimme hanelle pari juttua ja siitahan poika sai vain vetta myllyynsa ja nukahtaminen vaan venahti. Sitten alkoi kauhea huutaminen ja karjuminen... Meilla mies on hieman pehmeampi keinoissaan, mutta suostui minun kanssani tiukempaan linjaan ja pojan palvelut valojen sammuttua loppuivat. Yhden illan han sita kiukutteli, mutta nyt nukkuu taas tosi hyvin. JESS! Katsotaan, mika on tilanne viikon paasta.
Jaahypenkki on tosiaankin tosi hyva keino. Meilla istutaan ensin se kaksi minuuttia, sen jalkeen puhutaan sinne joutumisen syista ja pyydetaan anteeksi. Sitten viela korjataan jaljet, esim. heitetyt tavarat. Valilla toimii tosi hyvin, valilla ei meinaa pysya paikallaan millaan ja koko juttu tuntuu toivottomalta. Jaahylla ollaan kuitenkin sen ajan, etta tilanne rauhottuu ja se korjataan. Jos ei ole pysynyt jaahytuolissaan, olen pistanyt jaahylle tyohuoneeseen portin taakse. Sielta ei ainakaan ole paassyt pois.
Tsemppia siis kahden kanssa, mustasukkaisuudella on siina varmaa tosi iso osa. Onko sinulla mitaan juttua, mita teet vain isomman kanssa, esim. joku teidan oma kirja mita ei pikkuveljen kanssa katsota tai joku leikki? Ehka se voi auttaa huomionkipeyteen. Kaikkea kivaa yhteista tekemista siis, esim. leipominen ja askartelu, ovat toimineet meilla. Eihan sita toki aitikaan koko aikaa jaksa ohjelmoida, mutta jos naita keksii aina valilla, niin rutiinit hieman muuttuvat. Ja eivatkos ne jotkut sano, etta tamakin vaihe menee joskus ohi? Sita odotellessa... Onkin mielenkiintoista nahda mita jekkuja nama kullannuput keksivat murrosiassa ;)