Naiivius

Minä tunnistan ainakin itsestäni tällaisen piirteen. Se on välillä kyllä vähän rankkaakin, kun on niin ymmärtäjää ja uskoo liikaa ihmisten hyvyyteen. Siis on vain olemassa sellaisia ihmisiä, jotka eivät muutu ja joilla on sitä pahuutta sydän täynnä. Mä yhdistän sen siihen, että alkoholistiperheessä kasvaneena tämä on yksi läheisriippuvuuden jäänteitä vielä minussa. Sellainen hyssääminen ja ymmärtäminen.

Lapsenusko on minusta jossain rajoissa ihan välttämätönkin asia, jotta elämästä pystyy nauttimaan. Koska se lapsihan meissä on se, joka rakastaa, leikkii ja nauttii elämästä. Mutta kuitenkin on hyvä olla olemassa sellaista realismia ja mikä kasvaa iän myötä vasta ja mitä elämänkokemus näyttää.