Melkein viisi vuotias hautajaisiin?

Tottakai menette hautajaisiin. Kyllä mummon ikätoverit ihmettelevät kun et ole hautajaisissa ja saat vain heidänkin ylenkatseensa päällesi, vaikka oletkin hautajaisissa voi miehesi tukea äitiään, jos siihen on tarvetta. 

Lapsi on juuri sopivan  ikäinen ymmärtämään mitä hautajaisissa tapahtuu ja isomummo ei luultavasti ole liian läheinen että hänen kuolemansa vaikuttaisi lapsen arkeen suuria. Mitäs pahaa itkemisessä ja surussa on? Muistat vain kertoa että hautajaset ovat surullisia juhlia, joissa mummoa muistellaan ja sielä aikuisetkin itkevät.

Olin lapsena paljon hautajaisissa, siihen aikaan oli isoja ruoka hautajaisia. Ei oo jääneet traumoja. 

Minun mielestäni riippuu paljon lapsesta. Jotkut lapset voivat suhtautua kuolemaan ja hautajaisiin rauhallisemmin ja toiset ovat herkempiä.

Meillä on 5-vuotias ollut vuoden sisällä 2 mumminsa ja isosetänsä hautajaisissa. Yhdet olivat ortodoksiset. Iloiset hautajaiset. Ja tämä oli myös vainajan toive. 2 muut luterilaiset enemmän itkuiset.

Meille on pappi tullut erikseen kiittämään kun olimme isoisotädin hautajaisissa, että kiva kun toitte lapsen hautajaisiin. (Oli ainut sillä kertaa). Tuo iloa ja toivoa elämän jatkumisesta. Ja lapsetkin oppivat olemaan hautajaisissa.

Laittaisin miehenjututtamaan anoppia, miksi ei halua lapsia hautajaisiin. Ja kunnioittaisin sitä. Tai sitten menette kirkkoon, mutta jätätte muistotilaisuuden väliin.

Totta kai lapsi voi tulla hautajaisiin. Oma isoäitini kuoli viime kesänä ja 6-vuotias lapsemme tuli tietysti mukaan. Oli tietysti surullinen, mutta niin muutkin olivat. Ihan luonnollista. Ei lasta kannata eristää elämään kuuluvista asioista. Kuolema ja hautajaiset kuuluvat elämään.

Mieheni joku isoisosetä kuoöi. Saimme kutsun hautajaisiin. Mietimme että jos mieheni menisi äitinsä kanssa koska a) en ollit koskaan tätä kaukaista sukulaista tavannut ja b) lapset olivat 3 ja 1 vuotiaat. Anoppi päätti että menemme kaikki. Lapset täytyy ottaa mukaan hautajIsiin, muiten tulee liian synkät kinkerit. Lasten äänet tuovat elämää ympäriöle! Vuoden päästä oma ukkini kuoli. Olimme Tietenkin menossa koko perhe hautajaisiin niin tähän anoppi että ei hautajaiset ole pienyen lasten paikka ja että he vaan järkyttuisovät. Ja muut ei saa rauhassa surra kun lapset hälisee!! Minun olisi pitänyt mennä yksin suremaan ukkiani ja mieheni kutsuttiin anoppilaan lastemme kanssa syömään siksi aikaa. Menimme hautajaisiin koko perhe!!!!!

Jos isoisoäiti oli lapselle tärkeä niin mielestäni ilman muuta saa mennä. Oma isoisoäitini kuoli kun lapsi oli 4v. Lapselle issoisomummo ei ollut tärkeä koska hän muistaa mummon "kiukkuisena mummona". Mummolla oli dementiaa ja hän oli vanhainkodissa koko lapseni elin iän. En vienyt lasta montaa kertaa mummoa katsomaan koska hän oli tosi kiukkuinen. Kävin mielummin yksin.

Isoäitini menehtyi kun lapsi oli 6. Olimme hänen luonaan kylässä vain paria päivää ennen hänen kuolemaansa. Tästä mummusta taas lapsella on paljon muistoja ja hän kuului kiinteästi lapsen elämään. Ilman muuta lapsi oli mukana hautajaisissa.

Mielestäni hautajaiset ovat osa elämää. Lapselle kannattaa kertoa mitä hautajaisissa tapahtuu ja kuinka siellä käyttäydytään. Hautajaiset ovat kummallinen sana joka konkretisoitui ainakin omalle lapselle kun hän oli sellaisissa. Samalla tavoin naimisiin meneminen oli outo juttu. Lapsi luuli että naimisiin menijät menevät jonnekin paikkaan jonka nimi on naimisiin :) 

Kun olimme ensimmäisissä vihkijäisissä ja kuiskasin lapselle kirkossa että x ja y ovat nyt naimisissa niin lapsi kyllä vähän pettyi että siinäkö se. 

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 09:37"]

Mä mietin, miksi ap on saanut noin paljon alapeukkua. Tuossahan anoppi on ollut sitä mieltä, ettei lapsi (ja äitinsä, eli ap) saisi tulla hautajaisiin. Miksi siis alapeukkua?

[/quote]

Luulen että moni alapeukutti koska anopin toiminta ärsytti?

Hirveesti huutomerkkejä sulla.

Kuolemakin kuuluu elämään. Olen katkera sukulaisperheille siitä etteivät tulleet äitini hautajaisiin. Tottakai hautajaisissa itketään, mutta siellä myös hyvästellään poisnukkunut ja tuetaan omaisia.

En saata ymmärtää ihmisiä jotka jättävät hautajaiset väliin vaan siksi ettei lapset järkyty.

Kuolema nyt vaan sattuu olemaan väistämätöntä jokaisen kohdalla, joten miksi lapsia pitäisi jotenkin suojella hautajaisilta? Itse olen ollut lapsena muutamissa hautajaisissa ja aikuisena muutamissa omien lasteni kanssa. Mistähän kuoleman pelko ym. kumpuaa jos aikuiset niin mystifioi asiaa lapsille ettei hautajaisiin voi edes mennä...

Minun 5v oli hiljattain äitini hautajaisissa. Ei tullut mieleenkään, etteikö lapsi tulisi rakkaan mummin hautajaisin. Oli jo 2-vuotiaanakn isomummonsa hautajaisissa.

Keskustelin miehen kanssa ja syitä siihen ettei hautajaisiin voi tulla oli se, että hautajaisiin on pitkä matka noin neljän tunnin ajomatka per suunta. Myös se että lapsi ei osaisi käyttäytyä. Ja jos tulisimme niin itse hautajaisosa tulisi skipata. Minä hoitaisin lasta jossain. Mainitsin siitä, että minä tunnen poisluetuksi kun en pääse hautajaisiin. Tämä oli mieheni mielestä itsekästä. En nyt tiedä mikä tässä on se pääsyy ettemme pääse hautajaisiin. Enkä kyllä tiedä haluaisinko edes. Saattaa olla että minua ketjuttaa tuo anopin päätös.

Ei tässä ole vain anopin oma suru, onhan anopin äiti myös aloittajan miehen isoäiti! Eikö mies voi surra isoäitiään ja haluta myös tukea omalta perheeltään, siis vaimoltaan tässä tilanteessa? Erikoista ajattelua, että anoppi on tässä ainoa, jota suru koskettaa.

Jos lapsi ei kuitenkaan tuntenut isänsä isoäitiä, niin ei hänen ole mikään pakko osallistua hautajaisiin. Jos mies haluaa lapsen mukaan, voi hän varmasti keskustella asiasta äitinsä kanssa eikä keskustelua tarvitse käydä sinun kauttasi.

Näitä vastauksia, joissa lapsi on hautajaisissa häiriöksi, en ymmärrä ollenkaan. Näin saa kasvatettua todellisuudesta vieraantuneita ja joka asiasta traumaantujia, kun ei uskalleta näyttää lapselle edes sitä, että aikuinenkin voi surra, jopa itkeä hautajaisissa.

Niin no, nyt vaikuttais siltä, että lapselle ei ole opetettu käytöstapoja, joten anoppi ei halua surun keskellä hävetä silmiään päästä, kun lapsenlapsi riehuu ja häiriköi hautajaisissa.

Jos lapsi kuitenkin ihan oikeasti on todella hyväkäytöksinen, sanoisin anoppia hiertävän miniä enemmän kuin lapsenlapsi.

Minäkin kannatan lasten ottamista mukaan hautajaisiin, useastakin syystä.
Ensinnäkin lapsen surua tulee kunnioittaa, jos lapsi on tuntenut vainajan. Se, että lapsi jätetään kotiin, ei poista millään tavalla lapsen surua.
Toisekseen hautajaiset ovat kulttuurinen tapahtuma, jossa lapsi oppii tärkeitä tapoja ja symboleja.
Kolmanneksi lasten on hyvä nähdä myös muiden surua. Lapsi oppii tajuamaan, että ilo ja suru kuuluvat elämään muiden tunteiden ohella.
Lisäksi, perheen uskonnollisesta viitekehyksestä riippumatta lapsi saa tilaisuuden kysellä vanhemmiltaan elämän suurista kysymyksistä kuten miksi 'mummo on arkussa' ja 'koska se tulee sieltä takaisin', miks kuollaan, miksi synnytään yms. Niihin vanhemmat sitten vastaavat vakaumuksensa mukaisesti.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2015 klo 10:22"]

Niin no, nyt vaikuttais siltä, että lapselle ei ole opetettu käytöstapoja, joten anoppi ei halua surun keskellä hävetä silmiään päästä, kun lapsenlapsi riehuu ja häiriköi hautajaisissa. Jos lapsi kuitenkin ihan oikeasti on todella hyväkäytöksinen, sanoisin anoppia hiertävän miniä enemmän kuin lapsenlapsi.

[/quote]

Lapsi käyttäytyy ihan hyvin, ei ole mikään häirikkölapsi. Itse uskon myös että anoppi ei halua minua sinne. Miehen mielestä tämä ei pidä paikkaansa. No olkoon, mies on jo tilannut junalippunsa ja menee yksin.

en kyllä ymmärrä miksi anoppi ei halua minua sinne. Välimme ovat ihan ok mutta meillä ei vaan klikkaa. 

Jopa neljän tunnin ajomatka :D voi kauhee

Ikä rajaa hautajaisiin ei mielestäni ole ja ottaisin kyllä jo pienen vauvan isomummin (isänäidin äidin) hautajaisiin. Jos taas vainaja ei ole lapselle sukua tai muuten läheinen en ottaisi luultavasti mukaan ollenkaan ellei lapsi sitä itse jostakin syystä haluaisi.

Meillä on ollut jopa sellainen 2-4 viikkoinen (en muista enää tarkkaan) hautajaisissa kun mummini kuoli samana päivänä kun lapsi syntyi. Samassa tilaisuudessa oli myös meidän 1v3kk sekä siskoni puolivuotias ja 3v. Ja vuotta aiemmin olin muutamakuisen kanssa toisen mummini hautajaisissa (ja siskoni lapsen ja mahan kanssa sielläkin tietysti). Minulle oli aivan itsestäänselvää että menemme paikalle perheenä, ja niin oli muillekin.