Onko kerrostaloasuminen lapsen kehitykselle paras vaihtoehto?

Onhan niissä yleensä leikkipaikat tai puisto lähellä.

Tyhmät vanhemmat ovat lapsen kehitykselle haitaksi.

Meillä on kyllä kerrostalossa iso suojainen piha, jossa hyvät leikkivälineet. Paljon enemmän tilaa temmeltää kuin suurimmassa osassa omakotitalojen pihoja. Ja jos ei tämä riitä niin 500 metrin säteellä ainakin kolme kaupungin hyvää leikkipuisto.

Jostain syystä mielenterveyden ongelmat ovat yleisempiä maaseudulla, vaikka siellä onkin enemmän omakotitaloja ja pihamaata missä temmeltää. Se tarkoittaa, että omakotitalot ja oma temmellyspiha eivät ole ainoa kehitykseen ja hyvinvointiin vaikuttava tekijä, vaan muut asiat ovat tärkeämpiä. 

No, meillä on järkevä pohja ja 115m2. Iso, hieno ja suojattu piha leikkikavereineen. Kahden minuutin kävelymatkan päässä on yksi Helsingin isoimmista leikkipuistoista. Naapureista ei koskaan kuulu ääntäkään. En vaihtaisi minkäänlaiseen omakotitaloon.

Maaseudulla harvemmin asutaan kerrostalossa, joten ei.

Kun juuri koulusta valmistuneita palkkaa, niin huomaa selkeän eron kaupungissa ja maaseudulla kasvaneiden välillä, kaupunkilaisilla kun ei minkäänlaista käsitystä siitä, että mistä sitä palkkaa maksetaan - lorvitaan vain mahdollisimman näkymättömissä ja leikitään puhelimen kanssa...

Maaseudulla kasvaneet osaa oikeasti jotain tehdäkin, ja asennoituminen ihan toista luokkaa.

Noh jaa, meillä ei ole meluavia naapureita eikä paperinohuita seiniä. Sisällä nyt ei muutenkaan saisi meluta ja juosta vaikka asuttaisiinkin ok-talossa.

Lääniä leikkiä löytyy jos viitsii lähteä etupihaa pidemmälle. On rantaa, kalliota ja metsää sekä nurmialuetta. Kaikki nuo puolen kilometrin säteellä. Parin kilsan päästä löytyy luontopolku.

Kummallinen käsitys, että kaikki kerrostalot olisivat jotakin betonihelvettejä.

Ahtaat tilat ja meluavat naapurit? Kerrostaloasunnothan ovatkin aina 3h+k sullottuna 40 neliöön ja seinät ovat paperista. Omakotitaloissa on taas hehtaarin piha ja asuinpinta-alaa 500. Kyllä vain.

Sulla on

Kuule, se on ihan sama, onko eka ruoka peruna vai riisi vai mikä, vai minkä ikäisenä oppii kuivaksi, tai osaako juoda nokka mukista - ja mikä on asumismuoto. Loppupeleissä ihan muut asiat ratkaisevat.

Traumat jäi kun ei ollut kotona portaita, ja ei voinut leikkiä vieterilelulla. Kerrostalossa VAIN kierreportaat. Joten minusta tuli masentunut kapinallinen häirikkö, en ikinä anna anteeksi tätä kellekkään.

Lapsen kehitykselle tärkeintä ovat ihmissuhteet ja niiden turvallisuus ja jatkuvuus ja niissä saadut virikkeet.  Sosiaaliset virikkeet eli vuorovaikutus on tärkeintä. Asumismuoto ei ole niin olennaista, sillä asunnon sisällä ja sen ulkopuolella voi olla joko heikosti tai runsaasti tai siltä väliltä virikkeitä. olennaista on, onko lapsella toisia ihmisiä toiminnassa mukana, missä hän toimii näiden virikkeiden parissa, ja millaista on vuorovaikutuksen laatu. 

Meidän kerrostalolla on kyllä ihan hyvänkokoinen piha, jolta löytyy keinut ja hiekkalaatikko. Naapuruston meluisin perhe olemme varmasti me (emme tahallamme tosin), molemmilla lapsilla on omat huoneet ja naapurustossa monta leikkikaveria. En vaihtaisi.