Lue keskustelun säännöt.
Päätimme että yksi lapsi riittää, mikä helpotus!!
19.02.2015 |
Päätimme juuri, että tämä 6 kk vanha vauvamme jää ainokaiseksemme. Ja mikä tajuton helpotuksen tänne siitä tulikaan.
Pistin ja laitan jatkossakin kaikki pieneksi jääneet vaatteet heti kiertoon, samoin tarpeettomat tavarat, sängyt, vaunut yms. Eipähän tarvitse pohtia, olisiko vielä käyttöä.
En enää ikinä stressaa saanko vielä lasta. Enkä sitä tuleeko keskenmeno. En enää joudu kärsimään raskausajan vaivoja tai kokemaan synnytystä.
Ei enää imetystä tai heräilyä parin tunnin välein. Ei enää löysää vatsanahkaa, josta pääsin juuri eroon. Kroppani on vain minun!
Nyt voin ihan rauhassa keskittyä tähän lapseen ja olla hänen kanssaan nyt kotona, kun voin vuoden päästä kunnolla keskittyä taas uraani.
Päätös tuntuu niin oikealta, niin hyvältä!!
Kommentit (75)
Kuulostaa todella tutulta, etenkin tuo helpotus siitä, ettei tarvitse miettiä ja arpoa. Päätös on tehty, se pitää, ja se tuntuu hyvältä. Mielenrauha on todella arvokas asia.
t. vapaaehtoisesti lapseton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää se särkymävara olla. Sitä voi mökkirantaan hukkua tai jäädä auton alle se ainokainenkin.
Tiedän perheen, jossa oli kaksi lasta ja kumpikin menehtyi samassa onnettomuudessa. Että kyllä sitä voi kaiken menettää oli monta lasta tahansa!
Itsekin tiedä tällaisen tapauksen. Pojat kuolivat auto-onnettomuudessa. Olisiko isä ollut ratissa? (Ei kuitenkaan syypää.) Aivan kamala kohtalo..
Vierailija kirjoitti:
Mun ei tarvinnut edes päätellä vaan se oli tosiasia että jää viimeiseksi, ekan sain 44 v.
Me saimme lapsemme, kun olin kuukautta vaille 42 ja todellakin toivoin lisää lapsia, mutta ei tullut. Hyvä, että tuli yksi ja näin jälkeenpäin voin todeta, että kiva, että on poika. :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä 4v poika, jonka vaatteet on mennyt lähes kaikki kiertoon serkkupojalle. Meidän ainoa lapsi ja ollaan koko ajan oltu sitä mieltä, että meille riittää yksi. Ei kumpikaan olla koskaan edes haaveiltu lapsista ja poikamme oli tällainen iloinen yllätys ja hän on maailman rakkain, mut ei haluta enää toista.
Oon kyllä ihmetellyt, et sitä mukaa kun muut ympärillämme tekevät toisia ja kolmansia lapsia, me ollaan saatu läheisiltä tosi paljon sellaista: "Nooh, eikös olis jo aika..?"-tyylistä ja sit kun ollaan sanottu että tuskin sellaista aikaa enää tuleekaan, on moni ihan järkyttyneenä ollut, että sittenhän poikamme jää ilman kaveria, että kyllä sisar täytyy lapsella olla tai vaan ollaan surullisen näköisiä niin että melkein kyynel tulee..
Missä on ihmisten kunnioitus toisten päätöksiä kohtaan?
Älä välitä, meillä ollut sama tilanne, meillä lapsi jo koululainen, joten kyselyt on vähentyny huomattavasti, mutta silloin kun lapsi oli noin 2-3vuotias, varsinkin oma äitini että anoppi jaksoivat jauhaa mantraansa että" kyllä 2 tai 3 menee siinä missä yksikin" ja miten ihanaa olis uusi vauva jne.(aivan kuin lapsia pitäisi saada/tehdä isovanhempien mieliksi tai jotain), jaksoivat tuota useamman vuoden, kunnes oma siskoni tuli raskaaksi ja kaikki huomio kiinnittyi tietysti häneen, onneksi:) siskoni sai vielä aika nopeaan tahtiin kaksi lisää, joten sekä äitini että anoppi on jättäny meidät rauhaan. mekin halusimme vain yhden ja päätös on pitäny. oli minullaki vauvakuume useamman vuoden esikoisen syntymän jälkeen, mutta meni ohi, onneksi, tuohon kyllä vaikutti paljon myös se että meillä molemmilla oli ja on edelleen tosi hyvät työkuviot enkä halua/halunnu niitä sotkea uudella vauvalla, jota ei ole pakko hankkia. olemme todella tyytyväisiä näin. miehelläni myös yksi sisar, mutta lapseton vielä.
Onnea! Taitaa sama helpotuksen tunne olla kaikilla, joilla lapsiluku on täynnä, oli se luku sitten 0, 1, 2 tai enemmän?
Itselläni on vain yksi lapsi, nyt 15 täyttävä tyttö. Isänsä ei aikanaan ymmärtänyt, että yksi todella riittää, joten tiet veivät eri suuntiin ja etsin puolison, joka on samaa mieltä kanssani. Äitiys on vain parantunut vuosien varrella, teini on fiksu ja huumorintajuinen nuori nainen, jonka kanssa on aidosti hauskaa.
Olen myös itse ainokainen, enkä koskaan ole kaivannut sisaruksia. Kavereissa oli riittävästi tekemistä.
Tuntemistani kahden tai useamman lapsen äideistä ei muuten yksikään ole sitä mieltä, että kaksi menee siinä kuin yksikin. Mistähän tuollainen väittämä...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina tiennyt, etten halua lapsia. Ja mikä tajuton helpotuksen tänne siitä tuleekaan aina kun huomaan millaista lapsiperhe-elämä olisi.
Minulla ei ole mitään ylimääräistä tavaraa, enkä joudu koko ajan ostamaan uutta vaatetta tai harrastusvälinettä lapselle.
En ikinä stressaa saanko lasta. Enkä sitä tuleeko keskenmeno. En ikinä joudu kärsimään raskausajan vaivoja tai kokemaan synnytystä.
Ei ikinä imetystä tai heräilyä parin tunnin välein. Ei ikinä löysää vatsanahkaa. Kroppani on vain minun!
Voin ihan rauhassa keskittyä kunnolla uraani, tai vaikka jäädä vuorotteluvapaalle tai opiskella uuden ammatin kun ei ole lapsen aiheuttamaa rahanmenoa tai velvollisuuksia.
Päätös tuntuu niin oikealta, niin hyvältä!!Huoh, kukaan ei kysynyt sun mielipidettä, vela. Voit mennä kiillottamaan sitä sädekehääsi jonnekin muualle, kun sulla sitä aikaa tuntuu olevan.
En ole tuo aiempi lapseton kirjoittaja, mutta oliko jossakin sanottu, että nolla lasta omaavat eivät saa osallistua keskusteluun?
Vierailija kirjoitti:
Luulen että useimmat tekee vauva-aikana saman päätöksen. Ja kun lapsi kasvaa, mieli muuttuu.
En sillä etteikö teillä olisi oikeutta päätökseenne mutta itse en tuossa vaiheessa yrittäisi ainakaan mitään peruuttamattomia päätöksiä tehdä.
No esimerkiksi sterilisaatio kannattaa tehdä juuri tuossa vaiheessa, jos siihen vain pääsee. Halpa vakuutus myöhempiä hölmöilyjä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on aina hyvä, kun ihmiset tietää, mitä haluaa. Yksi kaverini surettaa, kun teki edes sen yhden. Marisi koko ajan tytön ollessa pieni, että kasvaispa ja alkaisi viihtymään ulkona kavereiden kans, että sais olla rauhassa.
No tyttö nykyään viihtyy 14 vuotiaana ulkona tosi paljon kavereiden kanssa. Koulu menee päin persettä ja lastensuojelu varmaan kohta puuttuu asiaan. Mutta kaverini tuntuu tyytyväiseltä, kun saa omaa aikaa miehensä kanssa.
Olisi vain jättänyt sen yhdenkin tekemättä.
Jotenkin tuntuu, että tästä yhtälöstä jäi isä pois. Älä syytä vain kaveriasi.
Meille ei tullut yhtäkään, mutta osaan kyllä samaistua siihen millainen helpotus on kun saa asiat sovittua ja päätettyä lopullisesti! Onnea teille:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me kuviteltiin etukäteen, että haluttaisiin iso perhe. Sitten ensimmäisen lapsen jälkeen alkoi hiljalleen tuntua siltä, että ehkä tämä yksi riittääkin. Iso helpotus oli, kun lapsen ollessa 2-vuotias todettiin, että kyllä tämä yksi riittää. Lapsi on jo 15-vuotias ja olen todella onnellinen tästä lapsesta. Kaikkihan eivät saa ensimmäistäkään lasta.
Toisaalta olemme ollut hieman passiivisia perheensuunnittelussa. Emme ole käyttäneet ehkäisyä ja silti tämä yksi jäi meidän ainokaiseksi. Ihan silkkaa tuuria, että meille sopi hyvin tämä yksi lapsi. Jos olisimme halunneet toisen, ties mitä itkua siitä yrittämisestä ja hoitokierteestä olisi tullut. Olen todella kiitollinen että meidän vanhempien toiveet kävi yksiin sen kanssa, mitä luonto meille soi.
Mä halusin alunperin neljä lasta, mutta sitku toinen lapsi syntyi musta tuntui että tää perhe on tässä. Siis vauva oli äärihelppo ja sisarusten suhteet on niin hyvät ku osaan kuvitella, mun synnytys oli tosi helppo (eka ei ollut), palauduin nopeasti, kaikki on mennyt tosi hienosti. Ja mä tunnistan ton helpotuksen kanssa, nyt voin keskittyä nauttimaan tästä perheestäni joka on täydellisen kokoinen mulle. Todellakin helpotus saada tunne siitä että lapsiluku on täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa! Paljon onnea! Meillä vielä pohditaan 1 vai 2. Poika nyt 2v ja pitkän odottelun tulos <3 siksikin kynnystä tehdä toinen koska ei haluaisi kokea sitä "lapsettomuutta" ja hoitoja uudelleen.
Me puolestamme päätimme juuri, että tämä 6 kk vanha vauvamme tulee saamaan pikkuveikan tai -siskon, jos suinkin onnistuu. Ja mikä kutkuttava odotuksen tunne siitä tulikaan.
Olen laittanut ja laitan jatkossakin kaikki pieneksi jääneet vaatteet talteen, samoin tavarat, sängyt, vaunut yms. Ihanaa tietää, ettei samanlaista tavaranhankintashowta ole tiedossa, jos toinen lapsi meille suodaan.
Toivon, että onnistun raskautumaan yhtä helposti kuin ensimmäisellä kerralla. Minulla ei ollut lainkaan vaivoja raskausaikana vaan se oli ihan parasta aikaa! Synnytys oli niin ikään elämäni kaunein ja upein kokemus.
Imetys on ihanaa ja yöheräilyt kestää kun omaa kullannuppua katsoo. Se on yksi vaihe vain. Vatsani palautui itsestään lähes heti synnytyksen jälkeen, samoin paino. Haluan taas kokea vauvan massussani!
Uraani ehdin keskittyä myöhemmin... työ ei voi olla se elämän ykkösasia.
Näin on meille paras ja oikein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaksi, ja enempää ei tule. Steri pitää toivottavasti siitä huolen :"D ja kaksi ei todellakaan mene siinä missä yksi, käyny mielessä välillä että mikäs hiton älynväläys oli tehdä toinen kun ensimmäinen alkaa olla ihminen.. Mutta eipähän jäänyt kaihertamaan :)
Pari vuotta eteenpäin niin alkaa vähän helpottamaan. Kai sitä sinnillä siihen asti :"D
Ja viestille nro 36, ettei vaan tuu yllärinä jos käy näin...
Minäki toivuin ekasta täysin ja tosi nopeasti. Kaikki vanhat paidat, housut ym. Meni helposti kuukauden päivissä päälle ja näyttivät ihan hyviltäkin. Tämä toinen sitte räjäytti potin ihan täysin, reisiä myöten raskausarpia, vatsassa kunnon löysä, arpinen nahkalöllö ja perse levennyt (ei läskiä, vaan luut syystä x eivät suostu entisiin mittoihin..) niin ettei vanhat farkut mee kuin vieressä kiinni.. :) vaikka kiloja kerty vähemmän kuin esikoisesta. Älä kysy miks mun reidet repes, en tiedä itsekkään :"D
Vierailija kirjoitti:
Hienoa jos olet täysin varma siitä, ja siltikin mieli saattaa muuttua. Mutta ettei sitten myöhemmin kaduta?
Itse synnytän viikon päästä neljännen ja saman päätöksen tein! nyt riittää! Kroppani saa vihdoin rauhan, ja saan laittaa sen niin tikkiin kuin haluan. Ei enää ikinä kieltäytymistä saunasiideristä, maksalaatikosta, miettiä voikohan tota ja tota syyä tai tehä turvallisesti. Ihanaa!
Täällä kans samanlainen! sain neljänteni 7kk sitten, ja nyt on ollut ihana totutella ajatukseen, etten enää koskaan tarvitse kieltäytyä mistään, raskauden takia, ja kroppani saa olla rauhassa ja palautua kaikista vuosien rääkistä!!! :)
Mutta en voisi kuvitella vain yhtä lasta, 3 poikaa ensin ja sitten kun neljäs olikin yllätykseksi tyttö! se varmisti asian että viidettä lasta ei tule! ainakaan nyt 10 vuoteen, olen vasta 26v.
Haluan kaikki ihanat tyttöjen jutut ja kylpyläreissut jne... tehdä rauhassa ihanan tyttöni kanssa, pojat isommat on isänsä kanssa, ei tähän kuvioon enää kävisi että olisi vielä joku pikkuinen rakkaan tyttöni huomioo jakamassa, hän saa minut täysin. Minä jouduin itse menettämään äitini lapsena.
Vierailija kirjoitti:
Pitää se särkymävara olla. Sitä voi mökkirantaan hukkua tai jäädä auton alle se ainokainenkin.
Toi on niin väärä ajattelutapa, koska yhtä hyvin molemmat lapset voi kuolla onnettomuudessa, hukkua ym. Mitäs sitten?
Ukollasi on varmaan jo aika varattuna sterilaatioon?
Melko ääliömäistä kuvitella edes leikillään, että lapsen voisi toisella korvata tai että suru olisi jotenkin vähäisempi, jos useasta lapsesta vain yksi kuolee.
Sanoisin että vaatii sosiopaatin mielenlaatua väittää moista.
Minullakin oli tuttavapariskunta, joiden kaksospojat jäivät suojatiellä rattojuopon yliajamiksi. Kumpikin kuoli. Tämä oli kultaisella 1960-luvulla Helsingissä.
Itse onneks tein 2 lasta. Meitä sisaruksia on onneksi 3 kpl. Meidän äiti kuoli juuri ja luojan kiitos en ole ainoa lapsi. En olisi ikinä pystynyt siinä surussa yksin hoitamaan kaikkia asioita.