Olen huono ihminen
Tunnen olevani huono ihminen. Olen huono kaikessa. En saa vakituista työtä, enkä kelpaa minnekään. Muut ovat aina parempia. Hävettää oma huonommuuteni. Olen turha ihminen. Minulle ei ole paikkaa tässä maailmassa.
Kommentit (19)
Ainakin kirjoittaminen sujuu hyvin. Varmaan on muutakin, jota osaat hyvin... mitä?
Samaa työpaikkaa saattaa hakea satoja henkilöitä alasta ja koulutuksesta riippumatta.
Olisiko lisäkoulutus ja erikoistuminen johonkin ajankohtaista?
Laitoin nyt vaan sanoja toistensa perään. Ei tällä kirjallisuuden Nobelia voiteta. En keksi, missä olisin hyvä.
Tällä hetkellä en koe, että kouluttautuminen olisi hyvä vaihtoehto, vaikka haluaisin ehkä tulevaisuudessa vaihtaa alaa.
Häntä pystyyn! - Minkä ikäinen olet?
Sinun täytyy näyttää, että olet kiinnostunut jostakin. Vaikka sitten aloittaisitkin pohjalta. Monet tekevät niin, ja jatkavat vahvempina. Voisiko se olla sinulle oikea reitti? Millainen koulutus sinulla on? Jokaiselta löytyy vahvoja puolia. Sinulla olisi vielä mahdollisuus valita reittisi!
Olen käynyt lukion ja ammattikoulun. Ikä 35 vuotta. Kaikilla tuntemillani ikäisilläni on puoliso, lapsia, vakituiset työt, hienot talot ja kalliit autot. Itse jäin tällaiseksi surkimukseksi. Työelämä ottaa päähän, kun kituutan pätkätöissä vuodesta toiseen. Olen niin huono, etten kelpaa vakituiseksi minnekään.
Kaikille on paikkansa tässä maailmassa. Mutta voit itse luoda sen. Onneksi. Suomessa.
Äitisikin rakastaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt lukion ja ammattikoulun. Ikä 35 vuotta. Kaikilla tuntemillani ikäisilläni on puoliso, lapsia, vakituiset työt, hienot talot ja kalliit autot. Itse jäin tällaiseksi surkimukseksi. Työelämä ottaa päähän, kun kituutan pätkätöissä vuodesta toiseen. Olen niin huono, etten kelpaa vakituiseksi minnekään.
Ei kannata verrata itseään toisiin. Vaihda alaa.
Ei kannata verrata muihin. Aina löytyy joku, jolla näyttää menevän hyvin. Kääntöpuolella voikin olla sitten mitä vain; ilkeä puoliso, kaiken imevät lapset, eikä hienoilla taloilla ja autoilla onnea taata.
Katso ja opi ympäristöstä, miten menestyjät hoitavat työnsä.
Tee tavoitteita, opi, iloitse itsenäisestä olemisesta - sekin on luksusta! Ole ystävällinen ja auttavainen ja seuraa mitä tapahtuu....
Aloita vaikka nukkumalla hyvin, käy suihkussa ja lähde kävelylenkille. Ehkä käyt jopa kirjastossa hakemassa mielenkiinnon kohteita... Unelmoi ja tee suunnitelma, mitä tekisit loppuelämälläsi. Auta apuatarvitseviä (voit tavata heitä jopa lenkillä), niin mielesikin kohenee.., kehu koiraa, avaa ovia, neuvo suuntaa, jne.
Tsemppiä Helsingistä!
Vierailija kirjoitti:
Aloita vaikka nukkumalla hyvin, käy suihkussa ja lähde kävelylenkille. Ehkä käyt jopa kirjastossa hakemassa mielenkiinnon kohteita... Unelmoi ja tee suunnitelma, mitä tekisit loppuelämälläsi. Auta apuatarvitseviä (voit tavata heitä jopa lenkillä), niin mielesikin kohenee.., kehu koiraa, avaa ovia, neuvo suuntaa, jne.
Tsemppiä Helsingistä!
Ei kaikki kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita vaikka nukkumalla hyvin, käy suihkussa ja lähde kävelylenkille. Ehkä käyt jopa kirjastossa hakemassa mielenkiinnon kohteita... Unelmoi ja tee suunnitelma, mitä tekisit loppuelämälläsi. Auta apuatarvitseviä (voit tavata heitä jopa lenkillä), niin mielesikin kohenee.., kehu koiraa, avaa ovia, neuvo suuntaa, jne.
Tsemppiä Helsingistä!
Ei kaikki kykene.
Mitä täällä huudellaan? - Kyllä ylioppilas kykenee!
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt lukion ja ammattikoulun. Ikä 35 vuotta. Kaikilla tuntemillani ikäisilläni on puoliso, lapsia, vakituiset työt, hienot talot ja kalliit autot. Itse jäin tällaiseksi surkimukseksi. Työelämä ottaa päähän, kun kituutan pätkätöissä vuodesta toiseen. Olen niin huono, etten kelpaa vakituiseksi minnekään.
Hanki lapsi itsenäisesti. Sen jälkeen ei ole niin paniikkia löytää puolisoa. Töihin ehtii vielä.
En näe, että olisit mitenkään 'huono ihminen'. Monet vain nykyään joutuvat vastaavaan tilanteeseen ennenkuin sopiva työ löytyy. Jatkoa ajatellen on hyvä, että on kokenut tällaisetkin masentavat hetket. Silloin osaat arvostaa hyviä hetkiä. Oletko pääkaupunkiseudulla tai kannattaisiko siirtyä tännepäin?
Täällä toinen.
Ei puolisoa. Ei lapsia. Ei töitä. Ei oikeita ystäviä. Nuorena olin menevä, oli paljon ystäviä ja harrastuksia, parikin avoliittoa. Nekin päättyi miesten pettämiseen.
Nyt masentuneena. Niin yksin. Opiskelen uutta alaa. Sekin on alkanut tuntumaan ihan mahdottomalta. Masennus painaa päälle. Kohta 2kk vain ollut sängyssä.
Toivoisin vaan että kuolisin.
Mikä ihme meni vikaan. Miksi tää elämä muuttui näin? En toivo tätä kenellekkään.
Paska olla. Aamusta iltaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen.
Ei puolisoa. Ei lapsia. Ei töitä. Ei oikeita ystäviä. Nuorena olin menevä, oli paljon ystäviä ja harrastuksia, parikin avoliittoa. Nekin päättyi miesten pettämiseen.
Nyt masentuneena. Niin yksin. Opiskelen uutta alaa. Sekin on alkanut tuntumaan ihan mahdottomalta. Masennus painaa päälle. Kohta 2kk vain ollut sängyssä.
Toivoisin vaan että kuolisin.
Mikä ihme meni vikaan. Miksi tää elämä muuttui näin? En toivo tätä kenellekkään.
Paska olla. Aamusta iltaan.
Opiskelu varmaan on vaikeaa nykyisin Korona-aikana. Yritä päästä siihen uudelleen kiinni. Masentuneena ongelmat tuntuvat jättiläisiltä ja musertavat. Jos opiskelu ei enää onnistu, sinullekin jokin toinen reitti on suunniteltu ja voikin myöhemmin osoittautua onneksesi. Ole rohkea!
Tämä on täysin totta.