Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanha suola janottaa/pohdintaa
25.11.2021 |
En tajua mikä mua vaivaa. Noin vuosi sitten tapailin pari kertaa yhtä naista, johon ihastuin valitettavasti korvia myöten. Hän laittoi kohteliaasti ja myötätuntoisesti poikki parin tapailukerran jälkeen, mutta jäin kovasti kaipaamaan häntä- vaikka ystäviä olemme siis edelleen. En usko että mahdollisuuksia on enää mihinkään uudelleenvirittelyyn, varsinkin kun hän on uudessa suhteessa.
Olen itse seurustellut puoli vuotta toisen naisen kanssa, joka on aivan yhtä upea, mutta kieltämättä henkinen yhteys ei ole ihan samaa laatua kuin tässä edellisessä. Vaikka olen ihastunut, aika arkisissa asioissa arkipäivän juttelu menee. Tuon toisen kanssa tuli juteltua Tsehovista, klassisen musiikin soittamisesta ja matematiikan ihmeellisyyksistä. Nykyisenkin kanssa viihdyn, mutta suomalainen pop, amislevelin matikka ja lukuharrastusten rajoittuminen lähinnä iltapäivälehtiin ei kieltämättä ihan kybällä minua hurmioita, vaikka ei naisessa todellakaan mitään vikaa ole ja tajuan, etten yhtä hienoa naista joka on vielä upean näköinen ja kymmenen vuotta nuorempi, tule saamaan, jos hänestä luovutan. Hieno ja upea nainen eikä missään tapauksessa tyhmä tai mitään, mutta hänen kanssaan ei voi samalla lailla lillua sfääreissä.
En haluaisi jäädä katselemaan taakse, koska vaarannan sillä vain nykyisen suhteeni. Mutta minkä sille tekee kun taakseen vain katsoo ja miettii miten syvällisiä keskusteluita hänenkin kanssaan voisi käydä, kierrellä taidenäyttelyissä, tehdä vaikka mitä, tavallisen arjen sijasta, jossa ei siinäkään mitään vikaa sinänsä ole?
Pitäisikö heittäytyä siihen että tällainen toinen lottovoitto jää haaviin, vai pitää vain kiinni nykyisestä tyydyttävästä, muttei täysin hurmioittavasta suhteesta. Onko muilla ollut samanlaisia tilanteita? Vai olisiko mahdollista "henkistää" nykyistä suhdetta?
M45
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Tapailitte pari kertaa ja oli täydellistä. Nyt uusi suhde puoli vuotta toisen kanssa - ei täydellistä.
Olen tapaillut tässä tusinaa muutakin naista pari kertaa, mutta ketään heistä en ole jäänyt samalla lailla kaipaamaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee sille nykyiselle palvelus ja päästä se etsimään joku joka oikeasti haluaa hänet. Nimittäin tulet satuttamaan häntä tulevaisuudessa jos tapaat jonkun jonka kanssa "lillua sfääreissä" tai joka sinut "kybällä hurmioittaa". Älä tuhlaa hänen aikaansa. Omalla ajallasi voit puolestasi tehdä mitä haluat, vetää vaikka vessasta alas.
Vähintään ota hänen kanssaan puheeksi nämä ajatuksesi, esim keskustelunne tasosta mielestäsi, ja mikä sinut "kybällä hurmioittaisi", niin nainen saa tehdä omat ratkaisunsa tämän perusteella.
Melko kusipäistä "tyytyä" suhteeseen ja miettiä koko ajan jotain muuta. Jos rakastaisit naista oikeasti, et tekisi noin.
En mä oikein tajua miksi tällä foorumilla on aina, aina tätä samaa kyynistä roskaa. Ymmärrän kyllä yksittäiset katkerat vänkyrät mutta täällä tämä on aina, AINA samanlaista.
Haukutaan kuspääksi ja sanotaan että vedä itsesi vessasta alas. Oikeasti?
Oli ihan turhaa kysyä mitään mielipiteitä. EN mä nyt oikein näe miksi ottaisin neuvoja vastaan tällaiselta joukolta.
ap
Jotkut vaan menee sun ihon alle ja jää sinne.
Ensirakkaus on usein sellainen. Ja tarkoitan ensirakkautta, se ei välttämättä ole sama kuin ensimmäinen seurustelukumppani.
Minä olin erään ensirakkaus. Meillä on omat elämät mutta 20 vuoden jälkeen myös uudelleen luotu yhteys. Emme edes halua yhteen, mutta meillä on erityinen paikka toisillemme sydämessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee sille nykyiselle palvelus ja päästä se etsimään joku joka oikeasti haluaa hänet. Nimittäin tulet satuttamaan häntä tulevaisuudessa jos tapaat jonkun jonka kanssa "lillua sfääreissä" tai joka sinut "kybällä hurmioittaa". Älä tuhlaa hänen aikaansa. Omalla ajallasi voit puolestasi tehdä mitä haluat, vetää vaikka vessasta alas.
Vähintään ota hänen kanssaan puheeksi nämä ajatuksesi, esim keskustelunne tasosta mielestäsi, ja mikä sinut "kybällä hurmioittaisi", niin nainen saa tehdä omat ratkaisunsa tämän perusteella.
No kysymys on tätä monimutkaisempi. En mä nyt tiedä maksaako vaivaa selittää sitä tämän foorumin vänkääjille, mutta olkoon menneeksi: olen aika konservatiivinen ihminen ja ajattelen, että kun teen päätöksen jonkun kanssa olemisesta, siitä en sitten hevillä luovu. Ei minulle ole koskaan sattunut tilannetta, että parisuhteessa ollessani joku "parempi" tulee vastaan ja alan sitten olla hänen kanssaan tuolleen että hups, sellainen ei vain sovi ajatusmaailmaani. Jos jonkun kanssa ollaan päätetty olla, sitten ollaan, eikä katsella toisia tilaisuuksia, ellei sitten jotain todella yllättävää tule suhteessa vastaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaan menee sun ihon alle ja jää sinne.
Ensirakkaus on usein sellainen. Ja tarkoitan ensirakkautta, se ei välttämättä ole sama kuin ensimmäinen seurustelukumppani.
Minä olin erään ensirakkaus. Meillä on omat elämät mutta 20 vuoden jälkeen myös uudelleen luotu yhteys. Emme edes halua yhteen, mutta meillä on erityinen paikka toisillemme sydämessä.
Ihanan rohkaiseva miete, kiitos:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ikä kerran on mennyt rikki,ei sitä ehjäksi saa. Unohda koko juttu ja jatka elämää.
Parisuhteen ei pitäisi olla nykyään mikään hyötysuhde, mihin pitäisi tyytyä.
Kaikkea ei voi saada, mutta jos tuntuu siltä ettei voi sitoutua niin lähde etsimään sitä mikä sinulta puuttuu.
Minä olen se, joka perusti perheen ihan hyvän mielen kanssa. Eron jälkeen en uskonut, että mitään olisi enää tarjolla, mutta nyt ymmärrän kun jotkut kertovat puolisonsa olevan myös paras ystävä.
Se on mahdollista. Ei sitä voi luvata, että kohtaat sen ihmisen jossa on kaikki, mutta se on mahdollista.
Täti 49v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna ottaisin vielä kerran yhteyttä siihen naiseen joka mielessäsi pyörii, ja kysyisin että onko jatko vielä mahdollista. Omalle kohdalleni on käynyt sama kuin sinulle, ja nyt ollaan menossa naimisiin. Oli nimittäin lähellä etten luopunut elämäni ihmisestä, sellaisesta jota ei vaan saa ajatuksistaan pois. Tsemppi sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna ottaisin vielä kerran yhteyttä siihen naiseen joka mielessäsi pyörii, ja kysyisin että onko jatko vielä mahdollista. Omalle kohdalleni on käynyt sama kuin sinulle, ja nyt ollaan menossa naimisiin. Oli nimittäin lähellä etten luopunut elämäni ihmisestä, sellaisesta jota ei vaan saa ajatuksistaan pois. Tsemppi sinulle.
Ei ole mahdollistq, kun hänellä on jo toinen suhde ja ilmeisen vakava. Kyllä tämä ihminen tietää että itse olisin ollut valmis jatkamaan. Ystävinä olemme tässä jutelleet jo vuoden päivät ja olen pohtinut, että onkohan sekään kovinkaan fiksua kun tunteet ovat alkaneet herätä uudelleen, kuten jo ilmoitin, en ole sellainen ihminen että pompin parisuhteesta toiseen vain fiiliksen mukaan, vaan jos jonkun kanssa on päätetty olla, sitten ollaan ellei tule jotain todella yllättävää vastaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap. Itse lopetin erään suhteen vajaa 3v sitten koska emme jakaneet samaa näkemystä siitä, "mitä on seurustelu", mutta kyllähän sitä häntä silti ajoittain miettii ajatuksella, olisiko jotain voinut syntyä jos aikaa olisi rajattomasti. Järki kuitenkin sanoo, että luultavasti ei silloinkaan. Ihmistä kun ei pidä yrittää mennä muuttamaankaan.
Musiikin lisäksi mainitsit matematiikan, riittääkö siitä keskusteltavaa?
Kohteliaasti muotoiltuna voisi olla viisasta etsiä keskitie nykyisen ja entisen naisesi välillä. Tai voitko kertoa klassisesta musiikista nykyiselle naisellesi? Jos perustatte perheen, voit soittaa klassista mielin määrin lapsillesi.
Rehellisesti: miksi luulet aiemman ihastuksesi pistäneen suhteen poikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musiikin lisäksi mainitsit matematiikan, riittääkö siitä keskusteltavaa?
Kohteliaasti muotoiltuna voisi olla viisasta etsiä keskitie nykyisen ja entisen naisesi välillä. Tai voitko kertoa klassisesta musiikista nykyiselle naisellesi? Jos perustatte perheen, voit soittaa klassista mielin määrin lapsillesi.
Rehellisesti: miksi luulet aiemman ihastuksesi pistäneen suhteen poikki?
No totta kai matematiikassa on kaikkea hienoa keskusteltavaa. Olen perinpohjaisesti intellektuelli ja aina ollut ulkopuolinen, kun jutut pyörivät keskikaljassa, autoissa ja naisten sukupuolielimissä. Siksi kai ihastuin tulisesti että wau kerrankin joku joka ymmärtää korkeakirjaölisuutta, filosofiaa, musiikin teoriaa ja kaikkea muuta, joka on tähän asti vain ollut oma harrastukseni jolle "tavalliset" ihmiset ovat naureskelleet.
En aio etsiä uutta suhdetta. Tämä on nyt se, mistä pidän kiinni, koska uskon ettei parempaa tule vastaan eikä tämä ole tosiaankaan huono. Kaikkea ei voi saada.
Ei meillä itse asiassa suhdetta ollut, tapailimme pari kertaa emmekä edes tehneet mitään muuta kuin mitä nyt ystävät tekevät. Toki toisilla treffeillä ilmoitin suoraan miten tilanne on, että olen aika lätkässä. Siksi onkin outoa että ikävä jäi, ei nyt yleensä tokat treffit edes tarkoita mitään. Viralliseksi syyksi tapailun lopettamiseen ilmoitti perhetilanteeni (minulla lapsia, hänellä ei), se onko tämä kuinka totta, jää arvailujen varaan. Luulen että oli totta, varsinkin koska ystäväkseni halusi ehdottomasti jäädä.
Ap
Aidosti vaikea kysymys, mutta itse olen sitä mieltä, että ilman todellista henkistä yhteyttä arkikaan ei oikein toimi. Olen itse intellektuelli, tutkija, kirjailija, enkä voisi kuvitella suhdetta miehen kanssa, joka lukisi iltapäivälehtiä ja katsoisi televisiosta viihdeohjelmia. En viihtyisi tuollaisen ihmisen kanssa edes viikonloppua eikä suhteen sisällöksi riitä keskustelu päivän ruokavaliosta tai iltapäivälehtien otsikoista.
Se että toisen kanssa on samalla levelillä on itsestäänselvyys, mutta en osaa sanoa miehen näkökulmasta riittääkö se sitten, että on upea nainen, hyvää seksiä, nainen on kiva tms. Olethan itse visusti päättänyt tämän naisen kanssa olla eikä se rakastamasi nainen halunnut kanssasi suhteeseen. Tavallaan kyse on siis sydänsurusta sinun osaltasi.
Et varmaankaan ikinä kerro nykyiselle naisellesi tästä. Se olisi todella julmaa.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen ei pitäisi olla nykyään mikään hyötysuhde, mihin pitäisi tyytyä.
Kaikkea ei voi saada, mutta jos tuntuu siltä ettei voi sitoutua niin lähde etsimään sitä mikä sinulta puuttuu.
Minä olen se, joka perusti perheen ihan hyvän mielen kanssa. Eron jälkeen en uskonut, että mitään olisi enää tarjolla, mutta nyt ymmärrän kun jotkut kertovat puolisonsa olevan myös paras ystävä.
Se on mahdollista. Ei sitä voi luvata, että kohtaat sen ihmisen jossa on kaikki, mutta se on mahdollista.
Täti 49v
Hyvä viesti. Kukaan ei voi luvata, että tapaat jonkun täydellisen, mutta se on mahdollista.
No en tietenkään kerro ikinä, vaikka joku av-mamma tuossa aiemmin vaati sitä minulta haukkuen kusipääksi ja sanoi että vedä itsesi vessanpöntöstä alas. Vähän kiehuttaa moinen tylytys, mutta toisaalta ei nyt netissä kaikkea pidä niin vakavasti ottaa. Ihmiset ovat katkeria monesta syystä ja tietysti haluavat levittää sitä eteenpäin, täytyy pitää vain huoli siitä että se sama sairaus ei tartu itseeni.
Ap
Hei, erilaiset ihmiset voivat hyvinkin täydentää toisiaan, sekä ihmiset myös muuttuvat. Jossain vaiheessa voit huomatakin, että se Arttu Wiskari onkin ihan hyvää musaa, ainakin pikku sidukkapöhnässä. Tai sun naises löytää matematiikan ihmeelliset salat...
No niin. ”Tämä ei tosiaankaan ole huono, kaikkea ei voi saada”. Pysähdy noiden ajatustesi äärelle, jotka itse sanoitit, ja yritä ymmärtää että nykyinen suhteesi on todella väärin toista osapuolta kohtaan. Olet siinä käytännössä suurimmaksi periaatepäätöksestä, sillä ”jos suhteeseen ryhdyn niin siitä en helposti lähde koskaan”. Sääliksi käy nykyistä naistasi Ap, kukaan nainen ei haluaisi olla hänen kengissä.
Alue: Aihe vapaa
Tapailitte pari kertaa ja oli täydellistä. Nyt uusi suhde puoli vuotta toisen kanssa - ei täydellistä.