Se tunne kun adhd-henkilönä eka kerran kokee lääkkeiden avulla täydellisen keskittyneisyyden mielentilan

Olet onnekas, suurin osa saa apua lääkkeistä,mutta kaukana otsikon mukaisesta tilasta.

Se tunne kun keskustelin mieheni ADHD teinin kanssa ekan kerran lääkkeiden ottamisen jälkeen. Vihdoinkin tuntui että kuulimme ja näimme toisemme oikeasti, kuin jokin samea ikkunalasi tai verho olisi vedetty välistä pois.

Ikävä kyllä hän luopui  lääkkeistä myöhemmin. 

Kaikkea hyvää sinulle, toivon että lääkkeet auttavat sinua ja pystyt käyttämään niitä ilman katkoksia.

Aika moni ihminen on syrjäytynyt juuri kun on adhd/add mitä ei ole tutkittu eikä lääkitystä.

Minulla ei ole ADD:tä mutta en muista tuollaista hetkeä kokeneeni.

Miten diagnoosin saa? Saako helposti? En halua käydä läpi pitkää tutkimusta

Täällä on pitkä ketju aikuisiän ADHD:stä, tervetuloa mukaan! https://www.vauva.fi/keskustelu/3475385/aikuisian-adhd

Itselläkin ne ensikokemukset oli tuollaisia, syvä hiljaisuus laskeutui korvien väliin eikä sitä ennen oikeasti edes tajunnut, miten levotonta siellä pään sisällä oli ollut. Harmi kyllä se ekana kokeiltu lääke alkoi myöhemmin aiheuttaa kauheita ahdistuskohtauksia, jotka kesti melkein koko päivän. Ja muutenkin se teho tuntui hyvän alun jälkeen heikkenevän aika nopeasti - tai sitten siihen vaan tottui, eikä huomannut enää samalla tavalla. 

Mutta jo tuo, että on oikea diagnoosi on hyvä homma! Liian usein tähän päädytään vasta sitten, kun on alkuun tehty vääriä diagnooseja ja yritetty hoitaa sen mukaan ilman mitään tuloksia.

Se tunne, kun oma oppilas aloittaa adhd-lääkkeet.

Se tunne, kun oma oppilas on muistanut ottaa aamulla adhd-lääkkeet.

Samantyyppinen tunnetila kun käyttää monia huumeita ensimmäistä kertaa. Tuntee löytäneensä salaisuuden ja ratkaisun asioihin, usein se lopulta ei ole. 

Honeymoon phase yksi sana tämmöiselle ilmiölle. Loppuelämä pillereissä ei kuulosta helpolta. Toivottavasti menee hyvin.