Onko täällä yhtään kiusaajaa? Rehellisiä vastauksia!

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:50"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 19:08"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:11"] [quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="17.02.2015 klo 17:59"] Ei kiusaajat useinkaan taida tajuta olevansa kiusaajia, hehän vain "pitävät vähän hauskaa" eivätkä jälkeenpäin edes muista koko juttua. Kiusattu muistaa loppuelämänsä [/quote] En koe pitäneeni yhtään vaan hauskaa, ehkä sinä pidit? Meidän luokalta liian moni syyllistyi kiusaamiseen, eli kukaan ei yksin kiusannut, vaan lähes koko porukka siihen osallistui. Tajuttiin se kiusaamiseksi vasta, kun kiusaamamme lapsi vaihtoi koulua. Siinä kasvoi iso porukka samalla fiksummaksi, surullista, että näin. Sen jälkeen pari tyttöä vielä kunnostautui kiusaajina, ja minä olin se kohde, enkä usko heidänkään tehneen sitä hauskanpidon vuoksi. [/quote] Miksi ihmeessä sitten olet kiusannut jos et saanut siitä mielihyvää? Jos teit sen kostaaksesi jotain mitä kiusattu oli tehnyt niin ei kai se silloin ollut kiusaamista, jos olitte molemmat kistonkierteessä [/quote] Ohiksena... Et taida paljon kiusaamisesta tai muutenkaan ryhmäpsykologiasta tietää? Totta kai kiusaamisella voi olla vaikka kuinka erilaisia motiiveja. Oma kateus, katkeruus omien olosuhteiden takia, halu välttää itse kiusaamista suostumalla mukaan kiusaajaksi, tai vaikka ihan vaan se, että ei ymmärrä jotain ko. ryhmässä yleistä toimintaa kiusaamiseksi. Halu saada ryhmässä suosiota muilta olemalla kovis ja pomottamalla porukan syntisäkeiksi ja "oudoiksi" määrittämiä tyyppejä. Veikkaan, että vain harva kiusaaja kiusaa siksi, että saa siitä sadistista mielihyvää. kiusaaminen on kiusaamista silloinkin, kun se on kosto. Ei se siitä ei-kiusaamiseksi muutu. Olin itse suurimman osan kouluaikaa kiusattu. Silti nälvin ja mollasin yhtä luokan toista kiusattua, ihan siitä helpotuksesta, että kerrankin olin sillä toisella puolella. Suren tätä yhä, liki viisikymppisenä. Mutta muistelen lukeneeni, että koulukiusaajista itse asiassa enemmistö on itsekin ollut kiusattuna. Ei lapsista yleensä voi erotella hyviksiä ja pahiksia, vaan kiusaamista tekee melkein jokainen joskus. Systemaattinen rääkkääminen on sitten asia erikseen vielä, mutta paha sillekään rajaa on vetää. Joten kannattaisi läheä nyt siitä, että: 1) kiusaajat eivät ole erillinen ihmisrotu, vaan meitä jokaisia. 2) koska kyse on väärästä toiminnasta, johon kuka tahansa voi sortua joskus, kiusaamiselta pitää riisua salaperäisyys ja pelottavuus. Kun tajuamme, että myös se meidän oma pilttimme saattaa kiusata, emme kiellä kiusaamisen mahdollisuutta, vaan uskallamme myöntää tapahtuneen ja PUUTTUA siihen päättäväisemmin.  3) on myös ymmärrettävä, että kiusaamisesta voi oppia myös POIS, koska siihen on myös helppo sortua. Se ei ole ikuinen leima otsassa, ja päättäväisellä puuttumisella kiusaamisen saa loppumaan. Mitä nopeammin, päättäväisemmin ja luontevammin kiusaamiseen puututaan jo heti alussa, sen parempi. 4) kyse on myös pitkälti ryhmän sosiaalisista säännöistä. Joissain ryhmissä ryhmä palkitsee kiusaajaa kannustuksella ja arvostuksella, ja ryhmän aikuiset eivät puutu kiusaamiseen kuten pitäisi - siihen on tultava muutos! Jälleen asiaan puuttumista auttaa, kun ei kuvitella, että kiusaaminen on pelkästään Nicon syytä, kun "sen vanhemmilla on vanhemmuus hukassa ja Nico nyt vaan on Paha ja Häiriintynyt.  5) tuollaisella kiusaamisen "ulkoistamisella" (ne on ne pahat pojat, ei meidän kaltaisen hyvän perheen lapset vaan koskaan kiusaa) tehdään todella hallaa asialle.   [/quote] Eli ei ole olemassa mitään kokooomuskiusaajien rotua, niinkuin av-mammat haluavat kuvitella

[/quote] No ihan varmana on. Tunnen itse lukuisia pikku stubbeja ja vapaa(nkasvatuksen)vuoria. DDD

Kokkareisuus nyt on muutenkin tauti.