Lue keskustelun säännöt.
Miksi pakotat lapsesi etäisälle?
24.11.2021 |
Lapsi ei halua mennä. Istuu huoneessaan viikonlopun. Ei se mitään isä-lapsi-laatuaikaa ole.
Pakotatko sen vuoksi, että saat omaa aikaa?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin se äiti, joka pakotti lapsensa etäisälle ja syy ei ollut se, että olisi pitänyt saada omaa aikaa. Avioliiton aikana isää ei juuri lapset ja perhe-elämä kiinnostaneet. Saattoi olla viikkoja mökillä erossa meistä, kun halusi palautua arjesta ja piti saada omaa aikaa. Avioeron jälkeen hän muuttui täysin ja hänestä tuli maailman parhain isä.
Teimme yhdessä töitä, että hän sai luotua suhteen lapsiinsa. Aloitimme lyhyestä ajasta kerrallaan, jonka lapset viettivät isällään. Alku oli yhtä itkemistä, kun 1,5 ja 3-vuotiaat eivät halunneet siellä olla. Mutta tuo kannatti. Kymmennen vuotta myöhemmin lapsillani on elämässään molemmat vanhemmat erosta huolimatta ja heillä on läheiset välit vanhempiinsa. Tuo itkuvaihe kesti melkein kaksi vuotta ja teki todella tiukkaa minulle jättää pienet, äidin perään itkevät lapset isälleen vaikka tiesin, että heistä pidetään siellä hyvää huolta ja isän luona ei ole mitään hätää. Kummallakaan ei ole mitään traumoja ja ihan tasapainoisia lapsia/ nuoria ovat.
Minun esimerkissäni lapset ovat jo 10+-vuotiaita ja takana kuusi vuotta kitinää.
ap
Alkoiko kitinä silloin kun sinä tulit kuvioihin?
En ole edes äitipuoli.
ap
No mitä sinä siellä arvostelet kun et edes kuulu perheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin se äiti, joka pakotti lapsensa etäisälle ja syy ei ollut se, että olisi pitänyt saada omaa aikaa. Avioliiton aikana isää ei juuri lapset ja perhe-elämä kiinnostaneet. Saattoi olla viikkoja mökillä erossa meistä, kun halusi palautua arjesta ja piti saada omaa aikaa. Avioeron jälkeen hän muuttui täysin ja hänestä tuli maailman parhain isä.
Teimme yhdessä töitä, että hän sai luotua suhteen lapsiinsa. Aloitimme lyhyestä ajasta kerrallaan, jonka lapset viettivät isällään. Alku oli yhtä itkemistä, kun 1,5 ja 3-vuotiaat eivät halunneet siellä olla. Mutta tuo kannatti. Kymmennen vuotta myöhemmin lapsillani on elämässään molemmat vanhemmat erosta huolimatta ja heillä on läheiset välit vanhempiinsa. Tuo itkuvaihe kesti melkein kaksi vuotta ja teki todella tiukkaa minulle jättää pienet, äidin perään itkevät lapset isälleen vaikka tiesin, että heistä pidetään siellä hyvää huolta ja isän luona ei ole mitään hätää. Kummallakaan ei ole mitään traumoja ja ihan tasapainoisia lapsia/ nuoria ovat.
Minun esimerkissäni lapset ovat jo 10+-vuotiaita ja takana kuusi vuotta kitinää.
ap
Alkoiko kitinä silloin kun sinä tulit kuvioihin?
En ole edes äitipuoli.
ap
No mitä sinä siellä arvostelet kun et edes kuulu perheeseen?
En arvostele, vaan ihmettelen.
Ja missä ihmettelyä voin muualla tehdä kuin täällä? En ainakaan asianomaisille itselleen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näin 8v äitipuolena olleena ja sivusta seuranneena myös (ja äitinä itsekin) järkytyin äskettäin kun mieheni lasten äiti ilmoitti vain yks kantaan, että haluaa vapaata lapsista hiihtolomaviikon. Heillä vuoroviikko-systeemi ja toista kertaa peräkkäin äidillä se kyseinen viikko sattui. Eikä tässä ole kyse siitä että kaikki koulujen lomat lapset olisivat aina äidillä - lapset ovat olleet meillä melkein aina mm joulut, uudetvuodet, pääsiäiset ja juhannukset. Koska meillä tällöin vapaata ja äiti haluaa kerätä tuplaliksavuoroja (sanoi itse).
On vaihdettu rytmiä vuosien mittaan milloin milläkin syyllä, aina äidin aloitteesta.
Että ainakin meillä syy on se oma vapaa-aika.
Olen itse ydinperheen äiti ja kyllä meillä vapaa-aikaa kaipaa ajoittain kumpikin vanhempi. Välillä jopa yhteistä vapaa-aikaa.
Ymmärrän oikein hyvin miksi yksinhuoltaja tarvitsee vapaa-aikaa. Ymmärrän myös sen miksi se on lapselle hyväksi. Levännyt vanhempien on parempi vanhempi.
Mutta toki AP voi jatkaa ilkeämielistä ihmettelyään.
En tarkoita olla ilkeä, ellei ilkeilyä ole se, että ihmettelee, miksi lapsella ei ole oikeutta päättää. Kyse todellakin 10+ ikäisistä.
ap
Noi on isoja päätöksiä lapselle pitää huolta isäsuhteestaan, varsinkin jos isä on haluton tekemään lapsen kanssa mitään.
Vanhempien tehtävä on olla vanhempana jos niin on sovittu. Lapsen vastuulle ei voi laittaa noin isoa taakkaa, mistä hän edes tietäisi kuinka tulisi toimia tai miten päätös mahdollisesti vaikuttaa tulevaisuudessa hänen elämäänsä?
Aikuisetkin opettelevat lapsen kanssa mitä elinikäinen sitoutuminen tarkoittaa käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen itsekin ihmetellyt. Tuttavani pakotti lapsensa isän luo, johon lapsi ei ollut koskaan saanut kunnon yhteyttä. Itki, potki ja laittoi kaikin tavoin vastaan ja hänet kannettiin isän luo. Joka kerta ihmettelin tätä että eikö tuo tee hallaa lapsen kehitykselle, mutta näin oli kuulemma lastenvalvoja sanonut, että yhteys isään pitää saada, vaikka mikä on. Sittemmin lapselle (nyt 11v) on puhjennut vakava masennus ja ahdistushäiriö, viiltelee itseään ja haluaa kuolla. En voi olla miettimättä, miten suuri vaikutus tällä pakottamisellakin on ollut asiaan.
Joo, äidin syytä tottakai.
Eihän mitään vastuuta ole lapsen isällä, joka ei välittänyt tehdä lapsensa eteen mitään, ei välittänyt huolehtia OMAN LAPSENSA VIIHTYVYYDESTÄ JA HYVINVOINNISTA.
Taatusti lapsi masentuu kun oma isä ei välitä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ofelia kirjoitti:
No ite ei oo tarvinnut pakottaa mutta voisin kuvitella että siksi, että isäsuhde säilyisi. Lapsella ei selvästikään ole etäisän luona mitään hätää. Jos molemmat vanhemmat haluavat että tapaamiset toteutuvat niin ei siinä oikeastaan ole muuta mahdollisuuttakaan kuin tsempata lasta viihtymään.
Säilyykö isäsuhde siinä, että lapsi istuu suurimman osan ajasta omassa huoneessa ja keskustelu on tyyliin, mitä ostetaan kaupasta ja mitä seuraavaksi syödään?
ap
Etkö siis Ap tajua, että sinulla on itselläsi vastuu luoda sitä isä-lapsi-suhdetta? Voit itse järjestää laatuaikaa lapsen kanssa, jos sitä kaipaat. Voit itse kysyä lapselta mitä hän huoneessaan tekee ja mennä mukaan esim. peleihin. Voit kysyä minne muualle lapsi haluaisi kanssasi mennä viikonloppuna ja mitä tehdä jne.
2
En - vieläkään - kysy sitä, miten isä voi isäsuhdetta ylläpitää, vaan kyselen äitien motiiveja pakottaa lasta isälleen.ap
Ei ole yhden ihmisen tehtävä lakaista lapsen tietä hiekattomaksi ja koristella ilmapalloilla ja serpenttiineillä. Sillä toisella vanhemmalla on oma vastuunsa vanhempi-lapsisuhteestaan. Elämässä ei jaeta pelkkiä ässiä, vanhemman on hyvä opettaa pelaamaan niillä korteilla jotka kukin saa. Miten lapsi itse käyttäytyy etävanhemmalla? Hoplopin sijaan voi ihan hyvin lähteä vaikka kalaan, ajelulle tms. Tai opetella olemaan hiljaa yhdessä, se on erinomainen taito ettei tunne koko ajan tarvetta touhuta ja kälättää.
lapsi istuu omassa huoneessaan 24/7. Pois lukien aika, jolloin käy isän kanssa ruokakaupassa tai saa ruokaa. Lapsi ei siellä todellakaan touhua ja kälätä.
Eikö niitä ollut kaksi lasta? Mitä se toinen tekee? Kysytkö sinä, aikuinen ihminen, todella mitä voi tehdä vapaa-ajalla? Voi lukea/kuunnella kirjoja, piirtää, harjoitella kokeisiin, pelata, soittaa kaverille, käydä uimahallissa, kävelyllä, valokuvata tai tehdä videoita, opetella ruoanlaiton alkeita vaikka voileivillä, tehdä palapeliä, katsoa elokuvia/sarjoja, tutustua naapurin lapsiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Ikävää jos jollain on tuollainen tilanne
Meillä lapset haluavat isälle joka toinen viikko (vuoroviikot asuvat) ja välillä käyvät siellä myös mun viikoilla. Isä asuu lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ofelia kirjoitti:
No ite ei oo tarvinnut pakottaa mutta voisin kuvitella että siksi, että isäsuhde säilyisi. Lapsella ei selvästikään ole etäisän luona mitään hätää. Jos molemmat vanhemmat haluavat että tapaamiset toteutuvat niin ei siinä oikeastaan ole muuta mahdollisuuttakaan kuin tsempata lasta viihtymään.
Säilyykö isäsuhde siinä, että lapsi istuu suurimman osan ajasta omassa huoneessa ja keskustelu on tyyliin, mitä ostetaan kaupasta ja mitä seuraavaksi syödään?
ap
Etkö siis Ap tajua, että sinulla on itselläsi vastuu luoda sitä isä-lapsi-suhdetta? Voit itse järjestää laatuaikaa lapsen kanssa, jos sitä kaipaat. Voit itse kysyä lapselta mitä hän huoneessaan tekee ja mennä mukaan esim. peleihin. Voit kysyä minne muualle lapsi haluaisi kanssasi mennä viikonloppuna ja mitä tehdä jne.
2
En - vieläkään - kysy sitä, miten isä voi isäsuhdetta ylläpitää, vaan kyselen äitien motiiveja pakottaa lasta isälleen.ap
Ei ole yhden ihmisen tehtävä lakaista lapsen tietä hiekattomaksi ja koristella ilmapalloilla ja serpenttiineillä. Sillä toisella vanhemmalla on oma vastuunsa vanhempi-lapsisuhteestaan. Elämässä ei jaeta pelkkiä ässiä, vanhemman on hyvä opettaa pelaamaan niillä korteilla jotka kukin saa. Miten lapsi itse käyttäytyy etävanhemmalla? Hoplopin sijaan voi ihan hyvin lähteä vaikka kalaan, ajelulle tms. Tai opetella olemaan hiljaa yhdessä, se on erinomainen taito ettei tunne koko ajan tarvetta touhuta ja kälättää.
lapsi istuu omassa huoneessaan 24/7. Pois lukien aika, jolloin käy isän kanssa ruokakaupassa tai saa ruokaa. Lapsi ei siellä todellakaan touhua ja kälätä.
Eikö niitä ollut kaksi lasta? Mitä se toinen tekee? Kysytkö sinä, aikuinen ihminen, todella mitä voi tehdä vapaa-ajalla? Voi lukea/kuunnella kirjoja, piirtää, harjoitella kokeisiin, pelata, soittaa kaverille, käydä uimahallissa, kävelyllä, valokuvata tai tehdä videoita, opetella ruoanlaiton alkeita vaikka voileivillä, tehdä palapeliä, katsoa elokuvia/sarjoja, tutustua naapurin lapsiin..Kaksi lasta. Poika ei valita, koska saa pelata koko ajan, mitä ei äidillään saa. Tyttö on se, joka valittaa. Molemmat siis istuvat omissa huoneissaan. Toinen koneella ja toinen kännykällä.
En minä tiedä, miksi ovat näin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrättekö te äitiä syyllistävät urpot, että äidin on LAIN EDESSÄ PAKKO antaa lapset isälleen, jos isä niin haluaa. Lapsen haluilla ei ole mitään merkitystä eikä sillä, että isä on huono isä, jos lapset eivät joudu vaaraan hänen luonaan.
Miksi "pakotan" eli suostuttelen lapsen isälleen: muutostilanteet ovat lapselle vaikeita, yhtä vaikeaa on myös viikon jälkeen siirtyminen minun luokseni. Koenko syyllisyyttä, että pakotan lapseni elämään näin? Kyllä.
Erona tässä on, että lapsella on ihan mukavaa isänsä luona ja isä (ja hänen nyk. puoisonsa) yrittävät saada lapsen viihtymään ja elämään ihan tavallista arkea myös toisessa kodissa.
Minun luona on silti "oikea" koti, niin on lapsi sanonut. Olen viettänyt hänen kanssaan enemmän aikaa koko elämän ennen eroa, isänsä kanssa hän on oikeastaan ollut enemmän eron jälkeen. Tänne saa aina tulla, myös isäviikolla, ja usein lapsi käväiseekin.
Meillä on lapsen isän kanssa hyvät välit, laitamme toiselle lasten kuulumisia ja kuvia kivoista tapahtumista. Niiden kautta on helppo jutella edellisen viikon tapahtumista, kun lapsi ei itse ole kovin oma-aloitteinen kertomaan. Jollei isä tiedottaisi tekemisistä, voisin itsekin elää ajatuksessa, että lapsi vain nököttää huoneessaan. (Mitä hän kyllä mieluiten muutenkin tekee, leikkii, kuuntelee äänikirjoja, piirtää.)
Uskon ja näen, että lapseni hyötyy isän kanssa vietetystä ajasta. Ovat isänsä kanssa erilaisia persoonia ja kanssakäyminen on välillä vaikeaa. Lapsi kuitenkin tietää, että isä rakastaa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näin 8v äitipuolena olleena ja sivusta seuranneena myös (ja äitinä itsekin) järkytyin äskettäin kun mieheni lasten äiti ilmoitti vain yks kantaan, että haluaa vapaata lapsista hiihtolomaviikon. Heillä vuoroviikko-systeemi ja toista kertaa peräkkäin äidillä se kyseinen viikko sattui. Eikä tässä ole kyse siitä että kaikki koulujen lomat lapset olisivat aina äidillä - lapset ovat olleet meillä melkein aina mm joulut, uudetvuodet, pääsiäiset ja juhannukset. Koska meillä tällöin vapaata ja äiti haluaa kerätä tuplaliksavuoroja (sanoi itse).
On vaihdettu rytmiä vuosien mittaan milloin milläkin syyllä, aina äidin aloitteesta.
Että ainakin meillä syy on se oma vapaa-aika.
Lasten äiti on sentään lastensa kanssa puolet ajasta, ap:n tapauksessa mies on lastensa kanssa neljä päivää kuussa.
Exäni kanssa voimme molemmin puolin tehdä sellaisia ehdotuksia kuin miehen lasten äiti, molemmat siis joustaa. Entä teillä?
Jaa enämpi tuo näyttää olevan yksipuolinen ovi. Ei halua korvata tuota yhtä ylimääräistä viikkoa ja kun laskee nämä jokaiset pyhät mukaan korjaa lapset meillä ovat (oli meidän viikko tai ei), niin kyllä se vain niin on että autamme tosi paljon äitiä ja lapset viettävät meillä yli 50% vuodesta. Mutta mies ei halua riidellä joistain päivistä ja lapset ovat mielellään meillä joten mitä väliä.
Eli lopettakaa jo ne äitien glorifioinnit, yhtä itsekkäitä ovat kuten kaikki muutkin.
Lapsen suhde molempiin vanhempiin on lapsen oikeus. Vanhemmilla on velvollisuus tukea tätä suhdetta. Lähivanhemmalla on velvollisuus tukea lapsen suhdetta etävanhempaan. Ap, miten olet itse tukenut tätä suhdetta?
Lapsi ei itse ymmärrä edes 10+ ikäisenä, kuinka tärkeää on pitää elämässään molemmat vanhempansa. Tämä on asia, jota lapsi ei voi päättää itse. Arvostaa aikuisena varmasti sitä, että suhde on luotu sekä isään että äitiin. Rohkaise, tue ja puhu positiiviseen sävyyn etävanhemmasta. Miettikää yhdessä, mitä kivaa hän voisi isän luona tehdä, mikä isän luona olemisessa harmittaa, miksi hän on vetäytyneenä omaan huoneeseensa. Hae lähivanhempana apua ja tukea perheneuvolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ofelia kirjoitti:
No ite ei oo tarvinnut pakottaa mutta voisin kuvitella että siksi, että isäsuhde säilyisi. Lapsella ei selvästikään ole etäisän luona mitään hätää. Jos molemmat vanhemmat haluavat että tapaamiset toteutuvat niin ei siinä oikeastaan ole muuta mahdollisuuttakaan kuin tsempata lasta viihtymään.
Säilyykö isäsuhde siinä, että lapsi istuu suurimman osan ajasta omassa huoneessa ja keskustelu on tyyliin, mitä ostetaan kaupasta ja mitä seuraavaksi syödään?
ap
Etkö siis Ap tajua, että sinulla on itselläsi vastuu luoda sitä isä-lapsi-suhdetta? Voit itse järjestää laatuaikaa lapsen kanssa, jos sitä kaipaat. Voit itse kysyä lapselta mitä hän huoneessaan tekee ja mennä mukaan esim. peleihin. Voit kysyä minne muualle lapsi haluaisi kanssasi mennä viikonloppuna ja mitä tehdä jne.
En - vieläkään - kysy sitä, miten isä voi isäsuhdetta ylläpitää, vaan kyselen äitien motiiveja pakottaa lasta isälleen.
ap
Koska on pakko, laki määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, lapsellahan on oikeus molempiin vanhempiin. Sitten tietysti etällä peiliin katsonnan paikka jos lapsi ei etävanhemmallaan viihdy.
Lapsen oikeus, ei velvollisuus.
No oikeus kyllä. Ja etävanhemman velvollisuus järjestää asiat niin että lapsella on hyvä olla etävanhemman luona.
Etävanhemmalla ei ole mitään muuta velvollisuutta kuin maksaa elarit.
Se on sitten oma valinta jos ei ole edes halua muuta kuin maksaa ne elarit. Vanhemmuus on muutakin kun lakiin kirjattu velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näin 8v äitipuolena olleena ja sivusta seuranneena myös (ja äitinä itsekin) järkytyin äskettäin kun mieheni lasten äiti ilmoitti vain yks kantaan, että haluaa vapaata lapsista hiihtolomaviikon. Heillä vuoroviikko-systeemi ja toista kertaa peräkkäin äidillä se kyseinen viikko sattui. Eikä tässä ole kyse siitä että kaikki koulujen lomat lapset olisivat aina äidillä - lapset ovat olleet meillä melkein aina mm joulut, uudetvuodet, pääsiäiset ja juhannukset. Koska meillä tällöin vapaata ja äiti haluaa kerätä tuplaliksavuoroja (sanoi itse).
On vaihdettu rytmiä vuosien mittaan milloin milläkin syyllä, aina äidin aloitteesta.
Että ainakin meillä syy on se oma vapaa-aika.
Lasten äiti on sentään lastensa kanssa puolet ajasta, ap:n tapauksessa mies on lastensa kanssa neljä päivää kuussa.
Exäni kanssa voimme molemmin puolin tehdä sellaisia ehdotuksia kuin miehen lasten äiti, molemmat siis joustaa. Entä teillä?
Jaa enämpi tuo näyttää olevan yksipuolinen ovi. Ei halua korvata tuota yhtä ylimääräistä viikkoa ja kun laskee nämä jokaiset pyhät mukaan korjaa lapset meillä ovat (oli meidän viikko tai ei), niin kyllä se vain niin on että autamme tosi paljon äitiä ja lapset viettävät meillä yli 50% vuodesta. Mutta mies ei halua riidellä joistain päivistä ja lapset ovat mielellään meillä joten mitä väliä.
Eli lopettakaa jo ne äitien glorifioinnit, yhtä itsekkäitä ovat kuten kaikki muutkin.
Et näe mitään eroa tilanteeseen, että lasten äiti jättäisi lapset kokonaan isänsä hoidettaviksi? Mittaat naisen äitiyttä ilmiselvästi aivan toisen asteikon mittarilla kuin miehen isyyttä. Miehesi lasten äidin tasoinen isyys olisi sinusta varmaan huippuisyyttä, etenkin silloin, kun hänellä olisi vuorotyö, kuten miehesi lasten äidillä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen itsekin ihmetellyt. Tuttavani pakotti lapsensa isän luo, johon lapsi ei ollut koskaan saanut kunnon yhteyttä. Itki, potki ja laittoi kaikin tavoin vastaan ja hänet kannettiin isän luo. Joka kerta ihmettelin tätä että eikö tuo tee hallaa lapsen kehitykselle, mutta näin oli kuulemma lastenvalvoja sanonut, että yhteys isään pitää saada, vaikka mikä on. Sittemmin lapselle (nyt 11v) on puhjennut vakava masennus ja ahdistushäiriö, viiltelee itseään ja haluaa kuolla. En voi olla miettimättä, miten suuri vaikutus tällä pakottamisellakin on ollut asiaan.
Eihän se äiti sitä pakottamista tehnyt vaan lastenvalvoja. Minun kokemukseni mukaan se etävanhempi on se joka pakottaa ja uhkailee lähiä ilmoituksilla lastenvalvojalle ja että ilmiantaa lähiä vieraannuttamisesta jolloin on vaarana, että etä saa koko huoltajuuden itselleen. Monelle siis pienempi paha se, että lapsi menee etälle pakotettuna joka toinen viikonloppu kuin että lapsi joutuisi vasten tahtoaan muuttamaan sinne kokonaan. Eli etä ei yleensä usko ettei lapsi halua tulla hänen luokseen ja syyttää lapsen lähivanhempaa lapsen mustaamaalamisesta ja vieraannuttamisesta. Hän on sitten yhteydessä asiasta lastenvalvojaan joka ilmoittaa että lapsen mielipiteellä ei ole väliä vaan sinne etälle on mentävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ofelia kirjoitti:
No ite ei oo tarvinnut pakottaa mutta voisin kuvitella että siksi, että isäsuhde säilyisi. Lapsella ei selvästikään ole etäisän luona mitään hätää. Jos molemmat vanhemmat haluavat että tapaamiset toteutuvat niin ei siinä oikeastaan ole muuta mahdollisuuttakaan kuin tsempata lasta viihtymään.
Säilyykö isäsuhde siinä, että lapsi istuu suurimman osan ajasta omassa huoneessa ja keskustelu on tyyliin, mitä ostetaan kaupasta ja mitä seuraavaksi syödään?
ap
Etkö siis Ap tajua, että sinulla on itselläsi vastuu luoda sitä isä-lapsi-suhdetta? Voit itse järjestää laatuaikaa lapsen kanssa, jos sitä kaipaat. Voit itse kysyä lapselta mitä hän huoneessaan tekee ja mennä mukaan esim. peleihin. Voit kysyä minne muualle lapsi haluaisi kanssasi mennä viikonloppuna ja mitä tehdä jne.
2
En - vieläkään - kysy sitä, miten isä voi isäsuhdetta ylläpitää, vaan kyselen äitien motiiveja pakottaa lasta isälleen.ap
Ei ole yhden ihmisen tehtävä lakaista lapsen tietä hiekattomaksi ja koristella ilmapalloilla ja serpenttiineillä. Sillä toisella vanhemmalla on oma vastuunsa vanhempi-lapsisuhteestaan. Elämässä ei jaeta pelkkiä ässiä, vanhemman on hyvä opettaa pelaamaan niillä korteilla jotka kukin saa. Miten lapsi itse käyttäytyy etävanhemmalla? Hoplopin sijaan voi ihan hyvin lähteä vaikka kalaan, ajelulle tms. Tai opetella olemaan hiljaa yhdessä, se on erinomainen taito ettei tunne koko ajan tarvetta touhuta ja kälättää.
lapsi istuu omassa huoneessaan 24/7. Pois lukien aika, jolloin käy isän kanssa ruokakaupassa tai saa ruokaa. Lapsi ei siellä todellakaan touhua ja kälätä.
Eikö niitä ollut kaksi lasta? Mitä se toinen tekee? Kysytkö sinä, aikuinen ihminen, todella mitä voi tehdä vapaa-ajalla? Voi lukea/kuunnella kirjoja, piirtää, harjoitella kokeisiin, pelata, soittaa kaverille, käydä uimahallissa, kävelyllä, valokuvata tai tehdä videoita, opetella ruoanlaiton alkeita vaikka voileivillä, tehdä palapeliä, katsoa elokuvia/sarjoja, tutustua naapurin lapsiin..Kaksi lasta. Poika ei valita, koska saa pelata koko ajan, mitä ei äidillään saa. Tyttö on se, joka valittaa. Molemmat siis istuvat omissa huoneissaan. Toinen koneella ja toinen kännykällä.
En minä tiedä, miksi ovat näin.
ap[/quote
No tytön on korkea aika opetella itse viihdyttämään itseään. Moni tuonikäinen nauttii siitä, ettei ole valmiiksi ohjelmoitua viikonloppua, vaan saa tehdä jotain ihan itsekseen. Olen muuten aivan varma, että jos sille sanoo että No pese vaikka vessa, niin äkkiä löytyy parempaa tekemistä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lähiäiti enkä etäisä itse. Sivusta seuraan tilannetta, jossa lapset kiukkuavat, kun joutuvat isälleen. Ei heillä siellä mitään hätää ole, mutta isä ei ole isätyyppiä. Isä miettii koko viikonlopun, ettei mitään voi tehdä, ja lapset miettivä koko viikonlopun, että mitä me täällä olemme. Mietin vain äidin motiivia, miksi hän pakottaa kiukkuavat lapset sinne.
Mitä minun pitäisi hävetä, kun tällaista ihmettelen...?
ap
Miksi et ihmettele, miksei isä ryhdistäydy ja ole osallistuva vanhempi ja hoida lapsiaan puolet ajasta kuten kuuluisi?
Sitä olen jo monesti ihmetellyt av:lla. Kysymyksenä on ollut, miksi etäisä ottaa lapset luokseen, vaikka ei ole heistä kovin kiinnostunut.
Tässä ketjussa on nyt toinen kysymys.
ap
Mies on lasten isä, vaikkei aktiivinen sellainen ja kiinnostus omiin lapsiin tuskin kasvaa, jos lapsiaan ei tapaa.
Jos vanhemmilla on tapaamissopimus, äidin kuuluu noudattaa sitä. Lain mukaan lähivanhemman tulee myös tukea etävanhemman suhdetta lapsiinsa. Mitää suhdettahan etävanhemmalla ja lapsilla ei ole, jos he eivät edes tapaisi.
Tuleeko sinusta lähivanhemman noudattaa lakia?
Minusta ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin laki.
Jos isä haluaa lapset luokseen, niin totta kai äidin pitää noudattaa lakia ja ylläpitää isän ja lasten suhdetta.
Mutta jos isä ei oikein edes halua lapsia luokseen, niin miksi lakia pitää noudattaa?
ap
Koska äitiä ja lasta rangaistaan jos he eivät toteuta isän oikeutta p*rseillä itsekkäästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä olen itsekin ihmetellyt. Tuttavani pakotti lapsensa isän luo, johon lapsi ei ollut koskaan saanut kunnon yhteyttä. Itki, potki ja laittoi kaikin tavoin vastaan ja hänet kannettiin isän luo. Joka kerta ihmettelin tätä että eikö tuo tee hallaa lapsen kehitykselle, mutta näin oli kuulemma lastenvalvoja sanonut, että yhteys isään pitää saada, vaikka mikä on. Sittemmin lapselle (nyt 11v) on puhjennut vakava masennus ja ahdistushäiriö, viiltelee itseään ja haluaa kuolla. En voi olla miettimättä, miten suuri vaikutus tällä pakottamisellakin on ollut asiaan.
Eihän se äiti sitä pakottamista tehnyt vaan lastenvalvoja. Minun kokemukseni mukaan se etävanhempi on se joka pakottaa ja uhkailee lähiä ilmoituksilla lastenvalvojalle ja että ilmiantaa lähiä vieraannuttamisesta jolloin on vaarana, että etä saa koko huoltajuuden itselleen. Monelle siis pienempi paha se, että lapsi menee etälle pakotettuna joka toinen viikonloppu kuin että lapsi joutuisi vasten tahtoaan muuttamaan sinne kokonaan. Eli etä ei yleensä usko ettei lapsi halua tulla hänen luokseen ja syyttää lapsen lähivanhempaa lapsen mustaamaalamisesta ja vieraannuttamisesta. Hän on sitten yhteydessä asiasta lastenvalvojaan joka ilmoittaa että lapsen mielipiteellä ei ole väliä vaan sinne etälle on mentävä.
Juuri näin. Meilläkin exä valitti, että vieraannutan lasta, kun hän ei joka kerta halunnut tulla.
Etä itse perui jo lupaamiaan menoja ja lomia ja viikonloppuja lapselta mielivaltaisesti ja viime tingassa, ehkä vasta samana päivänä (lue: lähti baariin tai oli tullut sieltä vasta aamulla että ollutkaan ajokunnossa).
Hän myös muutti, ja lapsen sänky oli hänellä sen jälkeen huoneessa jossa oli muuttolaatikot, ei verhoja eikä kämpässä mitään tietokonetta, millä olisi voinut saada aikansa itse kulumaan.
Peiliin katsominen on niin vaikeaa joillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lähiäiti enkä etäisä itse. Sivusta seuraan tilannetta, jossa lapset kiukkuavat, kun joutuvat isälleen. Ei heillä siellä mitään hätää ole, mutta isä ei ole isätyyppiä. Isä miettii koko viikonlopun, ettei mitään voi tehdä, ja lapset miettivä koko viikonlopun, että mitä me täällä olemme. Mietin vain äidin motiivia, miksi hän pakottaa kiukkuavat lapset sinne.
Mitä minun pitäisi hävetä, kun tällaista ihmettelen...?
ap
Miksi et ihmettele, miksei isä ryhdistäydy ja ole osallistuva vanhempi ja hoida lapsiaan puolet ajasta kuten kuuluisi?
Sitä olen jo monesti ihmetellyt av:lla. Kysymyksenä on ollut, miksi etäisä ottaa lapset luokseen, vaikka ei ole heistä kovin kiinnostunut.
Tässä ketjussa on nyt toinen kysymys.
ap
Mies on lasten isä, vaikkei aktiivinen sellainen ja kiinnostus omiin lapsiin tuskin kasvaa, jos lapsiaan ei tapaa.
Jos vanhemmilla on tapaamissopimus, äidin kuuluu noudattaa sitä. Lain mukaan lähivanhemman tulee myös tukea etävanhemman suhdetta lapsiinsa. Mitää suhdettahan etävanhemmalla ja lapsilla ei ole, jos he eivät edes tapaisi.
Tuleeko sinusta lähivanhemman noudattaa lakia?
Minusta ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin laki.
Jos isä haluaa lapset luokseen, niin totta kai äidin pitää noudattaa lakia ja ylläpitää isän ja lasten suhdetta.
Mutta jos isä ei oikein edes halua lapsia luokseen, niin miksi lakia pitää noudattaa?
ap
Koska äitiä ja lasta rangaistaan jos he eivät toteuta isän oikeutta p*rseillä itsekkäästi.
Isän ei ole mikään pakko ottaa lapsia luokseen. Mutta äidin on pakko lapset antaa isän luokse, jos isä niin vaatii. Jotkut isät käyttävät lapsia ihan vaan äidin kiusaamiseen. Eli ap sen sijaan, että kummastelet äidin toimintaa niin kummastele isän toimintaa
En tarkoita olla ilkeä, ellei ilkeilyä ole se, että ihmettelee, miksi lapsella ei ole oikeutta päättää. Kyse todellakin 10+ ikäisistä.
ap