Lue keskustelun säännöt.
Miksi pakotat lapsesi etäisälle?
24.11.2021 |
Lapsi ei halua mennä. Istuu huoneessaan viikonlopun. Ei se mitään isä-lapsi-laatuaikaa ole.
Pakotatko sen vuoksi, että saat omaa aikaa?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Minä olin se äiti, joka pakotti lapsensa etäisälle ja syy ei ollut se, että olisi pitänyt saada omaa aikaa. Avioliiton aikana isää ei juuri lapset ja perhe-elämä kiinnostaneet. Saattoi olla viikkoja mökillä erossa meistä, kun halusi palautua arjesta ja piti saada omaa aikaa. Avioeron jälkeen hän muuttui täysin ja hänestä tuli maailman parhain isä.
Teimme yhdessä töitä, että hän sai luotua suhteen lapsiinsa. Aloitimme lyhyestä ajasta kerrallaan, jonka lapset viettivät isällään. Alku oli yhtä itkemistä, kun 1,5 ja 3-vuotiaat eivät halunneet siellä olla. Mutta tuo kannatti. Kymmennen vuotta myöhemmin lapsillani on elämässään molemmat vanhemmat erosta huolimatta ja heillä on läheiset välit vanhempiinsa. Tuo itkuvaihe kesti melkein kaksi vuotta ja teki todella tiukkaa minulle jättää pienet, äidin perään itkevät lapset isälleen vaikka tiesin, että heistä pidetään siellä hyvää huolta ja isän luona ei ole mitään hätää. Kummallakaan ei ole mitään traumoja ja ihan tasapainoisia lapsia/ nuoria ovat.
Minun esimerkissäni lapset ovat jo 10+-vuotiaita ja takana kuusi vuotta kitinää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et pidä ap lapsen suhdetta isäänsä tärkeänä vai, mistä kysymys kumpuaa? Miltä lapsesta tuntuisi, jos isä poistuisi kokonaan lapsen elämästä? Lisäisikö vai laskisiko se lapsen henkistä hyvinvointia? Moni purkaa vuosia terapiassa traumaansa siitä, että isä hylkäsi.
En sano, että isän pitää hylätä, eikä se isä ketään hylkäisikään, vaan lapsi saisi itse päättää, kuinka paljon isällään käy. Se on lapsen päätös, ei isän eikä äidin.
ap
Lapsi ei välttämättä ole riittävän kypsä ymmärtämään päätöstensä pitkäaikaisia seurauksia.
No näin 8v äitipuolena olleena ja sivusta seuranneena myös (ja äitinä itsekin) järkytyin äskettäin kun mieheni lasten äiti ilmoitti vain yks kantaan, että haluaa vapaata lapsista hiihtolomaviikon. Heillä vuoroviikko-systeemi ja toista kertaa peräkkäin äidillä se kyseinen viikko sattui. Eikä tässä ole kyse siitä että kaikki koulujen lomat lapset olisivat aina äidillä - lapset ovat olleet meillä melkein aina mm joulut, uudetvuodet, pääsiäiset ja juhannukset. Koska meillä tällöin vapaata ja äiti haluaa kerätä tuplaliksavuoroja (sanoi itse).
On vaihdettu rytmiä vuosien mittaan milloin milläkin syyllä, aina äidin aloitteesta.
Että ainakin meillä syy on se oma vapaa-aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, lapsellahan on oikeus molempiin vanhempiin. Sitten tietysti etällä peiliin katsonnan paikka jos lapsi ei etävanhemmallaan viihdy.
Lapsen oikeus, ei velvollisuus.
Jep, ja äiti saa sakot ja joutuu viranomaisten hampaisiin jos ei vie lasta etäisälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ofelia kirjoitti:
No ite ei oo tarvinnut pakottaa mutta voisin kuvitella että siksi, että isäsuhde säilyisi. Lapsella ei selvästikään ole etäisän luona mitään hätää. Jos molemmat vanhemmat haluavat että tapaamiset toteutuvat niin ei siinä oikeastaan ole muuta mahdollisuuttakaan kuin tsempata lasta viihtymään.
Säilyykö isäsuhde siinä, että lapsi istuu suurimman osan ajasta omassa huoneessa ja keskustelu on tyyliin, mitä ostetaan kaupasta ja mitä seuraavaksi syödään?
ap
Etkö siis Ap tajua, että sinulla on itselläsi vastuu luoda sitä isä-lapsi-suhdetta? Voit itse järjestää laatuaikaa lapsen kanssa, jos sitä kaipaat. Voit itse kysyä lapselta mitä hän huoneessaan tekee ja mennä mukaan esim. peleihin. Voit kysyä minne muualle lapsi haluaisi kanssasi mennä viikonloppuna ja mitä tehdä jne.
2
En - vieläkään - kysy sitä, miten isä voi isäsuhdetta ylläpitää, vaan kyselen äitien motiiveja pakottaa lasta isälleen.ap
Ei ole yhden ihmisen tehtävä lakaista lapsen tietä hiekattomaksi ja koristella ilmapalloilla ja serpenttiineillä. Sillä toisella vanhemmalla on oma vastuunsa vanhempi-lapsisuhteestaan. Elämässä ei jaeta pelkkiä ässiä, vanhemman on hyvä opettaa pelaamaan niillä korteilla jotka kukin saa. Miten lapsi itse käyttäytyy etävanhemmalla? Hoplopin sijaan voi ihan hyvin lähteä vaikka kalaan, ajelulle tms. Tai opetella olemaan hiljaa yhdessä, se on erinomainen taito ettei tunne koko ajan tarvetta touhuta ja kälättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ofelia kirjoitti:
No ite ei oo tarvinnut pakottaa mutta voisin kuvitella että siksi, että isäsuhde säilyisi. Lapsella ei selvästikään ole etäisän luona mitään hätää. Jos molemmat vanhemmat haluavat että tapaamiset toteutuvat niin ei siinä oikeastaan ole muuta mahdollisuuttakaan kuin tsempata lasta viihtymään.
Säilyykö isäsuhde siinä, että lapsi istuu suurimman osan ajasta omassa huoneessa ja keskustelu on tyyliin, mitä ostetaan kaupasta ja mitä seuraavaksi syödään?
ap
Etkö siis Ap tajua, että sinulla on itselläsi vastuu luoda sitä isä-lapsi-suhdetta? Voit itse järjestää laatuaikaa lapsen kanssa, jos sitä kaipaat. Voit itse kysyä lapselta mitä hän huoneessaan tekee ja mennä mukaan esim. peleihin. Voit kysyä minne muualle lapsi haluaisi kanssasi mennä viikonloppuna ja mitä tehdä jne.
2
En - vieläkään - kysy sitä, miten isä voi isäsuhdetta ylläpitää, vaan kyselen äitien motiiveja pakottaa lasta isälleen.ap
Ei ole yhden ihmisen tehtävä lakaista lapsen tietä hiekattomaksi ja koristella ilmapalloilla ja serpenttiineillä. Sillä toisella vanhemmalla on oma vastuunsa vanhempi-lapsisuhteestaan. Elämässä ei jaeta pelkkiä ässiä, vanhemman on hyvä opettaa pelaamaan niillä korteilla jotka kukin saa. Miten lapsi itse käyttäytyy etävanhemmalla? Hoplopin sijaan voi ihan hyvin lähteä vaikka kalaan, ajelulle tms. Tai opetella olemaan hiljaa yhdessä, se on erinomainen taito ettei tunne koko ajan tarvetta touhuta ja kälättää.
lapsi istuu omassa huoneessaan 24/7. Pois lukien aika, jolloin käy isän kanssa ruokakaupassa tai saa ruokaa. Lapsi ei siellä todellakaan touhua ja kälätä.
ap
Vierailija kirjoitti:
No näin 8v äitipuolena olleena ja sivusta seuranneena myös (ja äitinä itsekin) järkytyin äskettäin kun mieheni lasten äiti ilmoitti vain yks kantaan, että haluaa vapaata lapsista hiihtolomaviikon. Heillä vuoroviikko-systeemi ja toista kertaa peräkkäin äidillä se kyseinen viikko sattui. Eikä tässä ole kyse siitä että kaikki koulujen lomat lapset olisivat aina äidillä - lapset ovat olleet meillä melkein aina mm joulut, uudetvuodet, pääsiäiset ja juhannukset. Koska meillä tällöin vapaata ja äiti haluaa kerätä tuplaliksavuoroja (sanoi itse).
On vaihdettu rytmiä vuosien mittaan milloin milläkin syyllä, aina äidin aloitteesta.
Että ainakin meillä syy on se oma vapaa-aika.
Lasten äiti on sentään lastensa kanssa puolet ajasta, ap:n tapauksessa mies on lastensa kanssa neljä päivää kuussa.
Exäni kanssa voimme molemmin puolin tehdä sellaisia ehdotuksia kuin miehen lasten äiti, molemmat siis joustaa. Entä teillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lähiäiti enkä etäisä itse. Sivusta seuraan tilannetta, jossa lapset kiukkuavat, kun joutuvat isälleen. Ei heillä siellä mitään hätää ole, mutta isä ei ole isätyyppiä. Isä miettii koko viikonlopun, ettei mitään voi tehdä, ja lapset miettivä koko viikonlopun, että mitä me täällä olemme. Mietin vain äidin motiivia, miksi hän pakottaa kiukkuavat lapset sinne.
Mitä minun pitäisi hävetä, kun tällaista ihmettelen...?
ap
Miksi et ihmettele, miksei isä ryhdistäydy ja ole osallistuva vanhempi ja hoida lapsiaan puolet ajasta kuten kuuluisi?
Sitä olen jo monesti ihmetellyt av:lla. Kysymyksenä on ollut, miksi etäisä ottaa lapset luokseen, vaikka ei ole heistä kovin kiinnostunut.
Tässä ketjussa on nyt toinen kysymys.
ap
Mies on lasten isä, vaikkei aktiivinen sellainen ja kiinnostus omiin lapsiin tuskin kasvaa, jos lapsiaan ei tapaa.
Jos vanhemmilla on tapaamissopimus, äidin kuuluu noudattaa sitä. Lain mukaan lähivanhemman tulee myös tukea etävanhemman suhdetta lapsiinsa. Mitää suhdettahan etävanhemmalla ja lapsilla ei ole, jos he eivät edes tapaisi.
Tuleeko sinusta lähivanhemman noudattaa lakia?
Minusta ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin laki.
Jos isä haluaa lapset luokseen, niin totta kai äidin pitää noudattaa lakia ja ylläpitää isän ja lasten suhdetta.
Mutta jos isä ei oikein edes halua lapsia luokseen, niin miksi lakia pitää noudattaa?
ap
Ai sä olet niitä ihmisiä, jotka noudattavat lakia vain jos se sattuu kiinnostamaan.
Oikeuden päätöksellä isällä on oikeus lapsiaan tavata. Lapset eivät halua, mutta se ei äidille kuulu. Meillä on aika usein paikalla sossu ja isä, koska lapset kieltäytyvät ja minä tarvitsen ulkopuolisen henkilön paikalle todistamaan, että en estä isää saamasta lapsia luokseen. On jopa tilanteita, joissa minä istun autossa kadunvarressa ja äitini on lasten kanssa kotona, jotta lasten isä ei voi väittää, että olen estämässä. Joskus siinä menee jopa kaksi tuntia ennen kuin isä kantaa itkeviä lapsia omaan autoonsa, mutta hän tietää oikeutensa, etäännyttäminen ei käy!
Isän eduksi on sanottava, että hän tuo lapset sunnuntaina tasan klo 14 kuten on sovittu. Lapset itkevät ja huutavat ja nykyisin siskoni on heitä vastassa parkkipaikalla, koska pelkkä läsnäoloni ärsyttää isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ofelia kirjoitti:
No ite ei oo tarvinnut pakottaa mutta voisin kuvitella että siksi, että isäsuhde säilyisi. Lapsella ei selvästikään ole etäisän luona mitään hätää. Jos molemmat vanhemmat haluavat että tapaamiset toteutuvat niin ei siinä oikeastaan ole muuta mahdollisuuttakaan kuin tsempata lasta viihtymään.
Säilyykö isäsuhde siinä, että lapsi istuu suurimman osan ajasta omassa huoneessa ja keskustelu on tyyliin, mitä ostetaan kaupasta ja mitä seuraavaksi syödään?
ap
Etkö siis Ap tajua, että sinulla on itselläsi vastuu luoda sitä isä-lapsi-suhdetta? Voit itse järjestää laatuaikaa lapsen kanssa, jos sitä kaipaat. Voit itse kysyä lapselta mitä hän huoneessaan tekee ja mennä mukaan esim. peleihin. Voit kysyä minne muualle lapsi haluaisi kanssasi mennä viikonloppuna ja mitä tehdä jne.
2
En - vieläkään - kysy sitä, miten isä voi isäsuhdetta ylläpitää, vaan kyselen äitien motiiveja pakottaa lasta isälleen.ap
Ei ole yhden ihmisen tehtävä lakaista lapsen tietä hiekattomaksi ja koristella ilmapalloilla ja serpenttiineillä. Sillä toisella vanhemmalla on oma vastuunsa vanhempi-lapsisuhteestaan. Elämässä ei jaeta pelkkiä ässiä, vanhemman on hyvä opettaa pelaamaan niillä korteilla jotka kukin saa. Miten lapsi itse käyttäytyy etävanhemmalla? Hoplopin sijaan voi ihan hyvin lähteä vaikka kalaan, ajelulle tms. Tai opetella olemaan hiljaa yhdessä, se on erinomainen taito ettei tunne koko ajan tarvetta touhuta ja kälättää.
lapsi istuu omassa huoneessaan 24/7. Pois lukien aika, jolloin käy isän kanssa ruokakaupassa tai saa ruokaa. Lapsi ei siellä todellakaan touhua ja kälätä.
ap
Nytkö lapsia on vain yksi eikä useampi 10+-vuotiaita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ofelia kirjoitti:
No ite ei oo tarvinnut pakottaa mutta voisin kuvitella että siksi, että isäsuhde säilyisi. Lapsella ei selvästikään ole etäisän luona mitään hätää. Jos molemmat vanhemmat haluavat että tapaamiset toteutuvat niin ei siinä oikeastaan ole muuta mahdollisuuttakaan kuin tsempata lasta viihtymään.
Säilyykö isäsuhde siinä, että lapsi istuu suurimman osan ajasta omassa huoneessa ja keskustelu on tyyliin, mitä ostetaan kaupasta ja mitä seuraavaksi syödään?
ap
Etkö siis Ap tajua, että sinulla on itselläsi vastuu luoda sitä isä-lapsi-suhdetta? Voit itse järjestää laatuaikaa lapsen kanssa, jos sitä kaipaat. Voit itse kysyä lapselta mitä hän huoneessaan tekee ja mennä mukaan esim. peleihin. Voit kysyä minne muualle lapsi haluaisi kanssasi mennä viikonloppuna ja mitä tehdä jne.
2
En - vieläkään - kysy sitä, miten isä voi isäsuhdetta ylläpitää, vaan kyselen äitien motiiveja pakottaa lasta isälleen.ap
Ei ole yhden ihmisen tehtävä lakaista lapsen tietä hiekattomaksi ja koristella ilmapalloilla ja serpenttiineillä. Sillä toisella vanhemmalla on oma vastuunsa vanhempi-lapsisuhteestaan. Elämässä ei jaeta pelkkiä ässiä, vanhemman on hyvä opettaa pelaamaan niillä korteilla jotka kukin saa. Miten lapsi itse käyttäytyy etävanhemmalla? Hoplopin sijaan voi ihan hyvin lähteä vaikka kalaan, ajelulle tms. Tai opetella olemaan hiljaa yhdessä, se on erinomainen taito ettei tunne koko ajan tarvetta touhuta ja kälättää.
lapsi istuu omassa huoneessaan 24/7. Pois lukien aika, jolloin käy isän kanssa ruokakaupassa tai saa ruokaa. Lapsi ei siellä todellakaan touhua ja kälätä.
ap
Nytkö lapsia on vain yksi eikä useampi 10+-vuotiaita?
lapsia on kaksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhemmalla on oikeus omaan aikaan. Ei lapset monesti halua pukea ulkovaatteitakaan ja sitten ne väännellään ja käänneellään puoliväkisin päälle.
Jos olisin tuo isä ja kuulisin että äiti puhuu omasta-ajastaan tuossa niin en ottaisi lapsia silloinkaan... Se on lasten aikaa isän kanssa, ei äidin lomaa...
Vierailija kirjoitti:
Sitä olen jo monesti ihmetellyt av:lla. Kysymyksenä on ollut, miksi etäisä ottaa lapset luokseen, vaikka ei ole heistä kovin kiinnostunut.
Tässä ketjussa on nyt toinen kysymys.
ap
No ne lapset otetaan joka toinen viikonloppu, koska se kuuluu asiaan. Ne kakarat kiinnostaa yhtä paljon kuin kilo paskaa, mutta pakko ne on ottaa, ettei sukulaiset ihmettele.
Noinhan se kai yleensä menee.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nuo tapaamiset ole lapsen lähivanhemman päätettävissä. Mikäli lähivanhempi rupeaisi sooloilemaan näissä asioissa, niin äkkiä on niskassa syytökset lapsen vieraannuttamisesta etävanhemmasta yms. Lisäksi onhan se tärkeää, että lapsi on säännöllisessä kontaktissa etävanhempaansa. Ne lapsen tuntemukset vanhempaansa kohtaan voivat myös muuttua, ja tällöin lasta saattaisi hyvinkin kaduttaa jälkeenpäin, ettei suhdetta siihen etävanhempaan enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin se äiti, joka pakotti lapsensa etäisälle ja syy ei ollut se, että olisi pitänyt saada omaa aikaa. Avioliiton aikana isää ei juuri lapset ja perhe-elämä kiinnostaneet. Saattoi olla viikkoja mökillä erossa meistä, kun halusi palautua arjesta ja piti saada omaa aikaa. Avioeron jälkeen hän muuttui täysin ja hänestä tuli maailman parhain isä.
Teimme yhdessä töitä, että hän sai luotua suhteen lapsiinsa. Aloitimme lyhyestä ajasta kerrallaan, jonka lapset viettivät isällään. Alku oli yhtä itkemistä, kun 1,5 ja 3-vuotiaat eivät halunneet siellä olla. Mutta tuo kannatti. Kymmennen vuotta myöhemmin lapsillani on elämässään molemmat vanhemmat erosta huolimatta ja heillä on läheiset välit vanhempiinsa. Tuo itkuvaihe kesti melkein kaksi vuotta ja teki todella tiukkaa minulle jättää pienet, äidin perään itkevät lapset isälleen vaikka tiesin, että heistä pidetään siellä hyvää huolta ja isän luona ei ole mitään hätää. Kummallakaan ei ole mitään traumoja ja ihan tasapainoisia lapsia/ nuoria ovat.
Minun esimerkissäni lapset ovat jo 10+-vuotiaita ja takana kuusi vuotta kitinää.
ap
Alkoiko kitinä silloin kun sinä tulit kuvioihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhemmalla on oikeus omaan aikaan. Ei lapset monesti halua pukea ulkovaatteitakaan ja sitten ne väännellään ja käänneellään puoliväkisin päälle.
Jos olisin tuo isä ja kuulisin että äiti puhuu omasta-ajastaan tuossa niin en ottaisi lapsia silloinkaan... Se on lasten aikaa isän kanssa, ei äidin lomaa...
Ajattelit, että paras tilanne lapsesi kannalta on, että lapsen äiti 24/7/365 on joko töissä tai hoitaa yhteistä lastanne, vaikka äiti uupuisi taakan alle? Kyllä halu levätä hetken on ihan oikeutettu syy. Miksi miehen halu levätä ja olla hoitamatta lasta on kuitenkin ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhemmalla on oikeus omaan aikaan. Ei lapset monesti halua pukea ulkovaatteitakaan ja sitten ne väännellään ja käänneellään puoliväkisin päälle.
Jos olisin tuo isä ja kuulisin että äiti puhuu omasta-ajastaan tuossa niin en ottaisi lapsia silloinkaan... Se on lasten aikaa isän kanssa, ei äidin lomaa...
Hylkäisit siis oman lapsesi, jos lapsen äidin sanavalinnat olisivat mielestäsi väärät? Huonoin isä titteli menee miettimättä juuri sinulle!
Vierailija kirjoitti:
No näin 8v äitipuolena olleena ja sivusta seuranneena myös (ja äitinä itsekin) järkytyin äskettäin kun mieheni lasten äiti ilmoitti vain yks kantaan, että haluaa vapaata lapsista hiihtolomaviikon. Heillä vuoroviikko-systeemi ja toista kertaa peräkkäin äidillä se kyseinen viikko sattui. Eikä tässä ole kyse siitä että kaikki koulujen lomat lapset olisivat aina äidillä - lapset ovat olleet meillä melkein aina mm joulut, uudetvuodet, pääsiäiset ja juhannukset. Koska meillä tällöin vapaata ja äiti haluaa kerätä tuplaliksavuoroja (sanoi itse).
On vaihdettu rytmiä vuosien mittaan milloin milläkin syyllä, aina äidin aloitteesta.
Että ainakin meillä syy on se oma vapaa-aika.
Olen itse ydinperheen äiti ja kyllä meillä vapaa-aikaa kaipaa ajoittain kumpikin vanhempi. Välillä jopa yhteistä vapaa-aikaa.
Ymmärrän oikein hyvin miksi yksinhuoltaja tarvitsee vapaa-aikaa. Ymmärrän myös sen miksi se on lapselle hyväksi. Levännyt vanhempien on parempi vanhempi.
Mutta toki AP voi jatkaa ilkeämielistä ihmettelyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin se äiti, joka pakotti lapsensa etäisälle ja syy ei ollut se, että olisi pitänyt saada omaa aikaa. Avioliiton aikana isää ei juuri lapset ja perhe-elämä kiinnostaneet. Saattoi olla viikkoja mökillä erossa meistä, kun halusi palautua arjesta ja piti saada omaa aikaa. Avioeron jälkeen hän muuttui täysin ja hänestä tuli maailman parhain isä.
Teimme yhdessä töitä, että hän sai luotua suhteen lapsiinsa. Aloitimme lyhyestä ajasta kerrallaan, jonka lapset viettivät isällään. Alku oli yhtä itkemistä, kun 1,5 ja 3-vuotiaat eivät halunneet siellä olla. Mutta tuo kannatti. Kymmennen vuotta myöhemmin lapsillani on elämässään molemmat vanhemmat erosta huolimatta ja heillä on läheiset välit vanhempiinsa. Tuo itkuvaihe kesti melkein kaksi vuotta ja teki todella tiukkaa minulle jättää pienet, äidin perään itkevät lapset isälleen vaikka tiesin, että heistä pidetään siellä hyvää huolta ja isän luona ei ole mitään hätää. Kummallakaan ei ole mitään traumoja ja ihan tasapainoisia lapsia/ nuoria ovat.
Minun esimerkissäni lapset ovat jo 10+-vuotiaita ja takana kuusi vuotta kitinää.
ap
Alkoiko kitinä silloin kun sinä tulit kuvioihin?
En ole edes äitipuoli.
ap
Minä olin se äiti, joka pakotti lapsensa etäisälle ja syy ei ollut se, että olisi pitänyt saada omaa aikaa. Avioliiton aikana isää ei juuri lapset ja perhe-elämä kiinnostaneet. Saattoi olla viikkoja mökillä erossa meistä, kun halusi palautua arjesta ja piti saada omaa aikaa. Avioeron jälkeen hän muuttui täysin ja hänestä tuli maailman parhain isä.
Teimme yhdessä töitä, että hän sai luotua suhteen lapsiinsa. Aloitimme lyhyestä ajasta kerrallaan, jonka lapset viettivät isällään. Alku oli yhtä itkemistä, kun 1,5 ja 3-vuotiaat eivät halunneet siellä olla. Mutta tuo kannatti. Kymmennen vuotta myöhemmin lapsillani on elämässään molemmat vanhemmat erosta huolimatta ja heillä on läheiset välit vanhempiinsa. Tuo itkuvaihe kesti melkein kaksi vuotta ja teki todella tiukkaa minulle jättää pienet, äidin perään itkevät lapset isälleen vaikka tiesin, että heistä pidetään siellä hyvää huolta ja isän luona ei ole mitään hätää. Kummallakaan ei ole mitään traumoja ja ihan tasapainoisia lapsia/ nuoria ovat.