Lue keskustelun säännöt.
Kumppanini antaa lasten määrätä suhteestamme
16.02.2015 |
Kumppanillani on kaksi lasta edellisestä liitosta, 6- ja 8- vuotiaat pojat. Pojat saavat itse päättää nukkumaanmenoajat, mitä tehdään ja milloin tehdään. Yhtenä iltana kun pojat olivat jo menneet nukkumaan, ja keskustelin mieheni kanssa tiukasti siitä millaisin pelisäännöin mennään, niin toinen pojista oli tulossa keittiöön meidän seuraamme. Sanoin tiukasti että nyt nukkumaan, sillä tavallisesti mies välttelee rankat aiheet ottamalla lapsen syliin ja antamalla sen tulla väliin kuuntelemaan ja kommentoimaan ja lopulta tilanne on lapsen avulla servattu.
Kun mies meni lapsen perään makuuhuoneeseen, niin lapsi pokkuroi vastaan ja vetisteli kun oli niin loukkaantunut tiukasta nukkumaanmenosanomisestani, ja mies palasi keittiöön itkien miten meidän on erottava nyt kun loukkasin hänen vanhinta lastaankin..
Aamulla hän kyseli lapseltaan "annammeko hänelle (mulle siis) anteeksi", ja lapsi oli ihan pihalla mistä on kyse.
Kommentit (56)
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:01"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:59"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:24"]Miksi ihmeessä koet, että sinä voit sanella näiden lasten nukkumaanmenoajat ja komennella heitä, kun isänsä ei sitä tee? Oletko lasten toinen vanhempi? Onko mies antanut sinulle kasvatusvastuun?
Jos asutten yhdessä (ja toivottavaasti ette ole tätä askelta vielä ottaneet), niin ymmärrän, että teillä pitää olla yhteiset pelisäännöt. Ne pelisäännöt eivät kuitenkaan ole sinun pelisääntösi eikä sinun sanelemasi vaan te aikuiset mietitte yhdessä raamit ja sen jälkeen lasten kanssa neuvottelette tarkemmat sisällöt. Näin kaikki tietävät, minkälaista käytöstä oletetaan ja miten arki rullaa.
Ymmärräthän, että isä ja lapset ovat yksikkö, jotka ovat eläneet tietynlaista elämää ennen sinua ja sinä tunget rikkomaan tätä suhdetta. Paljon rakentavampaa on tulla nöyrästi mukaan ja muokata tilannetta niin, että muu perhe ei koe sinun yrittävän mullistaa heidän elämäänsä vaan nimenomaan tekevän parannuksia.
Toisaalta myönnän, että isän tapa ratkoa kasvatuspulmia ei ole kovin ihanteellinen. En itse jaksaisi tuollaista miestä mutta edelleenkään sinun tehtäväsi ei ole kasvattaa näitä lapsia vaan saada se mies kasvattamaan niitä lapsiaan.
[/quote]
Huh huh. Kylläpä taas saa itseään kiittää, että on jo nuorena tehnyt periaatepäätöksen olla sekaantumatta uusperheviritelmiin. Miehen exänä kun olisi vielä kaltaisesi sanelijatar, niin jopa olisi elämä iloton. Ap:lle sanoisin, että luovuta kun vielä voit.
[/quote]
Tai sitten ottaa sellaisen fiksun miehen joka ei ole tollo ja osaa kasvattaa lapsiaan
[/quote]
Parempi kuitenkin ilman niitä lapsia. Kyllähän jokainen terve ihminen hankkii lapset mieluiten yhteisellä päätöksellä kumppanin kanssa tai on sitten kokonaan hankkimatta, eivät ne entisen elämän lapset ainakaan mitään hyvää mukanaan tuo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:13"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:01"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:59"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:24"]Miksi ihmeessä koet, että sinä voit sanella näiden lasten nukkumaanmenoajat ja komennella heitä, kun isänsä ei sitä tee? Oletko lasten toinen vanhempi? Onko mies antanut sinulle kasvatusvastuun?
Jos asutten yhdessä (ja toivottavaasti ette ole tätä askelta vielä ottaneet), niin ymmärrän, että teillä pitää olla yhteiset pelisäännöt. Ne pelisäännöt eivät kuitenkaan ole sinun pelisääntösi eikä sinun sanelemasi vaan te aikuiset mietitte yhdessä raamit ja sen jälkeen lasten kanssa neuvottelette tarkemmat sisällöt. Näin kaikki tietävät, minkälaista käytöstä oletetaan ja miten arki rullaa.
Ymmärräthän, että isä ja lapset ovat yksikkö, jotka ovat eläneet tietynlaista elämää ennen sinua ja sinä tunget rikkomaan tätä suhdetta. Paljon rakentavampaa on tulla nöyrästi mukaan ja muokata tilannetta niin, että muu perhe ei koe sinun yrittävän mullistaa heidän elämäänsä vaan nimenomaan tekevän parannuksia.
Toisaalta myönnän, että isän tapa ratkoa kasvatuspulmia ei ole kovin ihanteellinen. En itse jaksaisi tuollaista miestä mutta edelleenkään sinun tehtäväsi ei ole kasvattaa näitä lapsia vaan saada se mies kasvattamaan niitä lapsiaan.
[/quote]
Huh huh. Kylläpä taas saa itseään kiittää, että on jo nuorena tehnyt periaatepäätöksen olla sekaantumatta uusperheviritelmiin. Miehen exänä kun olisi vielä kaltaisesi sanelijatar, niin jopa olisi elämä iloton. Ap:lle sanoisin, että luovuta kun vielä voit.
[/quote]
Tai sitten ottaa sellaisen fiksun miehen joka ei ole tollo ja osaa kasvattaa lapsiaan
[/quote]
Parempi kuitenkin ilman niitä lapsia. Kyllähän jokainen terve ihminen hankkii lapset mieluiten yhteisellä päätöksellä kumppanin kanssa tai on sitten kokonaan hankkimatta, eivät ne entisen elämän lapset ainakaan mitään hyvää mukanaan tuo.
[/quote]
Aijaa, mulle on tuonut. Ja itselläni on ihana isäpuoli. Ei kannata yleistää
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:13"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:01"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:59"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:24"]Miksi ihmeessä koet, että sinä voit sanella näiden lasten nukkumaanmenoajat ja komennella heitä, kun isänsä ei sitä tee? Oletko lasten toinen vanhempi? Onko mies antanut sinulle kasvatusvastuun?
Jos asutten yhdessä (ja toivottavaasti ette ole tätä askelta vielä ottaneet), niin ymmärrän, että teillä pitää olla yhteiset pelisäännöt. Ne pelisäännöt eivät kuitenkaan ole sinun pelisääntösi eikä sinun sanelemasi vaan te aikuiset mietitte yhdessä raamit ja sen jälkeen lasten kanssa neuvottelette tarkemmat sisällöt. Näin kaikki tietävät, minkälaista käytöstä oletetaan ja miten arki rullaa.
Ymmärräthän, että isä ja lapset ovat yksikkö, jotka ovat eläneet tietynlaista elämää ennen sinua ja sinä tunget rikkomaan tätä suhdetta. Paljon rakentavampaa on tulla nöyrästi mukaan ja muokata tilannetta niin, että muu perhe ei koe sinun yrittävän mullistaa heidän elämäänsä vaan nimenomaan tekevän parannuksia.
Toisaalta myönnän, että isän tapa ratkoa kasvatuspulmia ei ole kovin ihanteellinen. En itse jaksaisi tuollaista miestä mutta edelleenkään sinun tehtäväsi ei ole kasvattaa näitä lapsia vaan saada se mies kasvattamaan niitä lapsiaan.
[/quote]
Huh huh. Kylläpä taas saa itseään kiittää, että on jo nuorena tehnyt periaatepäätöksen olla sekaantumatta uusperheviritelmiin. Miehen exänä kun olisi vielä kaltaisesi sanelijatar, niin jopa olisi elämä iloton. Ap:lle sanoisin, että luovuta kun vielä voit.
[/quote]
Tai sitten ottaa sellaisen fiksun miehen joka ei ole tollo ja osaa kasvattaa lapsiaan
[/quote]
Parempi kuitenkin ilman niitä lapsia. Kyllähän jokainen terve ihminen hankkii lapset mieluiten yhteisellä päätöksellä kumppanin kanssa tai on sitten kokonaan hankkimatta, eivät ne entisen elämän lapset ainakaan mitään hyvää mukanaan tuo.
[/quote]
Aijaa, mulle on tuonut. Ja itselläni on ihana isäpuoli. Ei kannata yleistää
[/quote]
Yritän parantaa tapana jatkossa. Ja muistapa sitten myös sinä oma neuvosi :).
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:17"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:13"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:01"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:59"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:24"]Miksi ihmeessä koet, että sinä voit sanella näiden lasten nukkumaanmenoajat ja komennella heitä, kun isänsä ei sitä tee? Oletko lasten toinen vanhempi? Onko mies antanut sinulle kasvatusvastuun?
Jos asutten yhdessä (ja toivottavaasti ette ole tätä askelta vielä ottaneet), niin ymmärrän, että teillä pitää olla yhteiset pelisäännöt. Ne pelisäännöt eivät kuitenkaan ole sinun pelisääntösi eikä sinun sanelemasi vaan te aikuiset mietitte yhdessä raamit ja sen jälkeen lasten kanssa neuvottelette tarkemmat sisällöt. Näin kaikki tietävät, minkälaista käytöstä oletetaan ja miten arki rullaa.
Ymmärräthän, että isä ja lapset ovat yksikkö, jotka ovat eläneet tietynlaista elämää ennen sinua ja sinä tunget rikkomaan tätä suhdetta. Paljon rakentavampaa on tulla nöyrästi mukaan ja muokata tilannetta niin, että muu perhe ei koe sinun yrittävän mullistaa heidän elämäänsä vaan nimenomaan tekevän parannuksia.
Toisaalta myönnän, että isän tapa ratkoa kasvatuspulmia ei ole kovin ihanteellinen. En itse jaksaisi tuollaista miestä mutta edelleenkään sinun tehtäväsi ei ole kasvattaa näitä lapsia vaan saada se mies kasvattamaan niitä lapsiaan.
[/quote]
Huh huh. Kylläpä taas saa itseään kiittää, että on jo nuorena tehnyt periaatepäätöksen olla sekaantumatta uusperheviritelmiin. Miehen exänä kun olisi vielä kaltaisesi sanelijatar, niin jopa olisi elämä iloton. Ap:lle sanoisin, että luovuta kun vielä voit.
[/quote]
Tai sitten ottaa sellaisen fiksun miehen joka ei ole tollo ja osaa kasvattaa lapsiaan
[/quote]
Parempi kuitenkin ilman niitä lapsia. Kyllähän jokainen terve ihminen hankkii lapset mieluiten yhteisellä päätöksellä kumppanin kanssa tai on sitten kokonaan hankkimatta, eivät ne entisen elämän lapset ainakaan mitään hyvää mukanaan tuo.
[/quote]
Aijaa, mulle on tuonut. Ja itselläni on ihana isäpuoli. Ei kannata yleistää
[/quote]
Yritän parantaa tapana jatkossa. Ja muistapa sitten myös sinä oma neuvosi :).
[/quote]
En ainakaan luule ydinperheen olevan automaattisesti onnen auvola, saati uusperheen helvetti :)
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:53"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:50"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:32"]En lähtisi toisen kodissa komentelemaan jos ette asu yhdessäkään. Ei sulla ole toisen kodissa päätäntävaltaa vaikka miehen kasvatustavoissa olisikin parantamisen varaa
t.Lähi-äitipuoli
[/quote]
Totta kai lapsia saa komentaa, jos isä on ihan kädetön. Lasten ei tarvitse tulla sekaantumaan kesken keskustelua ja jos isä ei tätä ymmärrä, niin sitten se toinen järkevämpi kehoittaa lasta menemään muualle tai niin kuin nyt, nukkumaan kerta oli jo pedissä. Kun ollaan yhdessä, niin on myös ei-vanhemmalla oikeus sanoa mielipiteensä kasvatusasioissa. Ja tässä tapauksessa isä on ihan pihalla, niin on hyvä, että joku edes laittaa rajoja. Tuosta nukkumaanmenoajasta viikonloppuna olen sitä mieltä, että voisi valvoa hieman pidempään. Ei ole mitään syytä laittaa iltakahdeksalta nukkumaan.
Itse tosin lähtisin tällaisesta "suhteesta" pois,missä mies käyttäytyy kuin lapsi. Ja kyselee aikuisten asioissa mielipidettä lapsilta, ei kuulu niille. Ap, kannattaa sinun harkita vakavasti jaksatko taistella jokaikisestä asiasta miehen kanssa jatkossa ja jäädä syrjään tuossa perhekuviossa. Et tule saamaan koskaan arvostusta noin kehittymättömältä mieheltä. Lapset ovat kingejä tuossa kuviossa. En itse kestäisi jatkuvaa syrjimistä ja sitä, että puhutaan erosta, jos jokin asia ei miellytä.
[/quote]
Mä en haluaisi että joku miesystävä puuttuu mun lastenkasvatikseen jos asiasta ei olisi sovittu ja jos olisi vain kyläilemässä. Eri asia olisi jos yhdessä asuttaisiin ja yhdessä olisi päätetty lapsia kasvattaa.
[/quote]
Joku miesystävä. Mä en haluaisi, että mun lapsen äidillä olisi niitä monta ainakaan lapsen nähden, pikkusen villiä menoa vissiin teillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:21"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:53"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:50"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:32"]En lähtisi toisen kodissa komentelemaan jos ette asu yhdessäkään. Ei sulla ole toisen kodissa päätäntävaltaa vaikka miehen kasvatustavoissa olisikin parantamisen varaa
t.Lähi-äitipuoli
[/quote]
Totta kai lapsia saa komentaa, jos isä on ihan kädetön. Lasten ei tarvitse tulla sekaantumaan kesken keskustelua ja jos isä ei tätä ymmärrä, niin sitten se toinen järkevämpi kehoittaa lasta menemään muualle tai niin kuin nyt, nukkumaan kerta oli jo pedissä. Kun ollaan yhdessä, niin on myös ei-vanhemmalla oikeus sanoa mielipiteensä kasvatusasioissa. Ja tässä tapauksessa isä on ihan pihalla, niin on hyvä, että joku edes laittaa rajoja. Tuosta nukkumaanmenoajasta viikonloppuna olen sitä mieltä, että voisi valvoa hieman pidempään. Ei ole mitään syytä laittaa iltakahdeksalta nukkumaan.
Itse tosin lähtisin tällaisesta "suhteesta" pois,missä mies käyttäytyy kuin lapsi. Ja kyselee aikuisten asioissa mielipidettä lapsilta, ei kuulu niille. Ap, kannattaa sinun harkita vakavasti jaksatko taistella jokaikisestä asiasta miehen kanssa jatkossa ja jäädä syrjään tuossa perhekuviossa. Et tule saamaan koskaan arvostusta noin kehittymättömältä mieheltä. Lapset ovat kingejä tuossa kuviossa. En itse kestäisi jatkuvaa syrjimistä ja sitä, että puhutaan erosta, jos jokin asia ei miellytä.
[/quote]
Mä en haluaisi että joku miesystävä puuttuu mun lastenkasvatikseen jos asiasta ei olisi sovittu ja jos olisi vain kyläilemässä. Eri asia olisi jos yhdessä asuttaisiin ja yhdessä olisi päätetty lapsia kasvattaa.
[/quote]
Joku miesystävä. Mä en haluaisi, että mun lapsen äidillä olisi niitä monta ainakaan lapsen nähden, pikkusen villiä menoa vissiin teillä.
[/quote]
Mä en puhunut omasta perheestäni vaan ap:n tapauksesta. Ei saanut selvää asuuko ap miehen kanssa vai "majaileeko" siellä joskus
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:20"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:17"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:13"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:01"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:59"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:24"]Miksi ihmeessä koet, että sinä voit sanella näiden lasten nukkumaanmenoajat ja komennella heitä, kun isänsä ei sitä tee? Oletko lasten toinen vanhempi? Onko mies antanut sinulle kasvatusvastuun?
Jos asutten yhdessä (ja toivottavaasti ette ole tätä askelta vielä ottaneet), niin ymmärrän, että teillä pitää olla yhteiset pelisäännöt. Ne pelisäännöt eivät kuitenkaan ole sinun pelisääntösi eikä sinun sanelemasi vaan te aikuiset mietitte yhdessä raamit ja sen jälkeen lasten kanssa neuvottelette tarkemmat sisällöt. Näin kaikki tietävät, minkälaista käytöstä oletetaan ja miten arki rullaa.
Ymmärräthän, että isä ja lapset ovat yksikkö, jotka ovat eläneet tietynlaista elämää ennen sinua ja sinä tunget rikkomaan tätä suhdetta. Paljon rakentavampaa on tulla nöyrästi mukaan ja muokata tilannetta niin, että muu perhe ei koe sinun yrittävän mullistaa heidän elämäänsä vaan nimenomaan tekevän parannuksia.
Toisaalta myönnän, että isän tapa ratkoa kasvatuspulmia ei ole kovin ihanteellinen. En itse jaksaisi tuollaista miestä mutta edelleenkään sinun tehtäväsi ei ole kasvattaa näitä lapsia vaan saada se mies kasvattamaan niitä lapsiaan.
[/quote]
Huh huh. Kylläpä taas saa itseään kiittää, että on jo nuorena tehnyt periaatepäätöksen olla sekaantumatta uusperheviritelmiin. Miehen exänä kun olisi vielä kaltaisesi sanelijatar, niin jopa olisi elämä iloton. Ap:lle sanoisin, että luovuta kun vielä voit.
[/quote]
Tai sitten ottaa sellaisen fiksun miehen joka ei ole tollo ja osaa kasvattaa lapsiaan
[/quote]
Parempi kuitenkin ilman niitä lapsia. Kyllähän jokainen terve ihminen hankkii lapset mieluiten yhteisellä päätöksellä kumppanin kanssa tai on sitten kokonaan hankkimatta, eivät ne entisen elämän lapset ainakaan mitään hyvää mukanaan tuo.
[/quote]
Aijaa, mulle on tuonut. Ja itselläni on ihana isäpuoli. Ei kannata yleistää
[/quote]
Yritän parantaa tapana jatkossa. Ja muistapa sitten myös sinä oma neuvosi :).
[/quote]
En ainakaan luule ydinperheen olevan automaattisesti onnen auvola, saati uusperheen helvetti :)
[/quote]
No se on sinun elämäsi ja asenteesi se. Minulle ylimääräiset elätit olisivat viimeinen asia, jotka kotiini haluaisin, todellinen helvetti, jos ei saisi olla rauhassa oman perheen kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:25"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:20"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:17"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:15"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:13"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:01"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:59"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:24"]Miksi ihmeessä koet, että sinä voit sanella näiden lasten nukkumaanmenoajat ja komennella heitä, kun isänsä ei sitä tee? Oletko lasten toinen vanhempi? Onko mies antanut sinulle kasvatusvastuun?
Jos asutten yhdessä (ja toivottavaasti ette ole tätä askelta vielä ottaneet), niin ymmärrän, että teillä pitää olla yhteiset pelisäännöt. Ne pelisäännöt eivät kuitenkaan ole sinun pelisääntösi eikä sinun sanelemasi vaan te aikuiset mietitte yhdessä raamit ja sen jälkeen lasten kanssa neuvottelette tarkemmat sisällöt. Näin kaikki tietävät, minkälaista käytöstä oletetaan ja miten arki rullaa.
Ymmärräthän, että isä ja lapset ovat yksikkö, jotka ovat eläneet tietynlaista elämää ennen sinua ja sinä tunget rikkomaan tätä suhdetta. Paljon rakentavampaa on tulla nöyrästi mukaan ja muokata tilannetta niin, että muu perhe ei koe sinun yrittävän mullistaa heidän elämäänsä vaan nimenomaan tekevän parannuksia.
Toisaalta myönnän, että isän tapa ratkoa kasvatuspulmia ei ole kovin ihanteellinen. En itse jaksaisi tuollaista miestä mutta edelleenkään sinun tehtäväsi ei ole kasvattaa näitä lapsia vaan saada se mies kasvattamaan niitä lapsiaan.
[/quote]
Huh huh. Kylläpä taas saa itseään kiittää, että on jo nuorena tehnyt periaatepäätöksen olla sekaantumatta uusperheviritelmiin. Miehen exänä kun olisi vielä kaltaisesi sanelijatar, niin jopa olisi elämä iloton. Ap:lle sanoisin, että luovuta kun vielä voit.
[/quote]
Tai sitten ottaa sellaisen fiksun miehen joka ei ole tollo ja osaa kasvattaa lapsiaan
[/quote]
Parempi kuitenkin ilman niitä lapsia. Kyllähän jokainen terve ihminen hankkii lapset mieluiten yhteisellä päätöksellä kumppanin kanssa tai on sitten kokonaan hankkimatta, eivät ne entisen elämän lapset ainakaan mitään hyvää mukanaan tuo.
[/quote]
Aijaa, mulle on tuonut. Ja itselläni on ihana isäpuoli. Ei kannata yleistää
[/quote]
Yritän parantaa tapana jatkossa. Ja muistapa sitten myös sinä oma neuvosi :).
[/quote]
En ainakaan luule ydinperheen olevan automaattisesti onnen auvola, saati uusperheen helvetti :)
[/quote]
No se on sinun elämäsi ja asenteesi se. Minulle ylimääräiset elätit olisivat viimeinen asia, jotka kotiini haluaisin, todellinen helvetti, jos ei saisi olla rauhassa oman perheen kesken.
[/quote]
No se on sun mielipiteesi se, eikä muuta mun asennettani mihinkään. Jokainen tyylillään
Siis sun miehes ei ymmärrä että kuria lapsille täytyy pitää..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:50"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:32"]En lähtisi toisen kodissa komentelemaan jos ette asu yhdessäkään. Ei sulla ole toisen kodissa päätäntävaltaa vaikka miehen kasvatustavoissa olisikin parantamisen varaa t.Lähi-äitipuoli [/quote] Totta kai lapsia saa komentaa, jos isä on ihan kädetön. Lasten ei tarvitse tulla sekaantumaan kesken keskustelua ja jos isä ei tätä ymmärrä, niin sitten se toinen järkevämpi kehoittaa lasta menemään muualle tai niin kuin nyt, nukkumaan kerta oli jo pedissä. Kun ollaan yhdessä, niin on myös ei-vanhemmalla oikeus sanoa mielipiteensä kasvatusasioissa. Ja tässä tapauksessa isä on ihan pihalla, niin on hyvä, että joku edes laittaa rajoja. Tuosta nukkumaanmenoajasta viikonloppuna olen sitä mieltä, että voisi valvoa hieman pidempään. Ei ole mitään syytä laittaa iltakahdeksalta nukkumaan. Itse tosin lähtisin tällaisesta "suhteesta" pois,missä mies käyttäytyy kuin lapsi. Ja kyselee aikuisten asioissa mielipidettä lapsilta, ei kuulu niille. Ap, kannattaa sinun harkita vakavasti jaksatko taistella jokaikisestä asiasta miehen kanssa jatkossa ja jäädä syrjään tuossa perhekuviossa. Et tule saamaan koskaan arvostusta noin kehittymättömältä mieheltä. Lapset ovat kingejä tuossa kuviossa. En itse kestäisi jatkuvaa syrjimistä ja sitä, että puhutaan erosta, jos jokin asia ei miellytä.
[/quote]
Kolmen jo täysi-ikäisen lapsen vanhempana minun on aivan mahdotonta ymmärtää tuota lasten komentelua: miksi lapsia pitää komentaa? Lasten kanssa keskustellaan asioista ihan niin kuin muidenkin kanssa vai komenteletteko te kaikkia muitakin? Lapset voi pienestä pitäen kasvattaa siihen keskustelukulttuuriin niin ei tule ongelmia. Nukkumaanmenoasiastakin voi keskustella monelta kannalta. Lapset ovat järkeviä, niin järkeviä että ymmärtävät komentelijan komentavan, koska aitoon vuorovaikutukseen eivät kyvyt riitä.
Ensimmäinen harkinnan paikka on jos lapseton lähtee seurustelemaan "lapsellisen" kanssa. Kannattaako, oikeasti. Täytyy olla tosi mukava tyyppi, että kannattaa, rankkaa se kuitenkin on. Toinen harkinnan paikka on jos joutuu ihan statistiksi omassa elämässään. Jos itsellä on normi järki päässä ja toinen on huithapeli tai elää kuin pellossa tai sitten ei anna yhtään tilaa tässä lapsisymbioosissa. Lapset kuitenkin kiukuttelee kun rajoja haetaan niin ilman puolison tukea menee helevetin hankalaksi oman paikkansa löytäminen. Ainakaan yhteenmuuttoa ei kannata kiirehtiä, kolmas harkinta. Tuohon vielä yhteisiä lapsia niin neljäs harkinnan paikka. Jotkut porskuttaa, jotkut ahdistuu.
Minä harkitsin aikanaan tapailevani miestä, jolla oli pari lasta. Heti kättelyssä hän kertoi, että kukaan ei mene hänen lastensa edelle, hänen kaikki aikansa työn ohella on ensisijaisesti lapsille ja hänen lapsensa on hänelle kaikkein tärkeimmät. Hän ajattelee ensin lapsiaan ja jos aikaa jää niin sitten mahdolliselle suhteelle. Sanoin, että kiitos tiedosta, kaikkea hyvää ja minä ohitan tämän tilaisuuden. Hän ihmetteli että miksi? Sanoin, että näillä näkymin minulle ei jää aikaa tai tilaa niin etsin itselleni sopivamman suhteen. (Totta kai lapset ovat etusijalla mutta muutkin ihmiset pitää huomioida, ne suhteet toimivat missä nämä asiat on ymmärretty.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 19:58"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:50"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:32"]En lähtisi toisen kodissa komentelemaan jos ette asu yhdessäkään. Ei sulla ole toisen kodissa päätäntävaltaa vaikka miehen kasvatustavoissa olisikin parantamisen varaa t.Lähi-äitipuoli [/quote] Totta kai lapsia saa komentaa, jos isä on ihan kädetön. Lasten ei tarvitse tulla sekaantumaan kesken keskustelua ja jos isä ei tätä ymmärrä, niin sitten se toinen järkevämpi kehoittaa lasta menemään muualle tai niin kuin nyt, nukkumaan kerta oli jo pedissä. Kun ollaan yhdessä, niin on myös ei-vanhemmalla oikeus sanoa mielipiteensä kasvatusasioissa. Ja tässä tapauksessa isä on ihan pihalla, niin on hyvä, että joku edes laittaa rajoja. Tuosta nukkumaanmenoajasta viikonloppuna olen sitä mieltä, että voisi valvoa hieman pidempään. Ei ole mitään syytä laittaa iltakahdeksalta nukkumaan. Itse tosin lähtisin tällaisesta "suhteesta" pois,missä mies käyttäytyy kuin lapsi. Ja kyselee aikuisten asioissa mielipidettä lapsilta, ei kuulu niille. Ap, kannattaa sinun harkita vakavasti jaksatko taistella jokaikisestä asiasta miehen kanssa jatkossa ja jäädä syrjään tuossa perhekuviossa. Et tule saamaan koskaan arvostusta noin kehittymättömältä mieheltä. Lapset ovat kingejä tuossa kuviossa. En itse kestäisi jatkuvaa syrjimistä ja sitä, että puhutaan erosta, jos jokin asia ei miellytä.
[/quote]
Kolmen jo täysi-ikäisen lapsen vanhempana minun on aivan mahdotonta ymmärtää tuota lasten komentelua: miksi lapsia pitää komentaa? Lasten kanssa keskustellaan asioista ihan niin kuin muidenkin kanssa vai komenteletteko te kaikkia muitakin? Lapset voi pienestä pitäen kasvattaa siihen keskustelukulttuuriin niin ei tule ongelmia. Nukkumaanmenoasiastakin voi keskustella monelta kannalta. Lapset ovat järkeviä, niin järkeviä että ymmärtävät komentelijan komentavan, koska aitoon vuorovaikutukseen eivät kyvyt riitä.
[/quote]
Joskus on pakko komentaa, kun sana ei mene järkevällä tavalla perille. Jopa mun on pakko komentaa 18 vuotiasta lastani joissain asioissa vieläkin. Komentamisenkin voi tehdä niin monella eri tavalla ja äänenpainolla. Mutta onneksi sä olet täydellinen, good for you.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hämmästynyt tästä sanojen vääristelystä ja tahallaan väärin käsittämisestä, etten tiedä miten päin olisin näppäimistöllä.
Sanomattakin nyt selvää, että tolla ukolla on pahasti isyys hukassa. Omien sanojensa mukaan hän rakastaa lapsiaan yli kaiken, mutta on jokseenkin erikoinen tapa näyttää se. Tyyppi lepertelee, halailee ja paijaa lapsiaan, ja hän on sanonut että isiviikonloput ovat niitä jolloin ei tarvitse välittää kodin säännöistä mutta en tajunnut sen tarkoittavan ihan tätä että elellään pellossa ja varjellaan lapsia "loukkaantumiselta". Loukkaantumisella tarkoitan sitä, ettei heidän herkkiä lapsentunteitaan loukattaisi ja heiltä ei evättäisi mitään mitä he kulloinkin sattuvat haluamaan. Erikoisinta vain, että äijä ei ole valmis antamaan lapsilleen sitä mitä he oikeasti tarvitsevat.. :P Rajat ovat käsittääkseni rakkautta, ei se, että lapset saavat tehdä ihan mitä haluavat.
Viime kesältä tuli muuten mieleen hyvä esimerkki että lapset saavat tehdä ihan mitä haluavat. Vanhempi pojista kyhäsi kolmesta tuolista parvekkeen alle itselleen kiipeilytelineen ettei hänen tarvitse käyttää ulko-ovea.. hän kiipeili aikansa, kunnes tuli se kerta, että koko rakennelma kaatui ja sen jälkeen alkoi kauhea parku. Mies näki koko ajan mitä lapsi tekee, mutta ei mennyt väliin vahingossakaan vaan leperteli ärsyttävästi lapselle "voi loukkasitko sinä.. miten sattuikin.. isin pikkuinen", vaikka oikeasti ihmettelen miten hän ei puuttunut lapsen tekemisiin sen verran että varoittaisi että saattaa käydä vahinko. Sitä paitsi siinä on kauhea betonirengaskin. Tämäkin tapahtui sillä välin kun seisoin tiskaamassa. Sen jälkeen otin tiukemman linjan, koska isä ei selkeästi osaa, kun vanhempi lapsi tuli potan kanssa keittiöön paskalle. Isänsä otti potan ja vei sen parvekkeelle, mutta ei selkeästi tajunnut, että sekin temppu oli enemmän rajojen hakemista kuin mitään muuta. Että raivostutti miehen käytös ja tapa pistää toikin lässytykseksi.
Mutta vielä kerran, että kaikille käy selväksi: kukaan ei komentele, kukaan ei määräile, kukaan ei sanele. Ihan tavallista arjen pyöritystä, johon kuuluu joskus tiukkasanaisempi sanominen jollei ekalla kerralla kuulu. Silloin kun ollaan aikuisena aikuisen kanssa ja ollaan yhtä aikaa lasten kanssa, niin se tarkoittaa sitä, että se on kaksi aikuista kahden lapsen kanssa - ei yhtä vapaamatkustaja, joka seurailee vain sivusta miten lapset istuvat pelaamassa kolmeen asti päivällä, syövät kaapeista kaikkea makeaa samalla kun isi makaa perse homeessa ilta viiteen saakka jos jaksaa silloinkaan nousta. Kiukku nousee, kun tajuan pikku hiljaa, ettei tämä kuvio tällaisenaan toimi, koska olen huomaamattani ottanut aika ratkaisevan roolin mitä isä ei tue ollenkaan. Aluksihan tulin tänne kyselemään, onko ihan tervettä että mieheni kyselee lapseltaan parisuhteen jatkosta mutta alkaa itsellekin valjeta että ihan perseestähän tämä on. ap
Puhuin komentamisesta tasan yhdellä lauseella. Komensin kerran muksun nukkumaan, ettei häntä taas käytetä välikappaleena jotta isi pääsee livahtamaan vastuusta. Muutoin kun puhun komentamisesta, niin en tarkoita armeijakuria vaan hyväntahtoista kehoittamista - vai mistä lähtien lapset ovat osanneet omatoimisesti pukea ja tehdä aamupalaa, jollei niille sitä toimintaa kukaan ole ohjaamassa? Olen todennut, että noiden poikien kanssa lässyttäminen ja ehdottaminen ei toimi - kaverit katsovat minua kuin idioottia ja jatkavat mitä ikinä tekevätkin eivätkä liikauta evääsäkään. Nuorempi lapsista on opetettu jossain taas itse komentelemaan. Olin viikonloppuna ihmeissäni hänen kanssaan, kun jäimme hetkeksi kahden keittiöön. Kaveri nosti silmänsä lastenlehdestä ylös ja katsoi minua tuimasti. "Jano." En reagoinut mitenkään, sillä olen sanonut, etten tee mitään, ellei hän ala puhua kunnolla. Hetken kuluttua pikkumies jankutti "Jano, jano, jano, JANO JANO", ja meni huutokarjumiseen. Lopulta kun hän oli tarpeeksi kokeillut keuhkojaan, kysyin mitä hän nyt tarvitsee. Lopulta ohjasin hänet ottamaan juotavaa itse. ap
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:59"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 18:24"]Miksi ihmeessä koet, että sinä voit sanella näiden lasten nukkumaanmenoajat ja komennella heitä, kun isänsä ei sitä tee? Oletko lasten toinen vanhempi? Onko mies antanut sinulle kasvatusvastuun?
Jos asutten yhdessä (ja toivottavaasti ette ole tätä askelta vielä ottaneet), niin ymmärrän, että teillä pitää olla yhteiset pelisäännöt. Ne pelisäännöt eivät kuitenkaan ole sinun pelisääntösi eikä sinun sanelemasi vaan te aikuiset mietitte yhdessä raamit ja sen jälkeen lasten kanssa neuvottelette tarkemmat sisällöt. Näin kaikki tietävät, minkälaista käytöstä oletetaan ja miten arki rullaa.
Ymmärräthän, että isä ja lapset ovat yksikkö, jotka ovat eläneet tietynlaista elämää ennen sinua ja sinä tunget rikkomaan tätä suhdetta. Paljon rakentavampaa on tulla nöyrästi mukaan ja muokata tilannetta niin, että muu perhe ei koe sinun yrittävän mullistaa heidän elämäänsä vaan nimenomaan tekevän parannuksia.
Toisaalta myönnän, että isän tapa ratkoa kasvatuspulmia ei ole kovin ihanteellinen. En itse jaksaisi tuollaista miestä mutta edelleenkään sinun tehtäväsi ei ole kasvattaa näitä lapsia vaan saada se mies kasvattamaan niitä lapsiaan.
[/quote]
Huh huh. Kylläpä taas saa itseään kiittää, että on jo nuorena tehnyt periaatepäätöksen olla sekaantumatta uusperheviritelmiin. Miehen exänä kun olisi vielä kaltaisesi sanelijatar, niin jopa olisi elämä iloton. Ap:lle sanoisin, että luovuta kun vielä voit.
[/quote]
Tai sitten ottaa sellaisen fiksun miehen joka ei ole tollo ja osaa kasvattaa lapsiaan