Lue keskustelun säännöt.
Avioliitossa, mutta silti yksinhuoltaja
16.02.2015 |
Pakko purkautua jonnekin, kun tuntuu taas, että ei vain tiedä miten päin tästä jatkaisi. Eli mieheni on yrittäjä, olemme olleet naimisissa 6 vuotta ja tänä aikana mieheni yritys on kasvanut huimasti. Kun tutustuimme, yritys oli tähän verrattuna vielä pientä toimintaa, nyt se on suurta ja vie mielettömästi aikaa mieheltäni. Hän lähtee aamuisin viideltä töihin ja tulee illalla kahdeksan aikoihin, viikonloputkin hän useimmiten tekee töitä.
Hän nautii työn teosta ja tykkää tehdä tulosta, mutta välillä hänestä näkee myös turhautumisen töiden suhteen, enkä kyllä ihmettele sitä lainkaan, tuolla työmäärällä. Minun puolestani hän saisikin tehdä töitä niin paljon kuin haluaa, jos olisi vain minä ja hän, mutta meillä on myös lapsia. Meillä on siis kolme lasta 5, 1,5 ja 1,5 vuotiaat. 5 vuotiaalla on myös neurologinen sairaus, joka haittaa liikkumista. Minä siis hoidan lapset, kodin ja käyn vielä töissä.
Jokaikinen arkiaamu herätän lapset yksin, puen heidät ja vien hoitoon, haen heidät hoidosta, teen kotona ruuan, leikin heidän kanssa, juttelen, kuuntelen, siivoan kotia, pyykit, laitan lapset unille, siis kaiken, koska mies on aina töissä. Minä olen aina se joka hakee sairaan lapsen hoidosta kesken työpäivän, koska minun työni voi kuulemma odottaa, miehen työt ei, mies ei ole edes käynyt lasten päiväkodissa. Mies ei edes näe lapsiaan joka päivä, siis niin että lapset ovat hereillä, koska hän on töissä.
Ja kyllä meitä varmaan kadehditaan, on hieno talo, kaksi hienoa autoa, on merenranta mökki, rahasta ei siiis ole pulaa, mies pitää siitä huolen. Mutta mitä hittoa me tehdään jollain mökillä jolla ollaan vuodessa kaksi viikkoa ja sekin aika menee miehellä puhelin korvalla. Vaihtaisin ilomielin talon kerrostalo kolmioon jos saisin sillä mieheni tekemään normaalia työpäivää, autoistakin luopuisin.
Eroa olen miettinyt, mutta rakastan miestäni, enkä halua rikkoa lapsiltani kotia, mutta toisaalta näin en voi jatkaa, koska katkeroidun itse. Ja olen puhunut asiasta miehelleni, aina saan lupauksen, kohta helpottaa, kohta on enemmän vapaa-aikaa, ikinä sitä kohta ei vain tunnut tulevan.
Vinkkejä siis kaipailen miten saada mies tajuamaan että näin ei voi jatkua? Vai onko ero aino mahdollisuus?
Kommentit (3)
en osaa sanoa muuta, kuin että sympatiat on sun puolella ap :/ nää on näitä asioita joita moni ei mieti ennenkun se sattuu omalle kohdalle - halutaan menestyvä puoliso ja rahakas elämä, mutta mitä se vaatii? niinpä. Mä olen miehelle sanonut alusta asti että mulle raha ei oo mitään verrattuna perheeseen ja yhteiseen aikaan, ikinä. Toinen lapsi tulossa, aikaa on mutta rahaa ei mälläämiseen asti mutta kun kaikkea ei voi saada, ja rahalla harvoin onnea saa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä ei todellakaan voi saada kaikkea mitä haluaa, minä sain ihanat lapset ja menestyvän miehen. Minä en saanut kolmea tervettä lasta, mutta sen asian kanssa olen jo oppinut elämään, vaikeaa se toki oli. Ja en saanut perhe elämää jollainen lapsuudessani oli, isä ja äiti oli illat ja viikonloput kotona, meillä oli mukavaa yhdessä, tosin rahaa ei ollut niin paljon. Nyt minulla olisi rahaa, voisin toki palkata lastenhoitajan vkl kotiin ja ottaa omaa aikaa, mutta lapset ovat viikolla jo 6h/pv hoidossa, niin tuntuu jotenkin väärältä vielä vkl hoitokin.
Miestäni en varmaan voi muuttaa, hän haluaa kasvattaa firmaansa, en tiedä miksi, ehkä lapsia varten, tosin toivon ettei lapseni ikinä valitse mieheni alaa omakseen. Mutta joskus kaiken arjen keskellä kun joku lapsista oppii jotain uutta, jotain ihan pientäkin niin väkisinkin ajattelin, että tuo juttu jäi taas mieheltäni väliin, hän oli taas töissä. Eikö hän todellakaan kadu tippaakaan sitä ettei näe lapsiensa oppivan uusia asioita, ettei hän periaatteessa edes tiedä lapsistaan yhtä paljon kuin päiväkodin tädit tietävät? Eikö miehet ajattele tälläisiä asioita vai eikö ne välitä?
Ehkä minä taas kerran nostan kissan pöydälle ja vaadin mieheltäni edes hiukan enemmän perheaikaa, ehkä jos sen tekee tarpeeksi monta kertaa niin jossain vaiheessa mieskin pitää vapaan vkl.
ap
Et varmaankaan saa miestäsi muuttumaan, joten vaihtoehdot on, että joko lähdet tai totut. Elämässä ei voi saada läheskään kaikkea, joten täytyy punnita, mitä on saanut ja riittääkö se.
Muutamia vinkkejä ja ajatuksia.
- Voisitko käyttää mökkiä ystäviesi kanssa? Kutsua mökille kavereita lapsineen tai sukulaisia, isovanhemmat jne.? Mökilläolo voisi olla ihan kivaa myös ilman miestäsi, kunhan asennoidut siihen niin, etkä pety, ettei hän tule mukaan.
- Pikkulapsiaika on lyhyt. Tajuan sen itse, kun lapseni ovat aikuisia, miten lyhyt aika se olikaan. Sen jälkeen tulee paljon vapaa-aikaa sinulle. Suunnittele jo nyt, mitä alat tehdä sitten, jos miehesi tekee edelleen vain töitä, koska muuten tunnet itsesi vielä yksinäisemmäksi kuin nyt. Vaali kaverisuhteita, suunnittele matkoja, harrastuksia jne. jo nyt kavereiden kanssa. Voisitko saada ainakin kerran vuodessa lapset isovanhemmille ja tehdä jonkun tyttöjen kanssa-reissun?
- Pidä kunnostasi ja ulkonäöstäsi huolta. Luo oma maailmasi, joka ei pyöri vain kodin ja lasten ympärillä. Ota vaikka kerran, pari viikossa lastenvahti, jotta voit käydä lenkillä, kuntosalilla jne. Nauti rahoistanne ja käytä niitä myös omaan hyvinvointiisi ja itsesi ns. hemmotteluun. Kun kerran huolehdit kaikesta yksin, ota siitä "palkka" ja panosta itseesi. Käy hieronnoissa, jalkahoidoissa, käytä lapsenvahtia, harrasta.
- mieti, millaista elämäsi olisi, jos eroaisitte. Olisit todella yksin, koska mies ei ottaisi lapsia joka toinen vikkonloppu, vaan hoitaisit heidät edelleen yksin ja asuisit siinä unelmiesi kolmiossa. Muista tämä ennenkuin suunnittelet eroa.