Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älkää erotko pikkulapsivaiheessa!!
16.02.2015 |
Olen ollut mieheni kanssa nyt 12 vuotta yhdessä. Meillä on "aina" ollut lapsia, koska minulla oli jo edellisestä suhteesta tytär, kun nykyisen kanssa aloitimme seurustelun. Parin vuoden seurustelun jälkeen saimme ekan yhteisen lapsen, sitten toisen.
Monta vuotta parisuhde tuntui olevan pahoina päivinä suorastaan *askaa, itseäni ärsytti, turhautti ja itketti ihan hirvittävästi se, että koin lastenhoidon ja kotitöiden jakautuvan epäreilusti. Mieheni ei mikään superkodinkone tietysti ollutkaan (harva mies taitaa olla...) ja vauva-aikana ei juurikaan osallistunut lastenhoitoon, ei heräillyt yöllä tms. Itse olin todella väsynyt, eikä mies tätä tainnut kunnolla koskaan ymmärtääkään. Monta kertaa harkitsin eroa, enkä jossain välissä enää edes nähnyt mitään muuta mahdollisuutta. En oikein kyennyt edes näkemään miehessäni mitään hyviä puolia sen kaiken väsymyksen ja pikkulapsiajan sitovuuden ja rankkuuden vuoksi. Kuitenkin ajattelin, että venytän eroa siihen asti, että lapset ovat isompia.
ONNEKSI tein niin.
Nyt pienin lapsistamme on 7-vuotias, ja olen tässä viimeisen puolen vuoden- vuoden aikana oikein hämmästellen alkanut tajuta, että olen rakastunut mieheeni uudelleen :O Eilen illallakin istuskeltiin vierekkäin sohvalla, ihan kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa, katseltiin televisiota, minä miehen kainalossa, ja hassuteltiin. Mietin, kuinka ihana ja komea mies mulla onkaan, ja kuinka paljon hänessä onkaan sitä kaikkea hyvää, mitä arvostan ja rakastan. Tuntuu, että rakastan häntä nyt paljon enemmän, kuin edes suhteen alkuaikoina! :O (Jo aikaisemmin huomasin myös sen, että kun vauva-ajat olivat ohitse, mies jotenkin "osasi" paremmin olla lasten kanssa, ja viettää nykyään paljon aikaa heidän kanssaan. Myös kotitöitä tekee, jopa oma-aloitteisesti, joka joskus aiemmin oli lähes täysin poissuljettua)
Eli, nyt kun on taas rauhallisempaa, lapset eivät sido niin paljoa, saamme kaikki nukkua yömme rauhassa, päivisin on omaa aikaa myös itsellenikin ja elämä soljuu aika helposti eteenpäin... myös parisuhde voi todella hyvin.
Ja olen erittäin onnellinen, ettei meistä tullutkaan eroperhettä, eikä minun tarvitse olla muistakin lapsistani joka toinen viikko erillään (kuten siis esikoisestani) eikä heidän tarvitse kaivata isäänsä luonani ollessani, kuten esikoinen kaipaa, joskus vieläkin, pienempänä toki enemmän.
Eli neuvoni rankkaa pikkulapsiaikaa eläville ja eroa harkitseville: sinnitelkää vielä!
Kommentit (28)
Mä olen kylä vähän ap:n kannalla. Pikkulapsiaika on molemmille rankkaa varsinkin. Jos lapsia on monta ja yöt rikkonsia. Helposti alkaa toinen todella ärsyttää. Mutta olen myös huomannut miten elämä on ihanasti helpottanut nyt kun kaikki kolme lasta on koulussa. Toki arki on sina läsnä, mutta parisuhde paljon parempi ja huumorilla selvitään, kun ei ole monen vuoden univelkaa päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua mietityttää, että osaisinkohan antaa anteeksi ja unohtaa katkeruuteni, jos mies jättäisi minut huolehtimaan raskaimmat ajat yksin. Etyä kiinnostaisiko sitten edes ne paremmat ajat ja uudelleen rakastuminen. No, jää nähtäväksi, kun tässä ensimmäistä ladta vasta yritetään. Uskon ainakin vakaasti, että mieskin haluaa huolehtia lapsista ja perheestä tasapuolisesti.
Olen minäkin koko ajan "valmiustilassa" kuunnellen koko ajan toisella korvalla mitä ne lapset puuhaa, mutta meillä on koti tehty vaarattomaksi, että mitään kovin suurta tuhoa eivät saa aikaan tai satutettua itseään. Ja se ettei muka ehtisi puolisolleen supattaa muutamaa sanaa hiekkalaatikolla on aika surullista. Me myös annetaan pusuja vähän väliä niin lapsetkin näkevät, että vanhemmat rakastavat toisiaan ja ovat onnellisia. Ja sille joka valitti, että joutuu leivänmuruja imuroimaan ja kuivaamaan kaatuneita maitolaseja - niin joudun minäkin, monta kertaa päivässä, mutta se on elämää eikä siitä kannata ottaa stressiä, vielä tulee se päivä kun lapset eivät enää sotke niin paljon (sehän on heidän työtään lapsina)!
Muistakaa nauttia lapsistanne älkääkä vaan stressatko sotkuja, kerran he vain ovat pieniä, niitä hetkiä ette saa enää koskaan takaisin! Joskus jos on hermo todella kireällä niin miettikää, mitä jos lapsellenne tapahtuisi jotain eikä häntä enää olisi? Eikö silloin sotkut ja kiukkukohtaukset tunnu aika vähäpätöisiltä?
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:26"]Olen minäkin koko ajan "valmiustilassa" kuunnellen koko ajan toisella korvalla mitä ne lapset puuhaa, mutta meillä on koti tehty vaarattomaksi, että mitään kovin suurta tuhoa eivät saa aikaan tai satutettua itseään. Ja se ettei muka ehtisi puolisolleen supattaa muutamaa sanaa hiekkalaatikolla on aika surullista. Me myös annetaan pusuja vähän väliä niin lapsetkin näkevät, että vanhemmat rakastavat toisiaan ja ovat onnellisia. Ja sille joka valitti, että joutuu leivänmuruja imuroimaan ja kuivaamaan kaatuneita maitolaseja - niin joudun minäkin, monta kertaa päivässä, mutta se on elämää eikä siitä kannata ottaa stressiä, vielä tulee se päivä kun lapset eivät enää sotke niin paljon (sehän on heidän työtään lapsina)!
Muistakaa nauttia lapsistanne älkääkä vaan stressatko sotkuja, kerran he vain ovat pieniä, niitä hetkiä ette saa enää koskaan takaisin! Joskus jos on hermo todella kireällä niin miettikää, mitä jos lapsellenne tapahtuisi jotain eikä häntä enää olisi? Eikö silloin sotkut ja kiukkukohtaukset tunnu aika vähäpätöisiltä?
[/quote]
Oletko jotenki vajaa?
On olemassa miehiä jotka eivät tee koskaan mitään kotona eivätkä edes halua olla kotona.
Höh, tämä hiekkalaatikkomammahan kuulostaa ihanalta! :)
Kiva välillä lukea myös positiivisia lapsiperhekokemuksia eikä aina vaan valitusta ja harmitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 14:53"]Höh, tämä hiekkalaatikkomammahan kuulostaa ihanalta! :)
Kiva välillä lukea myös positiivisia lapsiperhekokemuksia eikä aina vaan valitusta ja harmitusta.
[/quote]
Kiitos :)
Mutta edellisestä suhteesta erosit vaikka teillä oli tytär? Se että sinä koet jotain subjektiivisesti ei tarkoita, että sinun induktiivinen päättelysi olisi tosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaunis tarina, kiitos tästä.
Me eletään just sitä raskasta vaihetta. Erottaakin puhuttiin jossain välissä, mutta päätettiin katsoa kunnes on saatu nukuttua väsymyksen pois ja tavallinen arki tilalle.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 12:11"]
Mutta edellisestä suhteesta erosit vaikka teillä oli tytär? Se että sinä koet jotain subjektiivisesti ei tarkoita, että sinun induktiivinen päättelysi olisi tosi.
[/quote]
No, hienoista sanoista huolimatta eiköhän ihan vanha kunnon maalaisjärkikin puolusta sanomaani siitä, että parisuhde saattaa voida huonosti ihan vaan siitäkin syystä, että pikkulapsiaika ON rankkaa. Jos on yövalvomisia, väsymystä ja stressiä, se heijastuu parisuhteeseenkin. Pointtini on, että väsyneenä ei kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä. :)
Ensimmäisen suhteen ero ei johtunut väsymyksestä eikä pikkulapsiajan rankkuudesta. Eroon oli muut syyt, joita en nyt lähde tässä aukaisemaan, eivät kuulu tähän aiheeseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota... Eiköhän tässäkin stoorissa onnellisin loppu oltaisi saatu niin, että mies olisi vetänyt päänsä perseestä ja kantanut vastuunsa alusta lähtien?
Jaksaa aina ihmetyttää tällaiset jutut, joissa miehen lusmuilu on melkeinpä oletusarvo. "Älkää erotko pikkulapsiaikana, vaikka mies lusmuileekin! Parin vuoden päästä se ei enää vituta ja sitten voitte hassutella yhdessä sohvalla!" Aika hyvin on AP:n äijä korttinsa pelannut, täytyy sanoa.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 12:19"]
Tuota... Eiköhän tässäkin stoorissa onnellisin loppu oltaisi saatu niin, että mies olisi vetänyt päänsä perseestä ja kantanut vastuunsa alusta lähtien?
Jaksaa aina ihmetyttää tällaiset jutut, joissa miehen lusmuilu on melkeinpä oletusarvo. "Älkää erotko pikkulapsiaikana, vaikka mies lusmuileekin! Parin vuoden päästä se ei enää vituta ja sitten voitte hassutella yhdessä sohvalla!" Aika hyvin on AP:n äijä korttinsa pelannut, täytyy sanoa.
[/quote]
Totta kai se olisi parasta, mutta huomaa se mitä aloituksessani sanoin, itse en väsymykseltäni pikkulapsiaikana edes kyennyt huomaamaan, mitä kaikkea mies teki perheemme eteen tuona aikana. Näin vain sen, että hän ei heräillyt yöllä, ei juuri vaihtanut vaippoja, ei tehnyt oma-aloitteisesti kotitöitä sisällä. Tai nämä asiat mielessäni pyöri. Jälkeenpäin tajusin ja arvostin sitä, että hänhän kuitenkin kävi töissä, maksoi kaiken, teki ulkotyöt, ja kyllä hän teki sisätöitä ja lastenhoitoakin jonkin verran. Ei ehkä juuri sitä vaipanvaihtoa, mutta muuten kyllä. Jotenkin väsyneenä vain kiinnitin huomion kaikkeen siihen, mitä hän EI tehnyt.
Ja toki miehen asenteessakin on tapahtunut kypsymistä ja vastuunkanto on kasvanut. Kukapa meistä olisi täydellinen, en ole itsekään ollut, enkä ole nytkään. Mutta siis, parempaan päin ollaan menty ja nyt menee todella hyvin.
Ja olen erittäin onnellinen, että jaksoin sen rankan pikkulapsivaiheen. Uskon, että jos olisimme päätyneet eroon, elämä ei olisi näin hyvää ja helppoa ja mutkatonta, kun se nyt on.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöhäistä. Me erosimme, kun vanhempi oli juuri täyttänyt neljän ja nuorempi oli 20kk vanha. Ei ollut minun tahtoni, mutta vaimo piti päänsä.
Ymmärtänet ap varmaan, että ne pariskunnat, jotka päätyvät eroon pikkulapsiaikana, ovat suuremmissa ongelmissa kuin sinä ja miehesi. Tavallinen kuvio erossa pikkulapsiperheessä on: mies vaihtaa viinanhuuruiselle viihteelle, seikkailee muiden naisten kanssa ja sälyttää kaikki kotiin, perheeseen ja talouteen liittyvät vastuut vaimolleen, jonka seurauksena vaimo ymmärtää, että on helpompaa ilman miestä.
Useimmat miehet ovat onneksi vastuullisia aikuisia ja myös kasvavat ja kehittyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 12:36"]Ymmärtänet ap varmaan, että ne pariskunnat, jotka päätyvät eroon pikkulapsiaikana, ovat suuremmissa ongelmissa kuin sinä ja miehesi. Tavallinen kuvio erossa pikkulapsiperheessä on: mies vaihtaa viinanhuuruiselle viihteelle, seikkailee muiden naisten kanssa ja sälyttää kaikki kotiin, perheeseen ja talouteen liittyvät vastuut vaimolleen, jonka seurauksena vaimo ymmärtää, että on helpompaa ilman miestä.
Useimmat miehet ovat onneksi vastuullisia aikuisia ja myös kasvavat ja kehittyvät.
[/quote] Mä tiedän satavarmasti ettei mieheni ole pettänyt mua. Siltikin täysi hunsvottimaisuus ja epäluotettavuus vaivaa niin raha-asioissa kuin osallistumattomuudessa perhe-elämään. Mun on hirveän vaikea ajatella, että haluaidin tämän miehen kanssa elää loppuelämän. Tosi harmi että tein virhevalinnan.
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 12:36"]
Ymmärtänet ap varmaan, että ne pariskunnat, jotka päätyvät eroon pikkulapsiaikana, ovat suuremmissa ongelmissa kuin sinä ja miehesi. Tavallinen kuvio erossa pikkulapsiperheessä on: mies vaihtaa viinanhuuruiselle viihteelle, seikkailee muiden naisten kanssa ja sälyttää kaikki kotiin, perheeseen ja talouteen liittyvät vastuut vaimolleen, jonka seurauksena vaimo ymmärtää, että on helpompaa ilman miestä.
Useimmat miehet ovat onneksi vastuullisia aikuisia ja myös kasvavat ja kehittyvät.
[/quote]
Kuvioita on yhtä monta kuin eroperheitä. AP:n tarina on yksi, viinanhuuruinen naisten naurattajat toinen. Varmasti on perheitä, missä ero on naiselle ainoa oikea vaihtoehto (mies dokaa, käy vieraissa tai ei ole millään tasolla sitoutunut perheeseen, vaikkei varsinaisesti sikailekaan) mutta ihan samalla tavalla niitä eroja tulee, vaikka mies jättää harrastuksensa ja tekee kotona voitavansa, käyttää rahansa perheen hyvinvointiin jne.
Monessa lapsi perheessä syntyy negaation kierre - väsyttää - väsymys vieritetään kumppanin syyksi - lyhyet vapaahetket riidellään - väsyttää enemmän - sehän kumppanin vika, kun sehän on vittumainen (eli riitelee) - siten erotaan ja tajutaan, ettei elämä muuttunutkaan helpommaksi.
Joo, turha yleistys! Minunko olisi pitänyt vaan sietää kun mies vonksutti 19-vuotiasta pikkulikkaa?! Että ei voida erota ku lapset pieniä?! Pyh sanon minä! Erosin, kyllä!
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 12:36"]
Ymmärtänet ap varmaan, että ne pariskunnat, jotka päätyvät eroon pikkulapsiaikana, ovat suuremmissa ongelmissa kuin sinä ja miehesi. Tavallinen kuvio erossa pikkulapsiperheessä on: mies vaihtaa viinanhuuruiselle viihteelle, seikkailee muiden naisten kanssa ja sälyttää kaikki kotiin, perheeseen ja talouteen liittyvät vastuut vaimolleen, jonka seurauksena vaimo ymmärtää, että on helpompaa ilman miestä.
Useimmat miehet ovat onneksi vastuullisia aikuisia ja myös kasvavat ja kehittyvät.
[/quote]
Kuvioita on yhtä monta kuin eroperheitä. AP:n tarina on yksi, viinanhuuruinen naisten naurattajat toinen. Varmasti on perheitä, missä ero on naiselle ainoa oikea vaihtoehto (mies dokaa, käy vieraissa tai ei ole millään tasolla sitoutunut perheeseen, vaikkei varsinaisesti sikailekaan) mutta ihan samalla tavalla niitä eroja tulee, vaikka mies jättää harrastuksensa ja tekee kotona voitavansa, käyttää rahansa perheen hyvinvointiin jne.
Monessa lapsi perheessä syntyy negaation kierre - väsyttää - väsymys vieritetään kumppanin syyksi - lyhyet vapaahetket riidellään - väsyttää enemmän - sehän kumppanin vika, kun sehän on vittumainen (eli riitelee) - siten erotaan ja tajutaan, ettei elämä muuttunutkaan helpommaksi.
[/quote]
Mitenköhän en ole yhtään sellaista eroa pikkulapsiperheessä nähnyt, ettei toinen puolisoista olisi ollut todella vastuuton ja huono kumppani paeten lapsiperheen vastuita.
Kiitos ap että jaoit tämän, oli oikein sopiva teksti minulle juuri nyt. Aurinkoista päivää sinulle! :)
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä pikkulapsiajan rankkuusvouhotusta. Meillä on kaksi alle 3v. lasta ja elämä on ihanaa! Nautimme suuresti perhe-elämästä, mahtavaa nähdä miten lapset oppivat joka päivä jotain uutta, miten he kasvavat fyysisesti ja henkisesti. Parisuhteemmekin on paljon syvällisempi kun olemme yhdessä luoneet kaksi ihanaa lasta.
Moni vaan tuntuu unohtavan sen parisuhteen ja oman ajan heti kun lapsi syntyy ja koko perhe kärsii.
Mutta samaa mieltä olen, ei kannata luovuttaa siinä pikkulapsi vaiheessa jos on rakastanut toista ennen lapsia eikä toinen tee mitään anteeksiantamatonta,
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 13:43"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 13:18"][quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 13:09"]Mä en ole koskaan ymmärtänyt tätä pikkulapsiajan rankkuusvouhotusta. Meillä on kaksi alle 3v. lasta ja elämä on ihanaa! Nautimme suuresti perhe-elämästä, mahtavaa nähdä miten lapset oppivat joka päivä jotain uutta, miten he kasvavat fyysisesti ja henkisesti. Parisuhteemmekin on paljon syvällisempi kun olemme yhdessä luoneet kaksi ihanaa lasta.
Moni vaan tuntuu unohtavan sen parisuhteen ja oman ajan heti kun lapsi syntyy ja koko perhe kärsii.
Mutta samaa mieltä olen, ei kannata luovuttaa siinä pikkulapsi vaiheessa jos on rakastanut toista ennen lapsia eikä toinen tee mitään anteeksiantamatonta,
[/quote]
Teillä ilmeisesti on hoitoapua helposti saatavilla koska pystytte panostamaan parisuhteeseen ja omasn aikaan kuten rnnen lapsiakin. Kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta. Minä en ymmärrä sitä ettei joku voi ymmärtää että pienten lasten kanssa voi olla rankkaa vaikkei omien kanssa olisikaan.
[/quote]
No itseasiassa meillä ei ole hoitoapua kuin ehkä kerran vuodessa jos isovanhemmat käyvät kylässä - asumme ulkomailla joten ei ole sellaista hoitoapuverkostoa. Me tehdään kaikkea kivaa perheenä ja siinä samalla kun vaikka lapset leikkivät esim. vieressä hiekkalaatikolla niin me voimme kuiskutella toisillemme kaikenlaista lapsien korville sopimatonta pohjustaen tulevaa iltaa jolloin meillä on kahdenkeskistä aikaa. Ihan pienillä asioilla arjen keskellä sitä parisuhdetta voi hoitaa! Ei se aina edellytä romanttisia illallisia ym. ulkona tapahtuvaa showta!
On niin paljon vanhempienkin luonteesta ja asenteesta kiinni miten sen lapsiperhearjen ottaa. Meidän esikoinen on todella vaativa ja temperamenttinen, hän osaa järjestää nanosekunnissa käsittämättömän shown jos häntä jokin pännii, mutta me emme niistä provosoidu emmekä stressaa. Meillä ei arki ole kellontarkkaan suunniteltu, jos lapsia ei väsytä niin ei tarvitse nukkua, jos eivät syö niin sitten eivät mutta ainakin on tarjottu. Tehdään paljon kaikenlaista suunnittelematonta, lähdetään vaikka autoajelulle johonkin tunnin matkan päähän yllättäen - lapset viihtyy tunnin autossa mainiosta, vanhemmat saavat siinä samalla kuunnella musiikkia ja höpötellä niitä näitä tunnin, perillä sitten lapset nauttivat kun saavat nähdä kaikkea uutta ja ihan vain käveskellä uudessa paikassa rennosti ilman päämäärää.
Ehdottomasti koko perheen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että vanhemmilla on omiakin menoja yksilöinä eli käydään vaikka salilla tai kavereiden kanssa kahvilla toisen ottaessa sillä aikaa vastuun lapsista. Monet äidit nysväävät kotona lasten kanssa tekosyyllä "kun ei se isä kuitenkaan osaa niitä lapsia hoitaa" ja mäkätetään miehelle jos tämä haluaa lähteä jonnekin. Kyllä se isä osaa hoitaa kun vaan antaa eikä se ole niin justiinsa vaikka lapset olisivat puettu väärin tai jopa kekkuloivat alasti kun tulet takaisin kotiin, heillä on varmasti lystiä keskenään!
Ymmärrän toki, että joillain voi olla rankkaa jos lapsi esimerkiksi sairastelee tai rahallisesti on todella tiukkaa, mutta kaikki muu on omasta asenteesta kiinni.
[/quote]
Onpa teillä ihanaa. Miksi kaikilla ei voi olla yhtä ihanaa kuin teillä?
Mutta vakavissaan, vaikka kirjoituksesi olikin varmaan vitsiksi tarkoitettu, pikkulasten kanssa on silti paljon raskaampaa kuin ilman lapsia vaikka he olisivatkin helppoja mussukoita ja vanhemmilla lehmän hermot ja aina oikea asenne. Itse ainakin olen kokenut sen jatkuvassa "valmiustilassa" olemisen väsyttäväksi, koska vaikka supattaisitkin rakkauden sanoja miehesi korvaan hiekkalaatikon reunalla, sinun täytyy sivusilmällä huomioida myös lapsia koko ajan ja se vaatii aivoilta enemmän kuin pelkkä yhteen asiaan keskittyminen.