Onko täällä naimisiin "karanneita"?

Olemme  molemmat 'toisella kierroksella' ja jo aikuisessa iässä. Meidät vihittiin juhannuksen alla pienessä kappelissa vain kolmen todistajan läsnäollessa. Perhepiiri kuuli asian parin päivän jälkeen juhannusjuhlissa ja muu ystäväpiiri pikkuhiljaa. Ei mitään ongelmaa.

Emme välitä muutenkaan sukulaisten mielipiteistä omaa elämäämme eläessämme. Halusimme pitää oman kahdenkeskisen hääpäivän, ja sen teimme. Meille tuli vihkijä ulos, meille tärkeään paikkaan, sen jälkeen vietimme romanttisen kesäisen päivän ja illan kahdestaan. Seuraavana päivänä soitimme vanhemmillemme ja sisaruksillemme ja kerroimme että olemme menneet naimisiin. Kukaan ei hyppinyt seinille.

Eihän naimisiin mennä muiden takia. :) Uskoisin, että osa saattaa vähän "paheksua", mutta suuria loukkaantumisia tuskin tapahtuu. Mun täti on mennyt maistraatissa kaikessa hiljaisuudessa naimisiin, ja se on ihan ok ollut meidän kaikille sukulaisille. 

Mekin aateltiin vähän niinkuin karata naimisiin, sitten kun sen aika on. :)

Kaikki, varsinkin anopit, valittivat ja mutisivat. Olivat myös varmoja, että oon raskaana (en ollut). Kuitenkin hyvä päätös! Ei siis olla mitään toisen kierroksen keski-ikäisiä vaan vähän alle 30v.

meillä monet ystävät ja sukulaiset katkaisivat välit.

Onnittelivat, eivät ainakaan sanoneet loukkaantuneensa, eivätkä sitä näyttäneet jos niin kävi. Olin kyllä jo aiemmin (jo ennen miestä ja seurustelua) sanonut että jos joskus naimisiin menen niin teen sen "salaa" maistraatissa. 

Näin aion tulevaisuudessa naimisiin mennä. :) Mulle se on jotenkin niin intiimi hetki, etten halua siihen ylimääräisiä ihmettelemään (todistajat nyt tietysti täytyy olla), emmekä halua olla huomion keskipisteenä. Onneksi myös mies ajattelee samoin.

No jo on kyllä ystävilta ja sukulaisilta törkeää suuttua!

Me mentiin salaa lomalla naimisiin : ) sieltä ilmoitettiin kaikille. Näin kaikilla oli pari päivää aikaa sulatella sitä. Kukaan ei loukkaantunut (tai ainakaan kehdannut sanoa siitä mitään). Hyvin meni.

Oikeasti en voinut kuvitellakaan, että kukaan katkaisisi välejä. Ihan normaaleja ihmisiä kuitenkin ovat. Arvasin, että joku varmasti loukkaantuu, koska mukaan mahtuu aina sellaisiakin, mutta enpä olisi ikinä odottanut moista. Omat vanhemmat suuttuivat tavattomasti ja todellakin muutamat ystävät kaikkosivat ja olivat keskenään supisseet pahaa meistä. Loukkaantuivat siis niin siitä, että heitä ei oltu kutsuttu. Ottivat todella henkilökohtaisesti asian, vaikka selitettiin, että todistajat olivat vaan läsnä vihkimisessä. Ketään ei todellakaan haluttu loukata. Häistä on jo vuosia kulunut ja edelleenkään tilanne ei muuttunut.

6

Me mentiin salaa maistraatissa naimisiin keskellä viikkoa. Lähetettiin vanhemmillemme ja sisaruksillemme kuvaviesti vihkitodistuksesta. Loput luki facebookista tai oli lukematta. Kyllä me häitäkin suunniteltiin, mutta sitten alkoi tuntua tarpeellisemmalta käyttää nekin rahat johonkin muuhun. Ei ole kaduttanut.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2015 klo 12:13"]Me mentiin salaa maistraatissa naimisiin keskellä viikkoa. Lähetettiin vanhemmillemme ja sisaruksillemme kuvaviesti vihkitodistuksesta. Loput luki facebookista tai oli lukematta. Kyllä me häitäkin suunniteltiin, mutta sitten alkoi tuntua tarpeellisemmalta käyttää nekin rahat johonkin muuhun. Ei ole kaduttanut.
[/quote]

Niin ja sukulaiset olivat hitusen pettyneitä kun eivät saaneet häitä, mutta tottakai onnellisia, että olimme toisemme tahtoneet. :)

Meidät vihittiin paikallisessa pienessä kappelissa. Paikalla oli pappi, kanttori ja suntio. Tilaisuus oli todella ihana, meidän kahden hetki.

Seuraavan päivänä kerroimme sukulaisille ja muille. Meillä on suuri suku, joten häistä olisi tullut väistämättä isot, eikä meistä kumpikaan sellaisia halunnut. Kaikin puolin täydellinen ratkaisu meille. Eikä kukaan suuttunut, muutamat vain sanoi, että olisitte voinut juhlat pitää.

Juuri tuota pelkään, että jos ihmiset eivät ymmärrä että emme jätä ketään tarkotuksella pois häistä, vaan emme vain halua viettää niitä. Avioliitto siinä on meille se tärkein juttu, eikä julhat.

Anoppi on vähän sellainen mielensäpahoittaja, että hänen reaktiotaan pelkään. Oma äiti ei oiken koskaan ole mistään asioistani välittänyt, joten siltä puolelta en odota minkäänlaista reaktiota.

Läheisiä ystäviä ei meillä kummallakaan ole montaa, ja mitään "hyväpäivän tuttuja" ei varsinkaan häihin edes haluaisi. Ystäväpiirissä on yksi, joka luultavasti loukkaantuisi sillä on puhunut että tahtoo ommella minulle häämekon kun aika koittaa. 

Raskaana en ole ja lähipiiri tietää, etten luultavasti voikaan koskaan olla. "Shotgun wedding" -tyylisiä naljailuja tuskin siis tulisi. Ja toisaalta aika samahan se on mitä muut ovat mieltä, meidän vihkiminenhän se on.

Ajateltiin kyllä järjestää kakkukahvittelut vanhemmille, mutta sekin tilaisuus olisi siis hyvin arkinen, lähinnä ilmoittaaksemme että "näin tässä nyt kävi, deal with it".

Onko ketään, joka on mennyt "salaa" naimisiin ilman häitä ja jälkikäteen katunut? Miksi kadut, jos voisit muuttaa mennyttä niin mitä tekisit toisin?

Me mentiin naimisiin salaa kaikilta. Kukaan ei ainakaan päin naamaa paheksunut tai suuttunut. Tosin meillä vaikutti se että mieheni sairastui syöpään vähän ennen naimisiinmenoamme joten kaikki varmaan ymmärsivät että häiden järjestämiseen ei vaan riittänyt energiaa. Jos joku olisi suuttunut, olisin varmaan sanonut samalla mitalla takaisin. Mielestäni aikuisilla ihmisillä on oikeus päättää omasta naimisiinmenostaan ja sen tavasta, oli syöpää tai ei. Ja oli kyllä ihana päivä, ihan meidän oloinen :)

Meillä oli viisi vierasta (lähimmät perheenjäsenet), eli ei ihan karattu, mutta ystävät eivät tienneet etukäteen. Saivat lukea lehti-ilmoituksesta seuraavana päivänä.