Lapsi muuttaa ulkomaille, tuntuu pahalta

Niin mitä asiaa?

Voi ei, olen pahoillani puolestani. Voin jotenkin kuvitella, että jos oma lapseni.....

Sellaista se on.

Mutta ehkä ”lohduttaa” että ei kaikki lähellä asuvatkaan saa olla lastensa ja lastenlastensa elämässä. Esim mun vanhemmat. Olivat niin väkivaltaiset vanhemmat - ja ovat sitä yhä - että en päästä heitä lasteni elämään. Enkä omaani.

Ajattele asiaa myös niin että joskus jos tytär saa lapsia, hän ehkä haluaakin muuttaa lähemmäs sinua, oletuksena että välinne ovat hyvät. Ei kaikki ole lopullista elämässä ja asiat voi muuttua.

Niille tulee ero kumminkin. Naisilla on sitä paitsi taipumus palata aina Suomeen, kun "koulutusjärjestelmä on niin hyvä".

Mihin maahan muuttaa?

Tiedän tunteen. Minulla on ulkomailla asuva aikuinen lapsi, hyvin kaukana ja hankalan matkan päässä. Hänkin suunnittelee perheenlisäystä. Muutosta on jo kauan, mutta koskaan en ole siihen sopeutunut, enkä tottunut. Asia on minulle aina ollut ihan hirveän surullinen, vaikea ja aivan kamala.

Mutta sitten yritän ajatella, että kukaan ei voi elää elämäänsä jättämällä omat haaveet ja suunnitelmat tekemättä ja toteuttamatta, vain koska toinen niin haluaa, enkä minäkään haluaisi, että oma lapseni olisi luopunut omista haaveistaan minun vuokseni. Jokaisen pitää saada toteuttaa itseään, rakentaa omaa elämäänsä niin hyväksi kuin mahdollista, niillä lähtökohdilla, mitä on. 

Saisi vaan tuo pirun korona haihtua, jotta voisimme jompikumpi lentää toista tapaamaan.

hanki oma elämä, lapses on jo aikuine

Olen ulkomailla asuva lapsi. Voin kertoa että äitiä on joka päivä kova ikävä.

Minäkin olen surullinen, koska oma lapseni muutti aikoinaan ulkomaille. Ja vielä surullisempi olen kun tiedän, että hän on yksinäinen siellä ulkomailla eikä ole löytänyt itselleen miesystävää:( Tulisipa takaisin tänne kotimaahan

Hän elää omaa elämäänsä. Pidä kuitenkin muuten yhteyttä ja nähkää, milloin voitte.

Minä muutin aikoinaan ulkomaille opiskelemaan. En edes kysynyt vanhempien mielipidettä asiaa. Elän omaa elämääni, vanhemmat voivat tehdä mitä lystäävät.

Olen myös ulkomailla asuva lapsi. Vanhemmistani on aika jättänyt. Hirveän surullista... Mutta tapaamiset olivat aikanaan riemullisia. Matkalaukut täynnä ruisleipää, salmiakkia ja naistenlehtiä. Lapseni ensin ujostelivat, sitten kiipesivät syliin.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen surullinen, koska oma lapseni muutti aikoinaan ulkomaille. Ja vielä surullisempi olen kun tiedän, että hän on yksinäinen siellä ulkomailla eikä ole löytänyt itselleen miesystävää:( Tulisipa takaisin tänne kotimaahan

Miksi pidät miesystävän saantia jonain elämää tärkeämpänä asiana?

Hyvin voi olla että tyttäresi haluaa palata takaisin Suomeen jos ja kun lapsi syntyy.

Itse olet tyttäresi kasvattanut. Huoli pois. Tulee parin vuoden päästä takaisin nyytin kanssa.

Suomea vaivaa tyypillinen poismuuttopaikkakuntien epidemia. Ensin muuttaa lisääntymisikäiset naiset pois. Perässä peräkammarien miehet. Suomessa on todella vähän mahdollisuuksia koulutetuille työikäisille.

Puistattavaa! Hanki oma elämä ja anna lapsesi elää omaansa ihan rauhassa. Jotkut myös lähtevät ihan tarkoituksella mahdollisimman kauas, ymmärrän hyvin, jos on noin riippuvainen äiti...

Vierailija kirjoitti:

Naiset aina muuttaa ulkomaille tumman kullin perässä

Mä muutin opintojen ja uran perässä. Seksiä en ole harrastanut koskaan.

N31, Lontoo

Vierailija kirjoitti:

Puistattavaa! Hanki oma elämä ja anna lapsesi elää omaansa ihan rauhassa. Jotkut myös lähtevät ihan tarkoituksella mahdollisimman kauas, ymmärrän hyvin, jos on noin riippuvainen äiti...

Minusta on hyvin luonnollista, että lapset kaipaavat vanhempiaan ja että vanhemmat kaipaavat lapsiaan. Jos eivät kaipaa, kasvatuksessa on mennyt jokin pieleen, koska rakkaudellisessa kodissa kasvaneiden rakkaus ei mihinkään lopu täysi-ikäisyyden koittaessa.