Lapsi muuttaa ulkomaille, tuntuu pahalta

En lukenut ketjua mutta olisin oman lapsen puolesta tosi iloinen jos löytäisi kumppanin, uskaltaisi toteuttaa unelmia ja pääsisi myös pois Suomesta.

Itse asun suht lähellä vanhempia, mutta ei silti ehditä näkemään kovin usein ja minulla on silti oma elämä. Itse asiassa, sain nuorena lapset ja vanhempani tunkivat vähän liikaakin mukaan. Eli puolensa kaikessa.

Ymmärrän kuitenkin ikävän ja haikeuden. Sinuna tukisin ja varmista myös että heillä käytännön asiat on kunnossa (vakuutukset ym). Puhelimella voi pitää yhteyksiä ja jälleennäkemiset on sitäkin merkityksellisempiä. Sitä paitsi, ei voi tietää jääkö lopuksi iäkseen sinne.

Asun ulkomailla. Ihan mielellään muuttaisin takaisin Suomeen, mutta eihän siellä ole edes töitä. Minulla on hyvä ura ulkomailla, joten miksi muuttaisi Suomeen ja alkaisin elää työttömänä? Pitäkää tunkkinne.

Lapset rakastavat vanhempiaan paljon vähemmän kuin vanhemmat lapsiaan. Jokaisen vanhemman luulisi ymmärtävän tämän, kun ajattelee ensin tunteita omia vanhempiaan kohtaan, sitten omia lapsiaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset aina muuttaa ulkomaille tumman kullin perässä

Mä muutin opintojen ja uran perässä. Seksiä en ole harrastanut koskaan.

N31, Lontoo

Se ettet ole harrastanut ei kerro sitä, ettetkö olisi sen perässä sinne muuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Naiset aina muuttaa ulkomaille tumman kullin perässä

Tai sitten työn perässä kuten minä. 

Anna muuttaa!Aikuinen ihminen irrota napanuora hänestä.Hänen se elämä on.Jatka sinä vain elämääsi täällä.

Opettele käyttämään videopuheluja niin pystyt paremmin pitämään yhteyttä.

Olen kanssa se ulkomailla asuva lapsi. Toki asutaan Euroopassa verrattain hyvien yhteyksien päässä, mutta on tää ollut mun vanhemmille vaikeaa. Mun omat lapset soittaa isovanhemmilleen aina toisinaan ja sitten käydään perheenä pari kertaa vuodessa Suomessa.

Omien vanhempien elämä on rakentunut parinkymmenen kilometrin säteellä niiden lapsuuden kodista, eivätkä ne tunne ketään, joka olisi asunut ulkomailla. Tätä taustaa vasten sen ymmärtää, että oman lapsen lähtöön on vaikea suhtautua, mutta ovat ne kai omalla tavallaan myös ylpeitä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kanssa se ulkomailla asuva lapsi. Toki asutaan Euroopassa verrattain hyvien yhteyksien päässä, mutta on tää ollut mun vanhemmille vaikeaa. Mun omat lapset soittaa isovanhemmilleen aina toisinaan ja sitten käydään perheenä pari kertaa vuodessa Suomessa.

Omien vanhempien elämä on rakentunut parinkymmenen kilometrin säteellä niiden lapsuuden kodista, eivätkä ne tunne ketään, joka olisi asunut ulkomailla. Tätä taustaa vasten sen ymmärtää, että oman lapsen lähtöön on vaikea suhtautua, mutta ovat ne kai omalla tavallaan myös ylpeitä.

Eikö isovanhempien olisi helpompi tulla teille käymään? Näkisi samalla muutakin kuin Veijon baarin.

Minä muutin puolisoni kanssa ulkomaille vajaa kymmenen vuotta sitten (olemme vapaaehtoisesti lapsettomia). Vanhemmillamme on ikävä, mutta hekin näkevät, että olemme onnellisia näin ja muutot ovat mahdollistaneet asioita, jotka Suomeen jäämällä olisivat olleet mahdottomia. Jokaisella on vain yksi, vieläpä aika lyhyt elämä, se pitää elää kuten parhaaksi näkee.

Nykyisin on videopuhelumahdollisuudet ja muut – vaikka lapsesi ja mahdolliset tulevat lapsenlapsesi ovat kilometreissä mitattuna kaukana, eivät he ole sitä samalla tavalla kuin vaikkapa 1800-luvulla. Esimerkiksi mieheni siskon kolmivuotias muistaa ja tunnistaa meidät läppärin ruudulta, osaa hyvin keskustella sen välityksellä ja näyttää piirroksiaan sekä lelujaan innokkaasti joka kerta vaikka emme edes ole mitenkään jatkuvasti yhteydessä. Sinäkin voit luoda suhteen mahdollisiin lapsenlapsiin tällä tavoin, silloin he jo tuntevat sinut kun menet käymään tai kun he tulevat Suomeen.

Eipähän ole koko ajan tuomassa niitä mukuloita mummolaan hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

En lukenut ketjua mutta olisin oman lapsen puolesta tosi iloinen jos löytäisi kumppanin, uskaltaisi toteuttaa unelmia ja pääsisi myös pois Suomesta.

Itse asun suht lähellä vanhempia, mutta ei silti ehditä näkemään kovin usein ja minulla on silti oma elämä. Itse asiassa, sain nuorena lapset ja vanhempani tunkivat vähän liikaakin mukaan. Eli puolensa kaikessa.

Ymmärrän kuitenkin ikävän ja haikeuden. Sinuna tukisin ja varmista myös että heillä käytännön asiat on kunnossa (vakuutukset ym). Puhelimella voi pitää yhteyksiä ja jälleennäkemiset on sitäkin merkityksellisempiä. Sitä paitsi, ei voi tietää jääkö lopuksi iäkseen sinne.

Siis nyt ei ole kyse alaikäisestä lapsesta vaan aikuisesta, joka varmasti osaa itse hoitaa vakuutuksensa ja oleskelulupansa, siihen ei mammaa enää tarvita. Todennäköisesti enemmän apua on siitä puolisostakin, jonka kotimaahan(?) on muuttamassa. Ei tarvitse sekaantua ja neuvoa kuin pikkulasta, sellainen on aikuisesta lapsesta vain ihan tajuttoman ärsyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Suomea vaivaa tyypillinen poismuuttopaikkakuntien epidemia. Ensin muuttaa lisääntymisikäiset naiset pois. Perässä peräkammarien miehet. Suomessa on todella vähän mahdollisuuksia koulutetuille työikäisille.

Peräkammarien miehet, nuo metsiemme muuttohaluiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset aina muuttaa ulkomaille tumman kullin perässä

Mä muutin opintojen ja uran perässä. Seksiä en ole harrastanut koskaan.

N31, Lontoo

et saa munaa edes Lontoossa. et taida olla kaunis

Meillä on lapsille ilmoitettu ,Että kymeenlaaksosta ei pois muuteta. Ei tulisi kuulonkaan ,Että muuttetaan etelään Ulkomaille. olemme Suomalaisia, emme Ulkomaalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomea vaivaa tyypillinen poismuuttopaikkakuntien epidemia. Ensin muuttaa lisääntymisikäiset naiset pois. Perässä peräkammarien miehet. Suomessa on todella vähän mahdollisuuksia koulutetuille työikäisille.

Peräkammarien miehet, nuo metsiemme muuttohaluiset.

Niin, sellaisen roolin valtion epävirallisessa uskonnossa, feminismissä ja sen ohjaamana työhonotossa on miehille varattuna. Eli ei mitään muuta kuin naisten palvelija.