Apua! Mahdoton ihastus masentaa
Miksi mun piti mennä ihastumaan/rakastumaan mieheen, jota en voi saada, mutta jonka lähellä joudun silti olemaan? Mies antoi melko varmoja merkkejä kiinnostuksesta ja sai minut rakastumaan itseensä vaikka olen varattu, kuten hänkin. Mitään ei välillämme ole kuitenkaan tapahtunut, vaikka uskon hänen sanomatta huomanneen tunteeni. Velvollisuudentunnosta omaa perhettäni kohtaan olen nyt vältellyt yhteydenottoja, katsekontakteja yms. tähän mieheen ja kahdenkeskistä tapaamisestakin suorastaan karkasin. Miehen into tuntuukin nyt hiipuneen vähän. Hyvä juttu. Eikö? No ei, kun olen asiasta ihan hajalla. En edes tiedä ottaisinko hänet jos se joskus olisi mahdollista, mutta silti en pääse eroon tästä rakkaudentunteesta häneen. Ajattelen häntä joka minuutti tai ainakin viiden minuutin välein. Päivät ja yöt. Jo pitkään ja tunne vain kasvaa. Oma parisuhde ei tunnu miltään (ongelmia oli jo ennen tätä ihastusta). En tiedä pääsenkö koskaan yli tästä sydänsurusta. Ikinä en ole rakastanut ketään näin paljon. Pahinta tosiaan, että joudun olemaan häneen muissa merkeissä yhteydessä ja tapaan häntä kerran-kaksi viikossa, joka saa mut aina sekaisin. Joo ja olen panostanut omaan suhteeseen. Ei auta. Mikä neuvoksi?
Kommentit (8)
Pitkässä suhteessa varmasti tulee ihastuksia. Mieti onko tämä ihastuksen dramaattisuus kytköksissä johonkin draamankaipuuseen sen sijaan että olisit oikeasti rakastunut lähes vieraaseen ihmiseen. Rakkaus ei minusta toimi ihan niin. Ihastus kylläkin ja ne menee ohi ajan kanssa kun vaan antaa.
No hän ei ole kovinkaan vieras. Juttelemme paljon ja teemme yhdessä paljon, tuntuu, että tunnen hänet hyvin. Mistään jännityksen kaipuusta ei ole kysymys. Oikeasti rakastan tätä miestä. T: ap
Ja ehkä ongelma on siinä, että en vaan pysty/osaa päästää hänestä irti, vaikka tiedän sen olevan järkevintä. Jokin sisälläni ei anna luovuttaa vaikka mitä yritän. Aika tuntuu vaan pahentavan. Oikeesti kohta murskaudun tän tukahdetun tunnetaakan alle. Olen todella intuitiivinen ihminen ja tiedän, että hänen kanssaan olisin onnellinen ja hän minun...T:ap
Täältäkään ei tunnu siis apua&tukea heruvan. Koska minähän tässä olen se paha ihminen! T:Ap
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 19:29"]
No hän ei ole kovinkaan vieras. Juttelemme paljon ja teemme yhdessä paljon, tuntuu, että tunnen hänet hyvin. Mistään jännityksen kaipuusta ei ole kysymys. Oikeasti rakastan tätä miestä. T: ap
[/quote]
Et rakasta. Olet päättömästi ihastunut. Ja se menee ohi aikanaan, mutta joudut kyllä aktiivisesti pyrkimään tunteiden kuolettamiseen ja suuntautumaan ihan muihin puuhiin.
Ihastunut leskeen
Olen ollut vertaistukena miehelle jonka puoliso kuoli vuosi sitten syöpään.. miehen tytär sairastui tämän jälkeen samaan sairauteen mikä omalla tytölläni on en kehtaa pyytää treffeille, kertoa ihastumisesta.. pelkään että aika ei olisi toiselle hyvä millään tapaa kuulla mitään kiinnostumis tunteita minulta.
Joko olet löytänyt ratkaisun vai kärvisteletkö vieläkin monen vuoden jälkeen. Aloitus vuodelta 2015
Kaikki olisi hyvin jos vaan pystyisin nauttimaan nykyisestä parisuhteesta, mutta olen siinä onneton enkä vain pysty unohtamaan tätä toista. Olen koko ajan romahtamaisillani itkuun. Ja välillä itkenkin. Niin paljon sattuu! Miksi tunteet ei tee niin kuin järki sanoo?