Nainen, mitä tekisit/ajattelisit/sanoisit jos olisit treffeillä hyvältä vaikuttavan 35-vuotiaan miehen kanssa, ja sitten paljastuisi että hän ei ole koskaan seurustellut vakavasti?

Mielestäni on outoa, että ylipäätään on niin paljon ihmisiä, jotka ovat olleet joskus parisuhteessa. Kun rakastut johonkin, niin se vaatii aika paljon hyvää tuuria että myös se toinen rakastuu sinuun eikä johonkin toiseen tuntemaansa henkilöön.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on outoa, että ylipäätään on niin paljon ihmisiä, jotka ovat olleet joskus parisuhteessa. Kun rakastut johonkin, niin se vaatii aika paljon hyvää tuuria että myös se toinen rakastuu sinuun eikä johonkin toiseen tuntemaansa henkilöön.

Niinpä. - Joskus minusta ikisinkusta tuntuu hivenen epäreilulta. Tuntuu kuin osa onnistuisi aina ja joka kerta löytämään itselleen vaivattomasti kumppanin; jos aeimpi parisuhde syystä tai toisesta on saanut päätöksensä. Olisi yksinkertaistavaa sanoa, että koska ovat valmiita muodostamaan parisuhteen kenen tahansa kanssa; ja tai, että eivät osaisi olla ja elää yksin. -Toki heitäkin varmasti on.

Mutta kyllä itse olen joitain kertoja kokenut pienen kateuden psiton seuratessani tai eläessäni joidenkin läheisteni rinnalla, jotka vaikuttavat minusta ihan tasapainosilta ja fiksuilta ihmisiltä, kuten heidän kumppaninsakin. Kuitenkin joidenkin heidän parisuhteensa on saattanut päättyä syystä tai toisesta. Joillakin useammankin kerran noin 15-20 vuoden aikana. Siinä missä itse olen ollut koko ajan sinkkuna, niin moni on ollut koko ajan parisuhteessa.

Tai jos suhde on heillä päättynyt niin harva on ollut sinkkuna pidempään kyllä vuode- kahden sisällä on rinnalle löytynyt uudi kumppani. Joka on useimmiten ollut ihan täyspäinen ja mukavan oloinen ylipäätään sellainen jonka kanssa, jonka voin kuvitella, että on mukava elellä pariuhteessa.

Toivotan heille kaikkea hyvää. Mutta en puhuisi totta, jos sanoisin. että en ole koskaan kokenut pientä mustasukkaisuutta tai sisälläni kateuden vihlaisen.

Miksi minä saan tai olsinko oikeampaa sanpa joudun olemaan vuodesta toiseen sinkkuna? 

Vai onko vikanai lopulta sekin. että kaikesta huolimatta enimmäkseen pidän sinkkuelämästäni. - Tai olen kai sitten niitä nirppanokkia osin tiedostamattani kun en osaa tai ole osannut laskea rimaani tarpeeksi alas...    

Vierailija kirjoitti:

En kai ajattelisi mitään erikoista, koska olen jonkin verran vanhempi enkä ole itsekään seurustellut vakavasti. Mikä on kyllä hassusti sanottu, eihän suhde ole mikään seurustelusuhde, jos se ei ole vakava.

Voi kumpa kaikki ajattelisivat yhtä vakvasti. - Sen sijaan, että pitösivät sitä jonain leikkinä, jossa tosien kanssa saatetaan leikkiä ja pitää hauskaa mutta suhde päättty pian, jos tulee erimielisyyttä, eikä seurustelukumppani olekaan halukas ja valmis kaikkeen siihen mitä hänelle tulee ehdottaneeksi. - Tai jos on niin sekin alkaa ärsyttää kun pitkässä juoksussa toisen jatkuva myötäily ja se, ettei toisella ole kuin hyvin harvoin mitään omaa alkaa tökkiä.