Miksi toisen kannustaminen on niin vaikeaa?
Miksi on helpompi lytätä toinen ihminen ja toisen haaveet?
Vihaan niin tätä piirrettä ihmisissä.
Kommentit (7)
Ei kannata ottaa sitä riskiä, että kannustus tuottaa tulosta ja sitten se ketale pärjääkin liian hyvin.
Ei se minusta ole, helposti osaan olla todella aidosti kannustava, ja silloin saan siitä itsekin jotain hyvää energiaa. Sen sijaan omalle kohdalleni on osunut parikin liian täysnarsistista paskaa, jotka ovat halunneet repiä pois minulta jo sen vähäisenkin hyvän olemassa olevan ja joilta on ollut turha odottaa mitään inhimillistä osakseen.
Onko narsistille ominaista ettei osaa kehua tai olla ylpeä toisen saavutuksista? Näkee vain ne epäonnistumiset?
[quote author="Vierailija" time="15.02.2015 klo 14:21"]Onko narsistille ominaista ettei osaa kehua tai olla ylpeä toisen saavutuksista? Näkee vain ne epäonnistumiset?
[/quote] kyllä, haluaa että toinen epäonnistuu ja saa tuntea itsensä paremmaksi. Tämä on juuri sitä narsismin ydintä.
Kannustaminen on falskia.
"Kyllä sinä vielä onnistut!" ---> Ei tätä voi tietää, ja sitä paitsi tulevaa menestystä ennustaa parhaiten aikaisempi menestys.
Minä olen itsekin tätä miettinyt. Sen sijaan että mussuttaisin miten toisilta tämä luonteenvirhe löytyy, olen huomannut että se löytyy myös itsestäni. Ja kun itseään vain voi muuttaa, niin parempi on jättää toisten kiroileminen vähemmälle ja muuttua itse.
Ei minulle ainakaan kannustaminen ole ollenkaan vaikeaa. Olen positiivinen ja optimisti myös luonteeltani ja kannustan ikäänkuin ihan vahingossa vieraitakin. Se on minulle kai luontaista.