Lue keskustelun säännöt.
Paljonko kestät, että sinulle huudetaan ja rähjätään?
23.11.2021 |
Että sinua haukutaan ja vähätellään? Onko sietokykysi loputon?
Kommentit (44)
En kestä yhtään että nostetaan ääntä. Koko lapsuuden elänyt pelossa kun isä huusi joka asiasta. Pelkään tuota vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla hyökkäys on paras puolustus. Jos joku tulee mulle huutamaan, saa ihan varmasti mut silmilleen. Yleensä tilanne laukeaa siihen.
Joo paitsi silloin ei jos kohtaat narsistin tai psykon.
Mikä saa sut kuvittelemaan, että narsisti ei hiljene vastahyökkäyksen kohdatessaan? Muutamakin tuollainen työelämässä tullut vastaan, heille riittää selkeä, napakka "ei". Toki se kohtaaminen on hieman työläämpi, mutta ihan tehtävisää, kunhan itse pitää pintansa. Parisuhteeseen en moisen kanssa edes lähtisi.
Kokemusta kuule on ja sellaisen kanssa voi lähteä henki. Et swlkeästi ole tavannut vaarallista ihmistä.
Monet ei tajua lainkaan miten hulluja psykopatteja on olemassa. Sellainen käy heti käsiksi jos sille huutaa vastaan. Siis käy ventovieraan päälle. Isäni on tällainen.
Mulle on aina huudettu ja räyhätty. Nykyään räyhään takaisin ja käytän tarvittaessa fyysistä väkivaltaa. Ei sillä että se auttaisi mutta itselle tulee parempi olo. Minua kuitenkin syytetään syntyneestä konfliktistä.
Enpä kyllä oikein. Siksi en ole vieraalla töissä vaan teen oman yrityksen kautta kotoa käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen jouduin työn puolesta sietämään sitä. Nykyisin olen päättänyt olla sietämättä. Se ei ole hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aina huudettu ja räyhätty. Nykyään räyhään takaisin ja käytän tarvittaessa fyysistä väkivaltaa. Ei sillä että se auttaisi mutta itselle tulee parempi olo. Minua kuitenkin syytetään syntyneestä konfliktistä.
Mulle tulee taas sitä parempi olo mitä rauhallisempana pysyn itse, lähden vaikka mieluummin ulos kävelylle kun jään kuuntelemaan kiukuttelijaa. Sanon suoraan, että jos kiukuttelija haluaa asiasta keskustella voidaan tehdä niin sitten kun hän rauhoittuu, muuten en suostu kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos en pääse tilanteesta poistumaan niin annan räyhääjän räyhätä yksin ja pysyn itse rauhallisena. Harva ihminen jaksaa yksinään kauaa huutaa kun ei saa minkäänlaista reaktiota sulta.
Tää on hyvä tekniikka, usein se toinen jossain vaiheessa tajuaa miten noloa hänen oma käyttäytymisensä on kun toinen pysyy täysin asiallisena eikä lähde mukaan huutokisaan.
Huonosti vaikka siihen on joutunut tottumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en oikein kestä. Tilanteesta riippuen suutun ja alan räyhätä itsekin tai sitten jäädyn totaalisesti. Töissä aspana on jonkun verran joutunut kovettamaan itseään, siellä se "työrooli" auttaa jonkun verran. Jälkeenpäin pitää kyllä poistua hetkeksi kokoamaan itseään jos joku asiakas on ollut erityisen hankala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
7 vuotta riitti :D
Olin ravintolakeittiöissä töissä ja siellä tuli aina välillä näitä oman elämänsä gordonramsayta vastaan.
Jatkuvaa huutoa en ehkä noin kauaa sietäisi :D
Ala on ihan suolesta. Itse en kestänyt edes harjoitteluita.
Joo ei siellä moni pärjää. Viimeinen niitti oli se kun iso mies karjui melkein naamassa kiinni v ittusaatanaa kun oli _itse_ mokannut mun työvuorot. Hyvä kun ei kiinni käynyt. Kyseinen henkilö huusi muillekin ihan älyttömän rumia asioita. Totesin, että nonnii tämä oli nyt tässä mun osalta :D
t. 15
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kestä yhtään että nostetaan ääntä. Koko lapsuuden elänyt pelossa kun isä huusi joka asiasta. Pelkään tuota vieläkin.
Samoja kokemuksia täällä. Äitini sai päivittäin psykoottisia raivokohtauksia täysin pikkuasioista (esim. joku kaapin ovi oli hieman raollaan, eikä kunnolla kiinni), ja huusi ja heitteli tavaroita. Pelkäsin häntä koko lapsuuteni ja nuoruuteni, enkä vielä aikuisiälläkään kestä sitä, jos joku huutaa. Olen esim. kerran asiakaspalvelutyössä alkanut itkemään, kun asiakas huusi minulle täysin aiheettomasti. Irtisanouduin tämän jälkeen, koska en vain yksinkertaisesti kestä tuollaisia tilanteita, vaan ahdistun ja menen paniikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla hyökkäys on paras puolustus. Jos joku tulee mulle huutamaan, saa ihan varmasti mut silmilleen. Yleensä tilanne laukeaa siihen.
Joo paitsi silloin ei jos kohtaat narsistin tai psykon.
Mikä saa sut kuvittelemaan, että narsisti ei hiljene vastahyökkäyksen kohdatessaan? Muutamakin tuollainen työelämässä tullut vastaan, heille riittää selkeä, napakka "ei". Toki se kohtaaminen on hieman työläämpi, mutta ihan tehtävisää, kunhan itse pitää pintansa. Parisuhteeseen en moisen kanssa edes lähtisi.
Sama kokemus. Dg narsisti oli tottunut kiltteyteeni mutta kuppini oli täysi ja karjaisin eukolle "turpa kiinni h..a MINÄ puhun nyt". Meni akka hiljaiseksi ja olin kuulevinani tekoitkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiteeltä sellaista piti kuunnella ekat 25v elämästä. Opiskelun jälkeen asuin parisen vuotta hänen kanssaan ja hänellä taisi olla Levyn kpl-tauti, missä ollaan ilkeitä yms. Kukaan lähellä oleva henkilö ei sanonut että kannattaisi muuttaa pikemmin pois enkä itse tajunnut. Lähellä kyllä oli joku vanhuksia ammatikseen hoitanut ihminen, jonka asiana lähinnä pidin äidin viemistä lääkäriin tms. Mutta hänelle oli hyväksi, että joku oli äidin likasankona. Kehtasi vielä jossain vaiheessa sanoa pitäneensä musta huolta! Alkoiko hänellä samainen tauti? Mua pelottaa, että saan sen itse nyt 20v sisään.
No en kestä kyllä yhtään. Tai no, kahden teinin äitinä voin sanoa, että ne kaksi teiniä on ainoat, joilta sitä jonkun verran siedän. Mutta todennäköisesti pillahdan kyllä itkuun välittömästi, jos joku muu minulle rähisee. Onneksi ei ole tarvinnut monta kertaa kokeilla. Hirveimpiä kokemuksiani oli, kun työpaikalla syntyneen väärinkäsityksen johdosta eräs esimieheni sijainen kerran sai aivan järkyttävät kilarit ja haukkui "työsuoritukseni" pystyyn kaikkien kuullen. Tilanne oli absurdi, koska häntä lukuun ottamatta me kaikki tiesimme, ettei kyseinen asia ollut minun syytäni millään tavalla. Mutta aiheettomankin kritiikin voi näköjään esittää niin rumasti ja henkilöönmenevästi, että se sattuu. Lisäksi raivari oli niin suhteeton, ettei kukaan muukaan uskaltanut korjata erehdystä siinä hetkessä. Poistuin lopulta tilanteesta kokoilemaan itseäni vessaan. Paskinta koko hommassa oli se, että raivari oli julkinen, mutta sitä seurannut anteeksipyyntö esitettiin kenenkään muun näkemättä ja kuulematta. Olisi ehkä pitänyt vaatia, että hän tekee senkin yhtä julkisesti.
Kestän kyllä mutta olen ihmetellyt että jotkut ihmiset hakevat verta nenästään; ei ehkä huutamalla mutta sellaisilla piikittelyillä ja rivien välistä vihjaamalla ja epäsuoralla vinoilulla. Sitten kun näille lopulta ärähtää niin esittävät "viatonta enkeliä" eivätkä näe ollenkaan omaa osuttaan asiaan. Sellaiseen olen paljon törmännyt. Että alennetaan toinen ja sitten ihmetellään viattomana kun toinen huutaa tai ärähtää lopulta takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla hyökkäys on paras puolustus. Jos joku tulee mulle huutamaan, saa ihan varmasti mut silmilleen. Yleensä tilanne laukeaa siihen.
Joo paitsi silloin ei jos kohtaat narsistin tai psykon.
Mikä saa sut kuvittelemaan, että narsisti ei hiljene vastahyökkäyksen kohdatessaan? Muutamakin tuollainen työelämässä tullut vastaan, heille riittää selkeä, napakka "ei". Toki se kohtaaminen on hieman työläämpi, mutta ihan tehtävisää, kunhan itse pitää pintansa. Parisuhteeseen en moisen kanssa edes lähtisi.
Sama kokemus. Dg narsisti oli tottunut kiltteyteeni mutta kuppini oli täysi ja karjaisin eukolle "turpa kiinni h..a MINÄ puhun nyt". Meni akka hiljaiseksi ja olin kuulevinani tekoitkua.
Joo naisnarsistille ehkä voit tehdä noin, kokeilepa tehdä tuo 195cm isolle narsisti-isälleni, jäljelle jää märkä läntti.
Naurattaa nää voimafantasiat. Ette ole koskaan tavanneet vaarallista ihmistä jos kuvittelette että selviätte siitä kun käytte haastamaan sitä.
Sietäisin aika huonosti. Mutta mykkäkoulun kohteena oleminen on silti pahempaa.
Minulle ei ole kukaan muu kuin puoliso koskaan erehtynyt huutamaan tai rähjäämään. Isken heti takaisin täydellä voimalla sanoja säästelemättä ja kaivan muistilokeroistani jokaisen ikävän yksityiskohdan yhtään mitään säästämättä tauotta ja niin, ettei epäselvyyksiä. Minulla on hyvä muisti ja varsinkin kaiken kaltoinkohtelun, epäreiluuden tai pettämisen muistan aina.
Hyökkäys on paras puolustus ja teen sen perusteellisesti ja sanoja säästelemättä.
En kehoittaisi kokeilemaan siedänkö.