En pidä luonnosta
En sitä mitenkään inhoakaan, mutta en millään tapaa ”voimaannu” tai jaksa ihmetellä sen ”ihmeellisyyttä” joka on sama tai ainakin toistuva tila. Muita?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Sibeliushan piti luonnnosta. Itekin kun tylskentelin kesällä luonnon lähellä taiteellisen ihmisenä kuinka jo se tuulenvire loi omaaa sävelmäänsä. Siitä olisi jo voiinut säveltää kappaleeen.
Mutta sekiin on nykyään kun mietii vaikka jotain luovuutta ja vaikka säveltämistä tyyliin vaikka jonkun vaikka teho osasto tv sarjan tunnari kuiinka se syöpyyy aivoihin kun sitä toistetaan ja se on tarpeeksi yksinkertaiinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sibeliushan piti luonnnosta. Itekin kun tylskentelin kesällä luonnon lähellä taiteellisen ihmisenä kuinka jo se tuulenvire loi omaaa sävelmäänsä. Siitä olisi jo voiinut säveltää kappaleeen.
Mutta sekiin on nykyään kun mietii vaikka jotain luovuutta ja vaikka säveltämistä tyyliin vaikka jonkun vaikka teho osasto tv sarjan tunnari kuiinka se syöpyyy aivoihin kun sitä toistetaan ja se on tarpeeksi yksinkertaiinen.
Sama kuiin vaikka joku kyllä lähteee - hokema.
Vierailija kirjoitti:
Sibeliushan piti luonnnosta. Itekin kun tylskentelin kesällä luonnon lähellä taiteellisen ihmisenä kuinka jo se tuulenvire loi omaaa sävelmäänsä. Siitä olisi jo voiinut säveltää kappaleeen.
Ikävää ettei luonto varastanut sinulta vokaalia.
Kesällä luonto yhtä pörinää ja surinaa, punkkeja ja käärmeitä ja ryteikköä. Aika prc:eestä. Talvella märkää, kengät kastuu kuitenkin. Tai pimeetä ja kylmää stna.
Vierailija kirjoitti:
Kesällä luonto yhtä pörinää ja surinaa, punkkeja ja käärmeitä ja ryteikköä. Aika prc:eestä. Talvella märkää, kengät kastuu kuitenkin. Tai pimeetä ja kylmää stna.
Juuri tämä! Kuvottavaa, aina jollakin tapaa ihmiselle sopimatonta olemista. Kiitos mutta ei!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi luontoa niin ei olisi enää paljoa ruokaakaan. Vai mistä luulette ruoan tulevan.
Se, että sieltä saadaan ruokaa, ei millään tapaa tee siitä miellyttävämpää.
Mukava kuitenkin syödä.
No ei kai teitä kukaan sinne "luontoon" pakota. olkaa sisällä ja kaupungissa.
Itse nautin suuresti luonnosta. Metsässä linnun laulusta ja sammaleen rahinasta, merellä kylmästä tuulesta ja tunteesta, että on pieni suuressa maailmassa. Mut ei se oo kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei olisi luontoa niin ei olisi enää paljoa ruokaakaan. Vai mistä luulette ruoan tulevan.
Se, että sieltä saadaan ruokaa, ei millään tapaa tee siitä miellyttävämpää.
Mukava kuitenkin syödä.
En pidä kanakasvattamoistakaan vaikka tykkään syödä kanaa.
Luonnosta voi pitää vaikkei siellä niin oleillekkaan. Luonto- ohjelmat, ja yleensä maisemat jne. Kai kuitenkin ulkona käytte.
Luonto-ohjelmat ne vasta julmia ovat. Leijona puraisee antilooppia kinkusta ja vetää poikasilleen ruuaksi, käärme nielaisee kissankoikoisen eläimen, loukkaantunut eläin jätetään laumasta jälkeen, isot syövät pienet….
Vierailija kirjoitti:
Luonto sucks.
Onhan se ihan totta, että useimmiten luonnossa on kylmää, märkää, pimeää ja kaikinpuolin epämiellyttävää. Ne Instagram kuvien hienot värit taivaalla kestää minuutteja ja muuten onkin sitten harmaata tai silmiä kirvelevän kirkasta tylsää auringonvaloa.
Silti kun ottaa huomioon sen, että kaikki happi, vesi, ruoka mitä ihminen tarvitsee elääkseen tulee luonnosta, en ehkä sanoisi "luonto sucks".
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siinä vaiheessa alkaa arvostaa luontoa. kun sitä ei enää ole. Jos rakennettu ja asfalttia kaikkialla. Ei puita, kukkia, niittyjä, metsiä, rantoja, ei luonnoneläimiä.
Pikemminkin päinvastoin. Kun on lapsuudesta lähtien koko ikänsä asfalttiviidakossa viettänyt ei tiedä paremmasta eikä osaa kaivata sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä siinä vaiheessa alkaa arvostaa luontoa. kun sitä ei enää ole. Jos rakennettu ja asfalttia kaikkialla. Ei puita, kukkia, niittyjä, metsiä, rantoja, ei luonnoneläimiä.
Pikemminkin päinvastoin. Kun on lapsuudesta lähtien koko ikänsä asfalttiviidakossa viettänyt ei tiedä paremmasta eikä osaa kaivata sitä.
Jaa-a. Itse olen landelta, ison maalaistalon tyttöjä. Kymmeneen vuoteen en ole metsässä tai muuallakaan maaseudulla käynyt kun ei ole ollut pakko. Enkä mene. Siellä ei ole mitään ”parempaa”. Päinvastoin.
Luonto on ok, kunhan ilma on mukava, saa olla rauhassa; ympärillä ei häärää muita ihmisiä eikä itikoita.
En minäkään nuorena tykännyt luonnosta, mutta nyt vanhana voin istuskella ja tuijotella vaikkapa puita ja heinikkoa tai veden pintaa vaikka kuinka kauan. Kurjakin sää tuntuu ihanalta luonnon elämykseltä.
Havaintojeni mukaan käänne alkaa usein 40 ikävuoden jälkeen viimeistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonto sucks.
Onhan se ihan totta, että useimmiten luonnossa on kylmää, märkää, pimeää ja kaikinpuolin epämiellyttävää. Ne Instagram kuvien hienot värit taivaalla kestää minuutteja ja muuten onkin sitten harmaata tai silmiä kirvelevän kirkasta tylsää auringonvaloa.
Silti kun ottaa huomioon sen, että kaikki happi, vesi, ruoka mitä ihminen tarvitsee elääkseen tulee luonnosta, en ehkä sanoisi "luonto sucks".
Ei valo ole koskaan tylsää. Ehkä sinun kannattaisi joskus mennä istuskelemaan vaikka pohjoiseen päin olevalle metsäielle rannalle jossa aurinko paistaa etelästä, lehvästön läpi. Auringon valossa kimalteleva puu jonka lehdet loistavat kun valo tulee läpi on näky johon ei voi väsyä.
Luonto ei ole samanlainen. Jokainen lumihiutalekin on erilainen :)
Eikö teille tule ummehtunut olo olla kaikki aika toisten ihmisten tekemässä, luomassa, suunnittelemassa, rakentamassa, manipuloimassa maailmassa? En osaa kuvitellakaan millaista olisi elää betonibunkkerissa asfaltin keskellä, mennä töihin betoniviidakossa, katsella vain tietotekniikkaa, koneita, ihmisten tekemiä asioita, mainoksia, uutisvirtaa, mediaa, ihmisiä... Kyllästyttääkö teitä puistotkin, vai onko ne okei koska joku on ne suunnitellut?
Itse en osaa kuvitellakaan millaista olisi jos ei pääsisi pois ihmisten luomasta maailmasta ainakin joka viikko (melomaan, patikoimaan, ulos...). Mitä ihmettä te teette tuon tilalla? Kulutatte mediaa? Ihan utelaisuudesta kysyn.
Sibeliushan piti luonnnosta. Itekin kun tylskentelin kesällä luonnon lähellä taiteellisen ihmisenä kuinka jo se tuulenvire loi omaaa sävelmäänsä. Siitä olisi jo voiinut säveltää kappaleeen.