Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

HUHTIKSET ' 05 UUTTA VIIKKOA PUKKAA =)

Kommentit (30)

Vierailija
1/30 |
11.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sain sitten minäkin oikein kunnon nuhan. Ihme etten ole saanut aiemmin kun H on ollut jo kaksi viikkoa. Ei vaan menisi tän pahemmaksi.

Tuntuu moni valittavan hippusensa kiukkuamista. Meillä on sama meininki. Omaa tahtoa on kuin pienessä kylässä. Aivan sama mitä sanon että mennään/tehdään tms. neiti vastaa siihen puistelemalla päätään. Eilen sai toisen kerran megasuperraivarit. Kielsin koskemasta tietokoneeseen. Tyttö karjui noin puoli tuntia ilman yhtäkään kyyneltä. Heittäytyi aina välillä lattialle holtittomasti, työnsi mua pois kun yritin rauhotella ja yritti koneen kimppuun raivoisasti uudelleen. Rauhoituttuaan oli aivan poikki ja halusi olla sylissä.

Muuten tyttö on ihanaa seuraa. Höpöttelee omiaan ja joitakin sanojakin tulee. Touhuaa mieluiten mun kanssa " oikeita" hommia tehden; auttaa tiskikoneen tyhjentämisessä, vie roskia roskikseen, pukeutuu jne.

Errj kyseli jääkaapin lukituksesta. On olemassa sellaisia jääkaappisalpoja (ainakin lastentarvike myy) jotka tulee liimatarralla kiinni. Meillä on sellainen uunin alaluukussa ja hyvin on kestänyt jo puolisen vuotta.

Onnittelut uusille plussanneille! Kylläpä alkaa hippuset saada pikkusisaria!



mallu rv 13 ja H 26.4

Vierailija
2/30 |
11.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Vaakamomille piti muuten sanoa, että kiitti itsestäänselvästä vinkistä, joka ei ollut tullut pieneen mieleenkään. Miksi turhaan vääntää hampaat irvessä päivällistä, kun voisi tosiaan laittaa tukevan välipalan ja tuhdimman iltapalan...



Ja mitähän sitten piti sanoa. Nyt lyö tyhjää. Ja pitää tästä lähtee kotiinkin, eli eipä sitten kumminkaan kovin aktiivisesti mitään!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/30 |
12.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oskari meni jo tarhaan, menen tosin vasta iltapäivällä töihin, mutta sovimme että hän menee jo näin aamupäivällä hoitoon että ehtii sitten olla ulkoleikeissä mukana ennen lounasta ja päiväunia. Itsellä on jotenkin tosi orpo olo kun olen nyt sitten useamman tunnin yksin kotona... Toisaalta tämähän on ihan hyvä juttu, nyt voin vaikka siivota tai jotain...:) Nimittäin herran kanssa ei nykyään oikein mikään kotityö tahdo onnistua. Lelut levitetään seitsemän kertaa nopeammin kuin ehdin niitä kerätä, koko ajan ollaan ¿pahanteossa¿, väännetään hellan nappuloita päälle, pestään käsiä vessanpöntössä ja muuta mukavaa... Imurointia Oskari tosin rakastaa ja on innokkaasti mukana työntäen imuria edestakaisin:)



Hih, nauratti tuo Mallun kuvaus neidin raivokohtauksesta... Kuulostaa jotenkin niin tutulta:) Ja tuo päänpudistelu... Oskari vastaa myös ihan mihin tahansa kysymykseen pudistamalla päätään. Joskus tosin miettii oikein pitkään ja sitten arvokkaasti nyökyttää, että kyllä se senkin osaa:)



Eilen Oskarin kallein aarre eli Pyynö-pupu unohtui tarhaan kun isä haki hänet. No, sain töihin hätääntyneen viestin että Pyynö jäi tarhaan, mitäs nyt... Päätettiin että kokeillaan jos Muumi-pehmolelu kelpaisi unileluksi ja kävin sitten ostamassa uuden pupun. (Kaupassa työskentelyn hyvä puoli). Illalla kun tulin kotiin, olin jo varautunut että täällä ei nukuta, mutta kuinkas ollakaan, herra uinui tyytyväisenä Muumi kainalossa. Tosin hyvä että kävin sen varapupun ostamassa, yöllä hän pupuaan kaipasi ja etsi sitä sängystä höpöttäen: Pupu, pupu:) Nyt on uusi pupu tarhassa mukana ja toin Pyynön kotiin pesuun. Mitähän ne täditkin siellä ajattelivat Oskarin likaisesta ja nuhruisesta pupusta... Mutta kun ei sitä ehdi missään välissä pestä kun sitä raahataan joka paikkaan ja huuto alkaa jos pupu laitetaan pesukoneeseen. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.



No niin, nyt poistun täältä roikkumasta ja toivottelen kaikille hyvää viikkoa!



Miiru ja Oskari

Vierailija
4/30 |
12.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miiru, kiva että sinäkin tulit taas tänne. Niin ja errj ja ryhis ja kaikki muutkin jotka ei ole yhtä kiinni palstailussa kun meikäläinen ;-)



Me oltiin tänään ekaa kertaa Amandan kanssa suomalaisessa muskarissa! Oli tosi hauskaa ja kiva tavata taas Suomi-mammoja.



Amanda on oikea kaiku, toistaa kaiken perässä, niin kun kerran taisin mainitakin. Eilen autossa lapsilla oli viihdykettä kun keskimmäinen sanoi aina " amanda, sano auto" , sitten a vastaa " auto" sitten keskari " sano rekka-auto" ja A: " ekka. auto" , keskari: " sano iso rekka-auto" , A " io, ekka, auto" . Mutta sitten Amandan mielestä meni jo yli kun piti sanoa " tuolla ajaa tosi tosi iso rekka-auto" ja hän tokaisi vain " piipa" (A tapaa kutsua autoja piipoiksi vaikka auto-sanakin luonnistuisi.)



Raivarit on tuttuja täälläkin... Amanda aina ensin kieltäytyessään hienotunteisesti vain puistaa päätään ja sanoo " mm-mmm" . Jos tämä ei mene jakeluun niin sitten tulee hyvin vihainen ja kovaääninen " nejnejnejnejnej!!!" . Amanda on myös nyt oppinut joo:n. Eilen taas oikeen loukkaanutuneesti mulkaisi minua kun vihdoin suvaitsin tajuta mitä hän haluaa ja sanoi kovalla äänellä " jooo-o" . Ja kun namipäivän iltana kysyin haluaako namin niin en ole kuunaan kuullut kovempiäänistä ja varmempaa JOO:ta =))



Jaha, mä olen työnhaussa, olen nyt urakalla lähetellyt hakemuksia ja toivon että jokin poikisi jotakin. Mutta nyt pitää taas kiiruhtaa. Heissulivei.

Vierailija
5/30 |
12.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tervehdys täältä meiltäkin. Laura on nukkumassa ja toivottavasti nukkuisi ainakin sinne kuuteen asti ja suht rauhallisesti! Muutama viime yö on mennyt aika levottomissa tunnelmissa, ja päikkärit ovat taas lyhentyneet tunnin mittaisiksi. Joten niitä unikekkereitä ei valitettavasti ole näköpiirissä...



Sellainen muutos parempaan suuntaan on kyllä tapahtunut, että enää en stressaa Lauran nukuttamisen ja nukahtamisen kanssa. Makailen meidän sängyllä pinniksen vierellä, pidän tarvittaessa kädestä kiinni ja annan tytön peuhata peuhaamisensa loppuun. Mietin siinä omiani enkä ajattele kelloa. Välillä Lauralla tulee äitiä enemmän ikävä, ja silloin hän työntää kätensä vaativasti pinnojen välistä ja haluaa hetken silitellä poskeani : ) Olen erittäin tyytyväinen tähän asiaintilaan!



Loppuviikosta täällä olikin kiinnostavia keskusteluja, joihin en silloin ehtinyt osallistumaan. Päivähoitoaiheeseen mulla ei oikein ole lisättävää, koska omakohtaisia kokemuksia ei siitä vielä ole (muuta kuin omasta lapsuudesta perhepäivähoidossa, tietty). Nyt jos meille todella syntyy se toinen lapsi, on mielestäni luontevaa ja itsestään selvää, että Laurakin pysyy kotihoidossa (meni se sitten miten menikään, huh huh!), mutta luultavasti ottaisin hänet kotiin vaikka olisikin välissä päivähoidossa. Jotenkin tuntuisi, että noin pieni lapsi mieluummin olisi kotona, kun kerran äiti ja pikkusisaruskin ovat.



Katsura kirjoitti äitiyden suorittamisesta, jota minäkin olen miettinyt silloin tällöin aika paljon mutta josta en ole jotenkin tohtinut kirjoittaa tänne aikaisemmin (kiitos Katsura, kun avasit keskustelun!). En ole mielestäni mikään kovin suorittajatyyppi, mutta onnistuin silti tässä kesän mittaan kehittämään aikamoiset suorituspaineet vähän kaikesta äitinä oloon liittyen. Eniten mietin ja tarkkailin yhdessä vaiheessa sitä, että olenko nyt tarpeeksi l ä s n ä Lauralle, juttelenko tarpeeksi, leikinkö tarpeeksi, olemmeko nyt olleet tarpeeksi ulkona jne... Jotenkin se kaikki kulminoitui siellä Ahvenanmaan-reissullamme, kun mistään ei tullut mitään. Sen jälkeen päätin, että haloo, nyt otetaan rennommin. Ja on otettu. : ) Parempaa kuuluu siis myös siltä rintamalta.



Ja ajattelen ihan niin kuin Katsura kirjoitti: " Sitten toisen synnyttyä toivon, että pystyisin erilailla nauttimaan hänen vauva-ajastaan ja oppisin luottamaan enemmän omiin vaistoihini ja kykyyni olla paras hoitaja lapsilleni." Naulan kantaan.



Kiitos muuten teille useamman lapsen äideille kannustavista sanoista. Siis siitä, että kahdenkin (tai useamman) lapsen kanssa pärjää kun vaan luottaa itseensä! Tähän nojaudun.



Me oltiin lauantaina opiskelukaverini häissä koko perhe. Olihan se taas vähän erilainen kokemus kuin ennen tämän 1-vuotiaan läsnäoloa! Laura (jolla muuten ei ole vielä kiukutteluvaihe päällä) veti pultteja kun piti jonottaa onnittelemaan hääparia, kun piti istua pöydässä ja kun piti olla äidin tai isin sylissä. Pystyin lukemaan joidenkin ihmisten ajatuksia: " Pitääkö noita pentuja ottaa mukaan kun ei ne kuitenkaan jaksa täällä olla?!?" . No, sitten meni ihan mukavasti kun vuoronperään oltiin Lauran kanssa pihalla ja todella mielenkiintoisissa portaissa. Kahdet syyshäät olisi vielä edessä ja vielä pohditaan, osallistuuko L niihin!



Mutta nyt pitäisi Kuningascobran kolmosen olla jo maailmassa! Mitähän sinne kuuluu?



Miten Mareila sinä voit?



Tapaamisiin taas ja hyvää yötä!

t. Ompunäiti ja Laura 9.4. sekä Haamuska la 10.5.

Vierailija
6/30 |
13.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Aamun harvinaisia hetkiä,mies ja Miia nukkuu vielä,saa mamma hetken edes surffata itekseen:)

Nuhaa tuntuu olevan liikkeellä,myös minä onnistuin sen nappaamaan, ja Miia aivastelee myös:( Nenä oli niin tukossa kun heräsin että oli pakko nousta.



Mallu;Meillä ihan samaa hommaa tekee Miia, välillä kiukutaan ja suorastaan raivotaankin ja koetellaan hermoja niin että oksat pois,mut sitten tullaan ja halitaan ja pusutellaan:)



Miiru;Siivoominen ei onnstu Miiankaan kanssa, ensin neiti saattaa säikähtää imuria(meillä siivotaan kyllä tasasisin väliajoin, on kyl nähnyt sen aiemminkin:) ) sit tyttö juoksentelee ympäri kämppää ja tekee niin paljon siivoa kuin kerkeää. Joskus pitää tehdä niin että imuroin esim. keittiötä,kun Miia on isänsä kans olkkarissa ja sit vaihdetaan..



Kent; Amanda taitaa puhua jo paljon..Kumpa Miialtakin alkaisi saada jo jostain yrityksistä selvää, tietäisi mitä se on vailla kun oikein kiukkuaa..Mut kaipa se on niin, että ensin toivotaan että lapsi alkaisi puhua ja sit kohta toivotaan että se olisi hiljaa:)



Kyselin mieheltä muutama päivä sitten tästä meidän mahdollisesta perheenlisäysprojektista:) eilen illalla hän kertoi olevansa edelleen sitä mieltä että miun kannattais yrittää tässä välissä jonnekin töihin..Tulis paremmat äitiyspvrahat yms. ja sit,jos saisin sen n.puolen vuoden homman ees,niin sitten vois alkaa lopettelee sitä mun lääkettä ja sit yrittelemään vaavia..Kuulostaa kyl mun korvissa tosi " hyvältä" ..Kun ei oo koulutusta, niin tuosta noin vaan pääsen sit johonkin töihin,niin tarpeeks lähelle kotia,että jaksan kävellä sinne kun ei oo ajokorttiakaan. Ei me päästä ikinä ees yrittämään.

Juu,nyt kahvinkeittoon,anteeks valitus

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/30 |
13.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuh, aikaa ei tosiaan liikaa ole, muutama tunti lisää vuorokauteen kiitos! Eilen yritin kirjoitella, mutta meille tuli kylään ihana nelikuinen vauva, joten aika meni häntä ihastellessa =)



Ensin omat kuulumiset, eli isä leikattiin maanantaina ja isä kesti leikkauksen hyvin =) Koko kasvainta ei saatu pois, koska riski halvaantua tms. oli liian iso. Eli hoidoilla jatketaan. Tilanne näyttää valoisalta, koska isä voi hyvin ja saattaa päästä kotiin jo loppuviikosta tai alkuviikosta =) Kiitos kysymästä minä voin hyvin ja olen toiveikas, että saadaan pitää isä vielä kauan meidän luona.



Vielä kerran KIITOS kaikille mietä muistaneille ja ajatelleille. Ihana tietää, että joku ajattelee ja välittää.



Kiva oli kuullaa Ryhiksestä ja Netasta ja Errj:stä



Sitten viime viikon mielenkiintoisiin aiheisiin =)



Kahden lapsen kanssa pärjää oikein hyvin, tietyllä tavalla se on helpompaakin. Lapsista on toisilleen seuraa, kun pienempi kasvaa. Rennolla asenteella pärjää pitkälle. Minähän olen ollut tosi paljon poikien kanssa yksin, kun mies opiskelee ja on töissä, ei se arki aina helppoa ole, mutta ihanaa.



Sitten vauva-ajasta nauttimisesta ja sen sellaisesta. Minä ainakin osasin nauttia Antonin vauva-ajasta TÄYSILLÄ. Koska tiesi, miten nopeasti se on ohi loppujen lopuksi. Kaikki iltahuudot ja muut oli tosi paljon helpompi kestää, kun tiesi, ettei tämä ikuisesti kestä. Ekat kuukaudet vaan ihailin omaa pientä kääröä ja suukottelin pojua. Meillähän esikoisen kanssa imetys loppui lyhyeen, osittain oman epävamuuteni takia, mutta Antonin kanssa imetys onnistui loistavasti ja muutenkin luotin paljon enemmän itseeni ja kykyyni olla paras mahdollinen äiti omille pojilleni. Jatkan tähän äitiyden suorittamisesta, esikoisen kanssa oma äitiyteni oli suorittamista isolla S kirjaimella. Liikaa kuuntelin muiden neuvoja ja säikähdin, jos joku taito ei ollutkaan tullut vielä. Stressasin itse syömisestä/nukahtamisesta/kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Antonin kanssa taas...ajattelin " ei se ole niin vakavaa, jos ei ole vielä mitään rytmiä/jos ei poika nuku/nukahda omaan sänkyyn etc" Eli suorittaminen hävisi ja tilalle tuli rento asenne, että kyllä ne kaikki aikanaan. Ja kuten Vaakamom sanoi, yhden on saanut pidettyä hengissä ja järjissään, niin kyllä ne loputkin menee. Oma lapsuuteni oli hyvin turvallinen ja onnellinen ja samaa haluan tarjota omille lapsilleni. Loppujen lopuksi ei lapsi tarvitse kuin rakastavat äidin ja isän, jotka ovat läsnä ja joita aidosti kiinnostaa lapsi ja hänen asiansa ja tiedon siitä, että syli on lähellä kun sitä tarvitsee. Ja toki perushoivan. MIelestäni tämä aika vaan tekee äitiydestä suorittamista, äitiydestä on tullut kamalaa vertailua, kuka tekee parhaiten ja uhrautuu eniten. Muiden ratkaisuja arvostellaan hirveästi, itse olen törmännyt siihen Antonin kanssa. Pitkää imetystä, perhepetiä yms. on ihmetelty ja arvosteltu. Toivottavasti ymmärsitte mitä tarkoitan



Ja vielä Miirun iltapala kysymys: Anton syö leipää/jogurttia/rahkaa/hedelmiä/elovenan kauramurojagurttiin ja rahkaan sekoitan kaura/ruis leseitä tai weetabixiä.



Tulipahan romaani, nyt siivoamaan ja iltapäivä teelle =)



Mareila+Anton

Vierailija
8/30 |
13.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kotiuduimme juuri Jorvista..Tässä pikaset kuulumiset..

Meillähän olisi ollut sovittu sektio maanantaina,mutta neiti päätti toisin eli perjantai iltana alkoi supparit koventua ja päätin lähteä aamuyöstä lauantain puolella Jorvissa käymään näytillä.Pelkäsin,että lapsivettä tihkuu..Sain siellä suppareita poistavaa lääkettä,joka tehosi hurjat 1,5h..Sen jälkeen supparit vaan voimistustu ja leikkauspäätös tehtiin la aamuna 10 jälkeen..Pari tuntia odoteltiin ja kärsittiin jo todella kipeistä suppareista..Neiti näki päivänvalon la 9.9 klo 13.14..Pituutta neidillä oli 50cm ja ja painoa 3780g vaikka viikkoja oli vain 38+2...

Eli neiti oli tosiaan hieman hätähousu ja halusi oman synttäripäivän ei kelvannut sama kuin äidillä..

Itse olen toipunut hyvin ja nyt aletaan totuttelemaan elämään vaavin ja taaperon kanssa.

Heini on ainakin toistaseks ottanut pikkuneidin hyvin vastaan,tosin nähnyt hänet vasta sairaalassa..Nyt vielä päikkäreillä,joten jännityksellä odotan,että hän herää ja näkee,että olen kotiutunut.



Mutta nyt on mentävä,kirjottelen lisää jossainvaiheessa..



Terkuin:Kuningascobra,Heini-neiti ja Rusina 4pv

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/30 |
13.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuningaskobralle ja perheelle ONNEA PIENESTÄ VAALEANPUNAISESTA NYYTISTÄ



Mareila+Anton

Vierailija
10/30 |
13.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

koko Kuningascobran perheelle!!



t. Ompunäiti ja Laura

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/30 |
13.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai tänne ne kaikki naiset menneet on..

No, eipä ole kyllä pitkiin aikoihin tullut itellä tänne kirjoteltuakaan.



Ensiks: onnittelut cobralle typystä!

ja onnittelut myös masunkasvattajille!!



Sitten, moni viittasi edelliseen keskustelu ketjuun, niin tokihan se piti käydä lukemassa läpi (ja siinä olikin urakkaa ihan kivasti..) Niin vastailen samalla vielä gallupiin, joka siellä oli:

t u t t i: ei ole ollut ollenkaan käytössä (ei vauvanakaan huolinu..)

p u l l o: sen sijaan on käytössä, edelleenkin. Juo kyllä myös nokkamukista silloin tällöin, mutta " taikamukeista" on ne venttiilit hävinny aikoja sitten johonkin, joten välillä ongelmana on liian vuolaasti tuleva juoma. Mutta positiivista on, että poika on alkanut juomaan myös kylmää maitoa!! jes!! ei tartte aina olla lämmittämässä..tosin välillä se ei kelpaa, vaan sitä roiskitaan ihan muualle kuin suuhun..

n u k a h t a m i n e n: Nukahtaa itsekseen, tosin maito/vellipullon kera.

o m a - h u o n e: itseasiassa nyt reilun viikon on nukkunut omassa huoneessa, tässä tietokone huoneessa..

s y ö m i n e n: No just tässä pari viikkoa sitten ihmettelin, että mikä kumma on kun mikään ruoka ei kelpaa. Poika vaan käänsi päätä pois kun yritin antaa ruokaa.. ja välillä ihan kiukutteli (nälkä varmaan siis oli) kunnes sitten tajusin: hän haluaa syödä itse!!! Ja johan alkoi taas ruoka uppoamaan! :)



nyt tietty unohtu, mitä piti kirjotella. Mutta tässä ainakin vähän meidän kuulumisia. Että täällä ollaan vielä.. (ja vauvakuume EI vaivaa..) Mutta kieltämättä nyt on alkanu itellä olo helpottaa sen verran, etten menis vannomaan, etteikö KOSKAAN enää.. ;)



Nolaana+pojat

Vierailija
12/30 |
13.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuningaskobralle SUUREN SUURET onnittelut!! Ihanaa että kaikki meni hyvin! Kerrohan sitten mitä Heini on tykännyt uudesta asukkaasta =)



Mareila, tosi mukava kuulla että lisäsi leikkaus onnistui ja että kaikki näyttää hyvältä!!



Nolaana, minä olen usein miettinyt että miten teidän kolmikolla siellä sujuu! Ilmeisesti siis ihan hyvällä mallilla elämä =)



Meille ei -yllätys yllätys - kuulu eilisen jälkeen mitään uutta. Yksi asia mikä Amandassa " ärsyttää" (jos saan näin ikävästi asian ilmaista, ymmärtänette kuitenkin mitä tarkoitan...) on että hänellä on oikeasti niin hirvittävän kova ääni. Tavallinen itkukin on korvia raastavaa ja desibelit on varmaan häikäisevät. Kun A itkee ja kiukkuaa ulkona niin tuntuu että koko kaupunki raikaa ja ihmiset kääntyvät katsomaan ihan järkyn näköisinä että onks toi ihan terve. Tänään kun tarhassa A kaatui pyllylleen ja päätti että se sattui niin itki taas aivan mahtavalla äänellä. Kaikki lapset pysäyttivät tekemisensä ja tuijottivat suunnilleen suu auki meidän pikkuista kunnes osa heistä laittoi kädet korville ja alkoi kirkua että apua, viekää tuo pois täältä. No, mä veinkin nopeasti pois mikä aiheutti että en ehtinyt ihan kunnolla sanoa meidän pojalle hei ja (siksi?) oli ollut itkunen tänään... Paska äiti - taas!



Kertokaapa muutkin mitkä teidän pienokaisissa on niitä vähän vähemmän ihailtavia puolia!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/30 |
13.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

juu, Amanda puhuu kyllä paljon, mutta voin lohduttaa että siinä vaiheessa kun raivari on tullakseen niin ei ole mitään väliä osaako lapsi puhua vai ei ;-) Puhuminen on minusta tietysti ihan ylisulosta mutta toisaalta ei se vielä tässä vaiheessa niin tärkeää ole, tarkotan siis sitä että kun puhe muodostuu lähinnä sanoista " sattuu" tai " anna leipää" niin tuollaiset asiat vielä pystyy ymmärtämään ilman sanojakin. Toki se helpottaa hieman että A suoraan sanoo sen leipää kun että osottaa kaappiin ja pitää ääntä mutta aika nopeasti sitä varmasti ymmärtää lastaan vaikka sanoja ei paljoa vielä olisikaan. Olipas sekavaa...

Vierailija
14/30 |
13.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ekanakin onnittelut kaikille vauvan saaneille ja niitä osottaville..



Me oltiin reissussa ja sitten kun palattiin niin tietty tulimme miehen kanssa sairaaksi..

mutta on mulla hyviäkin uutisia, meiän mira oppi kävelemään tuolla lomareissulla.. :)

ja mä sain töitä tossa alkuviikolla.. nytten hommataan sitten hoitopaikkaa..



toisaalta on kiva päästä välillä ihmisten pariin, mutta en haluaisi jättää miraa hoitoon.. :) ja pelottaa että miten neiti suhtautuu kun joutuu eroon musta, kun ei hyväksy edes miestä hoitamaan, vaan itkee (täyttä kurkkua) koko ajan minkä ollaan erossa... ggggggggrrrrrrrr... vinkkejä miten rauhoittelen omaa mieltä että teen oikein....

mutta eiköhän se tästä..



meilläkin omapäisyyttä riittää ja jos ei jokin mene niin kuin neiti tahtoo niin huuto on valtava...

hyvä esimerkki oli kun käytiin hakemassa eilen postista paketti, niin kun joutu jonottamaan niin mirahan ei viihtynyt.. otin sitten syliin.. saatiin sitten ne paketit.. mutta neitipä ei halunutkaan enää rattaisiin..

mentiin ulos ja ihasteltiin ihmisiä..

kun aloin laittamaan väkisin rattaisiin niin huuto oli järkyttävä...

2 tyttöä kattoi vieressä ja naureskelikin että ei tainnu mennä niin kuin lapsi halusi.. ei paljon naurattanu...



sitten galluppiin..

tutti on käytössä... tuntuu olevan taas tärkeä, jossain vaiheessa oli jo pelkkä unitutti, mutta nytten en kyllä ala viemään pois tuttia, kun kerta hoidonkin aloitus tulee..



pullo: juo kaikkea muuta nokkamukista muttei maitoa, joten maito menee pullosta.. tähän toivon tulevan muutosta kun hoito on saatu aloitettua.. (siis ei samaan syssyyn vaan sitten vähän myöhemmin)



nukahtaminen: nukahtaa itekseen, mutta vieressä täytyy olla...



omaa huonetta ei ole vielä, kun mira heräilee vieläkin sen 2-5 krt yössä...

nytten ainakin vaivaa hampitten tulo, teki 3viikon sisällä 4 hammasta, ja lisää tulossa.



syöminen: välillä syö ihan hyvin, välillä ei..... en ota enää tosta mitään stressiä, ei se nälkään kuole ruokapöydän ääressä.. ;)



ja puhetta miraltakin tulee ihan kivasti, mutta kuten kent sanoi niin jos raivarit otetaan niin ei todellakaan puhu mitään ymmärrettävää...

kyllä tosiaan helpottaa pienissä asioissa, mutta ei mitenkään ihmeesti... mira osaa meinaa sanoa: äittä, kiitti, hauva=koira, ammuu=lehmä, auprr=auto, iti=isi, leipä, kakka, kukka, aku=aku ankka, ruokaa, pis=pissi,anna ja ihhaa=heppa.. olikohan nyt vielä jotai, nuo nytten tuli mieleen.



mutta lähen vielä surffaaamaan kun kerran kerkeän.. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/30 |
13.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

On täytyny kyllä kulua jo kohta puoli vuotta, kun oon viimeks tänne kirjottanu. Tai siis sillon tais huhtikset pinoutua vielä tuolla vauva-puolella, joten niin kauan on mun viime pinoutumisesta. Msn:n puolella onki tullu nykyään kirjoteltua vähän useemmin.



Ihanaa, kun niin monelle Huhtihippuselle odotetaan tai on jo saatu pikkusiskoa/-veljeä. Suurensuuret onnittelut kaikille!!! :) Täällä on yritetty saada vauvaa jo muutaman kuukauden ajan, ei vaan meinaa tärpätä. :( E kun sai alkunsa heti vaikka ei edes yritetty saada vauvaa, ni pistää vähän mieltä matalaksi, kun tää toinen antaaki näin odottaa itseään. No, kai tälläkin on tarkoituksensa. Vauva tulee sitten, kun sen aika on.



Eemelin kuulumisia:

Täällä oliki ollu jotain gallupia



1) Onko hipulla viela tutti ?

Tutti hylättiin jo noin puolivuotiaana.

2) Juoko viela pullosta?

Pullostakin luovuttiin alle vuoden ikäisenä, nyt pikkumies juo itse ja useimmiten ihan tavallisesta juomalasista.

3) Nukahtaako itsellaan?

Itsekseen nukahtaa omaan sänkyyn. Joskus voi tulla kausia, esim. kipeenä, että äitin tai isän täytyy hetki olla vieressä ennen kuin omaan sänkyyn uskalletaan yksin jäädä, mutta useimmiten kyllä nukahtaa ihan itekseen.

4) Nukkuuko omassa huoneessa?

Kesän alusta on nukkunu omassa huoneessa (eli meidän kaksion makuuhuoneessa ja äippä&isukki nukkuu siis olkkarissa..). Noin kuukausi sitten siirrettiin poitsu pinniksestä lasten sänkyyn ja tänä iltana sitten eka kerta kävi se mitä oon pelännyki eli E tippu sängystä. Ei onneks käyny mitään, huutoa kesti minuutin tai kaks. :(

5) Syoko itse lusikalla/haarukalla?

Syö itse ja päiväkodissa ainakin sujuu ilmeisesti oikein hyvin, kotona välillä on niitä päiviä, ettei mikään suju, mutta yleensä syö kyllä hyvin ihan ite.



Päiväkotiin E meni hoitoon kesäkuun alussa. Hyvin on poitsu viihtyny! Aamulla ei edes katso meihin päin, kun sanotaan heipat, vaan vähän saattaa vilkuttaa, jos muistaa. :)



Kävelemään E oppi kunnolla 1v3kk ikäisenä ja nyt juoksennellaan jo aikast varmoin askelin. Vauhti on hurjaa, etenki jos silmiin osuu jotain mielenkiintosta, minkä luokse täytyy heti kipittää kovaa kyytiä.



Sanoja tuntuu tulevan koko ajan lisää ja meillä kanssa toistellaan paljon. Auto (=aa-to), mopo, hauva, kissa, mummi, pappa, kiitos (=tii-toss), vettä, anna, kato, potta, kukka, vaippa, heippa, heihei, avaa (jos vaikka ovi kiinni saattaa huutaa avaamaan).



Tähän hätään en kyllä muista pitikö jotain muutakin kirjottaa. Kaikille toivotan mukavaa syksyn jatkoa, voikaa hyvin! =)



S ja E 17.4.05

Vierailija
16/30 |
14.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Väsyttää, väsyttää, väsyttäää. Mikähän meidän koko perheeseen on mennyt, ollaan kaikki oltu tosi väsyneitä koko viikon. Helkakin on aamuisin nukkunut niin pitkään, että se on pitänyt herätellä hoitoon. Pitää kattoo, että jos tämä jatkuu, niin pitää varmaan aikaistaa nukkumaanmenoa. Kumma homma sikäli, että se on nukkunut nyt paljon enemmän kuin vielä puoli vuotta sitten, päiväuniakin se nukkuu pari tuntia.



Kiva kun Kent kysyi suoraan, mikä hippusessa ärsyttää :) Siis kun ei oikein kehtaa myöntääkään (paitsi omalle miehelle), että tietyt asiat omassa lapsessa ärsyttää tosissaan. Mua ärsyttää Helkassa jatkuva venkurointi, esimerkiksi ruokapöydässä ja rattaissa. Me otettiin syöttötuolista (triptrapista) turvakaarikin pois, että jos se vähän hillitsis riekkumista, kun ei ole niin paljon tukea. Mutta piipmarjat, puolivälissä ruokailua alkaa vääntyily, kääntyily, seisomaan pyrkiminen, jalkojen pöydälle nostelu, pöydälle makaamaan pyrkiminen jne jne. Rattaissa se viihtyy yleensä jos mennään tarpeeksi lujaa, mutta heti jos pysähdytään alkaa kieppuminen ja venkoilu ja kiljunta. Kaupassa sama homma ostoskärryissä ja autokärryissä... Huoh, ja sitten tulee niitä katseita muilta ihmisiltä, tiedättehän. Välillä kans ärsyttää se, kun Helka ei puhu mitään vaan osoittaa tahtomisensa kiljumalla, työpäivän jälkeen välillä tuntuu että pää poksahtaa niistä desibeleistä.



Mitähän piti vielä. Ai niin, suorittamisesta. Mulla on sellanen ongelma, että kotona osaan ottaa asiat aika rennosti ja tuntuu, että osaan olla ihan hyvä ja johdonmukainen kasvattaja. Mutta ihmistenilmoilla sitten on kaikki toisin... Eilen käytiin vanhempi¿lapsi-jumpassa, jota veti Helkan päivähoitotäti, mulle tuli tosissaan suorituspaineita, kun kakru kieppuu puolapuissa ja varastoissa, kiiljuu kaarella kun otan sen pois. Voi tuskanhiki. En osaa välttää ajatusta, että mitähän ne minustakin oikein ajattelee, kun en saa muksua kuriin... Hävettää kans kun Helka on purrut meidän naapurinpoikaa hoidossa niin, että poikaparalla on molemmissa poskissa hampaanjäljet! Eihän se silleen mun vika ole, että kyllähän hoidossa niiden pitäis vahtia ettei kakrut telo toisiaan, ja tietysti me ollaan kotona aina tiukasti kielletty kaikki mätkiminen jne. mutta kyllä mulle silti tulee sellanen olo, että mun vika.



Mutta nyt kahvitauolta palaveeriin.

Vierailija
17/30 |
14.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt nopsaan pientä jutustelua =)



KOVA ÄÄNI on meisänkin pojulla ja sitä käytetään, karjuntakohtauksia on vaan noin miljoona päivässä, eli edelleen on Anton tosi itkuinen ja vaativa varsinkin kotona, ulkona viihtyy hyvin. Mutta aamut ja illat on tuskaa, kun pitäisi laittaa esikoiselle ja Antonille aamupalaa ja hakea vaateet, järjestellä ja niin edes päin, kun toinen roikkuu lahkeessa ja huutaa.



Mikä hippusessa ärsyttää, ehkäpä eniten se, kun póju ei viihdy juuri MISSÄÄN. Kaupassa kiivetään kärryissä seisomaan, kahvilassa/ravintolassa venkoillaan ja säntäillään,kotona syöttötuolissa, rattaista koitetaan päästä pois ja karjutaan, kun ei onnistu. Ja ikuinen karjuminen ja lahkeessa roikkuminen. Muuten ihana aurinkoinen poju on, mutta nuio kaksi asiaa nyppii ja raskaasti.



Juuh, nyt ei muista, mitä oli kommentoimaassa, mutta palaan taas =)



Mareila+Anton

Vierailija
18/30 |
14.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihanaa, nukuin juuri tunnin ja Laurakin onneksi jatkoi uniaan, vaikka havahtuikin jo hetkeksi. Täälläkin on iskenyt päälle v ä s y m y s. Olen ihan puhki lounaaseen mennessä, joten päikkärit ovat enemmän kuin tervetullut paussi päivään!



Vaikka olen pitänyt Lauraa aika vilkkaana tapauksena, huomaan nyt, että hän taitaakin sittenkin olla rauhallisemmasta päästä. Tsemppiä venkoilijahippusten äideille, voin kyllä kuvitella että sellainen ihan tosiaan ärsyttää. Olen muuten myös, kuten Errj kirjoitti, huomannut että ihmisten ilmoilla jännittää aika paljon se, miten L sattuu käyttäytymään ja miten sitten itse toimin. Bussimatkat on hyvä esimerkki. Mutta sitten toisaalta, luulisin että valtaosa ihmisistä ei ehkä edes kiinnitä huomiota siihen, jos pikkulapsi vähän riehuu tai ei jaksa olla paikallaan tai hiljaa - sehän on kuitenkin ihan normaalia ja ymmärrettävääkin! Sitten on erikseen ne mielipideosastolle kirjoittelijat.. : )



Laurassa ärsyttää tällä hetkellä ehkä eniten se, että olen hänen rauhoittumislelunsa öisin. Laura siis rauhoittaa itsensä hypläämällä minun huuliani...ihan oikeesti, se on melko rasittavaa. Vähän aikaa sitten rituaaliin kuului myös (Lauran) sormien työntäminen (minun) kurkkuuni, mutta enää hän ei onneksi pyri suuni sisäpuolelle... En tiedä mistä toi on saanut alkunsa, ja tiedän että sen pitäisi loppua! Joskus vaan laiskottaa kun tietää, että kieltämällä tulee kunnon keskiyönraivarit. Toinen ärsyttävä juttu on koiran vesikupilla läträäminen, mutta sekin on jo tainnut vähän vähentyä.



Nyt mä taidan lopetella, sillä tuolta kuuluu heräilyn ääniä. Palataan taas!



Ompunäiti

Vierailija
19/30 |
14.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Errj ja Mareila, NIIN tuttua tuo venkoilu. Missään ei Amandakaan pysy paikallaan, ja siihen liittyen tuleekin nämä mun suorituspaineet, siis nimenomaan ihmisten ilmoilla. Kauppareissun yritän tehdä niin nopsaan kun mahdollista koska tiedän että on onni jos saan Amandan pysymään kärryissä 5 minuuttia suhteellisen rauhallisena. Tosin hänen pitäisi saada kaikki kaupan hyllyltä. Rattaat on kauhun paikka ja ylipäätään kaikki paikat missä täytyy olla paikallaan... Sitten alkaa se kuvailemani _kovaääninen_ mielipiteen ilmaisu. Ja tosiaan, kotona mäkin otan ihan isiisti mutta mulla on sellanen tosi tyhmä juttu että vaikka tavallaan kolme lasta tuo itsevarmuutta äitinä niin sitten kun lähes aina minkä tahansa reissun aikana ainakin yksi keksii kiukutella niin tuntuu että kaikki ihmiset ajattelee että " tuon siitä saa kun pitää hankkia monta lasta ja sitten niitä ei osaa ollenkaan kasvattaa" ! Minulle todella tulee tuo tunne tosi usein... Siitä tulikin mieleen että mies oli eilen kenkäkaupassa meidän esikoisen ja keskimmäisen ja esikoisen kaverin kanssa (jottei vaan olisi liian vähän lapsia) niin meillä oli kotona ikkunat kiinni ja kuulin jo parkkipaikalta - joka on suhteellisen kaukana talosta - miten meidän keskimmäinen raivosi! Tuli karjuen pää punasena kotiin, oli kuulema raivostunut kauppakeskuksen hississä kun ei saanut painaa nappia ja skitsonnut sitten koko kotimatkan.



Ompunäiti, mä luulen että tuo huulen räplääminen on juuri se vaihe kun Laura on unen ja valvetilan välimaastossa (aikasemmin kun Mugskab puhu siitä eroahdistusitkusta juuri tuossa nukahtamisvaiheessa). Meillä keskimmäisellä ja Amandalla on tapana juuri sillon kun kuvittelen että ovat nukahtamassa, tunkea käsiään minun tai mieheni alle. Se on siis todella kiusallista ja ärsyttävää kun kynnet nipistää ilkeästi ja muutenkin kun se käsi työnnetään selän alle kun makaan esim selälläni. Ja kun idea ei ede tunnu olevan se että haluisivat pitää käden mun selän alla vaan se tunkeminen. Toinen nukahtamishetken mukava rutiini Amandalla on että pitää kädestä kiinni mutta ei KOSKAAN löydä sitä hyvää asentoa vaan omalla pienellä kädellään rämplää mun kättä, haluaa että pidän kiinni, rimpuilee kätensä sitten irti, sitten taas itkua tuhertaen ottaa mun käden ja on jotenkin kauhean levoton. Kunnes yhtäkkiä lopettaa kun on nukahtanut.



Ai joo, errj:lle piti vielä sanoa että muistan kun meidän esikoinen oli tarhassa joskus purrut parasta kaveriaan tosi kovaa olkapäähän. Onneksi olimme ystäviä tämän äidin kanssa joten asia tuli ihan luonnollisesti puuhuttua läpi ja kaverin äiti sitten selitti meidän lapselle miksi niin ei saa tehdä (vaikka kyllähän se sen tiesi...)



Lopuksi vielä että kiva kun on taas " uusia" vanhoja huhtiksia tullut mukaan!!

Vierailija
20/30 |
14.09.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Mun kaveri kertoi, että niiden lapsella oli ollut sellainen nukahtamisjuttu, että sen oli pitänyt saada nyplätä mun kaverin otsatukkaa :) Ja jos kaveri oli yrittänyt estää, niin siitä oli tullut ihan kamala huuto. No, kaveri oli sitten ostanut kaupasta mahdollisimman pitkäkarvaisen nallen - ja kas, se olikin kelvannut otsatukan korvikkeeksi, kun kaveri oli laittanut nallen hiustensa tilalle kun lapsi oli aloittanut nypläämisen.



Mutta mistähän Ompunäiti keksis huulten korvikkeen...?