Lue keskustelun säännöt.
Riitaa aikuisena äidin kanssa taas :( Pettynyt äitiini
14.02.2015 |
Mitä voin tehdä, kun tajusin omien lasteni saannin myötä, että olen pettynyt äitiini? Siksi omien lasteni myötä, että näin asian vihdoin, lapseni eivät liity riitaan mitenkään. Olen siis tästä pettymisestä äidilleni todella vihainen, oliko pakko satuttaa minua?
En haluaisi sulkea yhteyttä äitiin, mutta hän ei aio muuttua, eikä tajua olleensa ilkeä minulle. Eikä mulla olisi hänen puolestaan myöskään oikeutta olla häneen pettynyt, eikä ainakaan näyttää sitä hänelle.
Ajatella, että kun mä olin pieni hänellä ei ollut mitään ongelmia näyttää omaa pettymystään minuun (ja isääni) minulle. Hän ei ole vain huomannut, että pettymyksen osoittaminen minuun on a) totta ja b) satuttanut minua.
Meillä on nyt hirveä riita tästä asiasta.
Jos mä olisin omia lapsiani kohtaan samanlainen kuin mun äiti mulle niin joutaisin alimpaan helvettiin.
Kommentit (35)
Hyvä, että olet terapiassa. Se on hidasta, tiedän, mutta koeta jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vieläkin satuttaa kun äitini sanoi ollessani kolmekymppinen, että ainoastaan epänormaaleilla ihmisillä ei ole vakituista työpaikkaa kolmekymppisenä. Sain vakituisen paikan kuukausi sen jälkeen kun olin laskenut äitini uurnan hautaan. Ajattelen niin, että suuret ikäluokat eivät osaa asennoitua nykypäivän työelämään vaikka osittain vittuiluna kommentin otinkin. Ei liittynyt varmaan itse asiaan, mutta sainpa kerrottua.
Kummallisinta on, että kun olen käyttäytynyt äitiäni kohtaan kuin hän olisi roskakori (se oli siis tiedostamatonta aluksi, mutta sitten tajusin, että näinhän se on ja jo, ei hyvä) niin hän on vastaillut mulle sähköpostiin siis sellaisa robottimaisia, asiallisia mutta minua täydellisesti tajuamattomia vastauksia, joissa lopuksi loukattuaan minua kylmällä lähestymistavallaan toivottelee hyvää ystävänpäivää tms sontaa.
Mieleeni tuli, että ehkä rooli on hänelle jotenkin luontainen (mutta taatusti vahingoittava)? Tuli mieleeni, että onkohan hän toiminut noin omien vanhempiensa kanssa sodan jälkeen. Kun hänelle antaa olet roskakorini -kohtelua, hän ei menetä hermojaan.
Äiti parka. Mutta en jaksa tuollaisen robotinkaan kanssa pitää yhteyksiä, jonka vastauksesta puuttuu inhimillisyys ja lämpö. Hän ei oikeastaan edes vastaa siihen, mistä hänelle puhutaan, siis ensin kun hänelle laittaa jostain mielipahastaan avauksen, (nyt kun olen siis koittanut suhdettani häneen selvitellä) sitten minä hermostun ja kaadan vihani häneen kuin roskikseen.
Ap
Siis tarkoitan tällä lainatulla lauseella, että hän on ehkä ollut omille vanhemmilleen roskakori.
"Mieleeni tuli, että ehkä rooli on hänelle jotenkin luontainen (mutta taatusti vahingoittava)? Tuli mieleeni, että onkohan hän toiminut noin omien vanhempiensa kanssa sodan jälkeen. Kun hänelle antaa olet roskakorini -kohtelua, hän ei menetä hermojaan."
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 16:00"]
Mutta hyvä, nyt voin sanoa äidilleni, että minua kehotettiin keskustelupalstalla olemaan pitämättä yhteyttä häneen, eli pitäisin muuten, mutta sain tällaisia neuvoja, eli että muutkin ihmiset ovat ihan sitä mieltä, ettei mun kannata, en vain minä. Koska jos mä haluan hänestä eroon olen kuulemma joku hirveä vajakki, joka ei ansaitse ystäviä. Mutta teistä ilmeisesti omasta äiditään saa erota ja ansaitsee silti muita ihmisiä? Äitini mielestä ero hänestä = ero ihmisyydestä ja yhteydestä kaikkiin. Sille on kai niin kova paikka, kun joku näyttää, että ei nyt mennyt ihan putkeen toi sun "hyveellinen" (äidin oma mielipide itsestään) toimintasi.
Kieltämättä olen vuosien myötä katkeroitunut, eikä mua haittaa satuttaa äitiäni oikein kunnolla - kuten hänkin on tehnyt mulle, vaikka se onkin väärin.
Sori "äiti"!!!!
Ap
[/quote]
Katkeroitumisella vahingoitat vain itseäsi, lapsesikin saavat siitä osansa. Mitään iloa tai hyötyä tai hupia sinulle ei ole tuosta katkeruudesta. Jos lapsuus oli paska äidin takia, nouse yläpuolelle. " Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus." Mulla oli todella paska lapsuus, mut siitä pääsee yli. Älä siirrä paskaa eteenpäin. Voithan näyttää äidillesi tämän keskustelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 16:22"]
Hyvä, että olet terapiassa. Se on hidasta, tiedän, mutta koeta jaksaa.
[/quote]
Kiitos. Joku varmasti kauhistuu käytöstäni enkä koitakaan väittää että olisin hyvä mutta mieltäni auttaa todella paljon kun joku ymmärtää ja se tsemppaa mua. Ehkä osin siksi tein koko tämän roskakoriavauksen. (Enkä nyt sitten paapata äidilleni.) Siksihän tää palsta (osin) on.
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 16:41"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 16:00"]
Mutta hyvä, nyt voin sanoa äidilleni, että minua kehotettiin keskustelupalstalla olemaan pitämättä yhteyttä häneen, eli pitäisin muuten, mutta sain tällaisia neuvoja, eli että muutkin ihmiset ovat ihan sitä mieltä, ettei mun kannata, en vain minä. Koska jos mä haluan hänestä eroon olen kuulemma joku hirveä vajakki, joka ei ansaitse ystäviä. Mutta teistä ilmeisesti omasta äiditään saa erota ja ansaitsee silti muita ihmisiä? Äitini mielestä ero hänestä = ero ihmisyydestä ja yhteydestä kaikkiin. Sille on kai niin kova paikka, kun joku näyttää, että ei nyt mennyt ihan putkeen toi sun "hyveellinen" (äidin oma mielipide itsestään) toimintasi.
Kieltämättä olen vuosien myötä katkeroitunut, eikä mua haittaa satuttaa äitiäni oikein kunnolla - kuten hänkin on tehnyt mulle, vaikka se onkin väärin.
Sori "äiti"!!!!
Ap
[/quote]
Katkeroitumisella vahingoitat vain itseäsi, lapsesikin saavat siitä osansa. Mitään iloa tai hyötyä tai hupia sinulle ei ole tuosta katkeruudesta. Jos lapsuus oli paska äidin takia, nouse yläpuolelle. " Koskaan ei ole liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus." Mulla oli todella paska lapsuus, mut siitä pääsee yli. Älä siirrä paskaa eteenpäin. Voithan näyttää äidillesi tämän keskustelun.
[/quote]
Mun äiti uskoakseni loukkaantuisi syvästi jos näyttäisin. Haukun häntä netissä! Herranjumala!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai jos ei se loukkaisi, että puhun hänest anonyyminä netissä loukkaisikaan niin se loukkaisi, kun saan varovaista tukea täältä. Äiti haluaisi, että kaikki vastaajat olisivat minua vastaan.
Katkeruus syö vain sinua itseäsi. Kaikilla ei ole ymmärtäväistä ja tukevaa äitiä, näin se vain on. Mitä nopeammin asian hyväksyt sen nopeammin olosi parantuu. Suurin osa äideistä on varmasti tehnyt parhaansa niillä eväillä mitä heillä on ollut. (Tietenkin myös poikkeuksia on.) Kun tajuaa itse olevansa vain lenkki sukupolvien ketjussa, niinkuin kaikki edellisetkin sukupolvet, huomaa että jokainen kantaa taakkaa minkä on edelliseltä polvelta saanut. Samalla tajuaa että voi itse muuttaa omalta kohdaltaan asioita, sitä miten kohtelee omia lapsiaan. Hyväksyntää on turha hakea sellaisilta, jotka ei sitä tule kuitenkaan antamaan. Parempi on elää omaa elämäänsä ja nauttia sen tuomista iloista, sullahan on omia lapsiakin! Jätä tuhoava katkeruus pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kaikki kamala aloittajan elämässä äidin syytä? Jos on, syytä jatkaa terapiaa ja jättää äiti välillä rauhaan. Vaikka kuinka olisi paska.
Miksi kolmikymppinen tytär edes loukkaantuisi äitinsä kommenteista? Vanhoilla ihmisillä on erilaisia ajatuksia, ei siitä tarvi välittää.
Täällä myös yksi reilu kolmekymppinen, jolla on äitisuhde solmussa.
Mun äitini on täydellinen esimerkki marttyriäidistä. Todella vaikea lapsuus oli hallitsevan marttyyrin varjossa, paljon asioita on jotka vituttaa vieläkin vuosikymmenien jälkeen. Olen niitä käsitellyt terapiassa, mutta en tarpeeksi.
Nykyään on ihan ok välit, ehkä jopa hyvät välit äitiin. On tukena ja turvana sekä on todella hyvä mummo lapsilleni. Mutta, vaikeita asioita mun lapsuudesta on ihan turha ottaa puheeksi, marttyrinrooli menee välittömästi päälle ja se raivostuttaa. On kuvaavaa, että näen joskus unia, jossa pahoinpitelen äitiäni ja isääni todella aggressiivisesti.
En todennäköisesti aio yrittää puida näitä asioita äitini kanssa enää, se ei johda mihinkään. Hänellä itsellään oli todella vaikea lapsuus, yritän ymmärtää häntä. Kaikki me tehdään virheitä lastemme kanssa, jotkut enemmän ja toiset vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempihan se olis, mutta en osaa enää iloita edes mistään. Sekin täytyy oppia. Olen elänyt niin kauan pää painuksissa. Melkein tekee mieli ihan luovuttaa. Ihan samaa paskaa elämä kuitenkin vain on. Eipä mulla tässä elämässä enää mitään ilon aiheita ole. Kärsimisen aiheita vaan. Ehkä olen elossa kärsiäkseni jotta äitini ei tartis kärsiä yksin. Joskus tulee mieleen, että ilkeät vanhemmat oikeasti ajattelee noin vaikkakin se toki on alitajuista. Ei suoda lapselle sitä mitä itsellä ei ole.
Olisin nyt tarvinnut, että äiti alkaa kohdella mua kunnioittavasti. Millä perusteella ansaitsen kunnioitusta jos en saa sitä ensin minut tänne synnyttäneeltä? Jos omien toimieni perusteella vain, niin en sitten ansaitse. Olen niin katkera ja katkerana en tee niin kuin kuuluisi, että en koe, että minun kuuluisi saada kunnioitusta.
Noidankehä. Vituttaaaaaaaa
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 17:08"]
Onko kaikki kamala aloittajan elämässä äidin syytä? Jos on, syytä jatkaa terapiaa ja jättää äiti välillä rauhaan. Vaikka kuinka olisi paska.
Miksi kolmikymppinen tytär edes loukkaantuisi äitinsä kommenteista? Vanhoilla ihmisillä on erilaisia ajatuksia, ei siitä tarvi välittää.
[/quote]
Miksi sinäkin tunnut loukkantuvan minun kommenteistani? Ihmisillä on erilaisia ajatuksia, ei siitä tarvitse välittää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 22:15"]
Ap, et kuulosta terveeltä. Voi olla, että sinulla on hyviä syitä - ainakin omasta mielestäsi - olla katkera äidillesi, mutta tuollaiset kostopuheet ja kaiken äitisi käytöksen tulkitseminen negatiivisesti kertovat, että et ole henkisesti vakaa. Hae apua, ja pidä etäisyyttä äitiisi, oman ja äitisi takia.
Sanot olevasi nelikymppinen, joten et sinä enää voi syyttää kaikesta pahasta äitiäsi. Et, vaikka hän olisi ollit Perkeleestä seuraava pahuusasteikolla, mistä tietysti ei edes ole kysymys. Sinä olet varmasti asunut jo yli puolet elämästäsi omillasi, ja perustanut oman perheenkin. Syntipukin etsiminen on inhimillistä, muttei kovin hedelmällistä. Kun et ota omasta elämästäsi vastuuta, et koskaan paranekaan.
[/quote]
Joo en tosiaan ole ihan terve, mutta eilen oli myös harvinaisen huono päiväkin kun tänne purkauduin. Sekin auttaa prosessissa, kun välillä vain kertakaikkiaan höyryää kaiken ulos ihan maksimilla, antaa tuntua, mille tuntuu. Se, että voin henkisesti huonosti johtuu mielestäni kyllä pitkälti äidistä, mutta se millaisia valintoja olen tehnyt ei, ellei sitten taas ajatella, että valintoja toki värittää äidin käytös minua kohtaan ja valintoihin vaikuttaa se olo, mikä minulla on.
En vain tiedä, mistä ottaisin omassa elämässäni vastuuta? Paitsi että olen terapiassa ja se on kyllä hyvää tällä hetkellä, mutta hidasta. Eli siitäkö? Tunteistani kai pitäisi ottaa vastuuta ja mitä tunnekuohuissani teen. Se on välillä tosi vaikeaa, kun pelkästään vituttaa niin saatanasti. Esim. äiti sai eilen todella vihaisia viestejä s-postiin minulta. Niissä ei kuitenkaan ollut mitään, mitä hän ei olisi tehnyt minulle kun mä olin pieni. Siis huudon ja raivoamisen ja vihan tasolla. En jaksa olla rakentava äidin kanssa, kun se(kään) ei johda mihinkään. Ainoa kunnon järkevä vaihtoehto on siis irtipäästäminen.
Se ei ole se mitä toivon, mutta siihen on kai pakko mennä. Se mitä toivon on ihan toisenlainen äiti. Rakastava ja tajuava.
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.02.2015 klo 16:15"]
Mitä jos menisit terapiaan? Tollaset kostopuheet kuulostaa siltä että saattas olla paikallaan.
[/quote]
Olen jo. Mutta se on hidas prosessi anyway.