Kuuluuko mielestäsi tuntemattomia ihmisiä tervehtiä?

Syksyllä pääkaupunkiseudun ulkoilureitillä tuli vastaan täysin tuntematon, joka tervehti. Se oli mielestäni liikaa enkä edes vastannut, koska kävelin juuri ylöspäin melko jyrkkää ja pitkää ylämäkeä, jota tervehtijä lompsi alaspäin. En ollut edes käynyt kyseisellä ulkoilureitillä aikaisemmin. Siinä ylittyi mielestäni jo se raja, että tervehtimisestä tuli pelkkää veetuilua, kun toinen tuntematon kävelee hengästyneenä jyrkkää ylämäkeä.

Tervehdin kerrostalon saman rapun kulkijoita ainakin jos he ottavat katsekontaktia, mutta en muiden rappujen asukkaita. Asun talossa jossa asukkaita vaihtuu usein. Työpaikalla riippuu tilanteesta, tervehdinkö naamatuttuja koska en halua häiritä muiden työskentelyä.

Naapureita satunnaisesti, on muutama naapuri, jotka eivät tervehdi itse tai vastaa tervehdykseen niin jätän heidät väliin aina. Työpaikalla itse tervehdin vain niitä, jotka tunnistan. Tosin jos joku pitää mulle ovea auki tai itse pidän jollekulle oven auki niin silloin tervehdin myös tuntemattomia. Toki vastaan jos joku minua tervehtii vaikka olisi tuntematonkin.

Suomalaisessa kulttuurissa ei kuulu, kaikissa muissa kuuluu. Suomi on maailman huonoin maa, jos tykkää kommunikoida selvänä muidenkin kuin niiden kanssa, jotka on tuntenut lähes koko elämänsä ajan.

En tiedä kuuluuko, mutta minä kyllä tervehdin. Tosin minua pidetäänkin vähän outona.

Edesmennyt professori Matti Klinge tervehti aina hississä tuntemattomiakin kanssamatkustajiaan.

Yksilökohtaista. Ei ole huonoa käytöstä olla tervehtimättä. Nyökkäisin. Ei jutteluita.

Saman kadun varrella asuvia en tervehdi, oman taloyhtiön asukkaita tervehdin. Jos tietäisin toisen olevan samassa firmassa tervehtisin, jos joku toimistotalo jossa paljon firmoja en tervehtisi, paitsi jos tietäisin hänen olevan aulapalvelussa töissä. Kyllä se aina riippuisi kokonaiskuvasta laajemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ison rakennuksen hississä saatan tervehtiä.

Hissipieru sulattaa jään

Mistä tällasia ihmisiä sikiää?

Asun pikku taajamassa. Kyllä täällä on esimerkiksi metsäpolulla tapana tervehtiä vastaantulevaa vaikka ei tuntisikaan. 

Jos huvittaa. Ja takaisin on kohteliasta tervehtiä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellinen kysymys. Kuuluu vai ei kuulu. Pitäisikö tähänkin olla joku sääntö? Onko tervehtiminen muka vaikeaa? Patikoidessa tulee tuntemattomia vastaan, tottakai tervehditään. Menet virastoon, pankkiin tai mihin tahansa jotain asiaa hoitamaan, tottakai tervehditään. Isoissa firmoissa tervehditään pitkillä käytävillä kaikkia tiesi nimen tai ei. Tervehtiminen ja kiitoksen sanominen on nykyään mennyt olemattomaksi. Kotona, päiväkodeissa eikä peruskoulussakaan opeteta enää minkäänlaisia käytöstapoja. 

EIhän ihmiset nykyään lähetä joulukorttejakaan, muista nyt puhumattakaan. Syntymäpäiviä ei huomioida ellei heitä lahjo järjestämällä juhlat. Muistamisista ei kiitetä. Ihan ihmeelliseksi on mennyt, kai nää on nyt niitä ensimmäisiä "vapaan" kasvatuksen hedelmiä, eli kasvattamatta jätettyjä. Ankeaksi on maailma mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, ettemme ole yksin oikein mitään. Tämä yhteiskunta toimii sen ansiosta, että jokainen tekee osansa. Siispä ollaan ystävällisiä ja huomioidaan toiset.

En minä ainakaan tarvitse ketään. Ei ole hyvä olla niin riippuvainen muista.

Täällä maaseudulla tuttujen ja tuntemattomien tervehtiminen on suorastaan maantapa. Eli kyllä kuuluu.

Pienellä paikkakunnalla osataan käytöstavat, on mukavaa tervehtiä kaikkia. Helsingissä asuin työn vuoksi 9 vuotta, en tuntenut ketään koko kerrostalossa ja pidettiin vajaaälyisenä jos oli hyvät käytöstavat.

Metsäpolulla tulee tervehdittyä kun kapealla polulla kuitenkin jompikumpi antaa tilaa toiselle.

Rappukäytävällä tervehditään vaikka ei kaikkia tuntisikaan.