Lue keskustelun säännöt.
Palstan mielenterveysongelmaiset!
13.02.2015 |
Pärjäilettekö? Itselläni on ollut hankalaa, mutta alkaa helpottaa. Elämä alkaa näyttää todella hyvältä. En edes uskonut tämän olevan mahdollista. Mun elämä on ollut suoraan sanottuna hirveää ihan alusta tähän asti, mutta niin sieltä kuopasta vain pääsi ylös. On mulla vielä opettelemista tässä normaalielämässä, mutta hiljaa hyvä tulee. Sinnitelkää tekin siellä! Ansaitsette hyvän elämän. :) Sairastuminen ei ole oma vika. Toisille niin vain käy. Antakaa armoa itsellenne ja muistakaa, että sitä aina kuvittelee olevansa pahemmin loukussa huonoissa oloissa kuin onkaan. Antakaa myös itsellenne aikaa.
Elämässä "menestyminen" on mulle aivan samantekevä asia nykyisin. Tärkeintä on olla hyvä ihminen, auttaa toisia ja olla satuttamatta ketään, ellei ole pakko (joskus on pakko sanoa "ei"). Muu on aika samantekevää. Mä olen yhä monella tavalla ns. vammainen, mutta entä sitten? Musta ei koskaan tule mitään menestyvää uraohjusta, mutta se ei sulje pois elämästä nauttimista. Yliopisto-opintojen keskeytyminen oli mulle todella kova pala, mutta mä olen oppinut määrittelemään menestyksen toisin.
Halusin vain sanoa jotain positiivista, koska kaikkialta tulvii kaikenlaisia ennakkoluuloja ja syytöksiä. :) Pitäkää huolta itsestänne!
Kommentit (12)
Olipa kaunis kirjoitus :) Kiitos pärjäilen tällä hetkellä ihan mainiosti. Kiva kuulla, että sinäkin :) Sairastuin nuorena kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Sairaus on vaikea-asteinen minulla ja joudun syömään aika paljon lääkkeitä elääkseni normaalia elämää. Muunmuassa psykoosinestolääkitystä. Olen sairastanut muutaman psykoosin ja olin pitkään sairaalassa.
Nykyään opiskelen ja olen löytänyt elämäni miehenkin :) Mulla on hyvä, säännöllinen hoitosuhde psyk.polille ja saan kaiken tarvittavan avun.
Mukavaa illanjatkoa sulle! N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että voit hyvin! <3 Täällä toinen joka ei uskonut koskaan voivansa näin hyvin mitä nyt voin. Onneksi tässä maassa saa apua, ja siitä olen todella kiitollinen. :)
En pärjäile, koska julkisella puolella mielenterveyspalvelut ei toimi, jos ei itsellä ole voimia tapella itseään hoitoon.
Ihan niinkuin mun kirjottamaa. :) Hienoa, että sulla menee nyt hyvin. Onnea vain sunkin elämään. :)
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 19:57"]
Olipa kaunis kirjoitus :) Kiitos pärjäilen tällä hetkellä ihan mainiosti. Kiva kuulla, että sinäkin :) Sairastuin nuorena kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Sairaus on vaikea-asteinen minulla ja joudun syömään aika paljon lääkkeitä elääkseni normaalia elämää. Muunmuassa psykoosinestolääkitystä. Olen sairastanut muutaman psykoosin ja olin pitkään sairaalassa.
Nykyään opiskelen ja olen löytänyt elämäni miehenkin :) Mulla on hyvä, säännöllinen hoitosuhde psyk.polille ja saan kaiken tarvittavan avun.
Mukavaa illanjatkoa sulle! N28
[/quote]
Kiitos. Hienoa, että sullakin pyyhkii hyvin. :) Toivoa on vaikeassakin tilanteessa. Mulla on toivottavasti pahin takanapäin. Saan onneksi aika paljonkin apua kaikenlaiseen. Vielä pari vuotta sitten en olisi pystynyt uskomaan, että tulee parempi aika, että voin elää niin, etten vain halua kuolla. En nähnyt mitään valoa missään ja se oli ollut sitä samaa lapsesta asti, niin kauan kuin muistan. Edelleen tuntuu ihmeelliseltä, että olen oletettavasti selvinnyt. Toivoa on. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 19:58"]En pärjäile, koska julkisella puolella mielenterveyspalvelut ei toimi, jos ei itsellä ole voimia tapella itseään hoitoon.
[/quote]
Minun ei ainakaan tarvinnut tapella itseäni hoitoon. Minulle itselleni ehdotettiin hoitoa ja sitä myös sain. Ja kaikenlisäksi ilmaiseksi. Olenkin siitä ikuisesti kiitollinen. Eli kyllä ne palvelut toimii. Tai sitten minulla on käynyt vain tuuri?
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 20:05"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 19:58"]En pärjäile, koska julkisella puolella mielenterveyspalvelut ei toimi, jos ei itsellä ole voimia tapella itseään hoitoon. [/quote] Minun ei ainakaan tarvinnut tapella itseäni hoitoon. Minulle itselleni ehdotettiin hoitoa ja sitä myös sain. Ja kaikenlisäksi ilmaiseksi. Olenkin siitä ikuisesti kiitollinen. Eli kyllä ne palvelut toimii. Tai sitten minulla on käynyt vain tuuri?
[/quote]
Mullakin kävi varmaan tuuri. YTHS:ltä en juuri saanut apua aikanaan, mutta julkiselta sitten. Pääsin mukaan kuntouttavaan toimintaankin ja se on tuonut toimintakykyä takaisin. Oletko ilmoittanut avuntarpeesi selvästi? Mua ei vuosiin oikein otettu tosissaan, vaikka olin todella huonossa kunnossa. Olisi pitänyt ilmaista itseäni selvemmin ja olla jämäkämpi. Mulla oli jatkuvasti sellainen olo, että mun uskottiin liioittelevan. Totuutta ei olisi pitänyt koittaa pehmittää. Olisi pitänyt vaan kertoa tarkkaan, millaista elämäni on, pitää vaikka jotain päiväkirjaa kaikesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla voisi kai mennä huonomminkin. Unettomuus vaan kovin vaivaa.
Kiitos kirjoituksestasi, ap.
Olen ahdistunut ja toistuvasti masentunut epävakaa nainen. Olin viimeksi osastohoidossa uutena vuotena kun ahdistus räjähti käsiin, mutta onneksi löytyi vihdoinkin lääke, joka sai sen kuriin aika hyvin. Nyt ahdistuneisuus on vähentynyt selvästi, mutta hypomania vaivaa ajoittain ja nukkuminen on haastavaa. Masennus on kaverina varmaan ikuisesti, on ollut niin raskas elämä ja traumaattisia kokemuksia, jotka tulevat usein uniin vaikka en haluaisi ajatella niitä ollenkaan.
Mutta...näillä mennään. Olen saanut muuton myötä todella hyvän lääkärin ja hoitajan, jotka pitävät minua sinnikkäästi sairaslomalla eivätkä edes yritä tyrkätä työkkäriin, turhaa se olisikin. Edellinen kunta oli sitä mieltä, että mt-potilas voi mennä toimeentulon takia ilmoittautumaan työttömäksi...olen VÄHÄN eri mieltä!
Odottelen tässä ensi kuussa alkavaa päiväosastojaksoa ihan positiivisin fiiliksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella ikävä kuulla, että kaikki eivät ole saaneet oikeanlaista apua :(
Minut lähetti työterveyslääkäri psykiatrian poliklinikalle ja siellä olen käynyt säännöllisesti jo 9 vuotta. Ensin vuosikaudet kerran viikossa hoitajalla, nykyään riittää parin viikon välein :) Lääkärille pääsee aina kun tarvitsee. Ilmeisesti minun asuinkunnassani hyvä tilanne julkisella. Olen ollut kuntoutustuella nyt vuodesta 2007 ja opiskelen hitaasti, mutta varmasti, omaan tahtiini aikuislukiossa. Lääkäri ei ole hirveän vakuuttunut työhönpaluustani aivan lähiaikoina, mutta itse toivoisin olevani jo jonkinasteisesti työelämässä ensi syksynä :) Sairastan myös syömishäiriötä ja se tuntuukin olevan tällä hetkellä taas suurempi ongelma kuin kaksisuuntainen. Siitä en luule parantuvani ihan lähiaikoina, sairastuin ensimmäisen kerran anoreksiaan jo 12-vuotiaana, mutta helpottaa kun pääsee juttelemaan ammatti-ihmisen kanssa :) Kelan tukemaa terapiaa on mulle haettu 2 kertaa mutta Kela on katsonut minut liian sairaaksi siihen. Enkä kyllä enää edes haluaisi. Mulla on mukava ja osaava omahoitaja jonka kanssa keskustelusta hyödyn.
Mutta elämä rullailee eteenpäin ihan mukavasti kaikesta huolimatta! :) Luulen, että pahin on jo takana.
N28
Minä en saanut omalääkäriltä lähetettä psykiatrille/psykologille, vaikka pyysin, koska en halunnut sairaslomaa. Ilmeisesti muutaman työhakemuksen laittaminen on osoitus siitä, että ei tarvitse hoitoa. Kaikki tämän hetkiset oireet, masennuksen pitkä kesto ja vaikea elämäntilanne sivuutettiin. Hyvä että edes jossain pääsee hoitoon, kotikunnassani mielenterveystoimiston palvelut on tarkoitettu vain psykoosisairaille, muut jätetään hoitamatta.
:)