Onko sinun pienellä lapsella päiviä jolloin kiukuttelee koko ajan kaikesta?
Leikki-ikäisellä lapsellani on välillä päiviä, jotka ovat aamusta saakka pelkkää kiukuttelua, uhmaamista ja tottelemattomuutta, tavaroiden heittelyä ym. Monesti taas päiviä jolloin mitään tällaista ei ole vaan on hyväntuulinen koko päivän. Olen yrittänyt selvittää mistä nämä huonot päivät voisi johtua koska ne on sietämättömiä sekä meille aikuisille mutta selvästi myös lapselle itselleen.
Niitä ei edellä huonosti nukuttu yö, ei liian tapahtumarikas edellinen päivä, ei liian vähäisen huomion saamisen päivä, syökin aivan normaalisti huonojen päivien aamuna (loppupäivän sitten kiukuttelee ja temppuilee ruoan kanssa).
Onko muilla tällaista? Mistä lähtisin etsimään syytä missä vika? Lapsi itse ei osaa yhtään sanoa.
Kommentit (23)
Onhan noita joskus, harvoin kyllä.
Yleensä siellä taustalla on jotain mitä lapsi ei osaa selittää tai edes muista selkeästi. Mieli on niin ihmeellinen.
Kuka on sinulle sanonut, että koko ajan on kivaa?
Ei tarvitse etsiä vikaa. Lapsessasi ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Lapsesi kokee olonsa turvalliseksi seurassasi kun uskaltaa näyttää negatiivisetkin tunteensa ilman menettämisen- tai hylkäämisenpelkoa.
Minulla on 5 lasta, joista kolme jo aikuisia ja kaksi teinejä. Ja jokaikinen heistä on myös kiukutellut vastaavalla tavalla lapsena. Turvaa ja syliä kiukutteleva lapsi kaipaa ❤️
Kyllä on, paitsi lapseni ovat jo paljoin vanhempia. Se kuuluu lapsuuteen ja kasvamiseen, että aina tasaisin väliajoin tulee huonoja kausia etenkni lapsilla, joiden perustemperamentti ei ole aurinkoinen ja iloinen. Jos lapsia on useampia, jollakin on aina jokin huono kausi menossa. Uhmaiän lisäksi meillä on lapsilla ollut huonoja kausia 6v, 8v, 10-11v, 13-16v. Kausien sisällä on parempia jaksoja ja huonompia jaksoja, jolloin kiukkuisuusaste vaihtelee.
Lastenkin elämä on aika rankkaa. On kasvamiseen liittyviä haasteita, kaveriongelmia, kouluun liittyviä ongelmia, jaksamiseen ja harrastuksiin liittyviä asioita, sisarussuhteet voivat välillä olla murroksessa jne.
Leikkimälläkö sinä ajattelit opettaa niitä negatiivisten tunteiden käsittelyä? Huonot päivät on kuin kakalla kävisi. Jokaisen arkea.
Taisin selittää asiani epäselvästi. Meillä saa kiukutella ja kokea negatiivisia tunteita, tietenkin ja tietenkin tiedän ja ymmärrän että ne kuuluvat ikään. Mutta pointtina oli sellaiset kiukkupäivät jolloin aivan kaikki on aivan koko ajan huonosti ja pelkkää turhautumista, kiukuttelua ja tottelemattomuutta, pelkkää huutoa yksittäisistä leivänmuruistakin. Lapsi selvösti kärsii itse. Siksi yritän etsiä syytä näille kiukkupäiville, jotta voisin auttaa lasta. Yksittäiset kiukkukohtaukset on ihan eri asia, en tarkoita nyt niitä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Taisin selittää asiani epäselvästi. Meillä saa kiukutella ja kokea negatiivisia tunteita, tietenkin ja tietenkin tiedän ja ymmärrän että ne kuuluvat ikään. Mutta pointtina oli sellaiset kiukkupäivät jolloin aivan kaikki on aivan koko ajan huonosti ja pelkkää turhautumista, kiukuttelua ja tottelemattomuutta, pelkkää huutoa yksittäisistä leivänmuruistakin. Lapsi selvösti kärsii itse. Siksi yritän etsiä syytä näille kiukkupäiville, jotta voisin auttaa lasta. Yksittäiset kiukkukohtaukset on ihan eri asia, en tarkoita nyt niitä. Ap
Niin entä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin selittää asiani epäselvästi. Meillä saa kiukutella ja kokea negatiivisia tunteita, tietenkin ja tietenkin tiedän ja ymmärrän että ne kuuluvat ikään. Mutta pointtina oli sellaiset kiukkupäivät jolloin aivan kaikki on aivan koko ajan huonosti ja pelkkää turhautumista, kiukuttelua ja tottelemattomuutta, pelkkää huutoa yksittäisistä leivänmuruistakin. Lapsi selvösti kärsii itse. Siksi yritän etsiä syytä näille kiukkupäiville, jotta voisin auttaa lasta. Yksittäiset kiukkukohtaukset on ihan eri asia, en tarkoita nyt niitä. Ap
Niin entä sitten?
Ai mitä entä sitten? Entä sitten että yritän keksiä syytä lapsen todella huonoille päiville jotta voisi auttaa häntä paremmin?
Ap
Kyllä teini-ikäinenkin saattaa kiukutella koko päivän
Mulla ei ole lapsia mutta koen itse ihan aikuisenakin samanlaisia kiukutus-päiviä, liittynee hormoneihin. Lasta voinee auttaa tunnetaitojen säätelyn opetuksella, siis ihan normi kasvatuksella. Tunnetilan käsittely helpottaa vuosien myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin selittää asiani epäselvästi. Meillä saa kiukutella ja kokea negatiivisia tunteita, tietenkin ja tietenkin tiedän ja ymmärrän että ne kuuluvat ikään. Mutta pointtina oli sellaiset kiukkupäivät jolloin aivan kaikki on aivan koko ajan huonosti ja pelkkää turhautumista, kiukuttelua ja tottelemattomuutta, pelkkää huutoa yksittäisistä leivänmuruistakin. Lapsi selvösti kärsii itse. Siksi yritän etsiä syytä näille kiukkupäiville, jotta voisin auttaa lasta. Yksittäiset kiukkukohtaukset on ihan eri asia, en tarkoita nyt niitä. Ap
Niin entä sitten?
Ai mitä entä sitten? Entä sitten että yritän keksiä syytä lapsen todella huonoille päiville jotta voisi auttaa häntä paremmin?
Ap
Haluat sille jonkun diagnoosin?
On meillä samanlaista, lähinnä tuolla 6-vuotiaalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin selittää asiani epäselvästi. Meillä saa kiukutella ja kokea negatiivisia tunteita, tietenkin ja tietenkin tiedän ja ymmärrän että ne kuuluvat ikään. Mutta pointtina oli sellaiset kiukkupäivät jolloin aivan kaikki on aivan koko ajan huonosti ja pelkkää turhautumista, kiukuttelua ja tottelemattomuutta, pelkkää huutoa yksittäisistä leivänmuruistakin. Lapsi selvösti kärsii itse. Siksi yritän etsiä syytä näille kiukkupäiville, jotta voisin auttaa lasta. Yksittäiset kiukkukohtaukset on ihan eri asia, en tarkoita nyt niitä. Ap
Niin entä sitten?
Ai mitä entä sitten? Entä sitten että yritän keksiä syytä lapsen todella huonoille päiville jotta voisi auttaa häntä paremmin?
Ap
Haluat sille jonkun diagnoosin?
What? Miten niin? En mitään sen suuntaista sanonut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin selittää asiani epäselvästi. Meillä saa kiukutella ja kokea negatiivisia tunteita, tietenkin ja tietenkin tiedän ja ymmärrän että ne kuuluvat ikään. Mutta pointtina oli sellaiset kiukkupäivät jolloin aivan kaikki on aivan koko ajan huonosti ja pelkkää turhautumista, kiukuttelua ja tottelemattomuutta, pelkkää huutoa yksittäisistä leivänmuruistakin. Lapsi selvösti kärsii itse. Siksi yritän etsiä syytä näille kiukkupäiville, jotta voisin auttaa lasta. Yksittäiset kiukkukohtaukset on ihan eri asia, en tarkoita nyt niitä. Ap
Niin entä sitten?
Ai mitä entä sitten? Entä sitten että yritän keksiä syytä lapsen todella huonoille päiville jotta voisi auttaa häntä paremmin?
Ap
Niin sillä on huono päivä ja elätte sen mukaan. Ei kaikesta tarvitse numeroa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisin selittää asiani epäselvästi. Meillä saa kiukutella ja kokea negatiivisia tunteita, tietenkin ja tietenkin tiedän ja ymmärrän että ne kuuluvat ikään. Mutta pointtina oli sellaiset kiukkupäivät jolloin aivan kaikki on aivan koko ajan huonosti ja pelkkää turhautumista, kiukuttelua ja tottelemattomuutta, pelkkää huutoa yksittäisistä leivänmuruistakin. Lapsi selvösti kärsii itse. Siksi yritän etsiä syytä näille kiukkupäiville, jotta voisin auttaa lasta. Yksittäiset kiukkukohtaukset on ihan eri asia, en tarkoita nyt niitä. Ap
Niin entä sitten?
Ai mitä entä sitten? Entä sitten että yritän keksiä syytä lapsen todella huonoille päiville jotta voisi auttaa häntä paremmin?
Ap
Sinun se lapsesi pitäisi tuntea...
Laita nyt itsesi jäähylle. Kuulokkeet korville, kuppi kahvia ja sitten vaikka lapsen kanssa ulos.
Ei tuo rajoitu vain lapsiin. Tuota harrastaa aikuisetkin todella paljon ainakin parisuhteissa
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teini-ikäinenkin saattaa kiukutella koko päivän
No, kukapa ei kiukuttelisi.
On. Pienellä, koululaisella ja meillä aikuisilla. Lohduttaudutaan sillä, että huomenna on parempi päivä.
Aika ikäviä kommentteja.
Onko sinulla itselläsi huonoja päiviä? Todennäköisesti on, mutta osaat aikuisena käyttäytyä muita kohtaan asiallisesti. Lapsi ei osaa, koska se ei ole biologisesti mahdollista (aivojen kehitys kesken).
Miksi sinulla itselläsi on joskus huono päivä? Nukuitko huonosti, painaako mieltäsi huoli? Lapsella voi olla ihan sama juttu.
Lapsella on myös tarve kokea olonsa turvalliseksi. Että vanhempi ei hylkää, vaikka kokeilee rajoja. Sinun tehtäväsi on antaa turvaa, pitää kiinni rajoista (ei kuitenkaan liian jäykästi ja lapsen ikä ja persoona huomioiden). Ja auttaa lasta pääsemään yli rajoittamiseen liittyvistä pettymyksistä niin että hän saa kumminkin tuntea olevansa rakastettu ja tärkeä.
Eli jos vain hermo kestää, niin älä lähde mukaan vaan pysy empaattisena, turvallisena aikuisena. Joskus kuitenkin oma kuppi menee nurin ja sekin on ok. Lapselle on hyvä nähdä, että toiseen ihmiseen ei voi purkaa loputtomasti kaikkea. Toki siinä pitää muistaa ettei lasta saa rikkoa, vaan lapsen pitää olla riittävän turvassa koko ajan.
Lue Vesta-Linnea ja hirviöäiti -kirja. Jos lapsi ei jaksa sitä kuunnella, lue vain itse. Hyvää vertaistukea vanhemmalle hauskasti kuvitettuna.
Sillä on uhmaikä. Normaali ilmiö leikki-ikäisille.