Vetoomus päivähoidossa olevien lasten vanhemmille..

Tämän ei ole tarkoitus olla valitusvirsi vaan haluan tuoda suuren epäkohdan esille nykypäivän päivähoidosta. Päiväkodissahan pitäisi olla henkilökuntaa niin että yhtä hoitajaa kohden on 4 alle 3-v. tai 7 yli 3-v. Jotenkin kummasti päivähoidon päättäjät ovat kuitenkin keksineet miten näitä suhdelukuja voidaan sujuvasti kiertää.. Työskentelen itse päiväkodissa ja olen seurannut milloin ja miten pitkään kaikki kolme hoitajaa ovat yhtä aikaa lasten kanssa. Ensimmäinen hoitaja on yksinään töissä ensimmäisen tunnin ja tämän aikana saattaa tulla jo pitkälle yli 10 lasta hoitoon. meno tässä vaiheessa alkaa olla jo aikamoista. Viimeinen hoitaja tulee 2,5 tuntia myöhemmin kuin ensimmäinen. Kun iltavuorolainen tulee töihin lapset yleensä puetaan pihalle. Tällöin kaikki aikuiset ovat paikalla sen reilun puoli tuntia. Monesti aamupäivällä on kaikenlaisia palavereja tms ja ainakin paikkojen kuntoonlaitto päiväunia varten, koska avustavaa henkilökuntaa ei enää ole säästösyistä.

Seuraavan kerran kaikki aikuiset ovat yhtä aikaa lapsiryhmässä lounaalla ja päiväunien alussa kun lapset laitetaan nukkumaan. Lähes joka päivä on päiväuniaikaan palaveri, jos ei omalla ryhmällä niin sitten naapuriryhmällä jonne pitää mennä valvomaan päiväunia. Aikuiset ehtivät olla lasten kanssa noin 1,5 tuntia kaikki yhtä aikaa.

Välipalaan mennessä onkin monesti aamuvuorolaisen päivä täynnä ja kaksi jäljelle jäänyttä hoitaa lapset kahdestaan koko loppupäivän.

Eli yhteensä tavallisena päivänä lapsiryhmässä on kaikki kolme aikuista paikalla yhteensä noin 2,5 tuntia. On aika vitsit vähissä kun kurakeleillä pitää kahdestaan pukea 14-16 lasta. Ei se pukeminen sinänsä mutta huolettaa se mitä ne kaikki 12-14 ei-puettavaa lasta saavat aikaiseksi pukemisen aikana. Kuka valvoo näiden lasten tekemisiä kun hoitajat ovat kiinni puettavissa lapsissa? Ovat luovia ja keksivät vaikka mitä. Käyvät toisiinsa käsiksi, kiipeävät pöydille jne, kaikkea on nähty. Ja kaikesta on vastuu hoitajilla.

Te joilla on lapsia päiväkodissa ja näyttää siltä että on liian vähän henkilökuntaa, pyydän, laittakaa palautetta päiväkodin johtajalle, nostakaa meteli, vaatikaa avustavaa henkilökuntaa, tai edes lakisääteisten suhdelukujen noudattamista. Itse henkilökunta ei voi näin tehdä, kaikki pitää hoitaa hymyssä suin viimeiseen voimanrippeeseen asti. (Jos kirjoittaisin tämän omalla nimelläni saisi seuraavana arkipäivänä kutsun puhutteluun ja saisin huomautuksen, näin on tapahtunutkin joillekin.) Jatkuva riittämättömyyden tunne on raastavaa, vaikka miten paljon teet niin aina on tunne että pitäisi tehdä enemmän. Onneksi ihania pieniä hetkiä on välillä, päivittäin. Esimerkiksi kun päiväunilla muiden jo rauhoituttua voi viimeisen hereillä olevan lapsen ottaa kainaloon ja kuiskata korvaan että nyt nukutaan kultapieni ja sitten silitellä toinen uneen. Jos noita pieniä hetkiä ei olisi harva päiväkodissa työskentelevä enää jaksaisi kovin pitkään tehdä tätä työtä, niin tiukalle kaikki on vedetty. Itsekin suht pienten (alakouluikäisten) lasten äitinä ikävin asia on se että työpäivät imevät mehut niin pahasti ettei enää oikein rahkeet riitä omille lapsille niin paljon kuin haluaisi, ja olenkin miettinyt miksihän tässä oikein "isona" ryhtyisi... Ei voi olla niin että työpäivät ovat yhtä selviytymistaistelua niin että omalle elämälle ei enää riitä voimia. Tosin näin se taitaa nykypäivänä olla monilla muillakin aloilla.