Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte lapsettomuushoidoissa?
13.02.2015 |
Minulla menossa toinen IVF, alkionsiirto oli kaksi päivää sitten. Ensimmäisestä IVF:stä onnistuttiin josta yksi lapsi. Tämä toinen kerta on tuntunut paljon raskaammalle ja mietin koko ajan mitä järkeä tässä on. Olen niin väsynyt, olen niin lopussa, kuukauden sisällä olen käyttänyt yhdeksää eri lääkettä ja kokenut kivuliaan punktion, en pysty edes kävelemään pitkiä matkoja selkä suorassa. Töissä yritän jaksaa, mutta koko pää on yhtä sumua ja tekisi mieli vain olla yksin ja itkeä.
Miten te muut jaksatte tätä? Nyt tarvisi kyllä jotain vertaistukea tai hyviä vinkkejä miten ottaa itseään niskasta kiinni. En voi vaan luovuttaa, kun mies on niin lapsirakas ja hän haluaa vielä useammankin lapsen, ja olen hänelle luvannut että me yritämme kyllä. Itse olen vaan niin täynnä tätä rääkkiä.. Lapsenteko kestänyt mulla kaikkiaan 9v, hoitoja toki paljon vähemmän. Olen 27v.
Kommentit (2)
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:17"]
En tiedä miten jaksoin 5 punktiota ja yli 10 alkion siirtoa. Ainakin annoin tilaa huonoille tunteille, netin keskusteluryhmistä sain vertaistukea, pakottauduin tekemään kivoja juttuja, tein paljon töitä, joittei olisi aikaa ajatella hoitoja. Ja joskus vaan makasin sängyssä itkien koko päivän. Niin ne kuukaudet ja vuodet vierivät ja kaksi lasta saatiin. Kolmannesta salaa unelmoin, mutta taitaa unelmaksi jäädä :(
[/quote]
Kuulostaa niin rankalle! Siksi juuri mietin mikä järki tässä kaikessa on. Mietin, että miksi minun pitää hukata minun ainutkertainen elämä ainaisille lääkkeille, aikatauluille, rahanmenolle, kivulle ja pettymykselle, kelvottomuudentunteelle, vain jotta voisin jatkaa sukuani?
Olen yrittänyt keksiä uusia unelmia, mitätöidä asian tärkeyttä, mitätöinyt hoitojen negatiivisia puolia, olen itkenyt itsesääliä. Ne ajat kun ei ole ollut hoitoja meneillään ovat olleet niin hyvää elämää. Yritän nytkin ajatella, että ei tämä ikuisesti kestä, vielä tulee hoidottomia aikoja elämässä jolloin voi vain nauttia tuskan hedelmistä, ehkä.
Paljon onnea kolmannen tekemiseen teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten jaksoin 5 punktiota ja yli 10 alkion siirtoa. Ainakin annoin tilaa huonoille tunteille, netin keskusteluryhmistä sain vertaistukea, pakottauduin tekemään kivoja juttuja, tein paljon töitä, joittei olisi aikaa ajatella hoitoja. Ja joskus vaan makasin sängyssä itkien koko päivän. Niin ne kuukaudet ja vuodet vierivät ja kaksi lasta saatiin. Kolmannesta salaa unelmoin, mutta taitaa unelmaksi jäädä :(