luuleeko velat tosiaan että lapset ovat
Onnen este? Päinvastoin. Luulo ei ole tiedon väärti.
Kommentit (38)
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:57"]
Sehän on ihan yksilöstä kiinni, että onko lapsi rangaistus vai elämän ehjäksi tekevä asia. Itse en mitään parempaa osaa kuvitellakaan, kuin oma tytär ja poika, jotka olen onnekkaasti saanut. Kaverini taaseen ei saanut aborttia ja hajoaa päästänsä ainoan lapsensa kanssa ja minun onneni olisi hänelle kiirastuli. Mikä helvetti siinä on, että täällä lietsotaan väkisin vela vs. perheellinen kisaa. Onko se ap sinulta pois, että kaikki eivät pidä arkeasi päätä huumaavan ihkuna?
[/quote]
Nykyään kyllä kaikki haluavat saavat abortin, Suomessa siis. Ohis.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:53"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:52"]En luule. En vain tahdo lapsia, vaikka lapsista pidänkin. [/quote] No se on sun häpeäsi.
[/quote]
Ei, vaan sinun häpeä on olla noin helkutin typerä.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:52"]
Onnen este? Päinvastoin. Luulo ei ole tiedon väärti.
[/quote]
Luulevatko hevosettomat, että hevonen on onnen este? Talottomat, että talo on onnen este? Koirattomat, että koira? Vaimottomat, että vaimo? Rahattomat, että raha?
Päinvastoin! Luulo ei ole tiedon väärti!
[/quote]
Minulle koirattomalle koira ainakin olisi kamala riippa. Ja hevonen vielä suurempi. Jostain omakotitalostakin olisi paljon työtä huolta ja stressinaihetta. Vaimoakaan en kaipaa. Rahaton en ole, niin vaikea eläytyä, raha kuitenkin on välttämättömämpää nyky-yhteiskunnassa kuin nuo muut.
[/quote]
Ja monelle vapaaehtoisesti lapsettomalle se lapsi olisi kivireki, jota ei edes voi viedä löytöeläintaloon, myydä tai lopettaa kuten noita muita vaihtoehtoja.
miksi sitä on niin vaikea ymmärtää/hyväksyä?
Jos mulla olis lapsi ampuisin kuulan kallooni ja kuula kallossa ei voi olla kovin onnellinen. Onnellisempi toki kuin jos joutuis olemaan lapsen kanssa.
No, mulla ainakin työ sellasta että joskus menen aamuviideksi ja joskus pääsen töistä iltakymmeneltä, eli työajat olisi varmasti hankalia.
Harrastukset on aika epätasasin välein, esim nyt varasin lennot itävaltaan viikon päähän että pääsee laskemaan (tarkotus olla 2vk), ja mökki on varattu mulle ja kavereille Pyhältä keväämmälle.
Toinen harrastus on tietokoneet ja pelaaminen, ja en usko että lapsien hoitoa/niitten kanssa tekemistä tuonne väliin saisi mahdutettua :) (Usein kun tuun töistä pelaan loppupäivän ja illan)
Ja sitten voin todeta että rahatilanne ei olis niin hyvä jos olis lapsia, ja monia hauskoja juttuja pitees jättää pois.
Kummilasten kanssa (2 poikaa ja tyttö) tulee tehtyä kaikenlaista väh. kerran per kk, joten en myöskään ole lapsivihaaja.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 12:15"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:57"]
Sehän on ihan yksilöstä kiinni, että onko lapsi rangaistus vai elämän ehjäksi tekevä asia. Itse en mitään parempaa osaa kuvitellakaan, kuin oma tytär ja poika, jotka olen onnekkaasti saanut. Kaverini taaseen ei saanut aborttia ja hajoaa päästänsä ainoan lapsensa kanssa ja minun onneni olisi hänelle kiirastuli. Mikä helvetti siinä on, että täällä lietsotaan väkisin vela vs. perheellinen kisaa. Onko se ap sinulta pois, että kaikki eivät pidä arkeasi päätä huumaavan ihkuna?
[/quote]
Nykyään kyllä kaikki haluavat saavat abortin, Suomessa siis. Ohis.
[/quote]
Paitsi jos raskautta ei huomaa ajoissa. 12 rv on se raja, jonka jälkeen on oltava perustelut. Minulla ei ole ollut säännöllisiä kuukautisia syömishäiriöön sairastuttuani (15 v) joten kolmen kuukauden tauot ovat vuosia olleet aivan tavallisia. Samaten kehonkuvani on ihan vääristynyt ja näytän mielestäni painosta riippumatta aina siltä, että olen poksahtamaisillani raskaudesta. Vaa'at ja mittanauhat ovat lääkärin käskystä heitetty pois ja poukeudun löysiin tunikoiuhin ja ylisuuriin vaatteisiin, etten näyttäisi niin hirveältä.
Joskus olen miettinyt, että koskahan mahtaisin sen raskauden huomata. Testejä teen joskus.
Kyllä mä ymmärrän veloja ihan hyvin. Koskaan en ole ollut onnettomampi kuin pikkulasteni kanssa valvoessa ja huolehtiessa ja miettiessä, että mihin ihmeeseen mä oikein ryhdyin.
Toisaalta, nyt kun lapseni ovat isoja ( toinen 12v koululainen ja toinen aikuisiän kynnyksellä ), en koskaan ole ollut onnellisempi. Aivan ihania nuoria ja pitävät minutkin virkeänä ja nuorekkaana ja onneksi meillä on hyvät välit. Olen ensi viikolla lähdössä kolmistaan nuorten kanssa reissuun (mies jää kotiin töihin ) ja en malta odottaa, meillä tulee taas tosi hauskaa :)
Ihmiset on niin erilaisia, toiset ei halua lapsia ollenkaan, toiset haluavat vain vauvoja (esim. nämä tapaukset jotka tekevät heti uuden vauvan kun edellinen on jaloillaan ) ja eräät pitävät vain isoista lapsista. Ilmeisesti itse kuulun tuohon viimeiseen ryhmään, vauvat ja pikkulapset eivät mua edelleenkään innosta, mutta koululaiset on ihania ja niiden kanssa voi jo keskustella ja tehdä kaikkea kivaa.
Outoa, että jotain ihmistä kiinnostaa kysymyksenasettelu.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:04"]Nyt ei ihan auennu tämä. Velka on saatavaa useimmiten rahaa. Millä lailla ne saatavat ajattelee mitään. Mutta jos oli tarkoitus kysyä onko velkaisen järkevää tehdä lapsia. Niin sen päättäköön jokainen itse. Mielestäni lapsia ei pidä tehdä jos niitä ei ole varaa elättää. (tilanteet kyllä voi muuttua myöhemminkin). Lapsia tehdessä ei pitäisi ajatella että kyllä yhteiskunta tai joku muu tulee apuun taloudellisesti vaikka itsellä ei ole mahdollisuutta elättää lasta. Valitettavasti tämä on liian yleinen ajatusmalli.
[/quote]
Olet asian ytimessä!
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:56"]
Luuleeko ap että kaikki ihmiset ovat samanlaisia kuin hän?
[/quote]
No ei se luule. Älkää viitsikö ruokkia...
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:52"]
Onnen este? Päinvastoin. Luulo ei ole tiedon väärti.
[/quote]
Eivät luule,varmasti lapset tekevät onnelliseksi sellaiset ihmiset,jotka lapsia haluavat.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 12:13"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:52"]
Onnen este? Päinvastoin. Luulo ei ole tiedon väärti.
[/quote]
Luulevatko hevosettomat, että hevonen on onnen este? Talottomat, että talo on onnen este? Koirattomat, että koira? Vaimottomat, että vaimo? Rahattomat, että raha?
Päinvastoin! Luulo ei ole tiedon väärti!
[/quote]
Huoleton on hevoseton mies :)
[/quote]
..aivan huoleton akaton ;) .
Kuten jo monta kertaa sanottu, joillekin ovat. Kuten minulle. En voisi elää haluamaani elämää, jos minulla olisi lapsi. Siksi ei tulisi mieleenkään lasta hankkia ja vahinkoraskaus olisi kauhistus.
Ja kyllähän se välillä, itseasiassa aika useinkin, särähtää korvaan kun lapsia hankkineet jatkuvasti valittavat elämänsä kaameudesta. Itse olen mielestäni hyvinkin negatiivinen ja pessimismiin ja melankoliaan taipuvainen ihminen. Kuitenkin omat narinani ovat pientä verrattuna lapsia hankkineiden jatkuvaan itkuun siitä että joku on pielessä. Lapsi ei nuku tai se ei syö tai tarhassa tai koulussa menee huonosti ja koko ajan väsyttää ja ja ja...
Vrt. mulla on kissa. Miltä kulostaisi jos koko ajan selittäisin kuinka ottaa päähän ja on raskasta kun kissa pitää meteliä yöllä ja pudottelee tavarat pöydiltä ja naarmuttaa lattian ja hiekkalaatikon siivoaminen on raskasta ja ihan perseestä ja eläinlääkäriinkin meni just viissataa niin ei ole rahaa tehdä mitään eikä käydä missään ja että ärsyttää ne joka paikkaan leviävät karvat ja eilen se kissa oli kuopsuttanut kukkamullat lattialle ja puoli tuntia jouduin siivoamaan ja toissa viikolla se kissa oksensi uudelle itämaiselle matolleni. Ja koskaan en kissasta sanoisi mitään positiivista, aina vain tuota valitusta kuinka kissan takia väsyttää, kissa tekee elämästä kauhean vaivalloista, kissan takia ei voi lähteä reissuun eikä baariin, kissan takia ei ole varaa tehdä ikinä mitään.
Kuulostaisiko siltä, että kissa on elämäni suurin ilo ja onnellisuuteni lähde, että vasta kissan hankittuani ymmärsin mitä rakkaus on ja sain elämälleni tarkoituksen?
Itse ajattelin juuri niin noin 30 vuotiaaksi. Todellakin olin sitä mieltä että lapsi pilaisi elämäni enkä voisi olla koskaan enää onnellinen. Toisin kävi. Sain lapsen ja nyt tuntuu että vasta lapsen kanssa olen ymmärtänyt mitä todellinen onni itselleni tarkoittaa. Se on sitä pakahduttavaa rakkauden tunnetta mitä koen lapsen kanssa. Enkä ole nauranut näin paljoa koskaan elämäni aikana.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 15:57"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:52"]
Onnen este? Päinvastoin. Luulo ei ole tiedon väärti.
[/quote]
Eivät luule,varmasti lapset tekevät onnelliseksi sellaiset ihmiset,jotka lapsia haluavat.
[/quote]
Ei pidä kyllä paikkaansa.
Työnnänkö vauvaluukkuun testattuani että luulo oli tiedon väärti?
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 10:52"]
Onnen este? Päinvastoin. Luulo ei ole tiedon väärti.
[/quote]
Luulevatko hevosettomat, että hevonen on onnen este? Talottomat, että talo on onnen este? Koirattomat, että koira? Vaimottomat, että vaimo? Rahattomat, että raha?
Päinvastoin! Luulo ei ole tiedon väärti!
[/quote]
Huoleton on hevoseton mies :)