Miksi se on niin tärkeää hankkia oma perhe?

Koska pitää saada uusia veronmaksajia.

Yksinäinen ainakin ja jää paitsi todella paljosta. Toki huoliakin on vähemmän.

Koska suku on tärkeämpi kuin yksilö - itse en toki ajattele näin. Moraaliin tämäkin lopulta perustuu , kuten kaikki muutkin " totuudet", ei muuhun.

No jos ei jaksa edes hommata perhettä niin on hyvä jättää väliin. Se varsinainen perhe-elämä on lähinnä ainaista pyykkäämistä, siivoamista, kokkaamista ja joka asiasta jankuttamista.

Mielestäni perhettä ei ole miän pakko perustaa. Kun oppisi elämään niin mikä on itselle ok. Jäsenenä kuitenkin jossain yhteisössä on syytä olla, ettei erakoidu. Suosittelen työuraa.

Koska tämä on niitä "näin on aina tehty ja jos teet eri tavalla, et ole  normaali" asioita, eli yhteiskunta ja sosiaalinen paine pakottaa. Suurin osa sitten tyytyy johonkin eteen tulevaan ja siksi puolet avioliitoista päätyy eroon ja erolapsia on pilvin pimein kärsimässä.

Totta, että lapset kärsii eroista. Ehkei kaikille perheen perustaminen edes sovi.

Jos tuntuu, että et halua perhettä, jää hyvänen aika perheettömäksi. Ei meidän suvussa tai tuttava- tai ystäväpiirissä ainakaan katsota pitkään ketään sinkkua, oli minkä iläinen tahansa.

Ihmisen kuuluu olla sosiaalinen lauman jäsen. 

Luottamus sukupuolten välillä on kadonnut jonnekin

Ihminen on ensisijaisesti sosiaalinen laumaeläin. Evoluutiomme kannalta kyky muodostaa yhteisöjä, on tarkoittanut henkiinjäämistä tai kuolemista. Kun Homo Sapiens alkoi aikoinaan valloittamaan maailmaa, tarkoitti yksilön laumasta poissulkeminen sille lähes varmaa kuolemaa. Kyky sopeutua ja hakeutua yhteisöön on meillä nykyään geeneissä, koska se varmisti aikoinaan selviytymisen.

Nyt, kun lauman suojaa ei enää tarvita, on helpompi ja turvallisempi lähteä kulkemaan omia teitään.

Joillekin tuo turvan hakeminen on kuitenkin vielä voimakkaammin geeneissä kuin toisilla. Jos ihminen säilyy maapallolla voipa olla että tämäkin asia tulee vielä mullistumaan paljonkin.

Minäkin olen NGTOW :D :D :D 

Se merkitys tärkeydestä on esisijaisesti sinun oma kokemus asiasta.

Itse olen liki 50 mies ja minulla on useampi lapsi. Halusin aina lapsia ja onneksi sain. Lapset ovat itselleni se merkittävin asia elämässä ja ilon lähden. Kun lapset kasvaa niin omaa aikaa alkaa olla yhä enemmän.

Mutta jos ei lapsia ja perhettä halua, niin on hieno päätös olla niitä hankkimatta. Lapset tarvitsevat vanhemmiltaan paljon aikaa, rakkautta ja huolenpitoa. 

Miksi muut ei saisi haaveilla perheestä, vain koska se ei ole sinun juttu?

Ihminen on evoluutiossa kehittynyt sillai, että suvun jatkamiseen liittyvät jutut ja perheen (ihmisten normaali lisääntymisyksikkö) perustamiseen on voimakas taipumus. Ne harvat omituiset, joita homma ei ole kiinnostanut ovat jättäneet sitten lisääntymättä ja siksi perheen perustamiseen positiivisesti suhtautuneet geenit ovat lisääntyneet.

Miksi se on niin tärkeöä taivastella muiden unelmia ja tavoitteita? Se ei ole monelle tärkeää, että juuri sinulla olisi perhe. Lähestulkoon yhtään ketään ei kiinnosta onko sinulla perhettä tai edes kumppania. Ole hankkimatta jos ei kiinnosta. Kauhistele vaikka aikasi kuluksi sitä kuinka joillekin oma perhe on hirveän tärkeä. Ai kamalata kamalata.

Perheen voi määrittää eri tavoin. Mieluummin puhuisin nykyään omasta yhteisöstä kuin perheestä.

Toki esim. biologinen suku on tärkeä, mutta joskus siihen on pakko laittaa välit poikki oman mielenterveyden/turvallisuuden vuoksi.

Lapseton sinkku voi elää täyttä, ihanaa elämää, johon kuuluu paljon rakkaita ihmisiä. Joku tulee kuitenkin vänisemään, ettei ystävä ole sama asia kuin puoliso... eikä olekaan, eikä tarvitse olla. Tärkeitä ihmissuhteita voi olla monenlaisia.

Mutta noin yleensä ottaen, olisi hyvä edes jonkinlaisia ihmissuhteita pitää yllä, vaikka yksin viihtyisikin. Täysin yksin ei ihminen voi hyvin.

Useimmat ihmiset eivät halua asua yksin. On mukavaa kun töistä kotiin tullessa on kotona ihmisiä, joiden kanssa jutella, viettää aikaa ja nauttia elämästä. 

Ennen lapsia todella tarvittiin auttamaan töissä ja jatkamaan vaikkapa maatilaa ja kun kuolleisuuskin oli todella suuri niin lapsi tuli tehdä paljon.

Nythän tälle mallille ei ole enää tarvetta ja osa kokee lapset lähinnä "riesaksi".

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on evoluutiossa kehittynyt sillai, että suvun jatkamiseen liittyvät jutut ja perheen (ihmisten normaali lisääntymisyksikkö) perustamiseen on voimakas taipumus. Ne harvat omituiset, joita homma ei ole kiinnostanut ovat jättäneet sitten lisääntymättä ja siksi perheen perustamiseen positiivisesti suhtautuneet geenit ovat lisääntyneet.

Täähän on ihan höpöhöpöä. Teini-iässä heräävä seksuaalivietti on ihmishistoriassa päättänyt meidän puolestamme, että lapsia pääsääntöisesti tuli. Halusi tai ei. Luonto on ajanut tikanpojan puuhun.

Se mikä on yleistynyt geeneissämme on ollut äidin voimakas hormonimyrsky joka saa raskauden ja synnytyksen aikana äidin kiintymään lapseen. Näissä heikommat ovat laiminlyöneet lapsiaan ja lapsi mahdollisesti kuollut. Siksi lapsia halumattomastakin voi synnytyksessä kuoriutua ihan rakastava äiti.

Vasta moderni 1900-luvun yhteiskunta ehkäisyineen ja lapsettomuutta pikku hiljaa enemmän sietävine asenteineen alkaa viedä evoluutiota siihen suuntaan, että perheen perustamisen haluun liittyvät ominaisuudet ja geenit alkaa ehkäpä olla yleistymässä.

Itsekään en ole kokenut tarvetta tehdä itselleni omia ihmisiä ympärilleni. Olen lapsirakas, mutta en koe tarvetta omaan.

En määrittele elämääni pelkojen (entäs jos ja mitäs sitten) kautta, suurin osa mielenkiinnon kohteistani kohdistuu asioihin, ei ihmisiin ja koen elämän hyväksi ja täydeksi.

Näistä syistä en ainakaan ole vielä perheellistynyt mieheni kanssa.