Huh, nyt mäkin oon kuullu muutaman kerran etiäisiä. O_o

Minä en ole koskaan kuullut etiäisiä ja jotenkin nämä teidän kertomukset kuulostavat jopa pelottavilta. Teille, jotka kuulevat näitä usein, milloin ne alkoivat? Miten lähipiirinne suhtautuu niihin? Miten selitätte ne itsellenne? Eikö teitä pelota?

Psykoosi/Skitsofrenia?

Aivosähköinen häiriö tai normaali kuulohavainto, ei ole olemassa mitään etiäisiä. Vieläkö haette mörköjä vaatekaapista?

Olen (vaistonnut) saanut apua etiäiseltä jo lapsuudesta saakka. Kun puhuin siitä murkkuiässä isoäidille hän sanoi että kaikilla on se kyky. Mutta toiset tukahduttavat sen heti kättelyssä. Ja jos sen tukahduttaa eli kieltää niin se häviää. Se on meillä synnynnäisenä lahjana jo vuosituhansien takaa. Esi-isämme osasi vaistota säänvaihtelut, vihamieliset eläimet sekä muut vaarat jo kauan ennen tilannetta.

Kyseinen asia ei ole pelottava se on lahja. Jota kannattaa myös hyödyntää. Minulla ja sisarellani se toimii todella voimakkaana. Monesti alan soittaa hälle niin hän on jo puhelimessa. Kumpikin on samaan aikaan yrittänyt soittaa mutta kummallakaan ei ole kerinny hälyyttää. Samoin vaistoan heti jos hän sairastuu tai hälle tapahtuu jotain.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 09:50"]

Ihan normaalia on. Mä saan etiäiset aina mun miehestä: auton ääni, ovien paukahdukset, askeleet terassilla ja avain lukossa. Ja sitten samat äänet kun hän oikeasti tulee. Muista vieraista ei tule etiäisiä. Mummolassa (koillis-Suomessa) tuli etiäiset melkein kaikista vieraista (lähinnä auton ääni pihalla ja kolinaa kuistilla). Kahvi laitettiin tulemaan kun etiäiset tuli, niin oli valmista kun vieraat saapuivat. Näppärää siihen aikaan kun ei ollut kännyköitä.

[/quote]

Tämä oli ihan normaalia entisvanhaan, ainakin koillismaalla! :D Talvella kun ihmiset kulkivat hiihtäen (ei ollut teitä, eikä hevosellakaan umpihangessa noin vain menty), laitettiin kahvipannu porisemaan kun suksien suhina kuului ja sivakat nostettiin hirsimökin seinää vasten. Hetken päästä se vieraskin sieltä saapui.

Meillä näitä tapahtui tämän tästä, ihan normisettiä tuolla päin Suomea kasvaneelle, saamelaisjuuriselle ihmiselle. Yleensä etiäiset oli meidän perheessä isästä, äidille myös omasta isästään puolisonsa lisäksi. Minä saan näitä kun oma mies on tulossa kotiin: ovi avautuu ja suljetaan, avaimet kilahtavat pöydälle ja salkku kolahtaa lattiaan. Sitten tulee ihan hiljaista. Hetken päästä mies sitten tulee kotiin ja toistaa nuo samat äänet. :D

Kykynä minä tuota pidän, eikä siihen tarvitse kenenkään uskoa. 

Ihan normaalia on. Ihminen vain tietää (vaistoaa) asioita. Jotkut uskoo niihin ja toimii niiden mukaan toiset kieltää. Mieheni kielsi asian pitkään, mutta ei ole enään vuosiin kieltäny. Kun on itsekkin huomannut saman. Hän alkoi uskoa yhtenä yönä. Olin heränny noin yhden aikaan yöllä tunteeseen että joku läheinen kuoli. Oli tosi huono olo. Mieheni tuli puolentunnin kuluttua keittiöön ja sanoi että on niin outo tunne. Surullinen ja omituinen. Silloin sanoin miehelleni että soitaa heti sisarelleen. Hän soitti ja hänen sisarensa mies vastasi puhelimeen. Hänen sisarensa oli nukkunut pois (kuollut) puolituntia aiemmin.

Mieheni kertoi että hällä oli ollut koko edellisen päivän sellanen tunne että pitää soittaa siskolle mutta jäi sitten soittamatta. Keskustelimme hänen kanssaan ja nyt aina kun hällä on etiäinen (vaisto) jostain hän kertoo siitä minulle ja ottaa sen vakavasti. 

Kun niitä etiäisiä rupeaa sitten olemaan taajempaa, niitä nimitetään skitsofreniaksi. Tiedätte sitten.

Mulla kans etiäisiä. Oon nähny silmissäni tapahtumia vain hetkeä ennen tapahtumaa. Koristenorsun putoaminen, vesiämpärin kaatuminen, vaikka olen tiennyt varoa, en silti ole pystynyt tapahtumaa estämään. Samoin tiesin rappusia alas tullessani, että koiranpentu on syönyt silmälasini! Siellä ne olivat sohvalla rikki pureskeltuina. Samoin kerran, ennenkuin tiesin minulla olevan etiäisiä, oli pakottava tunne mennä koirien kanssa aamulenkille järven rantaan. Ihmettelin miksi, asia selvisi kun pääsin perille, pikkulintu oli jäänyt katiskaan ansaan! Pelastin ja talloin katiskan, jonka nielu oli jätetty auki. Vastaavanlaisin on muitakin. Eivät ole pelottavia, jotenkin hauskoja ja jänniä.

Onko sellainen ilmiö, joka tapahtuu ensin, mutta sen kuulee vasta jälkikäteen, takiainen?

Kyllä kuolleet hyvästelee ennen lähtöään. Mutta sitäkään moni ei usko. Minä tiesin että pojallani on asiat huonosti kun heräsin yöllä (tästä on jo 5v aikaa) Poikani asui toisella paikkakunnalla omassa asunnossaan. Yritimme yöllä soittaa hälle mutta ei vastannut. Yritimme saada jonkun hänen ystävistään käymään siellä mutta emme onnistuneet. Päätimme  että  lähdemme ajamaan hänen luokseen. Ennen kuin lähdimme tiesimme että häntä ei enään ole. Se tuli sellanen tunne kuin hän olisi käynyt meillä. Ajoimme hänen luokseen ja poliisit järjesti lukkosepän aukaisemaan oven. Hän oli saanut sairaskohtauksen ja kuollut petiin.

Oli jännää että kun soitimme poliisille niin hän sanoi että kannattaa vaistoa totella. Ja hän oli soittanut lukkosepän paikalle jo matkalla. Tämä poliisi sanoi että monesti hällä etiäinen toimii työssään ja siitä on ollut apua.

Ihan normaalia tää on. Mulla tää on ollu lapsesta saakka. Mutta eihän näistä puhuta työpaika kahvipöydässä tai muuallakaan. Moni ei usko kun ei ole ite kokenu. 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:31"]

Kun niitä etiäisiä rupeaa sitten olemaan taajempaa, niitä nimitetään skitsofreniaksi. Tiedätte sitten.

[/quote]

Saanko ystävällisesti kysyä, miksi spämmäät tähän ketjuun? Yleensä ihmiset joko uskovat johonkin tai sitten eivät usko. Maailmassa on miljoonia hinduja, jotka uskovat moneen jumalaan ja miljoonia muita uskontokunnan edustajia, joille on vain yksi jumala. Ateistejakin on pilvin pimein. Mikä joukko näistä on skitsofreenikkoja?

Mulle nämä liittyvät saamelaisuuteen todella vahvasti. Vuosisatoja sitten norjalaisviikingit pelkäsivät kuollakseen suomalaisia saamelaisshamaaneja, jotka heidän uskomustensa mukaan kaatoivat viikinkien laivat myrskyjen avulla. :D Skitsofreenikoitako hekin? Koko kansa?

Mun mielestä on ihanaa, että vanhat uskomukset elävät edelleen. En tiennyt, että etiäiset ovat näin yleisiä, luulin ettei näitä juuri muilla enää ole. Ihanaa, että on!

t: lapin tyttö

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:33"]

Onko sellainen ilmiö, joka tapahtuu ensin, mutta sen kuulee vasta jälkikäteen, takiainen?

[/quote]

Sitä nimitetään juoruksi.

Yhdelle miehelle tuli pakottava tarve laittaa järjestykseen kaikki paperinsa, jotka olivat vuosikausia olleet järjestämättä. Sitten kun hänellä oli työmatka edessä, hän ei millään olisi halunnut lähteä ajamaan, vaan halusi jäädä kotiin. Tuolla matkalla hän joutui kolariin ja kuoli. Noin nelikymppisestä miehestä oli kyse, vai olikohan nuorempikin. Leski kertoi tästä jälkeenpäin, että hän tajusi vasta miehen kuoltua, että mies tiesi tai aavisti etukäteen kuolevansa.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:07"]Aivosähköinen häiriö tai normaali kuulohavainto, ei ole olemassa mitään etiäisiä. Vieläkö haette mörköjä vaatekaapista?
[/quote]
we stop looking for monsters under the bed when we realize they’re inside of us

Mulla etiäiset on enemmänkin tunnetiloja kuin näkyjä tai että kuulisin jotain. Tulee tunne että kohta tapahtuu jotain.
Kerran äitini lähti ratsastamaan yksin metsään, ei mennyt kauaa kun sain tunteen ettei kaikki ole kunnossa. Soiti äidilleni ja tämä oli pudonnut hevosen selästä ja satuttanut itsensä. Onneksi oli kiltti hevonen joka ei karannut paikalta.
Toisen kerran tuli baarissa pakottava tarve päästä kotiin ennen puolta yötä, ihan ahdisti. Tätä ei ole aiemmin tullut. Sitten kun päästiin matkalle kotiin, löytyi ojasta naapurin mies autonsa kanssa, tuhannen kännissä tietysti.
Sitten aikoinaan olimme mummon miesystävän kyydissä lapsina. Äitini soittelee paniikissa perään eikä kukaan vastaa. Sitten kun sai meidät kiinni, kysyi että onko jotain sattunut. No olihan sitä, miesystävä oli nukahtanut rattiin ja ajanut ojaan.

Mun piti nuorena lähteä linja-autolla 300km päähän kaverin luokse. Isä vei pysäkille mutta kun bussi alkoi lähestyä aloin itkeä etten halua mennä. Ei mitään syytä, en vain halunnut lähteä. Iskälle tämä sopi ja vei minut takaisin kotiin. Illemmalla tuli tunne että lähden sittenkin ja pääsin bussiin asti. Myöhemmin luki uutisissa että tämä bussi mihin en halunnut mennä, oli joutunut kolariin ja päätynyt ojaan.

Etiäiset ovat ajoituksellisia yhteensattumia, joille annetaan merkityssisältö jälkikäteen. Etiäisiksi koettu tapahtuma muistetaan, mutta unohdetaan ne lukuisat kerrat kun mitään ei tapahdukaan silloinkin luulee että pitäisi. Toisin sanoen toteutumattomia etiäisiä ei lasketa, vain ne jotka sattumalta toteutuivat.

Harvemmin kukaan naapuri tulee aamuviideltä kylään tai iltakymmeneltä. Ihmisillä on tietty aikahaarukka, jolloin vierailevat kutsumatta toistensa luona. Sekin kapenee ennestään, kun kyläilemään ei yleensä lähdetä, ennen kuin omat aamujutut kotona on tehty. Tai harvemmin mennään kylään illallisaikaan, koska tiedetään että se olisi vähän tökeröä.

Sellainen kahviaika iltapäivällä kuitenkin on ihan luonteva aika mennä kylään, tietää itsekin saavansa kahvit. Jos joku naapuri tupsahtaa porstuaan juuri kun olet lämpäyttänyt kaffeet, ei siinä ole kyse mistään etiäisestä vaan ajoituksellisesta yhteensattumasta. 

kun oli teini ja asuin vielä kotona, isän edellä tuli usein etiäinen. ovi kävi, kuulin isän riisuvan kahisevaa takkiaan jne mutta ketään ei alakerrasta ikinä löytynyt.  en tiedä miksi vain isä, miksei äiti ? :D en muista pelänneeni kys. ilmiötä ja suhtauduin siihen ihan normaalina

Ei muakaan etiäiset pelota, ehkä siksi etten ole koskaan saanut mitään pelottavaa tai vakavaa etiäistä.