Huh, nyt mäkin oon kuullu muutaman kerran etiäisiä. O_o

Menkää lastensuojeluun töihin.

Minulle etiäiset on saman kaltaisia tuntemuksia. Ja mikä merkillistä tulee sanottua myös se asia ennen kuin ajattelee. Tässä yksi esimerkki. Vanhempani oli lähdössä meiltä. Siinä hyvästeltiin ja olin vielä huutamassa heipat iskälle kun suustani tulikin ulos että älä aja yli 80km tunnissa.

Matkalla iskä oli sitten muistanu mun huudon ja pudottanut nopeutta reilusti alle kahdeksankympin vaikka tiellä olisi voinut hyvin ajaa satasta. Hieman sen jälkeen vastaan tuli jyrkkä mutka jossa oli kallio toisella puolen tietä. Iskä oli vielä ajatellut hiljentää vauhtia ja huomannu että ei ole jarruja ollenkaan. Jos olisi ajanu normaali vauhtia siihen mutkaan ja yrittäny hiljentää sitten vuhtia olisivat ajaneet siihen kallioon. Mutta nyt säästyivät kolarilta.

Minä en usko mihinkään yliluonnolliseen, uskon että läheisen kuoleman aavistaminen tai enneunet on vain joitakin havaintoja mitä on alitajuisesi tehnyt. mutta etiäisiä minunkin on vaikea selittää järjellä, lapsena kuulin isän kotiintulon aina etukäteen, ja nykyäänkin kuulen usein perheenjäsenen kotiintulon muutamia minuutteja ennen varsinaista kotiintuloa. En usko tällaisiin yliluonnollisiin kykyihin kuitenkaan, joten luulen että sille on joku järkevä selitys olemassa.

Mielenkiintoinen aihe! Onko kellään ollut etiäisiä suuronnettonuuksista tai julkkisten kuolemista?

Mua ahdistaa etiäiset.

Omat kokemukseni eivät välttämättä ole etiäisiä mutta aistini ihmissuhteissa sekä muissa ihmisten esim. tunnetiloissa jne. ovat pelottavan paljon oikeassa. Esimerkiksi sain erikoisen tunteen pettämisestä, olin aivan varma, että poikaystäväni oli tehnyt jotain. En kuitenkaan jäänyt asiaa sen koommin miettimään ja pikkuhiljaa asia jäi taka-alalle. Vasta muutaman kk. kuluttua asia tuli esille toisia reittejä pitkin ja pettäminen paljastui. Tapaamisten peruuttamiset yleensä osaan ennustaa jo etukäteen jos kys. henkilö ei ole tulossa paikalle. Töissä kokouksissa huomaan yleensä heti porukasta ketkä ei tule toimeen keskenään.. Esimerkkejä olisi pilvinpimein :D Ehkä tämä on vain realismia, nään totuuden heti. 

Ei ihan liity aiheeseen mutta haluan vain kertoa, että nämä tälläiset jutut kyllä melkeinpä aina on selitettävissä ihan luonnollisilla asioilla. Minäkin joskus aikoinani koin yöllä kaikkia kivoja juttuja. Makuuhuoneen kaapit aukenivat, viereeni sänkyyn käytiin makaamaan, kehoni läpi meni ns sähköiskuja ja korvissa kova särinä. Näin erilaisia hahmoja usein. Moni kokee nämä tälläiset yliluonnollisina kokemuksina, ruumiista irtaantumisina ym. Kyse on kuitenkin unihalvauksesta joka aiheuttaa sen, että olen hereillä mutta kehoni ei ole. Olen siis ns halvaantunut, en pysty liikkumaan tai puhumaan. Tähän liittyy sitten noita hallusinaatioita. Pelottavaa kyllä oli ja onneksi jääneet sinne teini-ikään. :)

Mutta jos asiat tapahtuvat päivällä, kun ei siis nuku, ei kyseessä ole unihalvaus.

Meillä 1,5v:kin kuulee samat etiäiset kuin minäkin. Etiäinen on isän kotiintulon ääni: ovi, takki, avaimet, laukku. Lapsi juoksee isäänsä ovelle vastaan ja hämmästyy, kun siellä ei olekaan ketään. 

Mielenkiintoista tuossa on myös se, että nuo etiäiset vaihtelevat sen todellisen tilanteen mukaan. Jos miehellä on mukanaan alumiinisalkku, myös etiäisen tullessa lattiaan kolahtaa alumiinisalkku. Jos mies tulee kaupan kautta, lattialle lätsähtää etiäiselläkin nuo ostoskassit. Ei tarvi soitella perään ja kysyä, että muistitko käydä kaupassa.

Eihän näihin muiden tarvitse uskoa, eikä se, että minä uskon, ole keneltäkään pois. Riemastuttavaa kuitenkin nähdä tuo lapsen reaktio, sitä onkin hankala selittää jos tuohon ei usko. :)

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 12:56"]

Mielenkiintoinen aihe! Onko kellään ollut etiäisiä suuronnettonuuksista tai julkkisten kuolemista?

[/quote]

Ei ihan vastaavista, mutta tätini sai etiäisen neljästä paikkakunnan nuoresta, jotka olivat matkalla Ruotsiin ja joutuivat kolariin. Etiäisen mukaan kaikki kuolivat. Näin myös tapahtui. :-( En tiedä, onko tuossa etiäinen oikea sana, mutta käytettäköön sitä paremman puutteessa.

Sama tätini koki vastaavaa, kun isoisäni sai aivoinfarktin kesäisellä kalareissullaan ja ajoi autollaan ulos tieltä. Täti asui silloin jo toisessa maassa, eikä ollut nähnyt isäänsä muutamaan vuoteen. 1980-luvulla ei ollut kuin puhelin ja posti normaaliin yhteydenpitoon, ja ulkomaanpuhelut olivat niin kalliita, ettei soiteltukaan kuin jouluna. Täti soitti tuon koettuaan heti mummolle, joka tietysti hälytti naapurin apuun. Naapuri lähti ajamaan kohti isoisän kalastuspaikkaa ja sieltähän tämä puolimatkasta löytyi, lyyhistyneenä ratin päälle ja auto säpäleinä. Selvisi tuosta hengissä, mutta tuskin olisi selvinnyt, mikäli tuota näkyä ei olisi ollut. Kotiin häntä olisi odotettu vasta parin päivän päästä, eikä tuolla asumattomassa korvessa sitä ohiajoliikennettäkään liialti ole.

Minä olen kasvanut näiden kanssa ja ihan normaaleina näitä pidän. Joku näkee pilvistä millaista säätä tulee, joku toinen näkee/kokee näitä muita juttuja. No biggie!

Olin raskaana ekaa kertaa elämässäni. Yhtäkkiä rv 11 tuli tunne, että sikiö ei enää elä. Näin myös unta, missä pitelin jotain sylissä. Kysyin, että mikä tämä on.. onko tää mun vauva? Joku vastasi, että se on sun kohtu. Kohtu oli unessa musta. Seuraavalla viikolla sikiö todettiin kuolleeksi.

Mulla on ollut etiäisiä lapsesta asti. Mm. tiesin, että veljeni poltti salaa pilveä vaikka en ollut huumeista kuullutkaan. Olen aavistanut läheisten kuolemat ja muutaman sairastumisen; noin kuusi vuotta sitten olin töissä ja alkoi tulla tunne, että siskonpojalle on tapahtunut jotain. Kävi ilmi, että poika oli vahingossa (2-vuotias silloin) syönyt aikuisten vahvoja särkylääkkeitä mutta onneksi selvisi siitä hyvin. Isäni sai syöpädiagnoosin viime syksynä ja pari päivää sitä ennen tuli kauhea tunne, että isäni kuolee ennen tämän vuoden kesää. Nyt hänellä on elinaikaa ehkä kuukausi. Se tunne oli niin vahva että lähdin kävelylle hautausmaalle miettimään kuolemaa ja siihen liittyviä tunteita. Kuitenkin erikoisin etiäiseni liittyi Costa Concordiaan! Ennen sen uppoamista näin puolen vuoden ajan jatkuvasti unia osittain uponneesta laivasta, josta osa matkustajista pelastui ja osa ei. Kun uutiset uppoamisesta sitten tulivat, unet loppuivat kuin seinään.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 13:32"]Olin raskaana ekaa kertaa elämässäni. Yhtäkkiä rv 11 tuli tunne, että sikiö ei enää elä. Näin myös unta, missä pitelin jotain sylissä. Kysyin, että mikä tämä on.. onko tää mun vauva? Joku vastasi, että se on sun kohtu. Kohtu oli unessa musta. Seuraavalla viikolla sikiö todettiin kuolleeksi.
[/quote]
En koe tuossa mitään ihmeellistä. Melkeinpä kaikki raskaana olevat näkevät tuonkaltaisia unia, myös ne jotka saavat keskenmenon. Minäkin nähnyt jokaisessa raskaudessa noita ja saanut myös keskenmenoja. Enkä ikinä ole ajatellut niitä minään enneunina.

"Minun ei kyllää pitäisi nyt ajaa." Sanoin ystävälleni, kun aavistin että jotain pahaa tapahtuu. Ajoin silti. Selvinpäin, keskellä kirkasta päivää 10min sanomani jälkeen ajoin jäisessä mutkassa ojaan.

"Mennään suihkuun, että olet sitten yöllä puhdas sairaalassa" sanoin 1v lapselleni, joka ei ollut yhtään millään tapaa kipeä, vaan aivan tavallinen oma itsensä. Seuraavana yönä hän kuitenkin sai kouristuskohtauksen ja jouduimme sairaalaan.

Aavistan usein, että pian on tapahtumassa jotain suurta. Niin hyvässä kuin pahassa. Mummoni joutui sairaalaan sydänkohtauksen takia ja lääkärit kertoivat omaisille, että eloonjäämismahdollisuudet ovat erittäin heikot. Minua ei huolestuttanut yhtään, sillä jotenkin tiesin, ettei mummoni siihen kuole. Eikä sitten kuollutkaan.

Tällaisia on paljon ja ne tulee aina ihan puun takaa.

OT, mutta te, jotka ette näihin usko tai ole näitä kokeneet: miksi noin voimakas halu selittää, ettei näitä ole? Aihe kuitenkin tuntuu kiinnostavan muutamaa skeptikkoa kovasti. ;-)

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 13:37"]"Minun ei kyllää pitäisi nyt ajaa." Sanoin ystävälleni, kun aavistin että jotain pahaa tapahtuu. Ajoin silti. Selvinpäin, keskellä kirkasta päivää 10min sanomani jälkeen ajoin jäisessä mutkassa ojaan.

"Mennään suihkuun, että olet sitten yöllä puhdas sairaalassa" sanoin 1v lapselleni, joka ei ollut yhtään millään tapaa kipeä, vaan aivan tavallinen oma itsensä. Seuraavana yönä hän kuitenkin sai kouristuskohtauksen ja jouduimme sairaalaan.

Aavistan usein, että pian on tapahtumassa jotain suurta. Niin hyvässä kuin pahassa. Mummoni joutui sairaalaan sydänkohtauksen takia ja lääkärit kertoivat omaisille, että eloonjäämismahdollisuudet ovat erittäin heikot. Minua ei huolestuttanut yhtään, sillä jotenkin tiesin, ettei mummoni siihen kuole. Eikä sitten kuollutkaan.

Tällaisia on paljon ja ne tulee aina ihan puun takaa.

 
[/quote]
Talvikeli ja jäinen tie? Varmasti jokainen meistä silloin aavistaa pahaa eikä tekisi mieli lähteä ajamaan. :D Kyllä te ootte sitte hassuja.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 13:42"]OT, mutta te, jotka ette näihin usko tai ole näitä kokeneet: miksi noin voimakas halu selittää, ettei näitä ole? Aihe kuitenkin tuntuu kiinnostavan muutamaa skeptikkoa kovasti. ;-)
[/quote]
Miten niin en ole kokenut? Olenhan ja varmasti jokainen meistä mutta niissä ei ole mitään yliluonnollista eikä mitään etiäisiä ole olemassakaan! Pelkkää sattumaa.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 11:03"]

Psykoosi/Skitsofrenia?

[/quote]

Et näköjään ole ymmärtänyt etiäisiä ollenkaan. Ne liittyvät aina johonkin tapahtumaan, joka tulee tapahtumaan tai on jo tapahtunut.

-

Etiäiset on niin vaiettu aihe, että oon aina luullut niitä tapahtuvan vain meidän suvussa. Äidinäiti tietää aina milloin vieraat on tulossa. Kuulee auton ääniä, vaikka autoa ei ole mailla halmeillakaan. Isänäitini ennusti isäni kuoleman. Isänäidille tuli tunne, että isällä ei ole kaikki hyvin ja isä löytyikin kuolleena kotoaan :( Isänäiti asuu siis Oulussa ja isä asui Helsingissä.

En ole koskaan kuullut etiäisistä. Luulin että ne on jotain ötököitä :D olen ehkä saattanut esim. kuulla jonkun etiäisen, mutta olen varmaan kuvitellut että kuulen harhoja. Pitääkin ruveta kuullostelemaan itseään onko tällaisia kykyjä.

[quote author="Vierailija" time="13.02.2015 klo 13:42"]

OT, mutta te, jotka ette näihin usko tai ole näitä kokeneet: miksi noin voimakas halu selittää, ettei näitä ole? Aihe kuitenkin tuntuu kiinnostavan muutamaa skeptikkoa kovasti. ;-)

[/quote]

Ihmiset, jotka haluavat uskoa, että on vain tämä näkyvä (tällä hetkellä) selitettävissä oleva maailma, eivät kerta kaikkiaan hyväksy mitään, mikä horjuttaisi heidän selkeää maailman selitystään. 

Itse uskon etiäisiin ym. Kokemusta on lähipiiristä.