Positiivia synnytyskokemuksia - onko sellaisia?

Minulle synnytys oli todella positiivinen kokemus, pikkuneidistä en sitten olekaan ihan varma :) Vettä ehti tiputtaa pari päivää, mistä sainkin haukut, kun synnärille mentiin, että miksei olla aiemmin jo tultu. Kiukutti, mutta kätilö onneksi vaihtui itsekin odottavaan nuoreen naiseen, joka oli todella ihana ja mukava. Jutteli kanssani ja äitini ( olen siis yh, äiti oli seurana ) kanssa kissoista ym.arkipäiväisestä ja selvisi siinä sitten, että kätilön äiti on töissä samassa paikassa äitini kanssa. Sain oksitosiinitipan supistusten nopeuttamiseksi ja varmuuden vuoksi antibioottitipan sen veden tiputtelun takia. Ilokaasulla hihittelin läpi koko synnytyksen ja epiduraalinkin sain, mutta se ei kerinnyt kauaa olla, kun sai jo ponnistaa. Ponnistus kesti huimat 9min. ja koko hoidon kestoksi tuli alle 4 tuntia. Hirveästi kehuttiin nopeaksi ja rauhalliseksi ensisynnyttäjäksi, hyvä mieli jäi kaiken kaikkiaan, vaikka koti-ikävä hiukan vaivasi sairaalassaoloajan :)

En millään jaksa nyt synnytyksiäni ruveta tähän kertomaan, mutta kaikki viisi ovat kyllä olleet positiivisia kokemuksia. Täysin kivuton niistä ei ole ollut yksikään (tosin kolmosen synnytys oli aivan ihmeellisen helppo, pari tuntia synnytyksen jälkeen ihmettelin itsekin, että olenko tosiaan synnyttänyt ;-), mutta lopputulos on aina ollut se kaikista ihanin.



Kaksi synnytystä käynnistyi itsestään ja kolme on käynnistetty. Kaksi näistä viimeksi mainituista on käynnistetty kalvot puhkaisemalla ja kolmas viime torstaina tipalla. Käynnistetytkään eivät ole olleet yhtään sen pahempia kuin itsestään käynnistyneet.



Synnyttäminen on tosiaan niin sanotusti kamalan ihanaa ;-). Vaikka mulla oli jo neljä positiivista kokemusta takana, niin viime torstaina käynnistyksen alussa jännitti ja pelotti tuleva kipu. Mutta sitten onneksi rentouduin ja kun synnytys todella lähti käyntiin, en pelännyt enää yhtään, vaan ajattelin, että ihanaa, kohta tämä on ohi. Sain taas kerran erinomaista hoitoa ja kaikki meni paremmin kuin hyvin.



Toivottavasti ap:kin pääsee kokemaan positiivisen synnytyksen :-).



neronja ja suloinen neiti 5 vrk

Mulla on nyt 6 synnytystä takana ja niistä 5 on ollut ihan positiivisia kokemuksia :)



Esikoisesta kun lähti synnytys käyntiin,pelotti ensin kuinka kamalaa se oikein onkaan.Mutta eipä siinä mitään kamalaa ollutkaan :)Jälkeenpäin mietin,että oli paljon helpompi homma kuin olin etukäteen odottanut.



Toinen synnytys ei ollut ihan niin positiivinen,mutta ei siltikään mikään hirveäkään!



Kolmosen synnyttyä kätilö nauroi kun hetken tytön syntymän jälkeen sanoi,että " vau,tää oli kivaa" .Eli ihan mielettömän hieno kokemus,ainokainen käynnistämätön ja vauva oli kilon pienempi kuin edeltäjänsä.Ei tarvittu epparia,eikä tullut repeämiä ja tikkejäkään ei siis tarvinnut laittaa.Istumaan pystyin heti.



Nelonen tuli hyvin samalla lailla kuin edellinenkin,ainoastaan käynnistettynä.



Viitonen oli kyllä mun synnytyksistä kaikkein ihanin :) Käynnistettiin kylläkin tipalla,ja se hiukan rajoitti esim liikkumista,mutta muuten todella mahtava kokemus.Kätilö oli ihana ja puudutuksen sain just eikä melkein oikeeseen aikaan,periaatteessa ei kivut päässyt koviksi ollenkaan.Ponnistaminenkin meni vähän siinä sivussa (sitä oon ton tokan jälkeen pelännyt aina,oli niin iso vauva ja jätti pienen pelon mikä tulee aina siinä ponnistusvaiheen alussa)



Viimeisin kokemus onkin tasan kolmen viikon takaa :) Oli aika erilainen synnytys tällä kertaa.Käynnisteltiin ensin monta tuntia ilman mitään edistystä ja oli jo lähellä,ettei passitettu osastolle huilimaankin.Mutta kun kalvot puhkaistiin kohdunsuun ollessa just ja just 4cm auki,loppu menikin vajaassa 1½ tunnissa.Tällä kertaa puudutus ei ollut yhtä tehokas kuin ennen.Viimeisessä sisätutkimuksessa 15 minuuttia ennen pojan syntymää kohdunsuu oli edelleen sen 4 senttiä auki,joten kun se sitten aukesi melkein räjähtämällä,oli kivutkin aika kovat.Mutta silti kokemus oli ihana.Kätilökin oli taas painonsa arvoinen kultaa =) Olin eka kerran synnyttämässä ilman miestä ja kätilö kiireestä huolimatta oli vieressä koko sen ajan kun supistukset tuli kovina.Silitteli alaselkää ja jutteli rauhoittavasti.



Mä luulen,että paljon synnytyksen kokemiseen vaikuttaa miten siihen suhtautuu etukäteen.Jos sitä asettaa liikaa odotuksia ja suunnitelmia,tulee helpommin pettymyksiäkin.Ite oon aina lähtenyt siitä,että luonto kyllä opastaa :) Mä otan vastaan mitä tulee.Kipukin synnytykseen kuuluu,ja siihen oon yrittänyt itseäni psyykata,ettei sitä kipua tarvi pelätä!

Sen verran positiivisia kokemuksia ovat siis olleet,etten välttämättä uskalla vieläkään vannoa,etten enää ikinä synnyttäisi.Raskaudet sen sijaan on olleet sen verran rankkoja,etten nyt kyllä ihan äkkiä haluaisi uudestaan :)



Sari