tiina86 (Deleted)

meillä neiti ei kelpuuttanut tuttia, ei synnärillä, eikä kotona :) nyt on kohta puolivuotias ja on peukalonimemisen myötä alkanut tuttiakin pitää, mutta edelleen on hauskaa hypyyttää ihmisiä sylkemällä tutti lattialle ja katsella, kun se nostetaan =)



tiina

Minulle synnytys oli todella positiivinen kokemus, pikkuneidistä en sitten olekaan ihan varma :) Vettä ehti tiputtaa pari päivää, mistä sainkin haukut, kun synnärille mentiin, että miksei olla aiemmin jo tultu. Kiukutti, mutta kätilö onneksi vaihtui itsekin odottavaan nuoreen naiseen, joka oli todella ihana ja mukava. Jutteli kanssani ja äitini ( olen siis yh, äiti oli seurana ) kanssa kissoista ym.arkipäiväisestä ja selvisi siinä sitten, että kätilön äiti on töissä samassa paikassa äitini kanssa. Sain oksitosiinitipan supistusten nopeuttamiseksi ja varmuuden vuoksi antibioottitipan sen veden tiputtelun takia. Ilokaasulla hihittelin läpi koko synnytyksen ja epiduraalinkin sain, mutta se ei kerinnyt kauaa olla, kun sai jo ponnistaa. Ponnistus kesti huimat 9min. ja koko hoidon kestoksi tuli alle 4 tuntia. Hirveästi kehuttiin nopeaksi ja rauhalliseksi ensisynnyttäjäksi, hyvä mieli jäi kaiken kaikkiaan, vaikka koti-ikävä hiukan vaivasi sairaalassaoloajan :)

Ja osote on cordelia_86_@hotmail.com. Olen muuten myös yh :)

Elikkäs itse 20v ja neiti kohta 6kk

Tässä minun tarinani : Eli, elämä sai totaalisesti uuden suunnan paikkakunnan vaihdon ja uuden koulun myötä. Koulu ei ollut lähellekkään käyty, kun neiti ilmoitti tulostaan. Heti alusta alkaen oli kuitenkin selvää, että lapsi saa tulla, olen yläasteelta asti paasannut vastustavani aborttia ja periaatteissani pysyin tositilanteessakin, mistä olin itsekin hieman yllättynyt. Aikamoinen menijä olen nimittäin pienen ikäni ollut :) Raskaus kasvatti jo ensimmäisinä viikkoina. Tuttavat ja perhekin ihmettelivät, miten rauhoituin. Tietty olin jo hiukan ottanut askeleita aikuisuuteen muutenkin, yksin kun extempore lähdin kotoa. Siinä omia kuluja maksellessa ja asioita hoidellessa tulee väkisin kypsyttyä. Äitini ensimmäinen ajatus oli, kun ilmoitin raskaudesta, miten koulun käy. Olin päättänyt kuitenkin saada paperit ennen h- hetkeä ja niin kävi. Vain viikkoa ennen synnytystä olin viimeisissä tenteissä ja viimeisen kuukauden painoin työssäoppimisjaksoissa kymmenen tunnin päiviä mahani kanssa :) Oli kuitenkin ihana tunne, kun tiesi, ettei tarvitse murehtia muusta vauvan saavuttua, kun kaikki oli valmista. Ja töitä alallani kyllä riittää, kunhan töihin haluan.



Tiedän myös näitä tapauksia, joille on vahinko sattunut vasta yläasteikäisenä ja vaikkei yleistää saisikaan, nämä tytöt eivät ole sen jälkeen tehneet mitään koulutuksensa eteen. Ja vaikka olisivat tehneetkin, on uusi koulu kiinnostanut pari viikkoa, jonka jälkeen on taas palattu kotiin löhöämään. Tietty vaikutus on mielestäni vanhemmillakin, oma äitini teki selväksi, ettei rupea vauvaa hoitamaan minun huidellessa ties missä, kun taas joillakin, jotka ovat tosiaan yläasteella lapsen saaneet, on oma äiti vapaasta tahdostaan ottanut lähes täyden vastuun lapsenlapsesta. Ja mikäs sen hienompaa, kuin mummo, joka ottaa pienen siksi aikaa, kun itse pörrää baareissa.



Minun mielipiteeni on se, ettei kannata riskeerata ainakaan ennen, kuin on hetken ollut nuori. Itse olin sen verran saanut rellestää, että menohalut tyrehtyivät heti, kun vauvauutisen sain kuulla.



Ja edelleen, en tarkoita, että kaikki olisivat tällaisia tapauksia, itse vain satun tietämään muutamia nuoria äitejä, jotka ovat lähes koko hoitovapaan ajan menneet samalla lailla, kuin ennen lastakin. Ja tämä heille sallitaan, kun kaikki tuttavat ja perhe ovat valmiit lasta vahtimaan.



Tässä tämä paasaus, toivottavasti en aiheuta kellekään mielipahaa sanomisillani.



Tiina 20v, kohta puolivuotiaan tytön nuori äiti