Lue keskustelun säännöt.
Mitä tää on? Ikävöin "vieraita" ihmisiä?
12.02.2015 |
Mikä mua vaivaa, en ite tiedä yhtään mistä tää kaikki johtuu. :|
Eli siis ikävöin ihmisiä, joita en periaatteessa edes tunne, jotka ei kuulu mun elämään ja tiedän et on ihan typerää kaivata ja ikävöidä, silti vaan ne tunteet nousee pintaan.
Kävin lokakuusta tammikuun loppuun 2x viikossa hierojalla, koska selkä oli paskana. Hieroja oli tosi mukava, juteltiin aina niitä näitä. Hiukan avattiin omaa elämää, mut ihan pinnallisesti. Välit oli ihan neutraalit. Kun käynnit loppui, niin mun sisälle jäi jotenki kauhee ikävä, vaikka en edes haluaisi tavata tätä hierojaa enään. Silti ikävöin ja itkin. Nyt olen päässyt "yli", mutta mietin edelleen et miksi jään aina ikävöimään ihmisiä, joita en edes tunne. Toisena esimerkkinä viime vuonna kävin autokoulun loppuun, ja sama homma opettajan kanssa. Ikävöin pari viikkoa sen jälkeen kun asiat oli saatu hoidettua. Sama juttu tapahtuu aina, kun tapaan joitan ihmistä ajan x, ja sen jälkeen tiedän etten enää näe/tapaa sitä. Mistä vois johtua? Hävettää tunnustaa tää, en ole koskaan sanonut tästä kellekään. :| Ja sis parin viikon "ikävöinnin" jälkeen en edes tajua miks oon iteky ja kaivannut, vaan se tuntuu ihan tyhmältä. Mulla on ystäviä, perhe ja ihanat työkaverit, ja elän/olen onnellinen siitä mitä mulla on. En ole masentunut tai vastaavaa. Tää "tapa" on ollut mulla ihan tosi kauan, muistan ku jo about 10-v kaipailin hammaslääkäriäni( joka oli aina tosi ilkeä). Lapsuuskin oli onnellista ja hyvää, en ymmärrä mistä tällainen voisi kummuta?
Onko jotenki sairasta? Epänormaalia? Olen ihan ymmälläni tästä reagoinnistani. Osaisko joku analysoida mun hulluusasteen? :D
N21
Kommentit (28)
Puolue sulle on ainakin selvillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävöin muutamia sometyyppejä ja olen oikeasti huolissaan jos jostain ei näy tai kuulu pitkään aikaan. Tykkään seurata määrättyjä ihmisiä, saan hyvää mieltä ja energiaa heidän julkaisuista.
Elämä kuluu nopeasti, mennyttä ei saa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Puolue sulle on ainakin selvillä.
Miten puolueet liittyvät tähän
eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joitakin ihmisiä jotenkin kaipaa vaikka olisi pitkiä aikoja tapaamatta tai edes ajattelematta heitä, sitten yhtäkkiä tulee haikeasti mieleen. Itse kaipaan joskus lapsuuden ystäväni vanhempia, entistä työkaveria, pois muuttaneita naapureita tai koirani kasvattajaa, vieraita ihmisiä mutta jostain syystä tulevat mieleen.
Myöskin v*tutaa nähdä samoja bussikuskeja ja kaupan kassoja. Ei se, että ihmisenä vihaisin heitä, mutta mua jotenkin ällöttää ajatus, että tuossa tuo taas tunnistaa minut ulkonäöltä ja arvaa minne olen menossa myös. Olen joskus erityisen töykeä tutuille naamoille, ja se hävettää, kun olen niin lapsellinen.