Oletko onnellinen miehesi kanssa?

a) joustavuutta b) olemaan sopivasti itsekäs.



Eka suhteeni oli nuoruuden rakkaussuhde jonka alku ei niin hirmu romanttinen ollut mutta ei pahakaan. Nuorena lähdimme perustamaan perhettä mutta siinä samassa kumpikin unohti itsenä, sen mitä itse toivoo ja haluaa. Lopputuloksena oli kummallakin sisäinen tyhjyys ja sellainen olo ettei tiedä kuka minä olen. Huurmori oli se mikä piti vuodet yhdessä mutta kun syntyi pienet lapset joiden kanssa tuli vastaan sairautta ym hyytyi hymy ja huumori ja tilalle tuli tyhjyys.



Toisen suhteen alku oli yllättävä ja romanttinen tai ainakin kaksi parisuhteeseen pettynyttä ihmistä niin kokivat. Joka kerta kun tuntuu että arki meinaa viedä voiton intohimosta ja rakkaudesta muistelemme ekoja tapaamisiamme ja sitä kemiaa joka väillämme vallitsi ensi hetkestä lähtien ja taas päästään tylsän arjen yläpuolelle ja rakkaus ja intohimo kuikoistaa. Toisaalta varmaan juuri elämässä pettyminen auttoi sitä ettei suhteeseen menty liian hopulla ja osattiin nauttia pienistäkin hetkistä yhdessä.



Joustavuus näkyy siinä että ei yritä muuttaa tarkoituksella toista vaan haluaa nähdä toisessa kaiken hyvä ja ohittaa ne negatiiviset puolet. Samaa sitä toivoo toisenkin tekevän. Itsekkyys taas näkyy siinä että pitää itsestään: huolehtii itsestään, näkee itsensä erittäin hyvänä, kauniina ja rakastettavana. Tärkeää on myös pitää kiinni itselle tärkeistä asioista jotta voi rakastaa itseään ja myös ymmärtää että samasta syystä kumppanin on saatava pitää kiinni omista tärkeistä asioista.



4. hääpäivä meillä on loppukuusta ja hienosti olemme hitsautuneet yhteen vaikka erilaisia olimmekin. Kumpikin on oppinut rakastamaan ja nauttimaan toisessa juuri niistä asioista ja piirteistä jotka itseltä puuttuvat. Me täydemmämme toisiamme ja niin naivilta kuin se kuulostaakin kehumme usein /joka päivä) toisiamme.

asti hyvin vähän. :/

Itse haluaisin hassutella ja hyväillä ja suukotella päivänmittaan, mutta mieheni on kylmä kuin kala eikä lainkaan omaa mielikuvitusta! Olen monesti ihmetelly, miten olemme naimisiin asti päätyneet!? Pienen lapsen takia sinnittelen yhdessä. On se hassua, miten elämä menee!!!

ja olen osannut ottaa opiksi. Nyt riittää naurua, intohimoa, hellyyttä, huomiota ja yhteisiä suunnitelmia vaikka perheeseen kuuluu 4 lasta (joista 2 meidän yhteisiä, 2 ed. liitostani) ja talon rakentamista.

Miten tämä toinen suhde eroaa ensimmäisestä suhteesta? Mikä on toisin? Mitä opit ekasta suhteesta?



T. ap