Jos nainen tekee aloitteen parisuhteeseen...

Parempi että nainen hoitaa kaiken niin mies voi olla sitten orkuttelu alustana.

Olisin ollut hyvin onnellinen jos joku nainen olisi tullut jutteleen. Olin aloitteellinen n.nelikymmpiseksi, sitten uuvuin, ei kannata masentaa itseä kun saa aina välittömästi pakit jo näköetäisyydellä. Minua ei oo siunattu pituudella, komeudella tms. korkealle arvostetuilla omituisuuksilla. Toki on muitakin minunlaisia miehiä, yksi mun kavereista oli samanlainen ongelma, niinpä hän alkoi kirjoitella erään thaitytön kanssa ja se johti romanssiin ja myöhemmin onnellisesti naimisiin ja lapsiakin siunaantui. Kaveriin tuli muutos joka näkyi, siis naisella on hyvin positiivinen vaikutus mieheen. Naisen läsnä olo talossa luo sen kodiksi, johon on hyvä tulla työpäivän jälkeen väsyneenä.

Olen jo vanha mies, asun vanhassa talossa yksin ja kun aika tulee lähteä viimeiselle taipaleelle, olen yksin. Antaisin neuvon nuorille miehille, kun joku tyttö on hyväksynyt sinut kumppaniksi, niin arvosta sitä. Älä petä, älä valehtele, älä pelaa peliä, ole rehellinen, kunnioita ja rakasta häntä, niin saat hänestä enemmän kuin ystävän, hän on toverisi koko elämäsi ajaksi, joka ei muuten ole liian pitkä, kuuntele häntä. Hänen rakkautensa sinuun on korvaamaton, hän on lääke sinulle, hän on kultaomena hopeamaljassa, älä siis tuhoa sitä. En tiedä, mutta niin minä ajattelisin asian olevan.

Minä tein aloitteen. Päätin suhteen kun tuntui, että miehelle olisi ollut ihan sama kuka siinä tilallani olisi ollut. Ja suhde tosiaan oli sellainen, että minä järjestin kaiken ja mies vapaamatkusti. Tunneppa siinä olosi halutuksi ja tärkeäksi.

Menestykseni deitti-elämässä alkoi siitä, kun ymmärsin näyttää kiinnostaville miehille vihreää valoa mutta en vahingossakaan vienyt suhdetta eteenpäin. Kärsivällisyyttä se vaati kun olen sekä aloitteellinen että nopeatempoinen, jolloin olisi niin paljon helmpompaa tehdä lähestymiset itse - mutta se vaan ei toimi. Tai ainakaan sellaisten miesten kanssa, kenestä voisin oikeasti olla kiinnostunut. 

Vierailija kirjoitti:

Menestykseni deitti-elämässä alkoi siitä, kun ymmärsin näyttää kiinnostaville miehille vihreää valoa mutta en vahingossakaan vienyt suhdetta eteenpäin. Kärsivällisyyttä se vaati kun olen sekä aloitteellinen että nopeatempoinen, jolloin olisi niin paljon helmpompaa tehdä lähestymiset itse - mutta se vaan ei toimi. Tai ainakaan sellaisten miesten kanssa, kenestä voisin oikeasti olla kiinnostunut. 

Korjauksena. Tunneyhteyden luomisen suhteen olen aina ollut aloitteellinen ja myös sen suhteen, että mitä tarvitsen viihtyäkseni miehen kanssa. Mutta treffien sopimiset yms. jättäisin AINA miehelle, ainakin suhteen alkuvaiheilla. 

Omakin mieheni kysyi tyttöystäväksi kun ilmoitin, että olen ehkä menossa toisen miehen kanssa kahville 😂 Tässä vaiheessa oli jo nähty 7 kertaa enkä ollut varma onko mies riittävän kiinnostunut. Oli se. Ja tämän jälkeen mies itsekin sen tiesi, oli nimittäin aika hiiltynyt ajatuksesta että menisin treffeille jonkun toisen miehen kanssa. 

Tein aloitteen naisena, mutta sen jälkeen olen ottanut passiivisen roolin. Yhdessä ei vuosien jälkeenkään asuta, mikä on molempien toive. Pidän huolen etten soittele usein. Puheluista 90% on miehen aloitteesta ja hän kyläilee luonani. Minä en käy hänen luonaan ellei hän erityisesti kutsu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestykseni deitti-elämässä alkoi siitä, kun ymmärsin näyttää kiinnostaville miehille vihreää valoa mutta en vahingossakaan vienyt suhdetta eteenpäin. Kärsivällisyyttä se vaati kun olen sekä aloitteellinen että nopeatempoinen, jolloin olisi niin paljon helmpompaa tehdä lähestymiset itse - mutta se vaan ei toimi. Tai ainakaan sellaisten miesten kanssa, kenestä voisin oikeasti olla kiinnostunut. 

Korjauksena. Tunneyhteyden luomisen suhteen olen aina ollut aloitteellinen ja myös sen suhteen, että mitä tarvitsen viihtyäkseni miehen kanssa. Mutta treffien sopimiset yms. jättäisin AINA miehelle, ainakin suhteen alkuvaiheilla. 

Omakin mieheni kysyi tyttöystäväksi kun ilmoitin, että olen ehkä menossa toisen miehen kanssa kahville 😂 Tässä vaiheessa oli jo nähty 7 kertaa enkä ollut varma onko mies riittävän kiinnostunut. Oli se. Ja tämän jälkeen mies itsekin sen tiesi, oli nimittäin aika hiiltynyt ajatuksesta että menisin treffeille jonkun toisen miehen kanssa. 

Tuossa kohtaa olisi oma kiinnostukseni loppunut välittömästi, vaikka olisin ollut kuinka ihastunut ja tosissaan.

Maailman typerin neuvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestykseni deitti-elämässä alkoi siitä, kun ymmärsin näyttää kiinnostaville miehille vihreää valoa mutta en vahingossakaan vienyt suhdetta eteenpäin. Kärsivällisyyttä se vaati kun olen sekä aloitteellinen että nopeatempoinen, jolloin olisi niin paljon helmpompaa tehdä lähestymiset itse - mutta se vaan ei toimi. Tai ainakaan sellaisten miesten kanssa, kenestä voisin oikeasti olla kiinnostunut. 

Korjauksena. Tunneyhteyden luomisen suhteen olen aina ollut aloitteellinen ja myös sen suhteen, että mitä tarvitsen viihtyäkseni miehen kanssa. Mutta treffien sopimiset yms. jättäisin AINA miehelle, ainakin suhteen alkuvaiheilla. 

Omakin mieheni kysyi tyttöystäväksi kun ilmoitin, että olen ehkä menossa toisen miehen kanssa kahville 😂 Tässä vaiheessa oli jo nähty 7 kertaa enkä ollut varma onko mies riittävän kiinnostunut. Oli se. Ja tämän jälkeen mies itsekin sen tiesi, oli nimittäin aika hiiltynyt ajatuksesta että menisin treffeille jonkun toisen miehen kanssa. 

Tuossa kohtaa olisi oma kiinnostukseni loppunut välittömästi, vaikka olisin ollut kuinka ihastunut ja tosissaan.

Maailman typerin neuvo.

Samat, itse tulkitsidin ettei nainen ole kovin kiinnostunut, kun tapailee vielä muita miehiä noin monen tapailukerran jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestykseni deitti-elämässä alkoi siitä, kun ymmärsin näyttää kiinnostaville miehille vihreää valoa mutta en vahingossakaan vienyt suhdetta eteenpäin. Kärsivällisyyttä se vaati kun olen sekä aloitteellinen että nopeatempoinen, jolloin olisi niin paljon helmpompaa tehdä lähestymiset itse - mutta se vaan ei toimi. Tai ainakaan sellaisten miesten kanssa, kenestä voisin oikeasti olla kiinnostunut. 

Korjauksena. Tunneyhteyden luomisen suhteen olen aina ollut aloitteellinen ja myös sen suhteen, että mitä tarvitsen viihtyäkseni miehen kanssa. Mutta treffien sopimiset yms. jättäisin AINA miehelle, ainakin suhteen alkuvaiheilla. 

Omakin mieheni kysyi tyttöystäväksi kun ilmoitin, että olen ehkä menossa toisen miehen kanssa kahville 😂 Tässä vaiheessa oli jo nähty 7 kertaa enkä ollut varma onko mies riittävän kiinnostunut. Oli se. Ja tämän jälkeen mies itsekin sen tiesi, oli nimittäin aika hiiltynyt ajatuksesta että menisin treffeille jonkun toisen miehen kanssa. 

Tuossa kohtaa olisi oma kiinnostukseni loppunut välittömästi, vaikka olisin ollut kuinka ihastunut ja tosissaan.

Maailman typerin neuvo.

Samat, itse tulkitsidin ettei nainen ole kovin kiinnostunut, kun tapailee vielä muita miehiä noin monen tapailukerran jälkeen.

Pitäisikö minun jäädä loputtomiksi ajoiksi roikkumaan limboon jos mies on epämääräinen kiinnostuksensa tasosta? Olimme kuitenkin treffailleet tässä vaiheessa 2 kuukautta. Aloin jo epäilemään, että mies vaan ajanvietoksi treffailee (mutta syy epämääräiseen käytökseen oli työkiireet ja väärinkäsitykset). 

Olin siis neitsyt tässä vaiheessa, joten siveyden puuttesta minua ei voi syyttää. En kuitenkaan suostu sitoutumaan yhteenkään mieheen ennen kuin mies ihan suomen kielellä ja ilman mahdollisuuksia väärinkäsityksiin pyytää sitä. 

;) Mies ei vielä 12 kk seurustelun jälkeenkään tiedä että annoin hänelle neitsyyteni. Ajattelin kertoa tämän vain jos päädymme kihloihin asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en enää tee aloitteita miesten kanssa, koska kokemuksen perusteella miehille hätätilassa riittää että siinä on joku nainen.

Kunnes sitten se mikä oikeasti kiinnostaa osuu kohdalle.

Jos nainen ottaa ensi askeleen, usein käy että pääsee paikanpitäjäksi.

Never again.

Oikeasti kiinnostunut mies kyllä kertoo että kiinnostaa, vaikka kuinka jännittäisi.

Tilanne vain voi olla se, että mies ei lähesty, kun ajattelee ettei ole mitään mahdollisuuksia. Monet miehet saavat naisilta ilkeät pakit ja naurut kavereiden kanssa.

Näinhän se menee, mutta kuka mies välittää mitä niistä muutamista pakeista ja harakoiden räkätyksestä? Ei varmaan kukaan. Aikoinaan sain poikkeuksetta ja aina pakkeja, en niistä niin lukua pitänyt. Pitää vain hyväksyä elämän realiteetteja ja niitä piisaa. Sitten vaan päätin lopettaa pakkien keräilyn kun niitä oli jo tarpeeksi paljon. Jotkut miehet ovat vain ylijäämää, tarpeettomia, olen yksi sellainen. Naiset ei minua hätyytä, hyttyset ja paarmat kylläkin ja kyllä niitä piisaa, koska asun vanhassa rintamamiestalossa ja lähellä on laaja suo ja metsä alue.

Hyttyset ja paarmat, siis ne jotka ovat hyvinkin aktiivisia tulemaan treffeille tutustumaan ja minun seuraani ovat naaraita, onneksi niitä on vain keväästä syksyyn. Olen siis kaikesta päätellen jotenkin mielenkiintoinen tapaus, mutta olen vain jotenkin kiusaantunut niiden lähentelystä, täytyy tässä nyt tunnustaa rehellisyyden nimessä. En vain ole pyytänyt niitä treffeille kanssani.