** EX-HAAHUT viikko 37 **

Lizie: Kiva nähdä tekstistäsi, että olet jo aikas lailla huojentunut tuon raskauden suhteen ja pahin paniikki on poissa. Ihan sama olo täällä, että nyt sitä jotenkin jo täysin siemauksin nauttii tästä odotuksesta. Aina se pieni peikko korvan takana meinaa välillä yllättää, että mitä jos jotain vielä meneekin pieleen, mutta yritän sen ajatuksen aina siirtää sivuun. Tällä hetkellä kun kuitenkin kaikki on hyvin. Ei sitä oikein muulla päätään kannata rassata, muuta kun ajatella vaan niitä iloisia vauva-ajatuksia. =) Sullakin lähtee sitten kohta jo rv16 käyntiin...aivan mahtavaa. Nyt ne vkot alkaa tästä sitten nopeempaa kulua, kun ei enää tarvitse sitä jokaista päivää kuluttaa siihen panikointiin. Silloin ekan 12vkon aikana ne päivätkin tuntuivat ikuisuuksilta. Täälläkin pieniä suunnitelmia ollaan jo vähän miehen kanssa mietitty, että miten järjestettäisiin kotona esim. kodinhoitohuoneeseen tila vauvan vaipan vaihtopisteelle jne. Mies jo tuolla tänä aamuna siirteli kuivausrumpua kodinhoitohuoneen pöydältä eri paikkaan, että siihen saisi sitten sen vauvan pisteen. Aivan ihana mies. =)





ON: Niin kun tuossa jo Lizielle kirjoittelin, että täällä sellaisessa puolihuumassa edelleen mennään. Olin tosi yllättynyt kun kaksi hyvää ystävääni soitti eilen yllätten ja kysyivät voivatko tulla käymään? Halusivat varta vasten tulla katsomaan _mun vauvamasuani_!!! =) Olin niin mielissäni kun ystävät noin huomioivat. Toinen on viime marraskuussa saanut esikoisensa ja toinen miehensä kanssa kovasti yrittää vauvaa. Toivotaan, että pian heillekkin onni suotaisiin.

Mies tosiaan tänään siirteli jo kodinhoitohuoneesta kuivausrumpua eri paikkaan, että jotta kuivausrummun tilalle saataisiin sitten tulevalle vauvalle hoitopöytä. Ei vielä pitkään aikaan mitään sellaisia hankintoja tehdä, mutta alustavasti päässämme näköjään suunnitellaan miten ja mihin voisi sitten tarvittavia tavaroita laittaa ja mitä pitäisi sitten joskus hankkia. Mutta vielä ei ole niiden aika. Mies myi moottoripyöränsä ja noista menopeleistä kiinnostuneena hänellä on nyt kauhea vimma, että mulle pitäisi saada uusi auto. Sellainen isompi ja turvallisempi. Nyt on 3-ovinen sport Seat vuosimallia about 2003, joten mielestäni mulle TODELLA uusi vielä sekin...mutta mies nyt tärisee, että auton pitäisi olla perheystävällisempi, isompi ja turvallisempi...kuljetanhan mä sielä sitten myös itseni lisäksi meidän tulevaa pientä perheenjäsentä. On noi miehet tuollaisia. =) Mutta sillain ihana nähdä, että se ajattelee sitten just näitä vauva-asioita noilta miehen kantimilta ja mitkä se kokee omikseen. En halua sillain siihen puuttua. Itsellään hänellä on työsuhde auto, joten sitä tuskin tullaan vaihtamaan mihinkään ja on tarpeeksi iso ja turvallinen, mutta häntä nyt vaan sattuu huolestuttamaan tuo mun pienen auton koko...se mun auto kun kuulemma " sillipurkki" . =)



Muuten olo...nukkuisin edelleen kellon ympäri päivittäin...mutta päivät olen onnistunut keputtelemaan ylhäällä. Aaamulla nousen aikaisin ja sitten kyllä olen jo täysin finaalissa tuossa ysin aikaan illalla. Mieskin on nauranut, kun yritän illalla vielä jotain elokuvaa katsoa ja skarpata, niin nukahdan melki istualleni soffalle. Joten olen sitten suosista painellut petiin. Kahta rautanappia olen nyt pystynyt ottamaan ja syönyt ihan hirmuiset määrät rautapitoisia ruokia ja vihanneksia yms. yms. Jo on ihme jos ei kuukauden päästä arvot ole yhtään parantuneet.

Eilen ulkolenkillä miehen kanssa kun oltiin, niin alkoi kovasti kans nipistellä alamasusta ja välillä kyljestä. Ilmeisesti oli vähän liian kova vauhti. Sitten hissuteltiin se loppumatka ja menin lepoileen sen lenkin jälkeen niin olo parani.

Tänään jo liukastuin meidän rappusissa kun olin tulossa alakertaan. Onneksi sain käsin nopeasti kaiteista tukea, että rävähtänyt selälleni ja sitten olis taas ollut huoli, että käykö pikkuiselle jotain. Taisi jotain taas tuolta selästä vähän nipsahtaa kun oikean puolen pakaran päältä vähän viilteli, mutta toivotaan että menee ohi. Kun tän selän kanssa muutenkin on ollut ongelmia. Ei nyt enää tarttis lisää. = / Siinä sitten mietin, että miten ihmeessä uskallan sen vauvelin kanssa niissä rappusissa liikkua, ettei vaan satu mitään. Kääk. Alustavasti on kyllä suunniteltukkin niin, että tarvittavat toimet on alakerrassa, eikä sen pienen nyytin kanssa tarvis sillain yläkertaa käyttää, että sit välttyis ylimääräisiltä vahingoilta. Olihan se tieto kun tätä taloa ostettiin, että ylä-alakerta systeemi on pienten lasten kanssa hankala, mutta yritetään nyt pärjätä. Vaihtoehdot oli kuitenkin niin kortilla ja muutoin tykättiin tästä kämpästä niin kauheesti. Se aitahan pitää kuitenkin sitten laittaa portaittein päihin. Mutta senkin vielä ehtii sitten myöhemmin.

Mutta kuten huomaatte, alkaa tässä päässä jo kaikenlaista vauva-arkea koskevia juttuja entistä enemmän liikkua. Nyt niitä on jo vähän uskaltanut alkaa miettimään. Ihanaa. =)



Tulipa hirveesti omanapaista läpinää...mutta nää jutut lähtee aina vähän hanskasta kun vähän innostuu. Onneksi te täällä ymmärrätte tän innostuneisuuden määrän. =D



titi75 ja kirmeli rv 14+2 (tai ultran mukaan 15+2)

Terve vaan kaikille taas! Niin tutulta kaikki kuulostaa täällä ja niin kaukaiselta. Itse kärvistelen vielä sitä alkuraskautta ja sitä epätodellista tunnetta, että onkohan tässä raskaana ollenkaan. Ainoa mikä vaivaa on väsymys ja alavatsaturvotus, sekä hieman on pinna löysemmällä, eli kai sitä on herännyt ne hellyyden tunteet pintaan. Olemassa olevat lapset pistävät välillä rasittavuudessa parastaan, mutta niin sitä vaan hermot kestää paremmin.



Kuopuksella on meneillään tuttipullosta vieroitus ja sydäntähän se särkee. Toinen itkee äitiä ja pulloa, ja mieli tekisi mennä sinne viereen lohduttamaan. Kokemuksesta tiedän, että jos nyt alan säälittelemään ja sirkustelemaan, niin kyllä saan sirkustella hamaan kouluikään asti, joten luonne on vain kovetettava. Eihän tuo enää mikään vauva ole, eikä huuto mitään hysteeristä. Sitä paitsi tuo on nyt paljon helpompi opettaa nukahtamaan ilman pulloa, kuin sitten JOS vauva joskus taloon astuu.



Mulla oli muuten vaikea hyväksyä siskon raskaus esikoista odottaessani, vaikka silloin oli tärpännyt mulla puoli vahingossa ekasta yrityksestä ja kaikki oli mennyt hyvin. Mulle vain tuli sellainen olo, että tuokin tuossa vie huomiota mun masusta. Eipä se sitten loppupelissä paljon haitannut ja nyt on kiva, kun serkukset ovat niin saman ikäisiä.



Pitänee päästää mieskin koneelle. Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!



Pirpaliina rv5+2

täällä väsyneenä edelleen..



kivaa kuulla, että muutkin ovat jo pikkuhiljaa alkaneet valmistautua vauvan tuloon jotenkin.



minä olen ostanut sellaisen pienenpienen toppapuvun, joka oikeastaan on jalkopäästä pussi. ei siis lahkeita, sen saa kyllä turvakaukaloon kiinni, kun on sellaiset turvavyöluukut. merkki travalle, ja väri beige, kun ei tietoa, kumpaa sorttia on tulossa.

esikoiselta ei niin pientä toppapukua jäänyt jemmaan (syntyi elokuussa), että ihan pienen vauvan saisi kiinnitettyä turvakaukaloon siinä. pakkauksen toppiskin on ihan hervottoman suuri vastasyntyneelle.



olen myös pikkuhiljaa kaivellut esikoisen jäljiltä olevia vauvanvaatteita, ja pessyt niitä ja laittanut lipastoon. (lipastoon, jonka ensin tyhjensin pojan nykyisistä vaatteista, jotka sijoitin kaappiin, johon ostin pari elfa-korihyllystöä..)



meillä on aika läjä (vaaleansinisiä) vaatteita vauvalle, ja muutakin kamaa. oikeasti tarttee hankkia enää uusi patja pinnasänkyyn, pinnasuoja ja hoitoalusta, sekä iiiiiso nippu sideharsoja, kun poikakin vielä tarttee niitä uniriepuina.



olen myös neulonut (mulla aina joku kutile menossa) sintille villapöksyt ja takin, tumput sekä sukat.



mun äiskäpä kaupan seinältä otti ilmoituksen, ja nyt meitä odottaa mun kotipuolessa emmaljungan siniset tuplakärryt kantosassilla, vuosimallia jotain 2002-03. kärryt oli runkoa ja pyöriä myöten pesty, ja kaikki kankaat tietty, ja haalistumattomat, sisällä säilytetty ja täysin ehjät. ihan hienoa, että saatiin edullisesti (alle 400e) se setti, kun uusi setti samoilla varusteilla on siinä 800e.

ainut vaan, että miten me saadaan ne tänne 350km päähän? kun aina reissussa on paksi täynnä tavaraa muutenkin..

ehkä matkahuollon kautta.



nimiasioita ollaan mietitty (tai minä sillä miestäni kiusaan), ja pojalle on nimi valmis, mutta tytölle.. ei.



jotenkin, vaikka minä ja muutkin ovat jo erittäin asennoituneet, että talvella meitä on neljä, niin silti mulla toisinaan tulee sanoinkuvaamattoman epävarma tunne, että entäpä jos..

joskus yöllä, kun en saa vessareissun tai pojan rauhoittelun jälkeen unta, saatan valvoa tunnin pari miettien, että mitä jos tää sintti ei elävänä synnykään. (erittäin älykästä, ja ei varmaan auta väsymystä ja päänsärkyä tippaakaan, että yöllä itkeskelee salaa..)

mitä sitten tehdään kärreille, ja tavarat ladataan takisin varastoon, ja jne..

onko mulla pää ihan sekaisin, vai onko muillakin tätä?



jotkut ovat käyneet keskustelua siitä, että harmittaa kun on muitakin samaan aikaan raskaana.

minä taas harmittelen, kun tällä hetkellä ei ole tuttuja raskaana. juuri synnyttäneitä on, ja lapsi- ja vauvaperheitä muutenkin, mutta..

kaipaisin niin tätä pallomahaseuraa, olisi niin kiva yhdessä mennä tää aika jonkun kanssa. (onhan mulla te, tietty.. =))

ja sitten kun vauva on syntynyt, niin suurinpiirtein samassa vauvavaiheessa olevia äitejä seuraksi.



nyt meen laittaa iltapalaa,



-ennis- ja sintti rv 17+4 (vissiin, en ole päivistä just varma)