** EX-HAAHUT viikko 37 **

Noista rautatableteista...

Itse otin kans alkuun Obsidanit (2 kpl) aika lailla peräjälkeen ja mulla meni maha sekaisin. Nyt oon tehny niin, että ekan otan aamulla jonku aikaa aamupalan jälkeen ja toisen otankin vasta ihan illalla, joskus vasta hieman ennen nukkumaan menoa. Se on mulla toiminu, maha on ollu ihan kunnossa. Ja niitä maitotuotteita oon koittanu välttää sen 2 h, tosin joskus oon kyllä lipsunut. Mutta vasta ens viikolla sitten tiedän neuvolassa, että onko noi tehonnut.

Mä en ollu sairaalassa hempan alhaisuuden takia. Makasin vaan pari viikkoa kotona sohvalla ja välillä koitin vähän olla pystyssä, mutta ei voinu olla kauaa, kun alko taas huimata. Yritin syödä kaikkee rautapitoista ja kyllähän se sit ajan myötä helpotti. Mutta rankkaa oli...

Kerry rv 15+2

Kyllä varmasti on ollut rankkaa. Nuo sun hemppalukemat kävi kyllä jo tosi alhaalla. Itekkin vähän jo huolestuin kun omat oli noi 108 eilen. Ei ole koskaan ollut noin huonot. Tietty raskaus on nyt selko syy tähän, mutta kyllä tässä niin väsynyt on ollut, välillä ihmettelee miksi mikään uni ei tahdo riittää. Osaltaan tähän väsymykseen on varmaan jo vähän turtunutkin ja raskauden takia kestää kummasti isompaakin väsymystä kun tietää että hyvään tarkoitukseen tää väsymys menee. Eniten mua huolestutti kun hoitaja sanoi (ja siskolle edellisessä raskaudessa oltiin sanottu kun laski hemppa alle sadan), että se alkaa nopeesti rasittamaan sydäntä ja silloinhan se tuleva äitikin joutuu siinä tosi koville eikä se oli kovin terveellinen olotila. No mut yritän tosiaan tänään ruuan yhteydessä sen tabun ottaa ja kokeilen tänään ja huomenna vaan yhdellä napilla ja lisää sitten huomenna annostusta siihen kahteen jos vatsa tuntuis kestävän. Ja kun ei tarvitse pelätä, että tulee oksennus tuossa Helsingin automatkalla. Se olis kurjaa...



Niin ja eikai siihen sit loppupeleissä paljon muuta ole kun että pakko vaan yrittää panostaa ruokavalioon ja maidon ja raudan erottamiseen toisistaan ja sitten levätä tarpeeksi ennen kun alkaa luvut nousta ja olo vähän tulla virkeemmäksi. Kun vaan pysyis sellaisessa kondiksessa ettei heti tarttis saikulle jäädä.



Toivotaan, että sullakin on luvut lähteneet nousuun mukavasti ja rautatabut olis auttaneet hyvin. =)



Ai niin...mullakin oli peräjälkeen 2km:a ja sen jälkeen söinkin pari kuuria Obsidania, mutta en tiedä miten alas sillon mun rautaluvut oli siitä vuotamisesta menneet ja onko ne sen jälkeen (1 vuosi viimesestä raskautumisesta) olleetkaan koko aikana ees kovin hyvät.



titi

selvitty eilisestä pitkästä päivästä.. melkein



Olo oli illasta jo tosi kurja, mulle ei muutenkaan autossa istuminen sovi (aina selkä alkaa kipuilemaan) niin särki sitten kunnolla alaselkää ja niskat kipeytyi, päänsärky alkoi iltapäivästä ja paheni vaan iltaa kohden ja pitkästä aikaa oli koko illan kauhea eklotus ja nälkä. Kiva oli yrittää keskittyä vanhempainiltaan. Aamusta asti ollut sellainen olo, et olen kipeäksi tulossa, mutta taitaapi olla vain tuo eilinen rankka päivä : (



Titi, mä oon kuullu mainittavan, että olisi mahaystävällisempiä + helpommin imeytyviä rautavalmisteita, joku sellainen nestemäinen kreuter..safta.. tai jotain sellaista, hitsi kun on sellainen olo et toi tuotteen nimi ainaskin pitäis muistaa. Ehkäpä joku muistaa kyseisen tuotteen? Mutta ilmeisesti siis luontaistuotekaupoista. Lohjan jossain neuvoloissa ainakin suositellaan mutta jossain päivn suomea taas ei suositella : / mutta kehuja oon kuullu paljon, kysäsepä mielipidettä neuvolastas.



Kipuileeko muilla alavatsa? tuolta kohdun reunoilta paljonkin, sellaisia teräviä vihlaisuja. Yhtenä päivänä sitä täällä pähkäilinkin, että olisi kasvukipuja? Ja huomaa selvästä, että kun maha on taas jumissa (liikaa herkkuja viimepäivinä) niin silloin tuo ummetus pahentaa vihlaisuja entisestään. Kaippa tää tulee ja menee, en vain muista että ekassa raskaudessa olisi tällaisia kipuja ja tuota alavatsan arkuutta ollut..



Ketuttaa olla töissä, jotenkin kaikki menee poskelleen ja hommia olisi sikana mutta motivaatiota ei. Tais viimeksikin loppua motivaatio tosi nopeasti odotuksen edetessä. Jotenkin sitä ajattelee vaan sitä tulevaa kotonaoloaikaa..



jeps, pakko vähän naputella töitä, palailen ainakin nostelemaan : )

eka-vekara ja 14+0!!

Tänä aamuna kävin neuvolassa jossa kaikki hyvin. Sydänäänet kuului, hemppa 131, verenpaine 116/68, kohdunpohja mitattiin nyt ensi kertaa ja se oli 15 cm (viikkoihin nähden ok), paino vain ei oo noussut kuin muutama sata grammaa. Lähtöpainosta on tullut nyt +600 g. No kerkiäähän tässä! Liikkeitä ei edelleenkään tunnu.



Palailen myöhemmin kommentoimaan muiden jutut..



HANNELE + vilpertti rv 17+4

Oon vierestä seurannut sun raskausaikaa ja onpas ihanaa, että tyty on vihdoin kotosalla! Sun viestit jäi niin mieleen vuosi sitten keväällä, kun oma suru oli suurimmillaan... :)



Erityisen kiva oli kuulla käynnistetystä synnytyksestä, joka on ollut kuitenkin nopea.



Onnea vielä kerran! Ja perässä tullaan, toivottavasti yhtä " helpon" tai ainakin nopean synnytyksen kanssa...



-Osse ja Santeri rv 32+1 (karseen monta jo!)

Erityisen ihanaa on aina saada onnitteluja vähän " vieraammilta" ihmisiltä, kuten nyt Osborne, kun siis oma tarinani on jäänyt jonkun mieleen. Kyllähän me joskus jopa lapsettomuuspuolella törmäiltiin, vaikka vähän nolona siellä välillä kävinkin. Huomasin kyllä sinunkin plussanneen ja olin puolestasi tosi iloinen. Ihanaa, että sulla on viikkoja jo noin paljon. Synnytys alkaa jo edessä häämöttää :-).



Minua jännitti tämä eka tipalla käynnistetty synnytys, kun usein tahtoo kuulla sellaisia kauhutarinoita karmeista kestosuppareista ym., mutta todella hyvin meni. Pelkkää positiivista vain sanottavana. Aluksi tietysti ärsytti, kun jouduin olemaan sänkyyn " sidottuna" , mutta sitten kun synnytys todella lähti käyntiin, niin ei haitannut yhtään, etten päässyt liikkumaan. Kaikki eteni mukavasti ja aluksi ilokaasu " hoiteli hommat" ja sen jälkeen intratekaalipuudutus.



Oikein ihanaa loppuodotusta sinulle, Osborne, ja kaikkea hyvää synnytykseen!!!



neronja ja pikku söpöläinen 6 vrk

että kaippa sitä leiman tänne välillä nakkaa kuitennii.Hannelekos sitä jo ihmetteli kuin outoo kun mie ja neronjakaa ei virallisesti enää palstailla täällä...nooh,tuol Yahoolla sit senkin eestä höpistään,mä ainakin.En aio jaksaa enää tuonne vauva-puolelle alkaa kirjoittelemaan,ja ei siel vissiin enää tää haahu-teema jatkukkaan?



Yahoolle rekkaamisesta ollu puhetta.Siis se on so simple,vaatii vaan vähän enkun taitoo,siis vähän oikeesti,suurimman osan kun voi arvatakkin.Mutta mä en ny muista kelle kirjoitin jokunen viikko sitten pitkät tarinat seikkaperäisesti kuinka sinne rekisteröidytään,että jos jaksaa näitä pinoja muutaman kelailla taapäin niin sieltä löytyy! Terbetuloo yahoolle kaikki uudetkin ,me vauvalliset jatketaan sujuvasti omaa stooria siellä sitten.Ihan outoo että mäkin oon jo niitä " vauvallisia" ,tuntui että oon ikuinen odottaja =D



Me oltii Pimun kaa tänää ekaa kertaa ulkona <3(tuli juuri muute tasan viikko täytee neidillä) oli vaa tuo 2vee mukana niin meno oli matelua,itse kun olisin halunnu selkää lepuuttaa ja kävellä nopeemmin.Ja sit nassikka halus työntää vaunuja koko ajan,hyvä et on säädettävä aisa niin yltty tuo vajaa 90cm tappikin työntämään.Oli kyl polleeta poikaa,ei ois auttaakkaan saanu.



Hyviä vointiloita,koittakaaha eksyy yahoolle sankoin joukoin,meillon niin kiva meininki siel että jot maar.



Femmis joka onkin sex....eiku sanotaan ny vaikka et kuudenmamma ;) nykysi,ja Pimu 7pv

Nyt takaisin tänne... On ollut tässä taas pari päivää vähän mieli matalana, vissiin tuo puolukka- ja km-tausta vielä katkeroittaa. Kun eräs läheinen ihminen ilmotti että sillä on vauvakuume, ja seur. päivänä ilmotti että nyt alkaa yritys. Jollain sairaalla tavalla kai sitä haluaisi että muutkin joutuis oottamaan kun itellä meni sitä aikaa miestä taivutellessa... No sitten se kävi kierukanpoistoreissulla ostamassa jo äippähousujakin. Tuntuu että kun itse sai ponnistella ja sinnitellä ja toivoa ja pelätä ja ties mitä ennen kuin pääsi niin pitkälle että uskalsi vihdoin ostaa äippähousut (eli viime viikonloppuna) ja toinen käy sitten ostaan tuosta vaan... Ja kaikista pahinta tässä on se kun olisin nyt halunnut olla perheen ainoa mahakas, mutta toisin näyttää käyvän, kohta pitää tätä huomiota alkaa jakamaan... =o/ Normaalit ihmiset lienee onnellisia läheisten ihmisten tälläsistä asioista, mutta toisin täällä...



Eniwei, ei siittä sen enempää, elämä jatkuu. Tämän aamun neuvolareissu oli siis hyvä reissu, vaikka pelkäsinkin jollain taholla taas että ääniä ei kuulu ja joudun ultraan... (kun ei niitä liikkeitäkään tunnu ja painokaan ei nouse) mutta siis kaikki hyvin!



FEMMIS: Ai siellä taitaa olla ylpeä isoveli? ;o)



EKA-VEKA: Kyllä mullakin on mahakipuja, tiiä sitten kasvukipuja vai mitä. Mutta vihlasee välillä, ja välillä se vihlasu " jää päälle" . Mutta ekakertalaisena piän kaikkea asiaan kuuluvana...



TITI: Vai vakuutteluviikkojakos ne onkin...?! ;o)



KERRY: Tervetuloa! Ja onnittelut tietysti raskauden johdosta! Ens viikon listassa sitten näkyy sinunkin tievot...



HANNELE + v

Enpä tiedä onko minusta paljonkaan apua pitämään pinoa pinnalla, mutta mukana olen yrittämässä. Tämä alkuraskauden kamala väsymys pakottaa lepäämään tai mieluummin nukkumaan kaiken vapaa-ajan.



Ennis: voi, kun kuullostaa kamalan tutulta tuo tyynyjen kanssa pyöriminen, jaksua öihin! Itsellä jo näillä varhaisilla viikoilla alkaa olla vaikeaa löytää hyvää nukkuma-asentoa, kun rinnat on kipeät ja jotenkin tuota mahaakin varoo. On myös niin huono olo läpi päivän, että senkin puolesta pitää aina kokeilla missä asennossa tuntuu vähiten pahalta. Normaalisti nukun aina mahallaan ja muistan kyllä sen ihanan hetken esikoisen jälkeen, kun imetyksen lopetettuani pystyin nukkumaan mahallaan ekan kerran puoleentoista vuoteen.



Titi: voi kun kurjaa taistella tuon hemoglobiinin kanssa. Kai se on parempi kuitenkin ottaa vaikka se yksi tabu, kuin voida pahoin kahdesta. Kai tiedät, että marjoissa on myös hyvin rautaa, esim. viinimarjat ja mansikat, sekä parsakaalissa. Niistä saa samalla myös c-vitamiinia. Että mansikoita, vaan pakastealtaasta hakemaan, jos ei omasta pakkasesta löydy!



Hannele: kivaa lukea hyviä neuvola kuulumisia, kun itse saa vielä niitä sydänääniäkin monta viikkoa jännätä.



Millos teillä on noi sydänäänet muuten kuuluneet? Minulla on ekaneuvola ensi viikon lopulla ei varmaan silloin vielä kuulu. Edellisessä raskaudessä kuulin sydänäänet vasta rv12+ samana päivänä, kun oli eka ultra.



-Limetti rv 7+2

taas viikon viimeinen työpäivä, onneksi alkaa viikonloppu! Tosin mies on taas koko viikonlopun ylitöissä ja sitten vielä illasta aloitellaan keittiörempan purkuhommia. Ei ihan lepoa siis viikonloppukaan, kun kuitenkin tuo meitin uhmis on kokoajan siinä jaloissa, eikä hetkeen ole päikkäreitäkään suostunut nukkumaan.



Hannelella oli ollut mukava neuvolakäynti kun ei missään arvoissa mitään hälyttävää, painoa tosissaan kerkiää tulemaan joten ole ihan onnellinen kun saldo on vielä alle kilon : ) Tiedän kyllä tuon harmin tunteen, kun ei itsellään ole ollut niin helppoa tuo lapsen alulle laitto, että toiset " niin vain" alkavat lapsia " tekemään" . Mutta kuten me täällä tiedämme, niin ei se aina ole vaan niin helppoa että kierukat pois ja jo heti äippähousuja ostamaan?? Toisaaalta, en tiedä voisiko olla Hannele, että tää sun läheinen on käynyt ne miehen ylipuhumis- vaiheen sun tietämättä, jos vaan ei ole halunnut sulle puhua tietäen sun taustan? No nauti sinä vaan raskaudesta, sähän pääset oikeasti ihan kohta mahaa näyttelemään, se teidän lähipiiri kerkiää sun mahaa ihailla kyllästymisiin asti joten se uusi mahdollinen mahankasvattaja saa tyytyä ihastelun jämiin sitten hamassa tulevaisuudessa ; )





Limetti, täällä kumma kyllä olen pystynyt taas muutaman yön nukkumaan paremmin mahallani (tai silleen toinen jalka koukussa), en tiedä sitten onjko vaan mahasta laskenut se alkuajan kipeä turvotus. Vauvapömppö on ihan selvästi jo nyt, muttei vielä tee liian pahaa nukkuessa. Olen aina itse nukkunut mahallani, joten esikoisen odotus ja imetysaika oli kyllä sellaista sopeutumisaikaa ja oli kyllä ihanaa kun alkuimetyksen jälkeen rinnat kesti jo mahallaankin nukkumista (jos ei haitannut märät läikät lakanalla) Voipi olla ettei neuvolassa haluta vielä yrittää sydänäänten kuulumista, mulla kuunneltiin vasta rv 13, silloinkin kesti kauan löytää pikkuisen syke. Oikeassahan se neuvolaterkka on siinä, että ei kannata liian aikaisin yrittää kun tulee sitten turhaan paha mieli ja pelko, jos ei löydy. Sullakin siellä massussa ollaan niin pieniä vielä ja siellä lantion sisällä niin hyvin piilossa, että vaatisi musta aika hyvät laitteet tai oikeastaan ultran, että kuuluis. Hannele muistaakseni sai kuulla aika aikaseen joskus rv 9+?, mutta musta enemmänkin poikkeus kuin sääntö..



jeps, jos pikkasen omaa napaa vielä loppuhuipennukseksi:

Aamusta pitkästä aikaa taas hampaiden pesu aiheutti yökkäysrefleksin. Mahalaukku yritti vissiin kääntyä nurin kun mitään ei ole siihen aikaan vielä täytteenä. Ihme juttu, on kohta pari viikkoa kun noi aamuyökkäykset loppui?? Sain likkakaverilta pari äitiysvaatetta, joten olo on mukava kun ei kiristä eikä purista vaatetus. Harmi vaan, että tiedän näidenkin mahtuvan enää vaan hetken kun vaatteet on kokoa M ja mulle menee nykyään L paremmin, joten nyt mahtuu muttei pitkään. Sain myös kokeiltavaksi tukivyön kans kokoa M, en vielä vaan kerinny testata. Samaisen ystävän luona kävin nuuhkimassa kahden päivän ikäistä pikkutyttöä, voi että ne vauvat on pieniä ja suloisia. ihan lääpälläni olen : )



näihin tunnelmiin,

eka-vekara ja huimat rv 14+1

Hannele-81:

On ollut tässä taas pari päivää vähän mieli matalana, vissiin tuo puolukka- ja km-tausta vielä katkeroittaa. Kun eräs läheinen ihminen ilmotti että sillä on vauvakuume, ja seur. päivänä ilmotti että nyt alkaa yritys. Jollain sairaalla tavalla kai sitä haluaisi että muutkin joutuis oottamaan kun itellä meni sitä aikaa miestä taivutellessa... No sitten se kävi kierukanpoistoreissulla ostamassa jo äippähousujakin. Tuntuu että kun itse sai ponnistella ja sinnitellä ja toivoa ja pelätä ja ties mitä ennen kuin pääsi niin pitkälle että uskalsi vihdoin ostaa äippähousut (eli viime viikonloppuna) ja toinen käy sitten ostaan tuosta vaan... Ja kaikista pahinta tässä on se kun olisin nyt halunnut olla perheen ainoa mahakas, mutta toisin näyttää käyvän, kohta pitää tätä huomiota alkaa jakamaan... =o/ Normaalit ihmiset lienee onnellisia läheisten ihmisten tälläsistä asioista, mutta toisin täällä...

Pakko oli tähän tulla kommentoimaan, kun nuo tuntemuksesi tuntuvat just niin tutuilta. Siis itelläni oli aivan samanlaisia ajatuksia raskausaikana. Just kun itelläni oli km:ja niin, kaksi meidän kyläläistä naista oli raskaana. Toinen odotti kuudettaan ja toinen neljättään. Tuntui tosi vaikealta nähdä heitä isoine mahoineen. No, sitten kun itse olin raskaana, niin jotenkin toivoin, että minä olisin se ainoa mahakas, mutta just kun paljastin kasvaneen masuni talvitakin alta näkyviin, niin tämä kuuden lapsen äiti kertoi myös olevansa raskaana (la marraskuussa). Jotenkin tuli sellainen tunne, että kyllä se joillakin on helppoa, ei koskaan mitään vastoinkäymisiä. Muitakin raskausuutisia sitten kuulin eli kahdella muullakin tutulla on laskettu aika marraskuussa. Piti vaan sitten keskittyä siihen omaan raskauteen ja ei siinä mitään ongelmia. Mutta halusin vain sanoa, että tuttuja ovat nuo tunteesi.

Onnellista odotusta sinulle edelleen ja keskity vain nauttimaan omasta raskaudestasi! Onnellista odotusta myös kaikille muillekin exille!

neronja ja pikku neiti 1 vk

Limetti: Joo noita punaisia viinimarjoja otan aina pakkasesta lautaselle joka aamu ja sekoitan aamupuuron joukkoon jäisinä. Sulavat sinne lämpimän puuron sekaan mukavasti. Tätä olen tehnyt päivittäin koko raskauden alusta lähtien ja muutenkin syönyt paljon salaattia ja marjoja sekä rautapitoista ruokaa kesän aikana, mutta luulen että mulla on jonkin näköistä imeytymisongelmaa, sillä vaikka syön niin kun pitää ja vähän vielä tehostettuna, niin tuo rauta ei näköjään oikein hyvin imeydy. Otin riskin ja söin eilenkin 2 tabua päivän aikana, mutta sijoitin ne niin hyvin ruokailun yhteyteen, ettei vahingossakaan mennyt tyhjään masuun, niin nyt ei tullut vatsan väänteitä eikä huono olo. Pitää vielä oikein tehostaa sitä, että tekee selvän välin maitotuotteiden ja rautapitoisen ruokien syönnin välille. Toivototaan, että tää tilanne tästä alkaa parantua. Muutoin tää väsymys käy kyllä kohtalaisen tuskaiseksi.

Itse kuulin ekan kerran sydänäänet omalla kotidopplerilla tuolloin rv 11+, mutta en tiedä olisko kuulunut jo aiemmin kun ei ollut silloin vielä laitetta millä kuunnella. En uskaltanut tilata sitä laitetta aiemmin kun pelkäsin, että revin pelihousuni pelosta jos sieltä ei olis kuulunutkaan aiemmin mitään. Neuvolassa kävin ekan kerran muistaakseni rv 9 ja silloin hoitaja ei edes ottanut puheeksi, että olis sydänääniä kuuneltu, varmaan just sen takia kun monella ei kuulu ja sitten alkaa pelkäämään, että jotain on pielessä. Jos sullakin ens vkolla jo neuvola on, niin voipi olla vielä turhan aikaista ääniä yrittää saada kuuluviin. Sielä se pikkuinen kerää masussa vasta niitä puksutusvoimia. =) Toivottavasti vkot kuluu nopeesti ja pääset kans ääniä kuulemaan. =) Olethan jo kasiviikolla menossa. Hienoa. =D



Eka-Vekara: Kiva, että olet saanut mammavaatteita. Niissä on tosiaan kiva olla kun ne eivät purista mistään. Itelläkin on nyt mammahousut jo jalassa. Menee kyllä Belly Beltillä muutkin housut vielä, mutta eilen oli kiava pitkää ajomatkaa varten laittaa mammahousut kun niissä oli mukava olla. Ja ne laitoin myös sit tänään päälle. Näin eilen kans sellaisen 2vkoa vanhan pikkuisen poikavauvan ja sain pidellä sitä sylissä. Voi kiesus miten pienet varmaat sillä oli ja muutenkin pieni ihana vauvan tuoksuinen pakkaus. Olin loppuillan kans ihan vauvan lumoissa ja haahuilin tekemättä mitään järkevää. Tuntuu niin käsittämättömältä, että saisko itekkin muka vielä tuollaisen oman nyytin syliin. Maaliskuuta odotellessa¿ =D



Hannele: Itelle oli sillon viime kesänä tosi kova paikka kun kaksi erittäin läheistä ihmistä oli tosiaan pitkällä raskauksissaan ja ite toivoin tulevani perässä. Ja sitten tulikin ne keskenmenot peräkkäin. Jäin nuolemaan näppejäni. Edes pitkän ajan yritystä ei palkittu kun suurella määrällä lisäkyyneleitä. Nyt kans pelkäsin, että kun yksi erittäin hyvä ystäväni yrittä miehensä kanssa raskautta, että kai nekin vielä ehtii ennen meitä (kauheeta tällä tavalla ajatella, mutta nää vaan ne ajatukset oli vielä alkukesästä), mutta ei ole niiltäkään mitään kuulunut. Yritystä heillä on takana vuoden alusta. Tällä hetkellä olen ainut näissä meidän piireissä joka odottaa ja joka suht rauhassa saa varmaan kaiken huomion tässä hommassa, kun kaikilla muilla jo lapsia on läjäpäin ystäväpiirissä ja luulen, ettei moneenkaan perheeseen enää lisää lapsia ole tulossa. Luulen, että tää mun raskaus menee nyt sillä kohtia että jos joku nyt alkais odottaa, niin mä olen jo sen verran edellä, että pääsen kans etukäteen masuani jo näyttelemään. Toisaalta nyt kun mietin, niin mulle on varmaan parempi olla nyt raskaana nyt että olisin siihen samaan härdelliin osunut vaikk oman siskoni kanssa. Omille ja miehen vanhemmille tää meidän vauva on silti varmaan mielettömän odotettu, sillä meillä ei ole vielä yhtään lasta. Joten mun äiti odottaa kun kuuta nousevaa, että mekin saadaan oma vauva, mummuhan hän on jo siskoni 3:lle lapselle, mutta anoppi varmaan tärisee innosta sillä heille tämä on ylipäätään ensimmäinen lastenlapsi. =) Nyt keskityt vaan tähän omaan raskauteen ja nautit olostasi. Sitähän ei tiedä kauanko tämä läheisesi raskautuminen kestää. Ja itse olet jo ihanan pitkällä. Viet tosiaan kermat päältä kun raivaat edellä tuota juttua. Voin vaan sanoa, että tiedän tasan tarkkaan miltä susta tuntuu ja mitä kelaat mielessäsi. En tähän viitsi kaikkea kirjoittaa mitä kokemuksia itellä on lähipiiristä näissä jutuissa, mutta että kärsinyt olen kovasti vastaanvalaisesta toiminnasta kun mitä sulla sielä nyt on menossa. No mehän ei anneta näiden juttujen häiritä eihän. Nautitaan siitä omasta kasvavasta masusta vaan.Eiks joo? =D



ON: Väsymystä väsymystä väsymystä. En meinannut sängystä ylös tänään päästä. Nukun hyvin, mutta mikään tuntimäärä ei tunnu riittävän. Olisko sit noi rauta-arvot syynä tähän? Persiljaa, paprikaa, punaista viinimarjaa, mustaa makkaraa, verilättyjä jne. Jne¿syönyt olen niin että tulee korvista ja nyt alkaa kohta vaakakin sitten huokailla. =) Toivottavasti rauta-arvot lähtee nyt nousuun. Ruuan yhteydessä kun olen nyt noi raudat ottanut, niin eivät tule ylös, eikä maha tulee kipeeksi. Hyvä näin. Toivottavasti rauta alkaa imeytyä ja helpottais myös tätä väsymystä.

Eilen näin pari vkoisen poika vauvan ja sain sitä sylitellä ja nuuskutella. Olin aivan myyty. Pikkiriikkiset ihan varpaat ja jalat oli toisella. * haltioitunut huokaus *

Ei tänne muuta ihmeitä. Väsymystä lukuunottamatta olo on hyvä ja massu vähän pyöristyy. =)



Titi75 ja skirpula rv 14+0 (ultra 15+0)

Hannele-81: Ollaan onnellisessa asemassa, se on totta! Miten voi olla tosiaan näin ihanaa odottaa vauvaa!! Hyvä, et pomos otti asian hyvin, niinhän niiden pitäisi. Itse en oo vielä kertonut töissä kenellekään, mut varmaan piakkoin joudun sen tekemään.



eka-vekara: Mä ihmettelin viikonlopun hiljaisuutta. Mut eipä mulla kai oo aihetta, kun itse käyn täällä kaikesta huolimatta vaan pari kertaa viikossa lukemassa viestit. Nyt kun olen aloittanut työt ja opiskelut, niin mehut on iltaisin niin vähissä, että nukkumaan suoraan (kun lapsen saanut ensin sänkyyn laitettua). Kysyit, käydäänkö vessassa öisin? Joka yö nykyään kerran, aiemmin välillä kaksikin. Ihan alkuraskaudessa en vaan saanut vessassa käynnin jälkeen unta, kun oli niin huono olo (ja jouduin usein käymään aamuyöllä aamupalalla, jotta pystyin nukkumaan). Nyt nukahdan onneks saman tien uudelleen. En oo rekisteröitynyt Yahoolle, hyvä kun ehdin täällä käymään.



titi75: Wau, kuusi kertaa vessassa yhden yön aikana, onneksi saat unen päästä uudelleen kiinni.



limetti1: Alkujännitys saattaa olla hurjaakin. Välillä tuntui, että olen tulossa hulluksi, kun en tiennyt, onko kaikki masus hyvin vai ei. Nyt, kun on kriittisimmät viikot päässyt ohi, pystyy ja uskaltaa nauttia raskaudesta. Jaksuja vaan sulle noihin alkuraskauden joskus pitkiltäkin tuntuviin viikkoihin. Eiköhän se vauva pysy mukana, toivotaan!! Koeta jaksaa väsymyksen kanssa. Mulla oli alkuraskaudessa sellainen ongelma, et koko ajan oli huono olo ja kova nälkä saattoi iskeä ihan yllättäen. Näin kävi usein, kun oltiin just päästy leikkipuistoon esikoisen kanssa, ensin tuli huono olo ja sitten niin järkyttävä nälkä, ettei auttanut kuin palata kotiin syömään ja lepäilemään. Yleensä esikoisella ehtii ensin tulemaan nälkä ja väsy, mut vähän aikaa sitten se oli meillä ihan toisin päin.



Kuonokas: Onnea vauvan saatuasi!!



peebee: Taitaapa sullakin synnytys lähestyä! Kovasti tsemppiä sinne!



Pirpaliina: Onneksi olkoon plussasta ja tervetuloa tänne exiin! Mäkin pelkäsin keskenmenoa ekat 12 viikkoa ihan hullun lailla, edellinen raskaus meni 11+6 kesken. Sitten 12+5 olin ekassa ultrassa ja sain kuulla kaiken olevan hyvin. Vasta silloin vierähti kivi sydämeltä, nyt jaksaa uskoa tähän raskauteen. Eiköhän sullakin kaikki mene nyt ihan hyvin, yleensähän raskaus onnistuu jos tilastoja miettii. Kovasti vaan jaksuja, käyhän täällä purkamassa oloasi! Vauvalle vaan paljon vauvaliimaa lähettelen!



ON: Onnellinen fiilis jatkuu... On tämä raskaus niin ihmeellistä ja ihanaa! Kaikkine pienine vaivoineenkin! Palaan myöhemmin kommentoimaan lisää ja kertomaan muita kuulumisia. Nyt täytyypi lähteä ulos...



Kaikille hyvää masunkasvatusta ja tsemppiä pian synnyttäville! Pienet vauvat on hypersuloisia!!!! Lizie 14+5

just kun pitäis aktiivisesti pinoa pitää pystyssä niin on kiireitä ;o) Mutta sen verran oli pakko tulla sanomaan että



kiitos sanoista ja ymmärryksestä! Ja kuten neuvoiksi annoitte niin pitäis vaan keskittyä tähän omaan raskauteen! Ja EKA-VEKA kysyi oisko hän voinut taivuttelut myös käyä, ei, kyseessä on siskoni siis, lapset on enemmänkin vahinkoja. Ja ensimmäisen sai yh:na joten toisaalta hän on se " onnellisen normaalin" raskauden varmasti ansainnut. Ihanaahan se ois että vilpertillä ois samanikänen serkku mutta niin mielellään oisin nämä raskauden ilot jakanut vain itseni kanssa...



Mutta mutta nyt tärkeemmin asioihin:



[color=red]TÄNÄÄN rv 17+5 olen tuntenut ENSIMMÄISET LIIKKEET![/color]



Sellaista pientä kuplimista ja kutittelua, niin kuin kaikki tässä vaiheessa olleet tietää... Ihanaa! ♥



Mutta nyt täytyy rientää. Viikonloppu taas normaaliin tapaan nettipimennossa.



IHANAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!



HANNELE + vilpertti rv 17+5

ne ekat liikeet on tosi ihanat, ja kun alkaa tulemaan useammin ja tiheämpään niin tavallaan silloin pelot ja surut viimeistään hälvenee. Ihanaa, nyt sulla on jatkuvasti muistutus että kaikki on massussa hyvin kun siellä potkitaan ja möyrytään.



Pakko kertoa teille hauska juttu. Meitin poitsu, kohta 2 v 9 kk on jutellut paljon pk:n hoitajille siitä että äitin massussa asuu nakupellevauva : ) ja eilen illalla selitti isälleen, että äitin massussa on tyttövauva ja hänelle syntyy poikavauva ; ) ei kuulemma se poika massussa asuu, mutta poika vauva syntyy (ja äitin masuvauva ei siis ole poika vaan tyttö). Hassu tapaus,. kopvin se miettii jo näitä asioita. Ja jaksaa vähän väliä kertoa, että ompa äitillä pyöree massu, tai pallomasu. Ja tietysti sellaisella kauhun ja ihastuksen sekaisella äänella. Ja kamoon, mä oon vasta 15. viikolla. Noh, onhan tää ainakin iltaisin iso röllykkä jo tää maha.. Ja samainen poika kyl taputteli eilen takapuoltani, kun oltiin suihkuun menossa, et pyöree pylly (ja taas sama äänensävy). Ja kun yritin kääntyä tyhjentämään pottaa, toinen komensi, ettei saa kääntyä kun hän katsoo. Hui mikä nähtävyys..



No onneksi ei oo toi isompi mies meidän perheessä, joka tollasia juttelee, sais turpiinsa ; )



eka-vekara palstraterrosristina

HAnnelelle onnittelut liikkeiden tuntemisesta :) Ne on niiiiiin ihania!!Mulla on nyt jo jotenkin ikävä niitä,vaikka ihanaa onkin,että se potkiskelija tuossa jo potkii ihan näkösällä <3



Sari ja pikku-ukko 3viikkoa+2 päivää (ei voi enää sanoa Tikku-Lateksi,alkaa poijjaalla olla poskia ja kaksoisleukaa sen verran...)

Kiitos onnitteluista, Liziekö se oli? Hormonihuuruinen kun ei muista kahta minuuttia lukemaansa...



Joka tapauksessa; meille siis syntyi ihana pikkumies 8.9. rv 40+3, 3185g ja 51cm.

Olen kirjoitellut täällä vähemmän, kun omat keskenmenokokemukseni olivat verrattain " helppoja" tai " vähäisiä" , jos nyt sellaista ilmaisua voi niin ikävästä asiasta käyttää (raskaaksi ekasta yrityskierrosta, sitten km varh. viikoilla, heti sen jälkeen taas ekasta kierrosta raskaaksi - en siis oikein edes " ehtinyt" surra keskenmenoani.)

Syyskeijuissa pinouduin ehkä muutaman kerran enemmän, eli hyvin laiska keskustelija olen kaiken kaikkiaan ollut - lukenut kuulumisianne kylläkin ahkerasti.

Neronjan ja Masunasun kanssa mentiin aika lailla samoilla viikoilla, ja Neronjalle lähetänkin tässä roppakaupalla lämpöisiä onnitteluja pikku nuppusesta. Masunasun uutisia en ole onnistunut (lue: ehtinyt) bongaamaan, toivottavasti sielläkin alkaa olla jo nyytti sylissä.



Teille muille vielä kääröään odottaville ihania raskausviikkoja vaivoineen päivineen. Kyllä se niin on, että hyvää kannattaa odottaa!



Nyt menen nuuskuttelemaan tuhisevaa nyyttiä!

kuonokas rv 0+0

titi75: Ai teiltä saa raudat oikein mukaan, hienoa! Täällä ainakin täytyy ihan itse ostaa. Ehkä se hemppa pian korjaantuu. Toivottavasti masusi alkaa pian sietää rautaa tai pitäiskö sitten kokeilla tosiaan muuta merkkiä? Kiva kuulla, et pikkuisella kaikki hienosti!



eka-vekara: Täytyis reipastua, mutta kun mistä sitä aikaa ja jaksamista. Iltaisin, kun esikko nukkuu, on aikaa, mut usein oon sit ihan totaalisen poikki. Mutta yritetään täälläkin reipastua palstailussa. Mua pistelee välilla ja joskus aivastaessa vihlaisee, tuntuu että jokin repii. Mutta aika lailla masu tuntuu vaan painavalta ja pullealta. Ja muakin ummettaa... Musta oli tosi ihanaa mennä nyt takaisin töihin, pari vuotta kotona oltuani, ihana miettiä vähän aikuisten juttujakin. Mutta yhtä onnellinen olen ajatuksesta, että muutaman kuukauden päästä olen taas kotona (jos niin suodaan) ja saan hoitaa kahta lastani.



Enni-Maija: Voi apua.. Muistutit mieleen noi nukkumisongelmat. Mä pystyn vielä nukkumaan melkein mahallaan, mutta pian se ilo on taas poissa. Ja masuasento on mun mielestä paras. Miten sitä jaksaa taas puoli vuotta kiehnätä ja hakea hyvää asentoa... Apua! Niin plus imetysaikana masuasento ainakin alkuun on kans ihan mahdoton. No, jos yritän vielä olla miettimättä niitä ja nautin masulla nukkumisesta niin kauan kuin pystyn. Koettakaahan parantua siellä.



Kerry: Tervetuloa tänne meidän seuraan ja turvallista odotusta sulle! On sulla jo onneksi sen verran viikkoja, että voi ainakin vähän huokaista. Vaikka tottahan se on, ettei keskenmenon jälkeen raskaus kai koskaan ole enää ihan huoleton.



Hannele: Hienoa, että neuvolassa kaikki hyvin! Ja hei, mahtavaa, et alat tuntea liikkeitä. Odotan sitä niin kovasti. Se rauhoittais mieltä plus että vauvasta tulee jotenkin todellisempi, kun sen tuntee potkuina. Muakin rasittaa se, miten helppona jotkut pitää vauvan saamista. Kun kaveri jokin aika kysyi, että ollaanko me aktiivisesti hankkimassa toista lasta, kyllä ärsytti. Ihan oikeesti, kun mun mielestä ei lapsia tosiaankaan voi hankkia. Niitä saadaan, jos käy hyvä onni! Ja lapset on todellakin lahja, ei mikään hankintapuuha. Kuulosti niin siltä, et tää kaveri on suunnitellut, milloin saa lapsensa, eli heti sitten kun on valmistunut ens vuonna. Voi raukkaa, kun ei se välttämättä mene ollenkaan niin kuin itse suunnittelee. Samainen kaveri sitten Lindexillä naureskeli, että pitäisköhän sen ostaa jo äitiysvaatteita varalle. Siis apua, ehkä ne ehtii sit ostaa, jos aihetta on. Ihmeellisesti sitä oppii näkemään asiat ihan eri kantilta, kun koki keskenmenon, vaikka aina olenkin ajatellut, että lapsia saadaan.



Lauris&Neronja&Femmamma: Saa tänne tulla tosiaan jättämään puumerkkinsä, eihän täältä kukaan ulos aja. Ja ihanaa kuulla teidän vauvan saaneiden kuulumisia!! Tänne asti voi haistaa pikkuvauvan ihanan tuoksun.



Limetti: Jaksuja väsymyksen kanssa! Oletko sä miettinyt meneväs alkuraskauden ultraan vai miten? Itse en mennyt, kun ajattelin niinkin positiivisesti, et voihan sen ultrankin jälkeen vielä mennä kaikki pieleen. Neuvolas viikolla 9+ ei sydänäänet kuuluneet, mikä harmitti kovasti. Ultras kävin ennen seuraavaa neuvolaa 12+5 ja sitten 12+6 neuvolassa lääkärillä kuulin ne sydänäänet. Nämä kaks päivää pisti uskomaan, et kyllä tämä tästä. Ekaan ultraan ja viikolle 12 asti alkuraskaus oli henkisesti todella raskasta.



kuonokas: Joku kyseli, et ootkohan jo saanut vauvan ja joku ties, et oot. Niin uskalsin onnitella. Ihanaa vauva-aikaa vaan sinnepäin!



ON: Onnellinen oon. Ihana pikkuinen siellä masussa kasvaa ja voi luultavasti hyvin. Masua nipistelee aika paljon, mut en pysty vielä kuvittelemaan noiden tuntemusten olevan liikkeitä vaikka niin toivoisin. Masu on pyöristynyt vähän jo, ainakin itse sen huomaan. Heti rintaliivien alareunasta alkaa masu, kaareva kumpu. Äitini sanoi, ettei ole mitään huomannu ja ettei huomaisi vieläkään, kun kuuli uutiset. Ja mun mielestä masu on jo niin selkeä.



Mammahousuja en ole vielä tarvinnut, mut tänään kuitenkin jo kaivettiin ne kaapista. Sellaisia rentoja housuja käytän, eli en esim. enää farkuissa viihdy.



Alan todella suunnitella ens kevättä, miten sitten vauvan kanssa eletään. Musta on vaan niin mahtavaa, että nyt näyttää vihdoin se vauva olevan ehkä tulossa. Saa esikko seuraa, vaikkei itse vielä asiasta tiedäkään. On just aloittanut päiväkodissa ja ollut tosi riippuvainen musta sitten vapaapäivinä, et ajattelin, ettei oo psyyken kannalta varmaan hyvä juttu, että ensin äiti jättää päiväkotiin ja sitten kertoo, että masussa vielä asuu toinen vauva. Voisi olla liikaa pienelle. Kerrotaan sitten hieman myöhemmin, kun päiväkotielämä sujuu ja pieni luottaa siihen, ettei me sitä mihinkään jätetä, vaikka välillä hoidossa käykin. Olen vain puoliksi töissä eli mulla on varsin paljon vapaapäiviä onneksi. On se esikko vielä niin pieni (pian 2v), että hyvä olla paljon yhdessä.



Mutta on niin mukavaa ja mieltä virkistävää sekä ammattitaidon kannalta hyvä, että palasin edes muutamaksi kuukaudeksi töihin. Jaksampahan taas sitten olla pari vuotta kotosalla.



Nyt tulee romaani tästä, ei taida enää kukaan jaksaa lukea joten hyvää yötä kaikille! Niin ja turvallista odostusta itse kullekin ja synnyttämään pian meneville kovasti tsemppiä!



Lizie 14+6

Porkkana05:lle isot onnittelut hienoista ultrakuulumisista! Oonkin välillä ihmetellyt, mitä sulle kuuluu. Muistan, kun kävit jokin aika sitten täällä kommentoimassa jonkun kommenttiin, että kyllä sä mielelläsi menisit synnyttämään, kun tämä joku poti ramppikuumetta. Sen jälkeen en muista susta kuulleeni. Mutta tulehan tänne kertomaan kuulumisia myös joskus, meidän porukka harvenee, kun moni saa vauvansa. Ja hyvää odotusta sulle, alat jo olla " turvallisemmilla" vesillä.

Oishan se kiva teitä nähdä tuolla vauva-puolellakin, siellä kun on aikas hiljaista, niin teitä kyllä kaivattais siellä... niinkun kaikkia muitakin jo vauvansa lunastaneita.



T:Nette ja Teemu 6,5 kk