Miksi naiset inhoavat "one of the boys" naisia

Olen ollut sekä nais- että miesvaltaisissa työpaikoissa ja on kyllä sanottava, että jokaista naisten lapsista, miehestä ja ulkonäöstä puhuttua 10 minuuttia kohti miehet puhuvat lapsistaan ja perhe-elämästään ehkä 1 minuutin. En ole vielä tavannut yhtään miestä, joka olisi tuonut jotakin lastensa valokuvia töihin (naisia useampiakin ja jos ei ole kiinnostanut niitä katsella, on oltu naama nutturalla) tai selostanut vaatteidenhankinnan vaikeudesta puolta tuntia (tarkoituksena kuulla, että vaatteissa on vikaa kun niitä ei tehdä enää "aikuisille naisille" joka on koodi ylipainoiselle). Tutun työpaikalle oli työkaveri vienyt jonkun lastensa synttärikakun, joka oli räävitty sieltä täältä ja kun ei parille työpaikalla kelvannut moinen sormikakku, oli siitä sitten työkaveri kovasti ottanut itseensä. Miehet myöskään harvemmin selittävät jonkun naapurin mahdollista eroa/uutta suhdetta, joka on päätelty milloin mistäkin verhon raosta kyylätystä ja että taas kiinnostaa naapuri, jota kuulija ei ole edes koskaan nähnyt.

Ei tällaista vaan tapahdu miesten kanssa. Eikä kaikkia naisia todellakaan kiinnosta.

Kateus ja mustasukkaisuus.

Voi harmittaa, että joku nainen tulee niin hyvin miesten kanssa juttuun (jos itseltä ei luonnistu niin hyvin). Mustasukkaisuudesta on kyse helposti jos se mies sattuu olemaan oma ihastus, puoliso tai seurustelukumppani - ja joskus sille voi olla ihan syytäkin.

On siis aidosti äijämäisiä naisia (joita ei ehkä niin helposti inhota) ja sitten niitä vikittelijöitä.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:56"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:19"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:13"]

En tietääkseni ole one of the boys-nainen, mutta jo pelkästään se riittää naisvaltaisella työpaikalla siihen, ettei ole suurimman osan mieleinen työkaveri, kun ei jaksa loputtomiin kuunnella meidänmiessanoi meidänlapsetteki hihihi, tässä nää tosikiinnostavat kuvat meidän pirjopetterin synttäreiltä, ai kauheeta kun mulla on sellua, mitä mä teen mun tukka on ihan hirvee, siis ootteko te kuullu kirjanpidon lissusta, iik tuolla on hämähäkki-länkytystä. Ehkä kannattaisi ryhtyä one of the boysiksi, en pysty kuvittelemaan miehiltä tuon tason typeryyyttä, päivästä toiseen jatkuvasti. Ja tätä älytöntä minäminähysteriaa sitten kutsutaan sosiaalisuudeksi. Vaikka maailmassa on vaikka mitä mielenkiintoisempaa puhuttavaa kun sinun miehesi sanomiset, lastesi tekemiset ja sellusi.

[/quote]

Kerrohan nyt sitten, mitkä ovat niitä miehekkään kiinostavia aiheita joista jaksaisi puhua päivästä toiseen töissä? Tai mistä naisten pitäisi puhua että sitä jaksaisi kuunnella?

[/quote]

Miehekkään kiinnostavista en tiedä, mutta esim. ajankohtaiset aiheet viihteen ja maailmanmenon osalta ovat aika paljon kiinnostavampia kuin duunikaverin kersan mukanokkelat sanomiset tai sen miehen autonvaihto ja mitä se sitten sanoi ja se automyyjä sanoi ja mies sitten sanoi siihen blaablaablaa. Uutisissakin on vaikka mitä kiinnostavaa, tieteen ja tekniikankin alalta jos ei politiikka kiinnosta, edelleen kiinnostavampaa kuin jonkun kehujenkerjäys, joka on kätketty itseinhoon ("siis kun mä oon niin läski siis nää mun reidet on niin paksut" - johon odotetaan vastustelua ja hoikkuuskehuja, vaikka olisi puolimetrinen reidenympärys pönköttämässä). Harrastuksista voidaan keskustella. Meíehekkäistä aiheista autot on paljon kiinnostavampaa kuin kuunnella juoruja jostakusta, varsinkin kun naisten juoruilu on yleensä vahingoniloista ("arvasihan sen että se mies sen jättää olihan se sille liian komea ja varakas mutta kun ei sille tavallinen  duunari kelpaa niin siitä sitten sai").

Aika köyhää on elämä ja pienet piirit jos ei aikuinen ihminen muusta osaa puhua kuin itsestään ja perheestään ja kaikki puheenaiheet ja kiinnostuksen kohteet liittyy vain niihin ja siinä ohessa vähän irvitään muita.

[/quote]

Tuossa jo sanoinkin aiemmin, että työpaikan keskustelunaiheet on valittava järkevästi. Ei työpaikan kahvipöydässä voi noin vain alkaa puhua politiikasta tai uskonnosta, kun ei tunne työkavereiden taustoja. Viihde taas... en tiedä onko jossakin työpaikkaa missä ei puida tv-tarjontaa, en usko olevan.

[/quote]

Mistä tulee käsitys, että naisilla ei olisi mielipiteitä oikein mistään eikä kykyä käsitellä toisten erilaisia mielipiteitä? Ja mistä tulee käsitys, että kaikki naiset ovat kiinnostuneita lapsista, ihmissuhteista ja ihmisistä eivätkä asioista? Niinkuin naiset olisivat yhtenäinen tyhmänpuoleinen joukko, jonka koko elämä ja mielenkiinto kulkee välillä mies-lapset-keittiö. Tarvitsee olla tarkkana ettei vaan puhu "vääristä" aiheista, mutta miehistä, lapsista ja ulkonäöstä puhuminen on muka jotenkin ok ja kaikkien mieleen.

Ehkä kaikkia ei kiinnosta politiikka tai päivän aiheet, mutta kaikkia ei kiinnosta sen enempää huono hiuspäivä, lasten tekemiset ja ongelmat miehen kanssa.

[/quote]

No eipä sitä raksamiestenkään taukohuoneessa politiikasta ja uskonnosta puhuta. Samalla tavalla sielläkin varotaan tiettyjä aiheita.

Miksi kukaan edes olettaa että ketään kiinnostaisivat ne työpaikan taukohöpinät? Eiköhän kaikilla ole automaattiohjaus päällä. Puhutaan siksi että tutustuttaisiin pinnallisesti ihmiseen, jonka kanssa työnantaja on päättänyt että vietät joka päivä 8 tuntia. Pidetään yllä rentoa ilmapiiriä, ilman suorituspaineita. Kuka siinä jaksaa miettiä syvällisiä aiheita ja älyllisen haasteen tarjoamista työkaverille, joka voi ottaa lopputilin seuraavana päivänä ja jota et tapaa enää koskaan?

Kyllähän täällä moni on valitellut sitä että työkaverien jutut ovat tylsiä. Jokainen haluaisi tulla viihdytetyksi ja haastetuksi, kunhan itse ei joudu olemaan se joka tekee muuta kuin väheksyy ympärillä olevia ihmisiä (paitsi pubityyppi joka haastaa ja sitten väheksyy).

[/quote]

No en mä nyt tiedä, mitä tekemistä sillä on tutustumisen kanssa, että joku selostaa mitä sen lapset ja mies on sanoneet ja tehneet ja millaista oli mummolassa viikonloppuna ja että mies ei tiedä haluaako se tojotan vai nissanin. Minua nyt ei erityisemmin kiinnosta mikään näistä eikä työkaverista sen tutumpaa tule tai työyhteisöstä sen toimivampaa, vaikka sen mies valitsisikin opelin. En sen enempää TYÖKAVERISTA tiedä, ja hänen kanssa töitä kuitenkin teen enkä hänen miehensä tai lastensa. Kertoisikin vaikka itsestään, mutta aina tarinat käsittelee jotakin kolmatta osapuolta ja mitä se teki tai sanoi.

[/quote]

No ainakin sitten tiedät että tuolla ihmisellä on mies, lapset ja auto. Osaat suunnilleen hahmottaa minkä tyyppistä elämää hän viettää. Kyllä ihmisestä tulee tutumpi kun tietää hänen nimensä, vaikka ei se mitään syvällistä kerro.

Kuinka yksityisluonteista tietoa sitten haluaa jakaa itsestään työkavereille, on jokaisesta itsestään kiinni. Mutta ei sitä päivittäistä kirkossa tai homobaarissa vierailua ehkä halua kaikille tiedottaa, vaikka sitten näyttäisikin työkavereiden silmissä kiinnostavalta ja rohkealta tai syvälliseltä ajattelijalta. Jos haluaa säilyttää yksityisyytensä, hyvä keino on jutella vain toisten tekemisistä tai ihmedieeteistä. Vaikka onhan sitä aidosti tylsiäkin ihmisiä epäilemättä olemassa.

[/quote]

Mitä teen sillä tiedolla, että hänellä on mies, lapset ja auto? Miten se vaikuttaa tai pitäisi vaikuttaa suhtautumiseeni häneen? Työkaveriin suhtaudun työkaverina ja minulle on aivan sama, mikä on hänen parisuhdestatuksensa, onko hänellä lapsia tai edes ajokorttia, se ratkaisee että hän tekee työnsä työyhteisön jäsenenä.

Minulla on ollut työkaveri, joka minulle ängettiin projekteissa työpariksi. Hän oli yh ja jatkuvasti lähdössä töistä tiettyyn aikaan, vaikka minulle olisi jäänyt hänenkin osuutensa ja ylityöt ja kuitenkin hän puhui mielellään "meidän" tehneen sitä ja tätä. Sillä, että hän oli yh, ei ollut merkitystä vaan sillä, että hän ei tehnyt omaa osuuttaan vaan sälytti omia töitään minulle. Ilmoitin, että teen mieluummin projektit itse, koska joka tapauksessa joudun enimmän osan tekemään.

Kaiken kaikkiaan olen muutenkin sitä mieltä, että töihin mennään tekemään töitä. Sosiaalinen elämä on muualla. Työkavereiden kanssa on tultava toimeen, mutta ei heistä ystäviä tarvitse tulla. Ammattitaidon kannalta sillä ei ole merkitystä, onko jollakulla samaa vai eri sukupuolta oleva kumppani, onko hänellä liuta lapsia vai onko hän vela tai millaista elämää hän vapaa-aikanaan viettää, käykö vapaaehtoistyössä vai örveltääkö kapakassa. Ei minun näitä tarvitse tietää, tiedän hänestä tarpeeksi työnsä perusteella työyhteisön jäsenenä, joka hän minulle on. Hyvä TYÖkaveri voi olla vaikka en tietäisi hänestä mitään henkilökohtaista.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:13"]

Olen ollut sekä nais- että miesvaltaisissa työpaikoissa ja on kyllä sanottava, että jokaista naisten lapsista, miehestä ja ulkonäöstä puhuttua 10 minuuttia kohti miehet puhuvat lapsistaan ja perhe-elämästään ehkä 1 minuutin. En ole vielä tavannut yhtään miestä, joka olisi tuonut jotakin lastensa valokuvia töihin (naisia useampiakin ja jos ei ole kiinnostanut niitä katsella, on oltu naama nutturalla) tai selostanut vaatteidenhankinnan vaikeudesta puolta tuntia (tarkoituksena kuulla, että vaatteissa on vikaa kun niitä ei tehdä enää "aikuisille naisille" joka on koodi ylipainoiselle). Tutun työpaikalle oli työkaveri vienyt jonkun lastensa synttärikakun, joka oli räävitty sieltä täältä ja kun ei parille työpaikalla kelvannut moinen sormikakku, oli siitä sitten työkaveri kovasti ottanut itseensä. Miehet myöskään harvemmin selittävät jonkun naapurin mahdollista eroa/uutta suhdetta, joka on päätelty milloin mistäkin verhon raosta kyylätystä ja että taas kiinnostaa naapuri, jota kuulija ei ole edes koskaan nähnyt.

Ei tällaista vaan tapahdu miesten kanssa. Eikä kaikkia naisia todellakaan kiinnosta.

[/quote]

Entä sitten? Oliko tässä tarinassa jokin pointti? Ei liene suuri salaisuus että naiset puhuvat enemmän kauneuden- ja lastenhoidosta kuin miehet. Eikä sekään ole uutinen, että nuo eivät ole maailman jokaisen naisen suosikkiaiheita.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:25"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 17:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 17:45"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 17:19"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:56"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:19"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:13"]

En tietääkseni ole one of the boys-nainen, mutta jo pelkästään se riittää naisvaltaisella työpaikalla siihen, ettei ole suurimman osan mieleinen työkaveri, kun ei jaksa loputtomiin kuunnella meidänmiessanoi meidänlapsetteki hihihi, tässä nää tosikiinnostavat kuvat meidän pirjopetterin synttäreiltä, ai kauheeta kun mulla on sellua, mitä mä teen mun tukka on ihan hirvee, siis ootteko te kuullu kirjanpidon lissusta, iik tuolla on hämähäkki-länkytystä. Ehkä kannattaisi ryhtyä one of the boysiksi, en pysty kuvittelemaan miehiltä tuon tason typeryyyttä, päivästä toiseen jatkuvasti. Ja tätä älytöntä minäminähysteriaa sitten kutsutaan sosiaalisuudeksi. Vaikka maailmassa on vaikka mitä mielenkiintoisempaa puhuttavaa kun sinun miehesi sanomiset, lastesi tekemiset ja sellusi.

[/quote]

Kerrohan nyt sitten, mitkä ovat niitä miehekkään kiinostavia aiheita joista jaksaisi puhua päivästä toiseen töissä? Tai mistä naisten pitäisi puhua että sitä jaksaisi kuunnella?

[/quote]

Miehekkään kiinnostavista en tiedä, mutta esim. ajankohtaiset aiheet viihteen ja maailmanmenon osalta ovat aika paljon kiinnostavampia kuin duunikaverin kersan mukanokkelat sanomiset tai sen miehen autonvaihto ja mitä se sitten sanoi ja se automyyjä sanoi ja mies sitten sanoi siihen blaablaablaa. Uutisissakin on vaikka mitä kiinnostavaa, tieteen ja tekniikankin alalta jos ei politiikka kiinnosta, edelleen kiinnostavampaa kuin jonkun kehujenkerjäys, joka on kätketty itseinhoon ("siis kun mä oon niin läski siis nää mun reidet on niin paksut" - johon odotetaan vastustelua ja hoikkuuskehuja, vaikka olisi puolimetrinen reidenympärys pönköttämässä). Harrastuksista voidaan keskustella. Meíehekkäistä aiheista autot on paljon kiinnostavampaa kuin kuunnella juoruja jostakusta, varsinkin kun naisten juoruilu on yleensä vahingoniloista ("arvasihan sen että se mies sen jättää olihan se sille liian komea ja varakas mutta kun ei sille tavallinen  duunari kelpaa niin siitä sitten sai").

Aika köyhää on elämä ja pienet piirit jos ei aikuinen ihminen muusta osaa puhua kuin itsestään ja perheestään ja kaikki puheenaiheet ja kiinnostuksen kohteet liittyy vain niihin ja siinä ohessa vähän irvitään muita.

[/quote]

Tuossa jo sanoinkin aiemmin, että työpaikan keskustelunaiheet on valittava järkevästi. Ei työpaikan kahvipöydässä voi noin vain alkaa puhua politiikasta tai uskonnosta, kun ei tunne työkavereiden taustoja. Viihde taas... en tiedä onko jossakin työpaikkaa missä ei puida tv-tarjontaa, en usko olevan.

[/quote]

Mistä tulee käsitys, että naisilla ei olisi mielipiteitä oikein mistään eikä kykyä käsitellä toisten erilaisia mielipiteitä? Ja mistä tulee käsitys, että kaikki naiset ovat kiinnostuneita lapsista, ihmissuhteista ja ihmisistä eivätkä asioista? Niinkuin naiset olisivat yhtenäinen tyhmänpuoleinen joukko, jonka koko elämä ja mielenkiinto kulkee välillä mies-lapset-keittiö. Tarvitsee olla tarkkana ettei vaan puhu "vääristä" aiheista, mutta miehistä, lapsista ja ulkonäöstä puhuminen on muka jotenkin ok ja kaikkien mieleen.

Ehkä kaikkia ei kiinnosta politiikka tai päivän aiheet, mutta kaikkia ei kiinnosta sen enempää huono hiuspäivä, lasten tekemiset ja ongelmat miehen kanssa.

[/quote]

No eipä sitä raksamiestenkään taukohuoneessa politiikasta ja uskonnosta puhuta. Samalla tavalla sielläkin varotaan tiettyjä aiheita.

Miksi kukaan edes olettaa että ketään kiinnostaisivat ne työpaikan taukohöpinät? Eiköhän kaikilla ole automaattiohjaus päällä. Puhutaan siksi että tutustuttaisiin pinnallisesti ihmiseen, jonka kanssa työnantaja on päättänyt että vietät joka päivä 8 tuntia. Pidetään yllä rentoa ilmapiiriä, ilman suorituspaineita. Kuka siinä jaksaa miettiä syvällisiä aiheita ja älyllisen haasteen tarjoamista työkaverille, joka voi ottaa lopputilin seuraavana päivänä ja jota et tapaa enää koskaan?

Kyllähän täällä moni on valitellut sitä että työkaverien jutut ovat tylsiä. Jokainen haluaisi tulla viihdytetyksi ja haastetuksi, kunhan itse ei joudu olemaan se joka tekee muuta kuin väheksyy ympärillä olevia ihmisiä (paitsi pubityyppi joka haastaa ja sitten väheksyy).

[/quote]

No en mä nyt tiedä, mitä tekemistä sillä on tutustumisen kanssa, että joku selostaa mitä sen lapset ja mies on sanoneet ja tehneet ja millaista oli mummolassa viikonloppuna ja että mies ei tiedä haluaako se tojotan vai nissanin. Minua nyt ei erityisemmin kiinnosta mikään näistä eikä työkaverista sen tutumpaa tule tai työyhteisöstä sen toimivampaa, vaikka sen mies valitsisikin opelin. En sen enempää TYÖKAVERISTA tiedä, ja hänen kanssa töitä kuitenkin teen enkä hänen miehensä tai lastensa. Kertoisikin vaikka itsestään, mutta aina tarinat käsittelee jotakin kolmatta osapuolta ja mitä se teki tai sanoi.

[/quote]

No ainakin sitten tiedät että tuolla ihmisellä on mies, lapset ja auto. Osaat suunnilleen hahmottaa minkä tyyppistä elämää hän viettää. Kyllä ihmisestä tulee tutumpi kun tietää hänen nimensä, vaikka ei se mitään syvällistä kerro.

Kuinka yksityisluonteista tietoa sitten haluaa jakaa itsestään työkavereille, on jokaisesta itsestään kiinni. Mutta ei sitä päivittäistä kirkossa tai homobaarissa vierailua ehkä halua kaikille tiedottaa, vaikka sitten näyttäisikin työkavereiden silmissä kiinnostavalta ja rohkealta tai syvälliseltä ajattelijalta. Jos haluaa säilyttää yksityisyytensä, hyvä keino on jutella vain toisten tekemisistä tai ihmedieeteistä. Vaikka onhan sitä aidosti tylsiäkin ihmisiä epäilemättä olemassa.

[/quote]

Mitä teen sillä tiedolla, että hänellä on mies, lapset ja auto? Miten se vaikuttaa tai pitäisi vaikuttaa suhtautumiseeni häneen? Työkaveriin suhtaudun työkaverina ja minulle on aivan sama, mikä on hänen parisuhdestatuksensa, onko hänellä lapsia tai edes ajokorttia, se ratkaisee että hän tekee työnsä työyhteisön jäsenenä.

Minulla on ollut työkaveri, joka minulle ängettiin projekteissa työpariksi. Hän oli yh ja jatkuvasti lähdössä töistä tiettyyn aikaan, vaikka minulle olisi jäänyt hänenkin osuutensa ja ylityöt ja kuitenkin hän puhui mielellään "meidän" tehneen sitä ja tätä. Sillä, että hän oli yh, ei ollut merkitystä vaan sillä, että hän ei tehnyt omaa osuuttaan vaan sälytti omia töitään minulle. Ilmoitin, että teen mieluummin projektit itse, koska joka tapauksessa joudun enimmän osan tekemään.

Kaiken kaikkiaan olen muutenkin sitä mieltä, että töihin mennään tekemään töitä. Sosiaalinen elämä on muualla. Työkavereiden kanssa on tultava toimeen, mutta ei heistä ystäviä tarvitse tulla. Ammattitaidon kannalta sillä ei ole merkitystä, onko jollakulla samaa vai eri sukupuolta oleva kumppani, onko hänellä liuta lapsia vai onko hän vela tai millaista elämää hän vapaa-aikanaan viettää, käykö vapaaehtoistyössä vai örveltääkö kapakassa. Ei minun näitä tarvitse tietää, tiedän hänestä tarpeeksi työnsä perusteella työyhteisön jäsenenä, joka hän minulle on. Hyvä TYÖkaveri voi olla vaikka en tietäisi hänestä mitään henkilökohtaista.

[/quote]

Eipä kukaan ole väittänyt, että ystävystyä pitäisi. Mutta on siinä päänvaivaa, jos haluaa säilyttää vuosia niin teräksenkovan ja tunteettoman ammattilaisimagon, että työkaverille ei koskaan lipsahda mitään henkilökohtaista tietoa itsestä. En nyt ymmärrä miksi pitää korostaa kaikkien työkaverin henkilökohtaisia asioita koskevien tietojen olevan niin suunnattoman merkityksettömiä.

Kyllä toimivassa työyhteisössä nyt vain silloin tällöin puhutaan säästä. Ja silloin tulee joskus sanottua sellaisia typeryyksiä kuten: "Kohta alkaa sataa ja pitäisi pyöräillä kotiin." Kun oikeassa elämässä ei puhuta kuten kirurgit tv-sarjassa. Jokainen höpisee merkityksettömistä asioista. Ja tuossakin tuli kottikärryllinen sitä hirveää henkilökohtaisuutta. Tiedät, että työkaverilla on pyörä, hän asuu pyöräilymatkan päässä, ja saattaa jopa kannattaa vihreitä arvoja.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:36"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:58"][quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:51"]Koska one of the boys naiset ovat tyhmiä, eivätkä ymmärrä että ei miehet ihastu niihin kun ne on sellaisia. Sitten ne valittaa että nyyh miksi kukaan ei tykkää minusta. Idiootit [/quote] Idiootti. Ehkä heidän tavoitteensa poikkeaa omastasi: he haluavat olla omia itsejään eivätkä muokkaa käyttäytymistään miesten takia, koska näiden naisten omassa mielessä naisella on muutakin arvoa kuin se, kuinka monta miestä heihin ihastuu. Toisin kuin sinulla. Sinä taidat luulla, että naisen arvo riippuu miesten ihailusta ja että ihailua saavat osakseen juuri sellaiset naiset kuin sinä. Wrong and wrong. [/quote] Joku ylempää sanoi että "haluaa juoda bisseä ja puhua politiikasta eli siksi one of the boys koska miehet parempia". Mä juon bisseä ja puhun politiikasta, mutta puhun siitä kaikille joita kiinnostaa, huolimatta siitä onko hän mies vai nainen. Eli idiootti one of the boys on maalannut naiset tyhmiksi siideriä juoviksi pelkästään laukuista puhuviksi olioiksi, joten pakko olla vain miesten kanssa. Ja kuka on niin idiootti että pitää kaikkia naisia pinnallisina laukku pissiksinä ja olettaa että maailmassa ei ole toista naista jota voisi kiinnostaa "miesten jutut". Ootb nainen. Idiootti nainen vaan rajannut että vain miesten suusta tulleet asiat kiinnostaa, ja no miksi? Jaa a

[/quote]

Sinun ainakin ehkä kannattaa jatkossakin puhua enemmän ihmisistä kuin asioista, sen verran tehokkaasti olet lukenut väärin kaikki kirjoittamani asiat.

Mutta en katso sen olevan sukupuolisidonnainen ominaisuus, onhan mulla niitä naispuolisiakin hyviä ystäviä, joiden kanssa keskustellaan ihan kaikesta. Eivät huutele idioottia joka käänteessä, enkä minäkään.

T. Se vihattu politiikanpuhuja.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:45"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:52"]

Mä tykkään juoda kaljaa pubissa ja puhua politiikkaa. Yleensä miesten kanssa on paremmat jutut. Toki mulla on naiskavereitakin, mutta aika harvoin muiden naisten kuin kavereiden kanssa jutut käyvät yksiin. Monet naiset tykkäävät puhua vain ihmissuhteista tai säikähtävät väittelynhaluani.

Täytyy tunnustaa, että kyllä ainakin nuorempana tosi moni ilta päättyi treffiehdotukseen, vaikka olin aina liikkeellä farkuissa ja meikittömänä. Että kai se lataus on siellä kumminkin, miesten puolelta ainakin.

[/quote]

Ja naiset vain lipittävät  drinksuja, sidukkaa ja puhuvat huulikiilloista......................................... Jep jep. (Mitä ihmeen väliä sillä muuten on, että mitä juomaa muu seurueesi juo?) Juuri tällaisia "mä tuun niinku nii pal paremmin miesten kaa toimeen, muut naiset on tyhmii ja pinnallisii, paitsi mä" -akkoja inhoan. Oikeita sovinistipirkkoja.

t. politiikasta puhuva ja kaljaa juova nainen, jolla on paljon kaltaisiaan naispuolisia ystäviä

[/quote]

Luetko sinä kavereitasikin noin rankasti rivien välistä? Mulle on ihan sama mitä kukakin juo. Kahvia juo moni loistava väittelijä. Anteeksi nyt ihan hirveästi, että mainitsin oman lempijuomani.

Tiedän yhden tytön joka aina kuuluttaa miten tulee toimeen vaan jätkien kaa eikä ymmärrä naisten tyhmiä juttuja. Hän ajattelee olevansa niin helvetin ainutlaatuinen, fiksu ja reilu tyyppi ja dissaa muita naisia armotta. Hänen mielestään muut naiset ovat aivottomia kanoja jotka puhuvat vain vaatteista ja meikeistä. Sitten hän vielä ihmettelee kun ei tule toimeen naisten kanssa. Ja vaikka hän aina väittää että ulkonäöllä ei ole hänelle väliä, niin silti hän valitsee aina ne kaikista niukimmat vartalonmyötäiset vaatteet että keneltäkään ei jää huomaamatta hänen kroppansa. Värien suhteen hän on aivan lapsellisen neuroottinen tyyliin "iik pinkki on ihan kauhee väri hyi helvetti mä niin vihaan sitä koska oon ite niin äijä!!"
Raivostuttavinta hänessä on juuri se miten hänen pitää tuoda joka asiassa julki miten jätkämäinen hän on ja parempi kuin muut naiset.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:21"]

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 16:18"]Koska yleensä ovat itse niitä pahimpia takinkääntäjiä ja selkäänpuukottajia, ainakin muita naisia kohtaan. Tai käyttäytyvät usein itse miesten tai miespuolisten kavereiden seurassa ennakkoluulottomammin tai muuten vain eritavalla kuin naisten.  [/quote] Kyllä naiset on pahimpia selkäänpuukottajia. Ei ole se yksi tai kaksi kertaa kun jostain "kaveriporukkaan" kuuluvasta puhutaan seläntakana paskaa miten se lissu on lihava ja ruma.

[/quote]

Ei ole pelkkä naisten ominaisuus, ihan yleistä käytöstä meillä miehilläkin.

Mä olen kuvitellut olevani varsin tyypillinen nainen, ja työpaikkani ihmisten olevan varsin tyypillisiä miehiä ja naisia. Ruokatunnilla puhutaan usein työasioista, mutta myös politiikasta, telkkarisarjoista ja elokuvista, perheestä, lomista, remonteista ja muuttamisesta, taidenäyttelyistä, viikonlopun ja loman ohjelmasta jne. Samoista asioista puhun kaveridenkin kanssa, sekä miesten että naisten. Yksikään kaverini ei ole kiinnostunut puhumaan meikeistä ja muodista, joten niistä puhun netissä tai äitini kanssa.

Koska se on silkkaa esitystä että pääsisi heppiin käsiksi.. :)

Mä tulen kyllä ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen, sukupuolta tuijottamatta. Jokainen on yksilö.

mä en inhoa. mun mielestä semmoset naiset on yleensä niitä mukavimpia ja rennoimpia. toki jos ne on sellasia jotka vaan esittää yhtä jätkistä, niin sitten ei riitä hermot. mutta toisaalta feikkejä ihmisiä en jaksa muitakaan.

Tää keskustelu käytiin jo..

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:44"]Koska se on silkkaa esitystä että pääsisi heppiin käsiksi.. :)
[/quote]
Ei ole kaikilla. Näissäkin on kahta kategoriaa. Toiset väittävät tulevansa paremmin miesten kanssa toimeen ja pukeutuvat minimini mekkoihin, horokorkkareihin ja yrittävät vikitellä. Sitten on ne jotka ovat esimerkiksi autotallissa mukana rakentamassa ja asentamassa eikä välttämättä sillä vaatetuksellakaan ole niin suurta väliä.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:46"]Tää keskustelu käytiin jo..
[/quote]
Linkkiä?

Siksi että inhoan muutenkin sellaisia ihmisiä, jotka stereotypisoivat toiset sukupuolen perusteella, ja jakavat automaattisesti "miehet sitä ja naiset tätä", ja vieläpä aina niin että ne miehet tuntuvat olevan niitä "parempia jätkiä". Miksi yhdistät naisiin tiettyjä ominaisuuksia ja miehiin toisia, eikö jokainen ole kuitenkin yksilö? Minun ystäväpiiriini sopii aivan luontevasti molempia.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:45"]

mä en inhoa. mun mielestä semmoset naiset on yleensä niitä mukavimpia ja rennoimpia. toki jos ne on sellasia jotka vaan esittää yhtä jätkistä, niin sitten ei riitä hermot. mutta toisaalta feikkejä ihmisiä en jaksa muitakaan.

[/quote]

Eli sun mielestä miehet on mukavampia ja rennompia kuin naiset? Millä perusteella voit luokitella kaikki miehet ja naiset samaan kategoriaan? Tajuat kai kuinka typerältä tuo kuulostaa.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 15:47"]Siksi että inhoan muutenkin sellaisia ihmisiä, jotka stereotypisoivat toiset sukupuolen perusteella, ja jakavat automaattisesti "miehet sitä ja naiset tätä", ja vieläpä aina niin että ne miehet tuntuvat olevan niitä "parempia jätkiä". Miksi yhdistät naisiin tiettyjä ominaisuuksia ja miehiin toisia, eikö jokainen ole kuitenkin yksilö? Minun ystäväpiiriini sopii aivan luontevasti molempia.
[/quote]
Entä jos sattuu vaan naisella olemaan enemmän miespuolisia kavereita? Opiskellut tai on töissä miespuolisilla alalla? Harrastaa miesvoittoista lajia? Sieltähän ne ystävät tulevat missä liikkuu.

En inhoa. Mutta muutamat (huom, ei kaikki!) tällaiset sitten äänekkäästi mollaavat toisia naisia ja kaikkea yleisesti naiseuteen liitettyä, sellainen antaa aika typerän vaikutelman. Ei kaikkien tarvitse tykätä samoista asioista, mutta ei niitä erilaisiat asioista kiinnostuneita myöskään tarvitse dissata jatkuvasti.