Rakastaako mieheni minua enään?

Nyt kun puolisos tulee illalla kotiin, niin kotiäitinä ei kannata kaataa kaikkea soppaa päälle. antaa puolison hengähtää työpäivän jälkeen. Ymmärtää sen tärkeyden et rakastamalla ja huolehtimalla itsestä ja huolehtia ja rakastaa muitakin. mutta myös se et varaa kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa. sanoo arjen touhujen keskellä positiivisia asioita puolisosta ja yhteisestä elämästä. Ymmärtää et välillä myös vaikeita hetkiä! Toinen toisensa kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne! Arvosta puolisoa ainutlaatuisena yksilönä, jota ei tarvi muokata mieleisekseen...

Hyvä parisuhde tarvitsee paljon läheisyyttä ja hellyyttelyä; pusuttelua, halailua, romantiikkaa jne. Täytyy myös ymmärtää, että puolisoaan ei voi muuttaa. Riidoissa otetaan toisen mielipiteet ja tunteet huomioon. Yhdessä oleminen on tärkeää ja toisesta pitää olla kiinnostunut joka päivä.

[quote author="Vierailija" time="11.02.2015 klo 09:49"]Olen toisen kerran avioliitossa, ensimmäinen päättyi eroon. Päätin, etten toista virheitäni. Olen koettanut olla rehellinen, raatorehellinen, ainakin omista tunteistani ja toiveistani. Jos haluan jotain, sanon sen, jos en, sanon senkin. Mieheni tietää sen ja luottaa, eikä hänen tarvitse arvella, mitä oikeasti haluan.

Pidämme yllä kosketusta. Kun kulkee toisen ohi, voi hyväillä toisen selkää tai taputtaa pyllylle. Menemme aina sohvaan vierekkäin, lähelle.

Pilailemme ja leikimme. Sanomme miten paljon tarvitsemme toisiamme. Joka aamu ennen töihin lähtöä ja aina töistä palattua annamme suukon. Siitä on tullut hauska rituaali, kun toinen jopa juoksee autotallille puolipukeissa huutaen: "Suukko unohtui"
[/quote] :DD

Olen oppinut, että rakkaus muuttuu ja tulee aikoja, jolloin puoliso on valittava tietoisesti uudestaan, monta kertaa. Vaikka olisi ilmaantunut vaihtoehtoja, niin kannattaa muistaa, että tämä se minun puolisoni on ja yhdessä me voimme muuttua. Muuttuva rakkaus palaa aina uutena.

Kyllä ne on ne päivittäiset pienet hellyydenosoitukset, suukko töihin lähtiessä, pieniä kosketuksia ja halauksia illan mittaan kiireenkin keskellä, jotka pitää parisuhteen kunnossa.

Miehesi on siis aikamoinen SIKA!

JSSAP!

"Rakkaus
on kärsivällinen
on lempeä
ei kadehdi
ei kersku
ei pöyhkeile
ei käyttäydy sopimattomasti
ei etsi omaa etuaan
ei katkeroidu
ei muistele kärsimäänsä pahaa
ei iloitse vääryydestä
vaan iloitsee totuuden voittaessa
kaiken se kestää
kaikessa uskoo
kaikessa toivoo
kaiken se kärsii
Rakkaus ei koskaan katoa"

Jos huolehdit miehesi perustarpeista, jotka ovat (tässä järjestyksessä todennäköisesti) ruoka, seksi ja uni - siis Atrian mainoksenkin mukaan nälkäisen miehen kanssa on turha/mahdoton keskustella, seksiä ei kannata pihdata, ja älä herätä nukkuvaa miestä (kuten ei koiraakaan!), niin saat vastineeksi sopuisan puolison, jolla ei ole yleensä aihetta riitelyyn..

Olen oppinut puolisona sen, ettei pienistä asioista kannata nipottaa ja arki on kaikkein parasta aikaa.
Se ettei aseta toiselle liian kovia vaatimuksia, vaan hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Yhteinen kahdenkeskinen aika on erittäin tärkeää, ei lapset saa traumoja, jos he välillä ovat viikonloppuna esim. mummolassa hoidossa, päin vastoin se on heillekin arvokasta aikaa ja vanhemmat voivat viettää kahdestaan aikaa, vaikka vain kotona.

Kukaan ei ole ajatustenlukija, en minä eikä puolisonikaan. Jos jokin kaivaa mieltä, sanon siitä heti enkä odota että mieheni arvaa mistä on kysymys. Kysyn myös asioista suoraan enkä yritä "lukea rivien välistä". Vanhat ohjeet ettei mennä nukkumaan suutuspäissä vaan selvitetään ongelma ensin ja että halataan ja suukotellaan joka kerta kun erotaan, aamuisin töihin tai vaikka vain kauppareissulle mentäessä, ovat todella toimivia ohjeita. Meidän suhdetta piristää myös se, että järjestämme säännöllisen epäsäännöllisesti "yllätysdeitit", aivan kuten silloin alkuaikoina...

Huonoina päivinä täytyy uskoa parempiin aikoihin. Liian monet luovuttaa ja eroaa pikku asioiden takia. Vaikeuksista selviytyminen ja valon näkeminen tekee suhteesta vahvemman. Harmaa arki saa vähän väriä, kun huomioi puolisoa. Ei huomion tarvitse olla suurta ja kallista, pieni hymy tai halaus tekee ihmeitä.

On opittava ajattelemaan tässä tärkeysjärjestyksessä. Ensin sinä, sitten me, sitten minä ja vasta sen jälkeen kaikki muu. On opittava löytämään toisessa hyviä puolia, ei kannata etsimällä etsiä niitä huonoja, sillä JOS niitä on, ne tulevat kyllä "kaupantekijäisinä". On muistettava joka päivä useampaan kertaan kertoa kumppanille, kuinka paljon tätä rakastaa ja myös tarkoitettava mitä sanoo.

Rakasta ja anna anteeksi!

Tuo on parisuhteen arkea.

Olen oppinut ottamaan rakkautta vastaan myös silloin kun en itse ole rakastettava. Halaamisella ja sylittelyllä vältämme monet turhat väsymyksestä tai stressistä johtuvat kiukuttelut (mies ei kyllä kiukuttele vaan minä itse, olen rehellinen). On parempi sanoa mistä kenkä puristaa vaikka se ei aina tunnukaan helpolta.

Joskus kotiäitinä ollessani olin illalla kovin väsynyt lasten jatkuvaan nahisteluun, tavaroiden kuljettamiseen paikasta toiseen jne. Kun mies tuli kotiin, laitoin iltaruokaa perheelle kun kuppini tuli täyteen: lasten huuto ja miehen kysymykset (joihin en tiennyt vastausta lähtemättä itsekin etsimään jotain tiettyä tavaraa) olivat liikaa, hirveä kakofonia... Heitin jo keitetyn perunan korkealle seinään. Se liiskautui keittiökaappien oviin ja katonrajaan.

Ja mies vain paijasi minua.

Myöhemmin illalla näin hänen seisovan keittiötikkailla ja raaputtavan perunaa irti keittiöveitsellä. En joutunut pesemään seinää itse, enkä saanut yhtään poikkipuolista sanaa huonosta käytöksestäni. Sain ainoastaan ymmärrystä ja rakkautta osakseni, kuten monena muunakin päivänä. Mies, joka rakastaa myös väsynyttä vaimoaan tällä tavalla, saa hänet tuntemaan itsensä todella rakastetuksi ja ainutlaatuiseksi.

Toivon, että hän voisi tuntea olonsa yhtä rakastetuksi rinnallani.

Jos sillä oli ripuli ja ei sen takia panettanut?

Miten tämä keskustelu tälläiseksi mennyt? Tuskin ainakaan kovin paljon rakastaa tai haluaa jos kahvin ehtii juoda mutta ei ole edes huomaavinaan sinua alasti sängyssä. Toisaalta voihan olla että hänellä oli kiire tai jotain. Itse loukkaantuisin miehelle. Olis varmasti pysähtynyt jos sängyssä olisi maannut Megan Fox tai vastaava.

Kuka ja MIKSI joku alapeukuttaa näitä kommentteja? :'D katkerat mammat.

Olen oppinut että RAKASTAMINEN ON TAHTOMISEN ASIA. Siksihän vihkikaavassakin kysytään "Tahdotko rakastaa..." Jos tahtoo rakastaa, niin sitä tahtoo rakastaa myös niin huonoina/vaikeinakin päivinä, milloin elämä potkii päähän ja se toinenkaan ei kovin hyvälle ihmiselle näytä.

Parisuhdetta parantaa
1. avoimuus, yhteiset keskustelut kaikista asioista maan ja taivaan välillä.
2. yhteiset harrastukset ja tekemiset
3. yhteisen elämän eteen "puurtaminen" eli tehdään tavoite mitä kohti mennään. Tavoite voi olla lomamatka, auto, lainanlyhennys... jne.
4. välillä kannattaa yhdessäkin muistella mihin toisessa ihastui ja mitä oli ne ihanat asiat alussa, monesti ne on ihania asioita myös ajan kuluessa.
5. kummallakin puoliskolla olisi oltava myös omaa aikaa ja "omia juttuja" Ne antaa vaihtelua elämään, kun kuitenkin erillisiä ihmisiä ollaan vaikka yhdessä eletäänkin
6. anteeksianto ja unohtaminen on myös tärkeitä. Tietysti unohtamiseen voi mennä aikaa

Mielestäni hyvä parisuhde paranee ajan kuluessa. Syvenee ja ilman toista ei voi elää.

Tärkeää on tulkita toiselle omaa toimintaansa. Eli kertoa miksi teki niin kuin teki, miksi reagoi niin kuin reagoi, miksi suuttui, jne. Näin toinen oppii ymmärtämään.

Myötätunto ja toisen asemaan asettuminen ovat myös tärkeitä. Silti on tärkeää myös pitää kiinni tietyistä omista oikeuksista (esim. jonkun verran omaa aikaa).

Riiteleminen voi tehdä hyvää puhdistamalla ilmaa. Riitelemistä ei tarvitse kaikin keinoin välttää. Riita kannattaa kuitenkin sopia nopeasti. Jos toinen tulee pyytämään anteeksi, ei kannata leikkiä hankalaa ja tehdä asiaa vaikeaksi hänelle. Jos ei pysty heti antamaan anteeksi, voi selittää toiselle miksi on niin suuttunut ja pyrkiä ratkaisemaan asioita puhumalla.

Päivittäinen toisen kehuminen ja arvostaminen yleensäkin tekee myös eetvarttia.