Ihmettelen usein, miksi oikeastaan olen mieheni kanssa yhdessä. Ajoittain tunnen inhoa häntä kohtaan ja en oikeasti tiedä edes rakastanko häntä.
Tuntuu että mies pitää minua itsestäänselvyytenä ja hän ei tee kuin ehkä 5 % kotitöistä. Kauhea haloo jos hän on käyttänyt koiran lenkillä tai siivonnut keittiön, saatikka jos ruokaa tehnyt. Pitäisi suunnilleen olla punainen matto levittämässä kun hän on kerran tehnyt ruokaa. Kun minä teen, en yleensä saa edes kiitosta.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Jos tunnet inhoa, etkä tiedä rakastatko, niin ehkä olisi aika erota.
Se aika, jonka vietät tämän miehen kanssa, on pois siitä että löytäisit itselle sopivamman ja reilumman parisuhteen.
Inhon tai vihan taustalla voi piileä tukahdutettu rakkaus. Siksi on hyvä tunteet käsitellä.
Palstahan on keskustelua varten.Niinhän teet itsekin.Kohteliaisuutta voisit opetella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tunnet inhoa, etkä tiedä rakastatko, niin ehkä olisi aika erota.
Se aika, jonka vietät tämän miehen kanssa, on pois siitä että löytäisit itselle sopivamman ja reilumman parisuhteen.
Inhon tai vihan taustalla voi piileä tukahdutettu rakkaus. Siksi on hyvä tunteet käsitellä.
Tai sitten vihan taustalla on palava rakkaus. Viha ja rakkaus kulkevat usein käsikädessä. Jos mies olisi naiselle täysin merkityksetön, silloin suhtautuminen ei olisi inhoa eikä vihaa vaan välinpitämättömyyttä.
Hyvät tavat kirjoitti:
Palstahan on keskustelua varten.Niinhän teet itsekin.Kohteliaisuutta voisit opetella.
Palsta on kyllä anonyymiä miesv ihaa ja sen levittämistä varten, mutta kutsu sitä keskusteluksi jos haluat.
Mies siis ei oikeasti ymmärrä kuinka paljon kotona teen ja hän ei vain näe sitä työtä mitä tarvisi kotona tehdä. Ei ole kyse siitä ettei viitsisi tai haluaisi, hän ei vain yksinkertaisesti hoksaa tehdä. Kun asiasta sanon, on oikeasti pahoillaan ja hetken aikaa taas muistaa, mutta kohta taas unohtuu. Ja en voisi elää ilman häntä, hänessä on niin paljon hyvää. Olen ajatellut, että sitten kun huonot asiat vie kirkkaan voiton, harkitsen eroa vasta tosissaan. Välillä vain pohdin, mistä sitä tietää että ollaanko me toisillemme hyvät. Mun mielestä ihmiset eroaa nykyään liian usein, ei 3lämå missään suhteessa ole aina sellaista kuin elokuvissa
Haluaisinkin tietää, mistä te tiedätte että rakastatte kumppaninne ja mistä tiedätte että hän on teille hyvä puoliso
Vaikuttaa siltä, että ap rakastat syvästi miestäsi, mutta olet torjuttu.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisinkin tietää, mistä te tiedätte että rakastatte kumppaninne ja mistä tiedätte että hän on teille hyvä puoliso
Löydät aina paremman. Päästä puoliso vapaaksi.
Aika sama tilanne. Hoidan lähes kaiken vaativan työn lisäksi. Mies tekee kotona harvoin mitään kotityötä oma-aloitteisesti. Sitten ihmettelee väsymystäni ja haluttomuuttani. Hyvä esimerkki siitä, miksi kannattaa opettaa pojat tekemään kotona kotitöitä. Saattaa vaikka saada onnellisemman parisuhteen ja säännöllisesti piparia.
Viettele miehesi, niin johan alkaa tiskitkin häviää ja pyykkikori tyhjenee.
Syytän tästä osittain anoppia, sillä hän on ollut sellainen ihmistyyppi, joka suunnilleen puree ruokansa poikiensa puolesta 😂
Vierailija kirjoitti:
Joo, tiedätkä että parisuhteet perustuu vapaaehtoisuuteen, sä voit erota ihan ilman, että tarvii vauvapalstalla märistä.
Eikö sun ole pakko lukea näitä, jos et halua.
Me oltais parissa vaiheessa erottu, jos ei lapsia olisi.
Mutta yhteen jäätiin ja hyvä niin. Ei olla täydellisiä mutta kyllä tää hyvin sujuu.
20 v yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät tavat kirjoitti:
Palstahan on keskustelua varten.Niinhän teet itsekin.Kohteliaisuutta voisit opetella.
Palsta on kyllä anonyymiä miesv ihaa ja sen levittämistä varten, mutta kutsu sitä keskusteluksi jos haluat.
Kertoo paljon miehestä, jos hänen mielestään on mies v ihaa vaatia miestäkin olemaan vastuullinen aikuinen.
Heitä ulos niskapersotteella ja naura perään et hehehehehehee stnan looseri..
Vierailija kirjoitti:
Heitä ulos niskapersotteella ja naura perään et hehehehehehee stnan looseri..
Tein suunnilleen noin, lasten mukaan mummo pesi isän pyykit viikkokausia sen jälkeen... :D
Kannattaa nostaa kissa pöydälle. Se että kerrot tämän ongelman vauvapalstalle ei vielä johda tilanteen muuttumiseen. Hyvä täällä on tietysti saada näkökulmia, niin voit sitten ottaa asian puheeksi.