Lue keskustelun säännöt.
Minusta ei koskaan tule vaimoa tai äitiä
10.02.2015 |
En kyllä edes välttämättä halua lapsia, mutta sopivan ihmisen kanssa saattaisin halutakin. Mutta haluaisin olla vaimo, edes avovaimo tai tyttöystävä. Olla ikuisesti jonkun kanssa. Minä tunnen ja tiedän sen, että tulen viettämään loppuelämäni yksin. Olen kokeillut kaikkea ja ollut yrittämättä. En usko, että on olemassa sitä oikeaa. Olen kyllästynyt iänikuisiin kliseisiin, joita minulle sanotaan. Ehkä niillä vain yritetään lohduttaa, mutta eivät ne lohduta. Minulla on asiasta niin paljon ajatuksia, että niitä on vaikea jäsennellä tähän. Onko muita, jotka ajattelevat edes jonkin verran samalla tapaa?
Kommentit (24)
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:43"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:24"]
Vähän on samat fiilikset täällä kun sullakin ap! En myöskään tiedä tai välttämättä edes enää halua lapsia..ellei mies ole jostain syystä niin oikea ja odotukset ylittävä että saattaisin alkaakin haluta niitä hänen kanssaan. Mutta ehdottomasti miehen haluaisin. Haluaisin sen yhden jota rakastaa ja joka rakastaa takasin, olla tyttöystävä ja joskus asioiden edetessä ehkä muutakin. Yritetty on ja oltu yrittämättäkin, tiedän niin noi sun kaikki fiilikset :D Välillä iskee loputtoman tuntuinen epätoivo jne.. toisinaan itkettää koko asia, että joutuuko elämään aina yksin :( aika näyttää kait... Viihdyn kyllä hyvin ominenikin, mutta liika on liikaa! ei sitä loppuelämää jaksa.
[/quote]
Juuri näin! Välillä sitä miettiikin, että osaakohan siitä omasta tilastaan ja tavoistaan luopua, jos vaikka joskus muuttaisi jonkun kanssa yhteen :D Se hyvä puolihan sinkkuudessa on, että saa tehdä aivan vapaasti, mitä haluaa. Kuulemma joissakin parisuhteissakin se onnistuu, mutta itselläni ei ole kokemusta asiasta. Elämä on hassua: samaa rataa pyörii koko ajan, yrittää eli ei.
[/quote]
Jep. Sinkkuuden ainoa hyvä puoli on, että voi tehdä mitä vaan. Mutta ei oikeen auta jos ei nauti mistään yhenillan hoidoista tai vastaavista.. Omalla kohdalla hyötyjä ei siis hirveesti ole :D Jos jonkun kanssa yhteen päätyisin asumaan niin uskon että se toimisi, kun siihen sopeutuu vaan vähän. Välillä haaveilen kuinka ihanaa olis miehen kanssa katsella asuntoja yms. En oo ikinä asunu yhdenkään miehen kanssa yhdessä. Haluaisinkin parisuhteen, jossa molemmat voi tehdä haluamiaan juttuja (toki uskollisena pysyen, ei mitään likaista!:D) ja mennä rennolla aikataululla.
Mulla oikeastaan alkaa olla kaikki mitä tarvitsen peruselämääni tällä hetkellä kunnossa, paitsi se hemmetin mies ei vaan tuu. Se enään puuttuis niin avot! Voin vaan kuvitella samassa tilanteessa olevat ihmiset, joilla ei oo miestä mailla eikä halmeilla ja potevat sen lisäksi pakottavaa tarvetta tehdä jälkeläisiä! Mä en varmaan kestäis! :D Onneksi ei sentään oo mistään lapsista huolta tai halua...se on hiipunu vaan vuosi vuodelta olemattomiin. (Naiivina teininä olin vielä ihan toisenlainen, halusin miehen ja useat lapset nuorena jne. Voi moro :D Onneks ei oo niitä lapsia nyt.) Ikää 26.
[/quote]
Mikäänhän ei ole täydellistä, joten ehkä sen takia meillä ei miehiä ole :P Kaikkeenhan kuulemma tottuu ja minulla on n. 40-vuotiaita tuttavia, jotka haluaisivat kovasti lapsia, mutta koska ei ole miestä, niin he ovat totuttautuneet ajatukseen, että niin on tarkoitettu. Harmittaa tietenkin heidän puolestaan. Ja juuri sen takia haluaisin, että haaveeni toteutuisivat. Ap
[/quote]
Onhan se harmi jos lapsia haluaa, eikä voi edes koittaa miehen puuttuessa.. Kyllähän aina jonkunlaisen miehen sais, mutta mitä ideaa on ottaa joku "vässykkä" tai joku joka ei ole yhtään sopiva itselle. Ei niin mitään.. Kyllä se aina ois kiva haaveet todeksi muuttaa. Toisaalta oman "lyhyen" elämäni aikana oon huomannu et ne suurimmat muutokset ja isoimmat asiat on tullu aina aikalailla odottamatta tai yllättäen, eli ehkä se mieskin tulee samalla tavalla mukaan :D Parasta ois! :DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 23:12"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:43"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:24"]
Vähän on samat fiilikset täällä kun sullakin ap! En myöskään tiedä tai välttämättä edes enää halua lapsia..ellei mies ole jostain syystä niin oikea ja odotukset ylittävä että saattaisin alkaakin haluta niitä hänen kanssaan. Mutta ehdottomasti miehen haluaisin. Haluaisin sen yhden jota rakastaa ja joka rakastaa takasin, olla tyttöystävä ja joskus asioiden edetessä ehkä muutakin. Yritetty on ja oltu yrittämättäkin, tiedän niin noi sun kaikki fiilikset :D Välillä iskee loputtoman tuntuinen epätoivo jne.. toisinaan itkettää koko asia, että joutuuko elämään aina yksin :( aika näyttää kait... Viihdyn kyllä hyvin ominenikin, mutta liika on liikaa! ei sitä loppuelämää jaksa.
[/quote]
Juuri näin! Välillä sitä miettiikin, että osaakohan siitä omasta tilastaan ja tavoistaan luopua, jos vaikka joskus muuttaisi jonkun kanssa yhteen :D Se hyvä puolihan sinkkuudessa on, että saa tehdä aivan vapaasti, mitä haluaa. Kuulemma joissakin parisuhteissakin se onnistuu, mutta itselläni ei ole kokemusta asiasta. Elämä on hassua: samaa rataa pyörii koko ajan, yrittää eli ei.
[/quote]
Jep. Sinkkuuden ainoa hyvä puoli on, että voi tehdä mitä vaan. Mutta ei oikeen auta jos ei nauti mistään yhenillan hoidoista tai vastaavista.. Omalla kohdalla hyötyjä ei siis hirveesti ole :D Jos jonkun kanssa yhteen päätyisin asumaan niin uskon että se toimisi, kun siihen sopeutuu vaan vähän. Välillä haaveilen kuinka ihanaa olis miehen kanssa katsella asuntoja yms. En oo ikinä asunu yhdenkään miehen kanssa yhdessä. Haluaisinkin parisuhteen, jossa molemmat voi tehdä haluamiaan juttuja (toki uskollisena pysyen, ei mitään likaista!:D) ja mennä rennolla aikataululla.
Mulla oikeastaan alkaa olla kaikki mitä tarvitsen peruselämääni tällä hetkellä kunnossa, paitsi se hemmetin mies ei vaan tuu. Se enään puuttuis niin avot! Voin vaan kuvitella samassa tilanteessa olevat ihmiset, joilla ei oo miestä mailla eikä halmeilla ja potevat sen lisäksi pakottavaa tarvetta tehdä jälkeläisiä! Mä en varmaan kestäis! :D Onneksi ei sentään oo mistään lapsista huolta tai halua...se on hiipunu vaan vuosi vuodelta olemattomiin. (Naiivina teininä olin vielä ihan toisenlainen, halusin miehen ja useat lapset nuorena jne. Voi moro :D Onneks ei oo niitä lapsia nyt.) Ikää 26.
[/quote]
Mikäänhän ei ole täydellistä, joten ehkä sen takia meillä ei miehiä ole :P Kaikkeenhan kuulemma tottuu ja minulla on n. 40-vuotiaita tuttavia, jotka haluaisivat kovasti lapsia, mutta koska ei ole miestä, niin he ovat totuttautuneet ajatukseen, että niin on tarkoitettu. Harmittaa tietenkin heidän puolestaan. Ja juuri sen takia haluaisin, että haaveeni toteutuisivat. Ap
[/quote]
Onhan se harmi jos lapsia haluaa, eikä voi edes koittaa miehen puuttuessa.. Kyllähän aina jonkunlaisen miehen sais, mutta mitä ideaa on ottaa joku "vässykkä" tai joku joka ei ole yhtään sopiva itselle. Ei niin mitään.. Kyllä se aina ois kiva haaveet todeksi muuttaa. Toisaalta oman "lyhyen" elämäni aikana oon huomannu et ne suurimmat muutokset ja isoimmat asiat on tullu aina aikalailla odottamatta tai yllättäen, eli ehkä se mieskin tulee samalla tavalla mukaan :D Parasta ois! :DDD
[/quote]
Sepä se, voisinhan minäkin jonkun retkun ottaa, mutta mieluummin sitä on sitten yksin, kuin huonossa seurassa. Hellyys on myös sellainen asia, jota kaipaan lähes joka päivä. Se, että joku halaisi, pitäisi kainalossa ja silittelisi, ja että itse voisi jakaa hellyyttä ja rakkautta, on yksi tärkeimmistä asioista elämässä. Mutta kiitos paljon sinulle tästä keskustelusta ja tuesta, ihanaa huomata että on olemassa edes yksi ihminen, jonka kanssa ajatukset aiheesta kohtaavat näin hyvin :) Ap
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 23:35"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 23:12"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:43"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:24"]
Vähän on samat fiilikset täällä kun sullakin ap! En myöskään tiedä tai välttämättä edes enää halua lapsia..ellei mies ole jostain syystä niin oikea ja odotukset ylittävä että saattaisin alkaakin haluta niitä hänen kanssaan. Mutta ehdottomasti miehen haluaisin. Haluaisin sen yhden jota rakastaa ja joka rakastaa takasin, olla tyttöystävä ja joskus asioiden edetessä ehkä muutakin. Yritetty on ja oltu yrittämättäkin, tiedän niin noi sun kaikki fiilikset :D Välillä iskee loputtoman tuntuinen epätoivo jne.. toisinaan itkettää koko asia, että joutuuko elämään aina yksin :( aika näyttää kait... Viihdyn kyllä hyvin ominenikin, mutta liika on liikaa! ei sitä loppuelämää jaksa.
[/quote]
Juuri näin! Välillä sitä miettiikin, että osaakohan siitä omasta tilastaan ja tavoistaan luopua, jos vaikka joskus muuttaisi jonkun kanssa yhteen :D Se hyvä puolihan sinkkuudessa on, että saa tehdä aivan vapaasti, mitä haluaa. Kuulemma joissakin parisuhteissakin se onnistuu, mutta itselläni ei ole kokemusta asiasta. Elämä on hassua: samaa rataa pyörii koko ajan, yrittää eli ei.
[/quote]
Jep. Sinkkuuden ainoa hyvä puoli on, että voi tehdä mitä vaan. Mutta ei oikeen auta jos ei nauti mistään yhenillan hoidoista tai vastaavista.. Omalla kohdalla hyötyjä ei siis hirveesti ole :D Jos jonkun kanssa yhteen päätyisin asumaan niin uskon että se toimisi, kun siihen sopeutuu vaan vähän. Välillä haaveilen kuinka ihanaa olis miehen kanssa katsella asuntoja yms. En oo ikinä asunu yhdenkään miehen kanssa yhdessä. Haluaisinkin parisuhteen, jossa molemmat voi tehdä haluamiaan juttuja (toki uskollisena pysyen, ei mitään likaista!:D) ja mennä rennolla aikataululla.
Mulla oikeastaan alkaa olla kaikki mitä tarvitsen peruselämääni tällä hetkellä kunnossa, paitsi se hemmetin mies ei vaan tuu. Se enään puuttuis niin avot! Voin vaan kuvitella samassa tilanteessa olevat ihmiset, joilla ei oo miestä mailla eikä halmeilla ja potevat sen lisäksi pakottavaa tarvetta tehdä jälkeläisiä! Mä en varmaan kestäis! :D Onneksi ei sentään oo mistään lapsista huolta tai halua...se on hiipunu vaan vuosi vuodelta olemattomiin. (Naiivina teininä olin vielä ihan toisenlainen, halusin miehen ja useat lapset nuorena jne. Voi moro :D Onneks ei oo niitä lapsia nyt.) Ikää 26.
[/quote]
Mikäänhän ei ole täydellistä, joten ehkä sen takia meillä ei miehiä ole :P Kaikkeenhan kuulemma tottuu ja minulla on n. 40-vuotiaita tuttavia, jotka haluaisivat kovasti lapsia, mutta koska ei ole miestä, niin he ovat totuttautuneet ajatukseen, että niin on tarkoitettu. Harmittaa tietenkin heidän puolestaan. Ja juuri sen takia haluaisin, että haaveeni toteutuisivat. Ap
[/quote]
Onhan se harmi jos lapsia haluaa, eikä voi edes koittaa miehen puuttuessa.. Kyllähän aina jonkunlaisen miehen sais, mutta mitä ideaa on ottaa joku "vässykkä" tai joku joka ei ole yhtään sopiva itselle. Ei niin mitään.. Kyllä se aina ois kiva haaveet todeksi muuttaa. Toisaalta oman "lyhyen" elämäni aikana oon huomannu et ne suurimmat muutokset ja isoimmat asiat on tullu aina aikalailla odottamatta tai yllättäen, eli ehkä se mieskin tulee samalla tavalla mukaan :D Parasta ois! :DDD
[/quote]
Sepä se, voisinhan minäkin jonkun retkun ottaa, mutta mieluummin sitä on sitten yksin, kuin huonossa seurassa. Hellyys on myös sellainen asia, jota kaipaan lähes joka päivä. Se, että joku halaisi, pitäisi kainalossa ja silittelisi, ja että itse voisi jakaa hellyyttä ja rakkautta, on yksi tärkeimmistä asioista elämässä. Mutta kiitos paljon sinulle tästä keskustelusta ja tuesta, ihanaa huomata että on olemassa edes yksi ihminen, jonka kanssa ajatukset aiheesta kohtaavat näin hyvin :) Ap
[/quote]
No niimpä. Se kun vois mennä yöllä jonkun kainaloon ja halailla. Jakaa hellyyttä ja rakkautta. Sitä kaipaa kyllä koko ajan. Luulenpa että se joka musta (toivon mukaan) naisensa saa, niin saa kyllä sellasta huomiota että! :D Sitä kohtelis toista niin ainutlaatusesti, koska sitä se todellakin olis. Vähän eri asia kun toisilla naisilla on suhteita helpostikin ja useasti. Ei ne välttämättä osaa arvostaa niin paljoa niitä, kun miehiä tulee ja menee. No mutta, toivotan kuitenkin sulle erittäin hyvää onnea ja itselleni myös, että löytyy se unelmamies! ;)
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:43"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:24"]
Vähän on samat fiilikset täällä kun sullakin ap! En myöskään tiedä tai välttämättä edes enää halua lapsia..ellei mies ole jostain syystä niin oikea ja odotukset ylittävä että saattaisin alkaakin haluta niitä hänen kanssaan. Mutta ehdottomasti miehen haluaisin. Haluaisin sen yhden jota rakastaa ja joka rakastaa takasin, olla tyttöystävä ja joskus asioiden edetessä ehkä muutakin. Yritetty on ja oltu yrittämättäkin, tiedän niin noi sun kaikki fiilikset :D Välillä iskee loputtoman tuntuinen epätoivo jne.. toisinaan itkettää koko asia, että joutuuko elämään aina yksin :( aika näyttää kait... Viihdyn kyllä hyvin ominenikin, mutta liika on liikaa! ei sitä loppuelämää jaksa.
[/quote]
Juuri näin! Välillä sitä miettiikin, että osaakohan siitä omasta tilastaan ja tavoistaan luopua, jos vaikka joskus muuttaisi jonkun kanssa yhteen :D Se hyvä puolihan sinkkuudessa on, että saa tehdä aivan vapaasti, mitä haluaa. Kuulemma joissakin parisuhteissakin se onnistuu, mutta itselläni ei ole kokemusta asiasta. Elämä on hassua: samaa rataa pyörii koko ajan, yrittää eli ei.
[/quote]
Jep. Sinkkuuden ainoa hyvä puoli on, että voi tehdä mitä vaan. Mutta ei oikeen auta jos ei nauti mistään yhenillan hoidoista tai vastaavista.. Omalla kohdalla hyötyjä ei siis hirveesti ole :D Jos jonkun kanssa yhteen päätyisin asumaan niin uskon että se toimisi, kun siihen sopeutuu vaan vähän. Välillä haaveilen kuinka ihanaa olis miehen kanssa katsella asuntoja yms. En oo ikinä asunu yhdenkään miehen kanssa yhdessä. Haluaisinkin parisuhteen, jossa molemmat voi tehdä haluamiaan juttuja (toki uskollisena pysyen, ei mitään likaista!:D) ja mennä rennolla aikataululla.
Mulla oikeastaan alkaa olla kaikki mitä tarvitsen peruselämääni tällä hetkellä kunnossa, paitsi se hemmetin mies ei vaan tuu. Se enään puuttuis niin avot! Voin vaan kuvitella samassa tilanteessa olevat ihmiset, joilla ei oo miestä mailla eikä halmeilla ja potevat sen lisäksi pakottavaa tarvetta tehdä jälkeläisiä! Mä en varmaan kestäis! :D Onneksi ei sentään oo mistään lapsista huolta tai halua...se on hiipunu vaan vuosi vuodelta olemattomiin. (Naiivina teininä olin vielä ihan toisenlainen, halusin miehen ja useat lapset nuorena jne. Voi moro :D Onneks ei oo niitä lapsia nyt.) Ikää 26.
[/quote]
Mikäänhän ei ole täydellistä, joten ehkä sen takia meillä ei miehiä ole :P Kaikkeenhan kuulemma tottuu ja minulla on n. 40-vuotiaita tuttavia, jotka haluaisivat kovasti lapsia, mutta koska ei ole miestä, niin he ovat totuttautuneet ajatukseen, että niin on tarkoitettu. Harmittaa tietenkin heidän puolestaan. Ja juuri sen takia haluaisin, että haaveeni toteutuisivat. Ap