Lue keskustelun säännöt.
Minusta ei koskaan tule vaimoa tai äitiä
10.02.2015 |
En kyllä edes välttämättä halua lapsia, mutta sopivan ihmisen kanssa saattaisin halutakin. Mutta haluaisin olla vaimo, edes avovaimo tai tyttöystävä. Olla ikuisesti jonkun kanssa. Minä tunnen ja tiedän sen, että tulen viettämään loppuelämäni yksin. Olen kokeillut kaikkea ja ollut yrittämättä. En usko, että on olemassa sitä oikeaa. Olen kyllästynyt iänikuisiin kliseisiin, joita minulle sanotaan. Ehkä niillä vain yritetään lohduttaa, mutta eivät ne lohduta. Minulla on asiasta niin paljon ajatuksia, että niitä on vaikea jäsennellä tähän. Onko muita, jotka ajattelevat edes jonkin verran samalla tapaa?
Kommentit (24)
Mee ulkomaille vaikka vuodeksi, ehkä joku löytyy. Esim. Briteissä välillä suomen kielen taitosia ainakin help deskiin haetaan jos kielipäätä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi? Ei se niin hulppeaa ole, "olla ikuisesti jonkun kanssa".
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:12"]
Mee ulkomaille vaikka vuodeksi, ehkä joku löytyy. Esim. Briteissä välillä suomen kielen taitosia ainakin help deskiin haetaan jos kielipäätä ei ole.
[/quote]
En haluaisi miestä, jonka kanssa olisi liikaa kulttuurieroja tai kielimuuri. Ap
Ei minustakaan! Meillä on siis jotain yhteistä :D
T. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:13"]
Miksi? Ei se niin hulppeaa ole, "olla ikuisesti jonkun kanssa".
[/quote]
No ei se nyt kauhean kivaa ole, jos joutuu olemaan ikuisesti yksin :P Ap
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:19"]
Ei minustakaan! Meillä on siis jotain yhteistä :D
T. Mies
[/quote]
Minulla taitaa olla yhteistä kaikkien miesten kanssa, paitsi joidenkin homojen. Jee! ;) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:11"]
Hohhoijaa, taas näitä. Saisit sympatiani mutta kuitenkin taas kyseessä on joku 20v angstipurkaus.
[/quote]
No kiva, että sinulla on kaikki hyvin :) En tosin ymmärrä, miksi tulit kommentoimaan, kun ei mitään asiaa ole. Ap
Vähän on samat fiilikset täällä kun sullakin ap! En myöskään tiedä tai välttämättä edes enää halua lapsia..ellei mies ole jostain syystä niin oikea ja odotukset ylittävä että saattaisin alkaakin haluta niitä hänen kanssaan. Mutta ehdottomasti miehen haluaisin. Haluaisin sen yhden jota rakastaa ja joka rakastaa takasin, olla tyttöystävä ja joskus asioiden edetessä ehkä muutakin. Yritetty on ja oltu yrittämättäkin, tiedän niin noi sun kaikki fiilikset :D Välillä iskee loputtoman tuntuinen epätoivo jne.. toisinaan itkettää koko asia, että joutuuko elämään aina yksin :( aika näyttää kait... Viihdyn kyllä hyvin ominenikin, mutta liika on liikaa! ei sitä loppuelämää jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on, elämä ei mene aina niin kuin oppikirjoissa. Itse olen naimisissa ja äiti, mutta alan tulla siihen tulokseen ettei minusta ole oikeasti parisuhdeihmiseksi - parikymmentä vuotta parisuhdetta on takana ja alan vasta nyt olla varma ettei ole minun juttuni. Aion erota ja olla pariutumatta enää.
Kaikista ei ole kaikkeen. Se on fakta.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:24"]
Vähän on samat fiilikset täällä kun sullakin ap! En myöskään tiedä tai välttämättä edes enää halua lapsia..ellei mies ole jostain syystä niin oikea ja odotukset ylittävä että saattaisin alkaakin haluta niitä hänen kanssaan. Mutta ehdottomasti miehen haluaisin. Haluaisin sen yhden jota rakastaa ja joka rakastaa takasin, olla tyttöystävä ja joskus asioiden edetessä ehkä muutakin. Yritetty on ja oltu yrittämättäkin, tiedän niin noi sun kaikki fiilikset :D Välillä iskee loputtoman tuntuinen epätoivo jne.. toisinaan itkettää koko asia, että joutuuko elämään aina yksin :( aika näyttää kait... Viihdyn kyllä hyvin ominenikin, mutta liika on liikaa! ei sitä loppuelämää jaksa.
[/quote]
Juuri näin! Välillä sitä miettiikin, että osaakohan siitä omasta tilastaan ja tavoistaan luopua, jos vaikka joskus muuttaisi jonkun kanssa yhteen :D Se hyvä puolihan sinkkuudessa on, että saa tehdä aivan vapaasti, mitä haluaa. Kuulemma joissakin parisuhteissakin se onnistuu, mutta itselläni ei ole kokemusta asiasta. Elämä on hassua: samaa rataa pyörii koko ajan, yrittää eli ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minustakaan. Ja tämä on ihan oma valintani!
Luulin että aloitus ihannoisi kaltaisiamme naisia, mutta taas palasin henkiseen keskiaikaan :(
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:27"]
Näin on, elämä ei mene aina niin kuin oppikirjoissa. Itse olen naimisissa ja äiti, mutta alan tulla siihen tulokseen ettei minusta ole oikeasti parisuhdeihmiseksi - parikymmentä vuotta parisuhdetta on takana ja alan vasta nyt olla varma ettei ole minun juttuni. Aion erota ja olla pariutumatta enää.
Kaikista ei ole kaikkeen. Se on fakta.
[/quote]
Ikävä kuulla :/ Miltä sinusta tuntui parikymmentä vuotta sitten? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:34"]
Ei minustakaan. Ja tämä on ihan oma valintani!
Luulin että aloitus ihannoisi kaltaisiamme naisia, mutta taas palasin henkiseen keskiaikaan :(
[/quote]
Voit tehdä aiheesta oman aloituksen. Ap
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:34"]
Ei minustakaan. Ja tämä on ihan oma valintani!
Luulin että aloitus ihannoisi kaltaisiamme naisia, mutta taas palasin henkiseen keskiaikaan :(
[/quote]
Voit tehdä aiheesta oman aloituksen. Ap
[/quote]
Ei kiitos, mutta toivottavasti löydät onnesi... Ymmärräthän, että se löytyy sinusta itsestäsi. Sanon tämän yli 20 vuoden parisuhdekokemuksella.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:24"]
Vähän on samat fiilikset täällä kun sullakin ap! En myöskään tiedä tai välttämättä edes enää halua lapsia..ellei mies ole jostain syystä niin oikea ja odotukset ylittävä että saattaisin alkaakin haluta niitä hänen kanssaan. Mutta ehdottomasti miehen haluaisin. Haluaisin sen yhden jota rakastaa ja joka rakastaa takasin, olla tyttöystävä ja joskus asioiden edetessä ehkä muutakin. Yritetty on ja oltu yrittämättäkin, tiedän niin noi sun kaikki fiilikset :D Välillä iskee loputtoman tuntuinen epätoivo jne.. toisinaan itkettää koko asia, että joutuuko elämään aina yksin :( aika näyttää kait... Viihdyn kyllä hyvin ominenikin, mutta liika on liikaa! ei sitä loppuelämää jaksa.
[/quote]
Juuri näin! Välillä sitä miettiikin, että osaakohan siitä omasta tilastaan ja tavoistaan luopua, jos vaikka joskus muuttaisi jonkun kanssa yhteen :D Se hyvä puolihan sinkkuudessa on, että saa tehdä aivan vapaasti, mitä haluaa. Kuulemma joissakin parisuhteissakin se onnistuu, mutta itselläni ei ole kokemusta asiasta. Elämä on hassua: samaa rataa pyörii koko ajan, yrittää eli ei.
[/quote]
Jep. Sinkkuuden ainoa hyvä puoli on, että voi tehdä mitä vaan. Mutta ei oikeen auta jos ei nauti mistään yhenillan hoidoista tai vastaavista.. Omalla kohdalla hyötyjä ei siis hirveesti ole :D Jos jonkun kanssa yhteen päätyisin asumaan niin uskon että se toimisi, kun siihen sopeutuu vaan vähän. Välillä haaveilen kuinka ihanaa olis miehen kanssa katsella asuntoja yms. En oo ikinä asunu yhdenkään miehen kanssa yhdessä. Haluaisinkin parisuhteen, jossa molemmat voi tehdä haluamiaan juttuja (toki uskollisena pysyen, ei mitään likaista!:D) ja mennä rennolla aikataululla.
Mulla oikeastaan alkaa olla kaikki mitä tarvitsen peruselämääni tällä hetkellä kunnossa, paitsi se hemmetin mies ei vaan tuu. Se enään puuttuis niin avot! Voin vaan kuvitella samassa tilanteessa olevat ihmiset, joilla ei oo miestä mailla eikä halmeilla ja potevat sen lisäksi pakottavaa tarvetta tehdä jälkeläisiä! Mä en varmaan kestäis! :D Onneksi ei sentään oo mistään lapsista huolta tai halua...se on hiipunu vaan vuosi vuodelta olemattomiin. (Naiivina teininä olin vielä ihan toisenlainen, halusin miehen ja useat lapset nuorena jne. Voi moro :D Onneks ei oo niitä lapsia nyt.) Ikää 26.
Sinkkuilu (5 kk teini-iän jälkeen) oli elämäni pahinta aikaa. Liikaa vapaa-aikaa mulle. Olen selvästikin parisuhdeihmisiä ja suhteissa viihtynytkin jo 25 vuotta. Olen alle 40-vuotias.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:43"]
Sinkkuuden ainoa hyvä puoli on, että voi tehdä mitä vaan.
[/quote]
Minä olen ainakin paljon vapaampi, rohkeampi ja itsenäisempi parisuhteessa kuin olin sinkkuna. Ei parisuhde ole estänyt minua tekemästä mitään, mitä haluan tehdä. Tämä on parinvalintakysymys totta kai.
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:40"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:38"]
[quote author="Vierailija" time="10.02.2015 klo 22:34"]
Ei minustakaan. Ja tämä on ihan oma valintani!
Luulin että aloitus ihannoisi kaltaisiamme naisia, mutta taas palasin henkiseen keskiaikaan :(
[/quote]
Voit tehdä aiheesta oman aloituksen. Ap
[/quote]
Ei kiitos, mutta toivottavasti löydät onnesi... Ymmärräthän, että se löytyy sinusta itsestäsi. Sanon tämän yli 20 vuoden parisuhdekokemuksella.
[/quote]
Kiitos toivotuksesta, mutta kuten totesin aloituksessa, olen kokeillut kaikkea ja kuullut myös tuon kliseen, jonka mainitsit. Kyllä, jokainen on oman onnensa seppä. Kyllä, rakastan itseäni. Alkaa vaan kyllästyttää kun joutuu rakastamaan vain itseään :D Ap
Hohhoijaa, taas näitä. Saisit sympatiani mutta kuitenkin taas kyseessä on joku 20v angstipurkaus.